tiistai 15. elokuuta 2017

Mitä 6 viikon kesäloma opetti

Olen juuri palannut töihin 6 viikon kesälomalta. Kyllä - kuuden. Viimeiset kolme vuotta olen vedellyt minimittaisilla lomilla, ja lomaviikkoja pääsi vähän kertymään. Tänä keväänä ponnekkaasti päätin pitää pitkän kesäloman. Ajatus ahdisti. Kyllä, ahdisti. Mietin, että miten keksin riittävän upeaa ja maatavavahduttavaa tekemistä, että tämä ainutlaatuinen superpitkä loma jää mieleeni elämäni lomana.

Kyllä, näin suorittaja yrittää suorittaa lomaansa.

Onneksi tajusin, havahduin. Ei taas voi suorittaa. Päätin, että teen suunnitelmia ensimmäiselle kahdelle viikolle. Lähdin matkoille. Olin Amsterdamissa, Berliinissä ja Montenegrossa (kaikki ihania, viimeinen superpositiivinen yllätys, josta ei jäänyt kuin hyviä muistoja ja jota voi pyyteettä suositella muillekin matkakohteeksi. Ainoa miinus oli 40 asteen helle, jota vastaan paras lääke oli köllötellä iso osa päivästä 28-asteisessa turkoosinvärisessä merivedessä. Eli ei niin kauhea miinus).



Matkojen jälkeen kuljin oikeastaan loput neljä viikkoa laukku olalla paikasta toiseen. Olin kotona vain muutaman yön. Olin omalla mökillä. Ystävien luona kylässä. Ystävien mökeillä. Syntymäpäiväni yön hotellissa Helsingin keskustassa - upea tapa viettää pieni loma omassa kotikaupungissa.

Järjestin perinteiset puutarhajuhlat pihallamme. 30 vierasta. Kutsut olisin halunnut laittaa 50 lähimmälle ystävälle (kuinka onnekas voi olla jos on noin monta ihmistä, jotka haluaa kutsua juhliinsa). Jouduin karsimaan. Rajoittamaan. Kutsun vuorovuosin vähän eri ihmisiä, sillä juhlat paisuvat muuten liian isoiksi. Hirveää tavallaan, ettei voi kutsua kaikkia joita haluaa, mutta samalla ihanaa, että on niin monta ihmistä, jotka haluaisi juhliinsa tulevan, ettei kaikki edes mahdu. (Tämä samalla myös viestinä teille, ketkä luette mutta ette saaneet tänä vuonna kutsua - oli pakko rajoittaa. Ensi vuonna on taas teidän vuoronne).


Kuudennella viikolla - pakatessani ties monetta kertaa laukkuani ja suunnatessani vielä muutamalle mökkireissulle ajattelin, että arki ja sen rutiinit voisivat jo alkaa. Se taitaa olla erittäin onnistuneen loman merkki - eräänlainen kaipuu takaisin töihin. Arki on kuitenkin ihmisen parasta aikaa, niin olen aina ajatellut.

Kuuden viikon kesälomalla (sen jälkeen kun on muutaman vuoden putkeen höyrynnyt pää ja kädet täynnä töitä) muistaa jälleen muutaman asian:

1. Lomalla voi elää ilman kalenteria ja se on oikeastaan ihanaa. Pitää vain muistaa ne muutamat etukäteen sovitut jutut viikossa. Ne muistaa. Ehkä. Paitsi silloin, kun treenaa laulutreenejä kotiolohuoneessa ja ulko-ovi avautuu ja sieltä tulee siivooja, jonka tulon olet unohtanut. Siinäkin tapauksessa voit vain pakata kirjan laukkuun ja lompakon taskuun ja lähteä naapurin kahvilaan pariksi tunniksi istuksimaan ja lukemaan.

2. Sanomalla kyllä kaikkiin kutsuihin päätyy paikkoihin, joihin ei suunnittelulla ja kiireisellä aikataululla ehdi. Niin kuin vaikka lämpimään paljuun saunan jälkeen tai golfkentälle auringonlaskun aikaan.

3. HBOssa ja Netflixissä on vaikka mitä katsottavaa. Olen katsonut Handmaid's talen miltei putkeen.

4. Pitkällä lomalla on aikaa pohdiskella tulevaisuudensuunnitelmiaan - ja kyllä, kysymystä siitä, mitä elämältään oikeastaan haluaa. Oma pohdiskelu on keskittynyt lähinnä työkuvioiden pohdintaan ja niitähän on varsin hyvä välillä pysähtyä pohdiskelemaan.

5. Jos ei kuuden viikon aikana ole kuin muutaman yön kotona, ei voi olla yllättynyt siitä, että kasvimaa rehottaa ja suurin osa sadosta menee ohi. Rucola kasvoi polvenmittaiseksi ja kukkii valkoista kukkaa. Tillit ovat lähinnä pelkkää paksua vartta, jota kukaan ei halua syödä. Kurkut ja pavut onneksi näyttävät viihtyvän hoidon puutteesta huolimatta. Salaatti on maistunut lähinnä etanoille.

6. Vaikka lomaa olisi 6 viikkoa, silti et ehdi tekemään kaikkea mitä haluat ja näkemään kaikkia, joiden kanssa haluaisit aikaa viettää.

Onneksi kesä on vielä ja valoisia iltoja riittää vielä, vaikka työt alkoivatkin. Lupaan yrittää tehdä vähän lyhyempää työpäivää näin alkuun, etten ihan heti lipsu taas siihen suorittajan aikatauluun.

Loma opetti, ettei koko ajan tarvitsee suorittaa.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Pitkästä aikaa kirpparilöytöjä!

Olen käynyt tooooooosi vähän kirpputoreilla viimeaikoina. Ei ole sen takia pitkään aikaan ollut kertoa kirpparilöydöistäkään.

Lauantaina oli Käpylän kyläjuhlat ja koko Pohjolankatu oli suljettu ja _aivan_ täynnä kirppismyyjiä. Pyörin kyläjuhlilla kolmisen tuntia. Kirppispöytiä oli niin paljon, että tuli jopa ihan vähän ähky. Tuntui, että oli vaikea pysähtyä jokaisen pöydän ääreen penkomaan.

