perjantai 8. joulukuuta 2017

Kotikaupungit kirppislöydöissä

Vanhempani olivat muutaman viikon kaukomatkalla ja jättivät tuttuun tapaan autonsa siksi aikaa käyttööni. Pääsin pitkästä aikaa kiertelemään hieman kaukaisempiakin kirppareita.

Eteiseni seinää on jo useamman vuoden koristanut Arabian kaupunkisarjan pikkuinen seinälautanen, jossa on kuvattuna kotikaupunkini Lappeenrannan satamamaisema. Olen tämän lautasen löytänyt joskus kirpputorilta.

Nyt kävi hauska tuuri, kun löysin Vantaan Kontista vastaavan lautasen, mutta nykyisestä kotikaupungistani, eli Helsingistä. 3 euron hinta oli varsin kohtuullinen, joten Finlandia-taloa kuvaava Helsinki-lautanen pääsi kotiin mukanani.

Siinä ne nyt nököttävät, eteisen seinällä - kaksi kotikaupunkiani.






tiistai 5. joulukuuta 2017

Papua!

Pavut ja linssit ovat älyttömän kätevä ruoka-aines, joita voi käyttää monipuolisesti salaateissa, keitoissa ja muhennoksien lisänä. Niitä saa käyttövalmiina kaupan säilykehyllystä, mutta isommalla käytöllä omalla liottelulla ja keittämisellä säästää pitkän pennin.

Mustasilmäpapu on yksi oma suosikkini - mukavan kokoinen, näköinen ja makuinen papuperheen jäsen. Hypistelin papupussia ja mietin, että mitä näistä tekisin. Mieleeni tuli Portugalissa silloisen poikaystävän välillä kasaama portugalilainen papusalaatti, johon tuli tonnikalaa ja kananmunaa ja tuoretta persiljaa.

Koska en ole mikään ihan kauhea tonnikalan ystävä, niin lähdin sekoittelemaan oman papusalaattini, pikkuisen portugalilaista vastaavaa mielessä pitäen. Tajusin, että tämähän on maailman helpoin ruoka - herkullinen ja sekaan voi sekoitella melkein mitä vain.

Omaan versiooni tuli mustasilmäpapujen kanssa kirsikkatomaattia, lehtipersiljaa, hieman kotijuustoa murennettuna, katkarapuja ja kylmäsavulohta. Mausteeksi oliivilöljyä, etikkaa, hunajaa ja valkosipulia.



Katkarapu-kylmäsavulohi -papusalaatti

4-5 dl Mustasilmäpapuja (pussin keitto-ohjeen mukaisesti liotettuina ja keitettyinä ja jäähdytettyinä)

Kastike:
3 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi raastettuna
2 tl etikkaa
2 tl juoksevaa hunajaa
suolaa
rouhittua mustapippuria

Sekoita kastikkeen ainekset erillisessä kupissa ja sekoita papujen joukkoon.

1 pussi katkarapuja
100-150 g kylmäsavulohta
Kirsikkatomaatteja
Kotijuustoa
Puntti lehtipersiljaa

Sulata katkaravut ja lisää papujen joukkoon. Pilko joukkoon kylmäsavulohi ja kirsikkatomaatit. Murusta sekaan vielä kotijuustoa. Hienonna noin puntillinen lehtipersiljaa lopuksi joukkoon.

Anna maustua jääkaapissa noin tunti ennen tarjoilua.




lauantai 2. joulukuuta 2017

MUJI Pop-up Helsingin Torikortteleissa

Japanilainen, minimalismiin ja arjen käytännöllisyyteen keskittyvä supermerkki MUJI avasi joulukuun ajaksi pop-up -kaupan Helsingin Torikortteleihin Senaatintorin kupeeseen.

Olin käymässä lounaalla keskustassa, niin pistäydyin samalla reissulla tsekkaamaan kaupan. Ihana liiketila ja positiivisesti yllättänyt laaja valikoima.



Paperitavaraa, suihkutuotteita, säilytysratkaisuja, sukkia, astioita, keittiön pikku vempeleitä ja tuoksukynttilöitä löytyi hyllyiltä.

Omaan ostoskassiin sujahti kapoinen, kynänmuotoinen pyyhekumi, joka tulee tarpeeseen lauluharrastuksen yhteydessä nuottirivien yläpuolelle tehtävien merkintöjen korjailussa.

Toinen hankinta on kekseliäs keittiön pikku säilytysratkaisu. Muovikelmun tai folion rullat sisäänsä sujauttava muovinen kotelo, jossa on terävä leikkausreuna sopivan palan leikkaamiseksi. Ei enää hataria pahvilaatikoita, jotka leikkavaat erityisesti elmukelmun miten sattuu. Nämä muoviset säilyttimet myös pitävät muotonsa, eivätkä nuhjaannu niin kuin pahviset sisarensa pyöriessään laatikon pohjalla.

Ostin samantien kaksi - yhden kelmulle ja yhden foliolle. Tykkään.



perjantai 3. marraskuuta 2017

Siivooja kävi

Perjantaisin, kahden viikon välein siivooja käy luonani ja muuttaa nuhjuisen kodin superpuhtaaksi. Kun tulen töistä kotiin, olen aina niin iloinen. Paras sijoitukseni ikinä elämänlaatuun on ehdottomasti ollut oma siivooja.

Tänään sattui vielä superkaunis aurinkoinen syyspäivä. Tiesin kaupassa käydessäni, että koti odottaa putipuhtaana. Nappasin mukaan Pirkalta reilun kaupan ruusuja ja neilikoita, ne loistivat niin kauniissa ruskan väreissä. Yleensä vältän kukkaostoksia marketista, sillä haluan tukea paikallista kukkakauppayrittäjää, mutta tänään tein poikkeuksen.

Kukat putipuhtaan kodin keittiön pöydälle.

Viikonloppu saa alkaa.


Popsi popsi (värikästä) porkkanaa

Oletteko muut innoissanne siitä, että kaupasta saa porkkanapusseja, joiden sisältö näyttää tältä?


Minä olen. Tavallinen porkkana nousee ihan uuteen aateliin, kun sitä saakin nykyään monessa eri värissä. Ihan tavallisesta S-Marketista ihan tavallisessa (ja ei kalliissa) pussissa kotiin kannettu.

Kolmen porkkanan arkinen pilkkominen näyttääkin yhtäkkiä näinkin iloiselta:



Porkkanat päätyivät tyypilliseen reseptiini, johon tulee käytännössä joku proteiini ja sitten sekaisin kaikkia mahdollisia kasviksia, mitä jääkaapista irtoaa. En tiedä onko tuo nyt muhennos vai pata vai mitä, mutta tämäntyyppistä nopeaa ja terveellistä kokkaamista on tullut viimeaikoina harrastettua.

Vanha Arabian vihreä emalinen haudutuspannu toimii hyvänä lähtökohtana. Siihen ryhdyn heittelemään jääkaapista kaikenlaista. Tällä kertaa pannuun meni broilerin jauhelihaa (ennen minua puistatti ajatus broilerin jauhelihasta, en kyllä tiedä miksi, mutta tuotetta kokeiltuani olen pyörtänyt mielipiteeni), värisuora porkkanoita, itse pihalla kasvatettuja salkopapuja pakkasesta, ruskeita herkkusieniä, lehtipersiljaa ja mausteita. Helppoa kuin mikä - jauheliha ruskistetaan, kasvikset ja mausteet perään ja kannen alle kypsymään kunnes vihannekset pehmenevät.



tiistai 17. lokakuuta 2017

Syyshommia pihalla

Sunnuntainen aurinkoinen päivä sai minut pihalle nauttimaan auringosta ja haravan varteen heilumaan, vaikka tiesinkin, että homma on käytännössä ihan turhaa, sillä puissa on vielä jonkin verran lehtiä, joiden on hyvä antaa rauhassa pudota kaikkien pois ennen haravahommien aloittamista. Teki vain mieli raitista syysilmaa ja rangalle liikettä, ja siihenhän haravointi on oikein mainio askare.

Vaikka Helsingissä on ollut vielä kohtalaisen lämmin ja yrttitarha on pärjännyt vielä ihan hyvin, niin päätin kuitenkin laittaa keittiön ikkunalla sijaitsevan yrttitarhan "talviteloille" (lue: korjata viimeiset yrtit ja heittää jämät kompostiin) ja istuttaa tilalle talvikukat.