Käpylän kyläjuhlat muuttivat Pohjolankadun kirpparikaduksi

Matkalle sattui kuitenkin muutama hyvä löytöpöytä, jossa oli tarjolla hyviä löytöjä pilkkahintaan.


Ostin kauniit salaattiottimet (2 eur), Marimekon uuden uunikintaan (3 eur) ja House of Rymin ihanan pikkukulhon (5 eur). Toisesta pöydästä löytyi kaksi Arabian käsinmaalattua Elsa-lautasta eurolla. 

Olen saanut saman sarjan kahvikupit (tai oikeastaan ne ovat espressokupin kokoiset) kummitädiltäni lahjaksi. Oli hauska löytää pieni täydennys sarjaan. Myyjä ei kyllä tainut ymmärtää myyvänsä käsinmaalattua Arabiaa, sillä hinta oli ihan älyttömän halpa.



Ja onhan tämä House of Rymin kuppi nyt supersöpö. 



tiistai 23. toukokuuta 2017

Pihakausi avattu - kylvöt tehty!

Kävin äitienpäiväaamuna hakemassa kukkatalosta taimia. Siemeniä oli edellisvuodelta vielä tallessa, joten niitä ei tarvinnut tänä vuonna hankkia lisää.

Tein keväisen päivän kunniaksi kylvöt taas pihalla sijaitsevaan laatikkopuutarhaani.

Avomaan kurkun ostin viimevuotiseen tapaan pikkutaimena - viime vuonnahan sain ihan hurjan sadon, joten sormet ristiin, että niin käy myös tänä vuonna. Aika lailla muutenkin samoja kasveja kylvin kuin viimekin vuonna, tosin jättäen viime vuoden epäonnistumiset, eli porkkanat ja retiisit pois repertuaarista.

Siemenistä laatikoihin meni papu, jääsalaatti, pinaatti, rucola, tilli ja sileälehtinen persilja. Viime vuonna kylvin samaisena äitienpäiväviikonloppuna suorakylvönä suoraan laatikkoon, ja ainakin silloin onnistuin hyvin. Toivottavasti hyvä putki jatkuu tällekin kesälle.

Saavat vielä öitä viettää harson alla, ihan varmuuden vuoksi.

Viimevuotiseen tapaan istutin laatikoihin sinnetänne samettiruusuja - toimivat luontasina tuholaiskarkotteina voimakkaan tuoksunsa kanssa.




sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kesä pöytäliinassa

Vanhempani olivat reissussa ja minulla oli heidän autonsa käytössä reissun ajan. Pistäydyin yhtenä iltana töistä kotiin päin ajaessani pitkästä aikaa Marimekon Outletiin kurkkaamaan palakangaskorin antimet. Olen jo aiemminkin täällä kertonut, että outletista saa palakankaita 25 euron kilohintaan. Se on älyttämän edullista - eihän kangaspala paina juuri mitään. Ja verrattuna Marimekon aika päätähuimaaviin normaaleihin metrihintoihin kilohinnalla ostettuna kangas on suorastaan ilmasta.

Tällä kertaa kävi tuuri, oli isoja hyviä paloja saatavilla. Olen käynyt penkomassa koria niin monta kertaa, että myyjät käyvät nykyään usein tarkastamassa minulle takahuoneesta lymyilisikö siellä lisää paloja, joita voisi kilohintaan myydä. Tällä kertaa he kiikuttivat minulle valtavan kokoisia puuvillasatiinipalasia ja muuta kivaa.

Sain ison, pöytäliinaksi sopivan palasen ihanan kesäistä Aino-Maija Metsolan suunnittelemaa Luovi-kangasta. Olen aivan heikkona pellavaan, se on ihan lempimateriaalini niin lakanoissa kuin muissakin kodin tekstiileissä. Tämä vihreä ihanuus on kuin kevät ja juuri puhjenneet koivun silmut tiivistettynä kankaaseen.

Tänään aurinkoisen ja vapaan sunnuntain kunniaksi ompelin kankaaseen päärmeet ja siitä tuli kesäinen pöytäliina keittiööni.




Nyt on keittiössä väriä. Mutta kesällä saakin olla!

perjantai 19. toukokuuta 2017

Kasvisruokaa lihansyöjille - vegaaninen lasagne ja muita kasvisherkkuja

Työni kautta tulee eteen aina välillä hauskoja juttuja. Kuten tällä viikolla, kun olin testiyleisönä kokkikurssilla, jonka teemana oli "kasvisruokaa lihansyöjille".

Olen ollut pitkään aika vannoutunut lihansyöjä. Se on ollut häpeätarha kohtalaisen vihreässä elämäntyylissäni - ja teenhän töitäkin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jokin aikaa sitten kuitenkin tein päätöksen, että lihansyönti on ihan ok, mutta kaikkea "turhaa" lihaa on tosi helppo välttää. Eli aina kun voi helposti vaikuttaa ruokaan, valitsen jotain muuta kuin punaista lihaa. Tämä onkin osoittautunut tosi hyväksi ahaa-elämykseksi ja ruokavalio on muuttunut selkeästi ympäristöystävällisempään suuntaan ja kasvis- ja kalaruuan määrä ruokavaliossa lisääntynyt selvästi. Söin niitä ennenkin, mutta tosi useasti lautaselta ja leivän päältä löytyi myös punaista lihaa. Ei enää läheskään aina.

Olen kohtalaisen hyvä ja monipuolinen kokki ja mietin, että saankohan tuolta kokkikurssilta kummoisia ahaa-elämyksiä. Mitä vielä, kurssi oli älyttömän hauska ja opin huomaamattani muutaman kätevän vegaanisen reseptin, joita usein olen tähän mennessä pitänyt hieman vaikeasti lähestyttävinä (vege menee, mutta vegaani on tuntunut vaikeammalta).

Tein kurssilla varsin kätevän vegaanisen pikalasagnen, joka oli paitsi superhelppo ja nopea tehdä, niin myös hämmästyttävän herkullinen maultaan. Lasagne ei ole koskaan kuulunut suosikkiruokiini ja se tuntuu muutenkin vähän työläältä tehdä. Tämä versio oli kaikkea muuta kuin työläs, kun tomaattikastike surautettiin kylmänä valmiiksi ja levitettiin lasagnelevyjen väliin kaurakerman kanssa. Ja lopputulos ei ollut yhtään hassumman makuinen.

Vegaaninen lasagne (tai kasvis, jos haluat käyttää juustoa)

Tomaattikastike:
1/2 dl oliiviöljyä
500 g tomaattimurskaa
2-4 valkosipulinkynttä
2 tl basilikaa
2 tl paprikajauhetta
2 tl  oreganoa
2 tl timjamia
2 rkl sitruunamehua
2 tl suolaa
mustapippuria
2 dl vettä

Sekoita kastikeainekset keskenään sauvasekoittimella kylmänä.

Lisää: 
1 sipuli pieniksi pilkottuna
1-2 porkkanaa raastettuna
noin 4  dl keitettyjä linssejä, papuja tai liotettua soijarouhetta yms.

Lisää sipuli, porkkanaraaste ja keitetyt linssit tai pavut tomaattikastikkeeseen

Lisäksi tarvitset:
4-5 dl kaura- tai soijakermaa  (tai ruokakermaa)
noin  300 g lasagnelevyjä  (noin 12 levyä)
3-4 tomaattia viipaleina
(100 g juustoraastetta / parmesaania halutessasi)

Voitele uunivuoka ja aseta pohjalle lasagnelevyjä. Laita kunkin kerroksen päälle noin 3 dl tomaattikastiketta ja sen päälle noin 1, 5 dl kermaa/kasvikermaa. Tee noin 3 kerrosta. Laita päällimmäiseksi vielä vähän tomaattikastiketta ja viipaloidut tomaatit.  Lisää halutessasi juustoraastetta. Paista 180- asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia, kunnes lasagnelevyt on pehmeitä.

Kurssilla tehtiin näin valtava määrä eri kasvisruokia. Lasagne näkyy kuvassa puolivälissä vasemmalla

Toinen älyttömän herkullinen resepti oli kätevä linssitahna, joka oli herkullista sellaisenaan tai vaikka leivän päälle levitettynä. Keltaisista tai punaisista linsseistä valmistuu helposti pehmeän makuinen, kevätsipulilla höystetty tahna. 

Linssitahna

2 dl punaisia linssejä 
3,5 dl vettä
1 dl pilkottua kevät- tai ruohosipulia
1-2 tl suolaa
3 rkl tuorepuristettua sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
( 1 tl raastettua luomusitruunankuorta)

Huuhtele linssit ja liota niitä muutamia tunteja ( tai yön yli. ) Hauduta linssejä miedolla lämmöllä  40-60 minuuttia, lisää vettä tarvittaessa. Lisää suola ja soseuta tahna  sauvasekoittimella. Lisää lopuksi hienoksi pilkottu sipuli, oliiviöljy ja sitruunamehu ennen tarjoilua. Tahna jähmettyy jäähtyessään joten lisää vettä tarvittaessa ja sekoita huolellisesti.

Hiljaisuus ohi!

Blogi on ollut hiljaisena. Olen odotellut kevättä tulevaksi, että pääsee laittamaan pihaa. Ja että olisi aikaa vähän kokkaillakin jotain. Että - no - yleensäkin elämässä tapahtuisi jotain, josta voisi blogiin kirjoittaa.

Nyt hiljaisuus on ohi! Aurinko paistaa ja pihakausi on avattu. Pihakokkailutkin aloitettu.

Aurinkoista päivää!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Uutta seinällä

Tein jymylöydön jokin aikaa sitten kirpputorilla, kun löysin kolme kappaletta Raija Uosikkisen Vaakuna-sarjan seinälautaisia. Olen kyllä aivan Uosikkisen astioiden perään, ne ovat niin kauniita. Mummolastakin aikoinaan toivoin ainoaksi perinnöksi Uosikkisen suunnitteleman Emilia-sarjan rasian. Nämä lautaset maksoivat 10 euroa kappaleelta, joka mielestäni oli enemmän kuin kohtuullinen hinta, sillä tyypillisesti näistä pyydetään 40-75 euron kappalehintaa.


Lautaset joutuivat hetken odottamaan ripustamistaan. Päätin jo ostaessa, että nämä pääsevät keittiön keltaiselle seinällä siinä jo muutaman vuoden viihtyneen vuoden 88 kehystetyn Pori Jazz -julisteen tilalle, jonka senkin olin joskus kirpparilta bongannut.

Keltaisella seinällä kaunis mustavalkokuvio pääsee tosi hyvin oikeuksiinsa.



Hotelli-sarjaa (taustalla lukee Vaakuna, eli en tiedä onko nämä alunperin suunniteltu Vaakuna-hotellille) on ilmeisesti vielä yksi tai kaksi lisäosaa. Nyt tulikin kiva bongaustehtävä kirpputorille, josko löytäisin puuttuvatkin osat.

Nyt minulla on seuraavat lautaset:

1. Portieeri:


2. Keittiömestari:


3. Baarimestari


Keittiö näyttää taas ihan erilaiselta, vaikka vain yksi juliste vaihtui näihin seinälautasiin. Kevät tulee, niin alkaa taas haluta tehdä pieniä uudistuksia kodin nurkissa.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Marimekon pussilakanat

Pääsin 14 vuotta sitten ylioppilaaksi. Sain silloin ylioppilaslahjaksi kaksi settiä Marimekon pussilakanoita - punaista Unikkoa ja sinistä Lompoloa.

14 vuoden jälkeen nämä ovat vieläkin mieluisia ja hyväkuntoisia. Petasin pitkästä aikaa siniset Lompolot ja ovatpa kauniit. Näissä on laatu kohdillaan, kun puuvilla on miellyttävän liukasta ja ei ole mennyt käytössä yhtään miksikään.



Jos on ylioppilasjuhlia tulossa tänä keväänä, niin tässä lahjavinkki. Muistan itse, että nämä tuntuivat tosi hyvältä ja tarpeelliselta lahjalta jo silloin, kun muutto ensimmäiseen omaan kotiin häämötti lähellä. Ja näin pitkän ajankin jälkeen nämä on hyvässä käytössä edelleen.