Talvea kestävissä kukissa valinnanvara on käytännössä Callunaa ja kellokanervaa. Se ei suinkaan minua haittaa, sillä molemmat on mielestäni superkauniita. Niin kauniita, etten osannut päättää kumpia otan taimikaupassa piipahtaessani, saati että minkä värisiä callunoita haluaisin. Päädyinkin ostamaan callunaa kolmessa eri värissä ja vielä kellokanervia päälle.


Kolmiväriset callunat päätyivät ikkunapuutarhaan.


Kellokanervan taas istutin roikkuruukkuun ja laitoin ulko-oven pieleen ilahduttamaan minua ja naapureita.


Pihan viljelyslaatikotkin laitoin vihdoin talviteloille. Olen isomman sadonkorjuun jo tehnyt, mutta salkopapu pukkasi vielä yhden pienen satsin papua, jotka nyt keräsin talteen. Sen jälkeen papu koki kohtalonsa ja päätyi juurinen kompostiin. Salaattien juuret nyhdin irti. Sileälehtisen persiljan korjasin talteen ja päädyin pakastamaan, kun sitä tuli sen verran paljon. Persiljan juuret saivat jäädä laatikkoon, koska pitäisi olla monivuotinen kasvi. Katsotaan lähteekö se keväällä kasvamaan vai istutanko uusia.


Yrttitarhasta tuli niin reilu satsi rosmariinia, etten enää (jo kuivattujen) lisäksi tarvitse itse yhtään. Meillä on onneksi talon facebook-ryhmä, johon postasin naapureille, että haluaako joku rosmariinia satsin. Tämä kasa päätyikin kahdelle naapurille jaettuna käyttöön, toiselta sain vielä vastalahjaksi säkillisen maa-artisokkaa hänen kasvimaaltaan. Hyvä vaihtokauppa!


Meillä on parin viikon päästä talon pihatalkoot, jolloin kannamme pihakalusteet sisälle talvivarastoon. Sitten alkaakin pihakausi tältä vuodelta olla siinä. Ikävä tulee ihanaa pihaamme talven ajaksi. Onneksi ensi keväänä se taas alkaa, ja odotus ei yleensä ole kuin puoli vuotta.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Säilöntää Nanny Stillin tyyliin

Kyllä viikonloppuna taas oikein sydän läikähti, kun pengoin nopealla kirpparipistäytymisellä kaksi pakettia 70-luvun  Hetiketti -säilöntätarroja. Kuvitus on niissä nimittäin oikein Nanny Stillin käsialaa.

Minulla oli vanhastaan kotona kirpparilöytönä mustikkakoristeinen Hetiketti-paketti. Nyt löytyi kaksi uutta pakettia - porkkana-aiheinen ja vihannesaiheinen. 50 senttiä oli mielestäni käypä hinta.


Sain lauantaina _vihdoin_ tehtyä säilöntähommiakin. Keräsin omenat pihan puusta ja keitin hillon. Lisäksi hain mehumaijan vintiltä ja laitoin pakasteeseen kesälomalla jemmaamani mustaherukat mehustumaan. Niistä oli alunperinkin tarkoitus tehdä mehua, mutta en vain kesälomalla ehtinyt. Pakastin pelasti. Itse asiassa kerran pakastetut marjat ovat oikein käypiä mehustamiseen - ne mehustuvat varsin hyvin sulaessaan mehumaijan höyryssä.

Hilloresepti oli luottoreseptini, se jonka olen täällä blogissakin julkaissut. Reseptin salaisuus on se, että hillo laitetaan pariksi tunniksi uuniin poreilemaan, jona aikana omenan sokerit alkavat karamellisoitua ja hilloon tulee toffeemainen maku. Mielestäni yliveto tapa tehdä omenahilloa.


Mehumaija reppana joutuu vintillä odottamaan, että se kerran vuodessa kaivetaan sieltä käyttöön. On se kuitenkin niin kiva keittiöväline, mehun keitto on helppoa kuin mikä.

Tämän vuoden mehustani tuli herukkamehua mustasta- ja punaisesta viinimarjasta. Maistoin nopeasti valmista tuotosta ja hyvää oli. Kelpaa talvella juoda, jos vaikka tulee flunssa vaivaksi.


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Etäpäivän lounas

Pitkästä aikaa ruokajuttuja!

Teen etäpäivää kotona, koska toimistolla työhuoneeseeni tehdään pieni remontti parin päivän aikana. Oli sopiva hetki kokkailla kauden kasviksista.

Tähän aikaan vuodesta ruokakaupassa käynti on varsin insipiroivaa, kun vihannesosasto pursuaa kaikkea kauden kotimaista kasvista. Kävin viikonloppuna lähellä olevassa isommassa marketissa ja ostin suomalaisia maissintähkiä ja ruusukaalia, jotka tänään nyt pääsivät molemmat lautaselle.

Ruusukaalisuosikkini on kuumalla valurautapannulla paistetut ruusukaalinpuolikkaat pähkinöiden kanssa. Unohda sinäkin ruusukaalin keittäminen - kuumalla pannulla se pääsee kukoistukseensa. Olen aiemmin jakanut vastaavan paistoksen reseptin, jossa joukossa oli myös lehtikaalia. Eipä paistos oikeastaan mitään reseptiä edes kaipaa. Puolitetut ruusukaalit paistetaan kuumalla pannulla öljyssä. Maustetaan halutusti (tänään käytin suolaa ja hunajaa), lisätään paiston loppuvaiheessa nokare voita ja kourallinen pähkinöitä.

Lopputulos on _herkullinen_.


Ruusukaalipaistoksen kanssa paahdoin maissintähkän uunissa (ensin tavallisessa uunissa ja sitten vielä lopuksi grillivastuksen alla) sekä paistoin kanafileen rosmariinin ja timjamin kanssa.


Jälkkäriksi oli uutta suosikkiani - Pirkan vegaanista mustaherukkajäätelöä. Niin mustaherukkaista ja hyvää.

Tänään kelpasi etätyöläisen.

Papusato

Kävin keräämässä tänään pihan kasvimaalta papusadon. Sato ei ole yhtään hassumpi suhteessa siihen, että minulla oli kaksi papukasvia yhden kasvulaatikon reunassa kasvamassa.


Noin kokonaisuutena tämän kesän kasvimaaprojekti ei ollut mikään kovin onnistunut. Kylmä kesä ja se fakta, etten hoitanut viljelyksiäni kummoisesti koko kesänä (koska vietin pitkän kesälomani lähes kokonaan muulla kuin kotona) tekivät tehtävänsä. Esimerkiksi viime vuonna avomaan kurkkua tuli niin paljon, että sen lisäksi että söin niitä pitkin kesää, tein loppusadosta kolme isoa purkillista maustekurkkuja. Tänä kesänä kurkkuja tuli yhteensä ehkä 8 kappaletta koko kesänä. Tillisato meni minulta ihan ohi lomapoissaolojeni aikaan ja rucolatkin ehtivät kasvaa polvenkorkuiseksi ennen kuin ehdin niitä juurikaan käyttää.

Siksi olenkin iloinen, että kylmyydestä ja hoitamattomuudesta riippumatta papusatoni oli yllättävänkin hyvä ja palkot oikein terveitä ja napakoita. Käytän osan suoraan ruuanlaitossa ja loput menevät pakkaseen odottamaan sopivaa kokkauspäivää talvemmalla.

Seuraava kerättävä sato on sileälehtisen persiljan. Sato ei ole siinäkään kummoinen, mutta persilja ihan hyvälaatuista ja mukavan kokoista. Ajattelin sen korjata kasvulaatikosta yhdellä kertaa ja pakastaa senkin talvea ja sinisimpukkakautta varten.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Nokkonen - kotimainen ihmekasvi

En ole koskaan perehtynyt luonnonyrttien maailmaan, eli en kummoisesti niistä tiedä mitään.

Nokkonen on poikkeus. Meidän pihalla kasvaa kesäisin yhdessä kulmassa varsin hyvälaatuista nokkosta, joita sieltä alkukesästä poimin käyttöön. Pienet alkukesän versot ovat aina parhaita. Osan keräämästäni saaliista ryöppäsin ja pakastin - sitä on kätevää sieltä sulatella ja käyttää pinaatin tavoin. Olen yhden satsin käyttänyt jo suolaisen pannukakun joukossa - laiskan versio nokkosletuista, kun en jaksanut paistaa yksitellen niin tein pannukakun. Hyvää oli.