Löytö Lidlistä

Kävin viime viikolla Lidlissä katsomassa olisiko jooga-sarjaa vielä jäljellä. Minulla on edelliseltä jooga-sarjan myyntikerralta noin vuoden takaa hankitut lököhousut, jotka ovat olleet super. Olisin mielelläni ostanut toisetkin. Korit kuitenkin ammottivat tyhjyyttään siinä vaiheessa, kun minä niiden ääreen ehdin, joten jäin nuolemaan näppejäni.

Lidl jaksaa silti aina säännöllisin välein yllättää valikoimallaan. Joogahousujen aiheuttamat tyhjät kädet saivat täytettä, kun huomasin myynnissä olevat vaatekaapin lisähyllyt. Olen ahkerasti järjestänyt kodin nurkkia ja vaatekaappikin on tullut siivottua viimeaikoina ihan moneen otteeseen. Joka kerta vaatteita takaisin hyllyyn viikatessani olen miettinyt, että olisi järkevä ratkaisu lisätä kaappiin uusia hyllyjä. Kaappi on mittatilauksena asuntoon puusepän toimesta tehty ja hyllyvälit ovat omaan makuuni osin hieman korkeat.

Tällaisia hyllyihin tynnettäviä lisäkoreja myytiin kahden hyllyn paketissa. Hintaa 5,99 euroa paketilta, eli käytännössä ei mitään. Ostin kaksi pakettia, kaksi lisähyllyä meni vaatekaappiin, yksi liinavaatekaappiin ja yksi siivouskaappiin.


Varsin kätevä ratkaisu. Ja edullinen. Hyvä Lidl!

lauantai 25. helmikuuta 2017

Muikku!

Otsikosta tulee eittämättä mieleen noin 25 vuotta sitten kuvattu kotivideo, jossa taaperoikäinen pikkusisko huusi 10 kertaa lannistumatta videokameralle "MUIKKU", kun ei tajunnut, että kyseessä oli videokamera, eikä tavallinen kamera. Meillä ei perheessä videokameraa ollut, mutta naapuri kuvasi siskojani pihalla ja pikkusiskon sinnikäs muikkuilu naurattaa vieläkin.

Tämän päivän muikut liittyy ihan niihin oikeisiin kalamaailman yksilöihin. Muikut on meillä perinteisesti kesäistä mökin suosikkiruokaa, mutta näin sydäntalvella lähikaupan kalatiskillä sattui olemaan herkullisen näköistä pikkumuikkua saatavilla, niin ostin niitä kotiin. On muuten edullinen ja herkullinen kala kotipannulla paistettavaksikin.

Kävin naapurin kanssa aurinkoisen päivän kunniaksi sauvakävelylenkillä ja tulin sitten kotiin muikunpaistohommiin. Helppoa ja nopeaa, lautaselle reilu määrä karkeaa ruisjauhoa, jonka sekaan suolaa. Muikut pyöräytetään jauhossa ja paistetaan (valurauta)pannulla voissa rapeaksi. Tein seuraksi perunamuussia, koska mitäpä sitä muutakaan paistettujen muikkujen kanssa haluaisi syödä.


Että MUIKKU vaan teille kaikille!

perjantai 17. helmikuuta 2017

Superkätevät johtopidikkeet

Clas Ohlsonin reissulta tarttui mukaan jotain muutakin. Jotain aivan superkätevää, sellaista miksi en ole aiemmin tajunnut -juttua. Nimittäin johtopidikkeitä!

Eli tällaisia tarrataustaisia kuminapsukoita.


Miksi ne sitten on niin innostavia? Koska ne ovat samantien ratkaisseet kaksi kodin pikku pulmaa.

Ensimmäisenä - laturinpäiden etsintä yöpöydän viereltä.


Toisena - sähköhammasharjan harjanpäiden säilytys.



Paketissa oli näitä kuusi - kaksi valkoista, kaksi harmaata ja kaksi mustaa. Kaksi vielä odottaa käyttöä, raportoin heti jos keksin niillekin yhtä näppärän käyttökohteen.

torstai 16. helmikuuta 2017

Kodin jätepiste

Kävin Clas Ohlsonilta hankkimassa paremman ratkaisun keittiöni jätekaapin ratkaisuksi. Aiemmin minulla on ollut altaan alla olevassa vedettävässä vaunukaapissa vain yksi roska-astia sekajätteelle ja lisäksi . Biojätteen erittelin erilliseen poljinroskikseen. 

Clas Ohlsonilla oli paketti, jossa oli kaksi neliönmuotoista jäteastiaa sekä seinään kiinnitettävä pienempi kannellinen astia. Erittäin hyvin mitoitetut, menivät juuri nappiin vetolaatikkooni. Nyt sekajäte ja biojäte lajitellaan molemmat jätevaunuun ja muovipussit pääsivät siististi kannelliseen astiaan kaapin sisäseinään.



Muovipussit löytyvät nyt siististi kannen alta omasta astiastaan

Hintaa tälle jäteastiapaketille tuli 19,90 euroa, eli pieni investointi, mutta kätevä parannus.

Pääsin nyt eroon tästä lattialla seisovasta biojätteen poljinroskiksesta! Kelpaa!


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Seinäkalenterista korteiksi

Olen hillonnut kaapissani jo ties kuinka pitkään muutamaa vanhaa seinäkalenteria, joissa oli niin kauniit kuvat, että en millään halunnut heittää niitä vain paperinkeräykseen. Olenkin odotellut inspiraatiota ja energiaa tarttua saksiin ja leikata kalenterien sivuista posti- ja pakettikortteja.

Vihdoin sain aikaiseksi! Tulipa hyvä mieli. Nyt on iso määrä kauniita kortteja. Yksinkertainen ja tehokas tapa kierrättää.

Lähtötilanne - kaksi seinäkalenteria (kyllä, vanhempi on vuodelta 2013, eli todellakin odotellut jo pitkään kaapissa):


Lopputulos - pino kauniita kortteja.


Pari juttua kirpputorilta

Vaikka olenkin viimeaikoina keskittynyt eniten kaappien siivoamiseen ja turhan tavaran myymiseen facebook-kirpputorilla, niin ehdin myös piipahtaa kirpputorilla ostoksillakin. Kaivarin Kanuuna on muuten avannut uuden liikkeen myös Töölöntorille, jossa olen nyt pari kertaa käynyt penkomassa ja tehnytkin aika hyviä löytöjä (ensimmäisellä käynnillä löysin mm. mustan Peakin Windstopper-fleecen siskolle 10 eurolla).

Eilisellä pistäytymisellä Töölöntorin Kaivarin Kanuunassa mukaani lähti kolme tarpeellista juttua.

Musta Sandquistin tietokonelaukku oli aika huippulöytö. Kiva klassinen malli ja siisti kunto. Hintalapussa 7,50 euroa - Sandquistin laukut maksavat uutena 150 eurosta ylöspäin. Ostin tämän uudelle kotikoneelleni säilytys- ja kantopussiksi (ostin joulun alla itselleni kotiin macbookin, jolle minulla ei ole mitään kantokassia), mutta saattaa olla, että tämä laukku tulee kuitenkin työläppärin kantamiseen. Tämä laukku on nimittäin sen verran tyylikäs.



Kaksi muuta löytöä olivat konjakinvärinen nahkainen pussukka (2 euroa) ja muistikirja (1.50 euroa). Olen ehdottomasti pussukkatyttö, en voi sietää, jos tavarani pyörivät laukun pohjalla sekaisin, vaan minulla on monen monta pussukkaa, joihin kerään kaikkea tarpeellista avaimista kyniin ja huulirasvoihin. Tässä pussukassa on sisällä korteille tarkoitettuja taskuja muutama sekä avaimelle tarkoitettu lenksukka. Viehättymiseni konjakinväriseen nahkaan ei näytä laantuvan vuosienkaan jälkeen.


Muistikirja oli nappilöytö juuri nyt tähän hetkeen. Aloitin nimittäin juuri yksityiset laulutunnit kuorolaulun rinnalla. Kuorolaulun myötä oppii hyvin klassista laulua ja laulutekniikkaa sekä tarkkaa virettä, mutta solistiseen pop-lauluun sieltä ei saa välineitä. Löysin opettajan, jonka kanssa nyt lähden opettelemaan löytyisikö minusta solistisempaa otetta lauluun. Kävin ensimmäisellä tunnilla viime viikolla ja olen innoissani. Tarvitsen tunneille muistikirjan, johon kirjoitan ylös opettajan vinkit ja kotiläksyt. Mikä olisikaan parempi muistikirja kuin tuo löytämäni kirja, jonka kantta koristaa piano, viulu ja nuottivihko (viulu ja piano ovat muuten instrumentit, joita osaan soittaa).

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kaappisiivo




Nyt kun alkuvuonna minun ei ole tarvinnut olla koko ajan työreissulla, on ollut kapasiteettia käyttää vapaa-aikaani muuhunkin kuin työstä palautumiseen. Olen saanut ihan älyttömän hyvän flown käyntiin kodin nurkkien järjestelyn kanssa. Kipinää hain myös KonMari -metodiin tutustumisesta. Pidän metodia hyvänä, joskin itselle se ei tuottanut niin valtavia ahaa-elämyksiä, kun olen aina ollut aika järjestelmällinen ihminen, kierrättänyt tavaroitani ahkerasti ja luopunut sellaisista, joita en tarvitse. Konmari-metodi antaa kuitenkin aika hyvän prosessin ja askeleet kodin tavaroiden läpikäyntiin ja siinä mielessä olen minäkin sitä hyödyntänyt. Lisäksi seuraan aiheeseen liittyviä Facebook -ryhmiä (Konmari Suomi, Loistava järjestys ja Paikka kaikelle), ja sieltä ammennan sopivia vinkkejä ja inspiraatiota.

Olen nyt käynyt läpi vaatteeni (näitä sorttaan muutenkin useiten, eli helppo rasti minulle). Kovin paljoa ei kierrätettävää ollut, mutta jonkin verran kuitenkin. Vaatekaapin yhteydessä oli myös liinavaatteet, jotka sorttasin ja järjestin. Keittiöpyyhkeitä oli liikaa, ja niistä poistin pinon kirpparille myyntiin.

Sen jälkeen kävin läpi senkin, jossa säilytän vähäisiä kirjojani (olen varsinaisesta kirjahyllystä luopunut jo kauan aikaa sitten, vain muutama suosikki on jäänyt), nuotteja ja muuta sekalaista. Sitten kirjoituspöydän laatikot, joista löytyy niin paperitavaraa kuin muutakin tärkeää. Seuraavaksi haastavampi rasti - kävin läpi kaikki kodin paperit. Esim. palkkakuitit oli minulla mapittamatta kahden vuoden ajalta. Pois lähti pussillinen vanhoja papereita ja nyt on kaikki tärkein siististi kolmessa eri mapissa.

Eteisessä minulla oli aivan liikaa huiveja. Peruja muun muassa 10 vuoden takaiselta Kiinan-opintopätkältä. Vein 10 vanhaa huivia kuorotreeneihini ja sanoin kuorolaisille, että tästä saa ottaa itselleen huivin. Kaikki kelpasi, Eilen vielä ahkeroin kodinkaapin (siivousvälineet, työkalut ja muut kodinjutut) sekä keittiön kuiva-ainekaapin.

Jotain ahaa-elämyksiä tässä prosessissa on tullut, lähinnä kiitos Konmarin:

1. Kaikki huivini olen rullannut pystyyn yhteen koriin. Aiemmin olivat viikattuna pinoon tuohon samaiseen koriin ja pohjalle viikatut jäivät usein aamulla unholaan. Nyt näen yhdellä silmäyksellä kaikki huivit ja voin valita niistä asuuni ja päivän lämpötilaan sopivimman.



2. Pystyviikkausta myös liinavaatekaapissa. Lakanat olen aina rullannut noin, että ne näkee kerralla, mutta pyyhkeissä kokeilin nyt pystyviikkausta. Josko tällä ei tulisi kaatuvia pinoja, jos haluaa ottaa pinon pohjimmaisen pyyhkeen käyttöön. Keittiöpyyhkeitä oli liikaa, niitä pakkasin useamman kirpputorille. Jäljelle jäänyt pino on ylähyllyn vasemmanpuoleisin. Oikealla tyynyliinat. Keskellä pihan pöytäliina ja iso torkkupeitto, jota käytän kesällä rannalla ja pihalla loikoillessani.


3. Keittiökaappien ylähyllyille on vaikea ylettää, joten korien avulla saa tavaroita helpommin käyttöön. Toisessa korissa leivontaan liittyvät jutut, toisessa täyttöpakkauksia, kuten merisuolaa pahvipaketissa sun muuta harvemmin tarvittavaa.


4. Siivouskaapissa on kaikki mahdollinen kodin ylläpitoon liittyvä kerätty isoihin kannellisiin säilytyslaatikoihin. Kaikkea ilmastointiteipistä jatkojohtoihin ja uuteen pyykkinaruun. Nyt on helppo nostaa laatikko ulos kaapista ja ryhtyä kaivelemaan, jos jotain noista kaipaa.



Tähän projektiin ei ole toistaiseksi mennyt kuin pari viikkoa, kun olen pikkuhiljaa iltaisin kaappi tai laatikko kerrallaan paikkoja järjestellyt. Montaa nurkkaa ei ole enää jäljellä, eli minulla tämä projekti on kyllä varsin kevyt. Tosi hyödyllinen kuitenkin, tiedän tarkalleen mitä kotona on ja mistä se löytyy.

torstai 26. tammikuuta 2017

Rapea perunaleipä

Soppa365-sivusto toimii minulla vakaana ruuanlaiton inspiraation ja hyvien reseptien alkulähteenä. Bongasin sieltä erinomaiselta kuulostavan reseptin rapeasta perunaleivästä. Tai Helvi-mummin rapeasta perunarieskasta, niin kuin se Soppa365:ssa on nimetty.

Minun kaakkois-suomalaiseen ajatusmalliini ei vain tuo rieska-sanan käyttö lätyskästä leivästä oikein istu. Meille riska on se sellainen "tavallinen" leipä, eli limppu. Tällaisesta lätyskästä perunaleivästä käytämme mieluummin sanaa perunalepuska, mutta sekään ei ihan tässä istu, sillä tämän reseptin tuotos ei ihan puhdasoppinen perunalepuskakaan ole. Olkoot siis perunaleipä, niin säästytään sekaannuksilta.

No, semantiikka sikseen ja leipäasiaan. Tämä resepti kohosi yhdellä kokeilulla ihan suosikkien joukkoon. Taikina on tosi vaivaton valmistaa (okei, käytin pakasteen valmista perunamuussihilettä ja suosittelen sen käyttöä tässä muillekin), siihen tarvittava ainesluettelo on lyhyt ja ytimekäs ja lopputulos niin hyvää, että en kestä. Tämä sopii myös gluteenittomille (sellaisille, jotka voivat syödä kauraa), jota pidän kivana lisänä, kun kaveripiiristä löytyy muutama, jotka eivät ihan kaikkia leipomuksiani voi venhää sietämättöminä syödä.

Alkuperäisessä versiossa käytettiin kermaviiliä, minulla sattui olemaan kaapissa turkkilaista jugurttia, joten käytin sitä. Olen kirjoittanut tämän reseptin oman kokeiluni mukaan, jos haluat tehdä alkuperäisen mukaan, niin katso tuo yllä oleva linkki.

Uskon, että valurautapannu on tässä rapeuden avain, mutta jos sinulla ei sellaista ole, kokeile jossain muussa uuninkestävässä astiassa. En usko, että homma siitä pilalle menee.

Lopputuloksen maku on jotakuinkin identtinen luumäkeläisen Satun Makiat -leipomon perunalepuskan kanssa, joita haen lähes poikkeuksetta mökkireissuilla säkillisen. Olen tehnyt perunalepuskoja mitä moninaisempien ohjeiden perusteella, mutta lopputulos on aina ollut liian tiivis ja vääränlainen verrattuna Satun Makioiden esikuviinsa. 

Kokeile, jos pidät perunaleivistä. Minun suuhuni tämä maistui erittäin hyvältä. Syö sellaisenaan tai voin kanssa.



Rapea perunaleipä

Pussi pakasteperunamuusi"hilettä"
1 dl turkkilaista jugurttia
1 rkl maitoa
5 rkl kaurahiutaleita
nokare voita sulatettuna
suolaa maun mukaan

Laita uuni päälle ja kuumenna se 250 asteeseen. Sulata (esim. mikrossa) perunahile sulaksi perunamuussiksi. Lisää perunamuusin sekaan jugurtti, maito ja kaurahiutaleet sekä lopuksi nokare sulaa voita ja suola. Tarkista maku.

Voitele valurautapannu kevyesti. Nostele perunamuusiseos valurautapannuun ja tasoita pinta veitsellä tai nuolijalla. Paista rieskaa uunissa, kunnes pinta on ruskistunut kunnolla, noin 20-30 minuuttia.

Anna rieskan jäähtyä tunti ennen kuin teet sille mitään (sen sisus on uunista tullessa vielä kovin perunamuusimaista. Täyte kovettuu tunnissa). Kippaa leipä pannusta tarjoiluastialle ja nauti sellaisenaan tai voin kanssa.

perjantai 13. tammikuuta 2017

Kolmen kaverin smoothie

Jos tykkäät Kolmen kaverin mustikka-kardemumma -jäätelöstä, niin hep! Tämä on sinulle.

Makupari on suoraan pihistetty tältä superherkulliselta jätskiltä. Se toimii hyvin smoothiessakin. Suosittelen kokeilemaan!



Mustikka-kardemumma smoothie
0.5 litraa mustikoita
1 banaani
2 dl maitoa tai vettä
2 dl turkkilaista jugurttia
0.5 tl kardemummaa
(hunajaa tai vaahterasiirappia makeutukseen, jos haluat)

Sekoita ainekset blenderissä tasaiseksi ja kuohkeaksi smoothieksi ja nauti.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Kaksi peittoa - miksikäs ei

Ah, lisää oivalluksia kotona. Olen tuijotellut Campadresta norjalaisen laadukkaita untuvatuotteita tekevän valmistajan alennuskampanjaa ja miettinyt luksus-untuvapeiton klikkaamista ostoskoriini. Pihistelin kuitenkin ja jäin miettimään ja alennukset meni ohi suun.

Olen supertyytyväinen sänkyyni. Patja on lämpömuovautuva ja ihanan napakka. Aina kun tulen matkoilta kotiin huokaisen onnellisena, kun pääsen omaan sänkyyni. Tykkään siitä tosi paljon, minun on älyttömän hyvä nukkua omassa sängyssäni.

Sängyssä on tapahtunut muutos - hoksaatko mikä?

Kaipasin kuitenkin lisää muhkeutta vuodevaatteisiin. Tyynyjä en vaihtaisi - olen löytänyt Tempurit ja niissä pysyn, joten kaikki on kulminoitunut peittoon. Minulla on medium-lämmin untuvapeitto, joka on ihan kiva, mutta ei mitenkään supermuhkea. Sellaista kaipasin. Siksi sitä luksus-untuvapeittoakin haikeasti nettikaupassa tuijottelin.

Luin juttua, jossa annettiin vinkkejä täydelliseen sänkyyn. Siinä sanottiin, että kaksi peittoa on enemmän kuin hyvä idea. Miksikäs ei! Minulla kun sattui olemaan toinenkin untuvapeitto jemmassa sängynaluslaatikossa vieraspeittona.

Ja kas näin - häpeilemättä nukun lopputalven kahdella untuvapeitolla. Miksi en nukkuisi? Sadun prinsessalla oli monta patjaa, minulla on monta peittoa. Oivallus toi juuri sitä kaivattua muhkeutta (ja kylmällä säällä lämpöä - puutalossa on talvella välillä vähän vilu) sänkyyni. Nyt nukuttaa vieläkin paremmin. Ja mikäs sen ihanampaa.

No siellähän on kaksi peittoa!


Nyt on kerroksia!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Pieni, mutta merkittävä oivallus

Olen pitkään ollut vähän tyytymätön kotini toiminnallisuuteen. En ole enää istunut juuri koskaan kirjoituspöytäni ääressä, vaan otan läppärin aina pöydän piuhoista irti ja istun sen kanssa keittiön pöydän ääreen. Tai vielä pahempaa, rötvään epäergonomisessa asennossa sohvalla läppäri sylissäni (myös etätyöpäivinä - ei hyvä).

Olin jo miettinyt, että luovun kirjoituspöydästäni. Laittaisin koko pöydän pelastusarmeijalle ja raahaisin sohvaa pari metriä taaksepäin ja loisin maailman avarimman olohuoneen (olohuoneessani siis sohva toimii eräänlaisena tilanjakajana, kirjoituspöytä sijaitsee sen takana ikkunan edessä senkki seuranaan, kuten kuvasta voit nähdä - pöytä tosin kuvassa ihan pieniltä osin).


Kaiken lisäksi olin änkenyt säilytyskorin tuohon pöydän ja senkin väliin. Siis käytännössä senkin ovien eteen. Aina jos tarvitsin senkistä jotakin, tuli säilytyskori ensin siirtää edestä pois. Rasittavaa. Harvemmin tuli senkin sisältöä kummoisesti pengottua.

Kunnes pysähdyin miettimään asiaa. Tajusin, että tällä järjestelyllä olen käytännössä pelannut asunnostani noin 3 neliömetriä käyttökelvottomaksi nurkaksi. Siis 3 neliömetriä, 40 neliömetrin asunnosta! Sehän on melkein 10 % asunnostani! Ja minä olen kuitenkin ihminen, joka työskentelee välillä myös kotona, tykkää kirjoitella ja kaiken lisäksi arvostaa hyvää työergonomiaa. Siksihän minä alunperin aikanaan kirjoituspöydän hankin. Käytin vielä kaiken lisäksi reilusti aikaa, että löysin riittävän pienen ja käytännöllisen pöydän.

Aloin miettiä mikä nurkan käytössä tökkii. Senkin osalta ratkaisu oli selvä - säilytyskorista täytyy päästä eroon ja järjestää esteetön pääsy kaapille ja antaa oville riittävä tila avautua. Se oli helposti järjestettävissä: säilytyskori matkasi vintille.

Kirjoituspöydän osalta kuvittelin ratkaisun olevan haastavampi. Mitä vielä! Ihan lyhyellä mietinnällä löysin kaksi avainongelmaa - pöydän ääressä olevalla tuolilla ei ollut mukava istua. Ja pöydän ääreen meno oli liian ahdasta.

Tuoliongelma oli superhelppo ratkaista - ratkaisu oli koko ajan odottanut aivan nenäni edessä. Minulla kun sattuu olemaan asunnossani superihana tuoli. Ja se tuoli sattuu vielä kaiken lisäksi olemaan aivan erinomaisen miellyttävä istua. Ja vielä kirsikkana kakun päällä - tuoli oli hakenut vähän paikkaansa kotoani ja olin sijoittanut sen sellaiseen paikkaan, että ei siinä oikein koskaan kukaan istunut.

Ja kyse on tietenkin Domus-tuolistani.

Domus-tuolin entinen paikka oli vähän sellainen kohta kodissani, jossa kenelläkään ei koskaan ollut tarvetta istua.
Toinen ongelma - ahtaus, oli sekin omaa syytäni, sillä olin tunkenut sohvaa niin kauas telkkarista kuin mahdollista ja aiheuttanut liian kapean kaistaleen kirjoituspöytäni eteen. Sohvaa ei tarvinnut siirtää kuin ehkä 15 senttimetriä toiseen suuntaan, niin ongelma hävisi. Nyt kirjoituspöydän ääreen on helppo kävellä.

"Uusi" työtuoli kirjoituspöydän ääressä tekee ihmeitä

Tätä sohvan ja kirjoituspöydän väliä pidentämällä kirjoitusnurkkaus muuttui huomattavasti käyttökelpoisemmaksi ja houkuttelevammaksi
Kolmas havaintoni on kahta edellistä epärelevantimpi, mutta hankin vähän ennen joulua itselleni uuden kotiläppärin. Vanha oli aivan surkea, eikä sitä tehnyt jatkuvan tökkimisen ja tuulettimen hurinan takia kovin usein käynnistää. Kyseenalaistin jo koko kotikoneen tarpeellisuuden - minulla on laadukas työkone, joka kulkee oikeastaan aina mukanani myös kotiin ja voin hyvin käyttää sitä myös kotona omaan surffailuuni.

Surkea ja huriseva kotikone ei ollut edes hirveän montaa vuotta vanha, ostin sen joskus ehkä 3-4 vuotta sitten halvalla kodin perussurffailuun. Sain tuta halvan koneen "ominaisuuksista". Koneen suorituskyky oli niin huono, että se hidastui samantien aika sietämättömäksi käytön kannalta. Järkeilin, että en tarvitse kotikonetta niin paljon, että siihen kannattaisi sijoittaa iso määrä rahaa ja toisaalta uuden halvan ja parissa vuodessa rikki menevän koneen ostokaan ei tuntunut mielekkäältä. Tästä syystä ajattelin, että luovun kokonaan omasta koneestani ja elän vain työkoneeni kanssa.

Muutin kuitenkin mieleni, kun bongasin vähän ennen joulua Facebook-kirppikseltä hyväkuntoisen Macbookin myynti-ilmoituksen. Vannoutuneen pc-tyttönä päätin irroittautua periaatteistani ja ostin tuon käytetyn macin koneekseni. Ajattelin, että mielummin kallis kone vähän käytettynä kuin halpa kone uutena. Alkukosketus on erittäin positiivinen - mäkki on ollut erittäin helppo käyttää ja kone toimii moitteetta - hurisematta ja nopeasti.

Macbookin koneen tulo kotiin on avannut minulle myös aivan uuden maailman. Tai oikeastaan tuonut maailman, jonka olin jättänyt taakseni, jälleen luokseni. Koneessani on nyt nimittäin CD-asema - asia, jota en ole aikoihin omistanut (missään koneessani, edes työkoneessani). CD-aseman innoittamana kaivoin parhaat CD:ni esiin (kyllä, sieltä senkistä, jonne vielä vähän aikaa sitten oli vaikea päästä) ja olen alkanut pyörittää niitä kotona ollessani. Miten sitä Spotify-aikana onkin unohtanut suurimman osan suosikkialbumeistani ja kadottanut kokonaisen albumin kuuntelun taian! Olen kuunnellut ahkerasti levyjäni ja samalla tallentanut niitä iTunesilla sähköiseen muotoon.

Tänä iltana olen luukuttanut Jazzgangsteria. Miten olinkin unohtanut tämän maailman ihanimman kappaleen (pisteet myös tyylikkäästä Youtube-videoista - pelkkää valkoista!)?


Näillä pienillä muutoksilla tuntuu ihan kuin elämäni olisi mullistunut. Minulla on taas kirjoituspöytä. Kaikki asuntoni neliöt on järkevässä käytössä. Minulla on CD-levyni, jonka kanssa pääsee kepeästi aikakoneella 10 vuotta taaksepäin opiskeluaikoihini - aikaan, jolloin ostettiin CD-levyjä ja käytiin lemppari-pikkubändien live-keikoilla.

Joskus kannattaa pysähtyä miettimään.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Talvipäivä

Vaikka tänään Helsingissä pyryttääkin jo sakeasti lunta ja lämpötilakin on lauhtunut merkittävästi, niin eilen oli varsin upea kirkas pakkaspäivä. Käytin lähes 20 asteen pakkasen hyödyksi kuvassa näkyvällä tavalla.


Vein siis vuodevaatteet ja muita kodintekstiilejä ulos ja laitoin tällä tavoin pölypunkit kärsimään. Tein  myös olohuoneen villamatolle lumipesun. Lumipesu on kätevä tapa puhdistaa villamatto - matto viedään ensin hetkeksi ulos jäähtymään (jotta se ei ole liian lämmin niin että lumi sulaa siihen). Sitten viileä matto upotetaan lumeen ja lunta huiskitaan maton päälle. Annetaan "vaikuttaa" hetki, ja sitten harjataan matosta lumet pois. Matto käännetään ja sama käsittely toistetaan maton toiselle puolelle. Lopuksi matto vielä puistellaan huolella, jotta kaikki lumet lähtevät pois. Tällä tavoin villamatosta tulee raikas ja pölytön ja - ainakin minä väitän - oman mattoni värit kirkastuivat.



Vuodevaatteiden kanssa sattui outo juttu. Minulla on kaksi Tempurin tyynyä - toinen perhosen muotoinen "Ombracio", jonka sisältö on sellaista tempurhakkelusta ja toinen on sellainen perinteinen Tempurin "lankkutyyny", jonka olen joskus löytänyt uutena aivan pilkkahintaan kirpputorilta. Ulkona kumpikin tyyny jäätyi aivan kivikovaksi jääkalikaksi. Kun hain ne sisälle, kopautin "lankkutyynyä" polveeni ja arvatkaa mitä. Se halkesi keskeltä kahtia! Googlailin asiaa, ja Tempurin sivustolla sanotaankin, että tyynyn voi viedä ulos, mutta se jäätyy siellä kivikovaksi ja silloin sitä ei saa kopauttaa mihinkään, sillä jäätyneenä aines on erittäin haurasta. Tulipa tämäkin nyt opittua kantapään kautta. Kun toin tyynyt sisälle, niin ne pehmenivät huoneenlämmössä pikkuhiljaa normaaleiksi.

Olen myös ruokkinut pihan lintuja tänä(kin) talvena ahkerasti. Otin ensimmäistä kertaa kokeiluun sellaiset aika vastenmieliset rasvapötkylät, jotka ovat paljastuneet aivan lintujen suosikiksi. Eilen vein jo talven kolmannen pötkylän pihapuuhun roikkumaan. Linnut vierailevat lähes tauotta siinä syömässä. Se siitä elegantin näköisestä lintujen ruokintapaikasta, pakko myöntää, että ällöt rasvapötkylät on saanut linnut huumaantumaan.

Tälläinen rasvasta ja pähkinöistä valmistettu pötkylä on ollut tänä vuonna linturuokinnan suurhitti. Löytyi tavallisesta supermarketista eläinten ruokien keskeltä.


Pötköstä kuoritaan muovikuori pois, päihin jätetään muutaman sentin suikaleet. Ja sitten vain pihapuuhun lintujen iloksi.