Toukokuun lopussa keräsin nämä nokkoset talvista käyttöä varten. Osan ryöppäsin nopeasti ja pakastin, osan kuivatin teeksi

Osan lehdistä kuivatin ja nyt olen iltojen viilentyessä ja pimentyessä alkanut juomaan nokkosteetä. Mielikuvani monista luonnoyrteistä tehdyistä teistä on, että maku on kitkerä ja paha. Nokkonen on päässyt yllättämään miellyttävällä maullaan. Nokkosen lehdistä liotettu tee on oikeasti aika hyvänmakuista. Välillä piristän makua heittämällä joukkoon pienen palan inkivääriä (kuuma vesi ja inkivääri on toinen suosikkini).

Teen valmistus on juuri niin helppoa kuin teen valmistus yleensäkin. Kiehuvaa vettä kaadetaan kuivattujen nokkosten päälle ja haudutetaan kymmenisen minuuttia. Suhde on seuraava: reilu teelusikallinen kuivaa nokkosta noin kahteen desilitraan vettä.

Nokkonen on hurja terveyspommi, suorastaan tehoyrtti. Sen väitettyjen terveysvaikutusten lista on jokseenkin jopa huvittava.

Nokkosessa on paljon rautaa, monta kertaa enemmän kuin pinaatissa. Vitamiineista se sisältää runsaasti C-vitamiinia ja myös A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Nokkonen on myös kuitupommi, kuivatussa lehdessä kuitua on 25 %. Piitä kasvissa on 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatissa.

Vanha kansa on käyttänyt nokkosta monipuolisesti erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin. Tunnetuimmat käyttötarkoitukset ovat virtsaongelmien hoito, munuaisten toiminnan parantaminen, anemian hoito sekä verenpainetta ja verensokeria laskeva vaikutus. Nokkosta on käytetty myös fysioterapeuttisena hoitona muun muassa nesteen poistamiseen sekä tulehdusten hillitsemiseen.

Nokkosesta tietoa etsiessäni tuli kuva, ettei maailmassa ole vaivaa, johon vanha kansa ei uskoisi, että nokkonen auttaa.

tiistai 15. elokuuta 2017

Mitä 6 viikon kesäloma opetti

Olen juuri palannut töihin 6 viikon kesälomalta. Kyllä - kuuden. Viimeiset kolme vuotta olen vedellyt minimittaisilla lomilla, ja lomaviikkoja pääsi vähän kertymään. Tänä keväänä ponnekkaasti päätin pitää pitkän kesäloman. Ajatus ahdisti. Kyllä, ahdisti. Mietin, että miten keksin riittävän upeaa ja maatavavahduttavaa tekemistä, että tämä ainutlaatuinen superpitkä loma jää mieleeni elämäni lomana.

Kyllä, näin suorittaja yrittää suorittaa lomaansa.

Onneksi tajusin, havahduin. Ei taas voi suorittaa. Päätin, että teen suunnitelmia ensimmäiselle kahdelle viikolle. Lähdin matkoille. Olin Amsterdamissa, Berliinissä ja Montenegrossa (kaikki ihania, viimeinen superpositiivinen yllätys, josta ei jäänyt kuin hyviä muistoja ja jota voi pyyteettä suositella muillekin matkakohteeksi. Ainoa miinus oli 40 asteen helle, jota vastaan paras lääke oli köllötellä iso osa päivästä 28-asteisessa turkoosinvärisessä merivedessä. Eli ei niin kauhea miinus).



Matkojen jälkeen kuljin oikeastaan loput neljä viikkoa laukku olalla paikasta toiseen. Olin kotona vain muutaman yön. Olin omalla mökillä. Ystävien luona kylässä. Ystävien mökeillä. Syntymäpäiväni yön hotellissa Helsingin keskustassa - upea tapa viettää pieni loma omassa kotikaupungissa.

Järjestin perinteiset puutarhajuhlat pihallamme. 30 vierasta. Kutsut olisin halunnut laittaa 50 lähimmälle ystävälle (kuinka onnekas voi olla jos on noin monta ihmistä, jotka haluaa kutsua juhliinsa). Jouduin karsimaan. Rajoittamaan. Kutsun vuorovuosin vähän eri ihmisiä, sillä juhlat paisuvat muuten liian isoiksi. Hirveää tavallaan, ettei voi kutsua kaikkia joita haluaa, mutta samalla ihanaa, että on niin monta ihmistä, jotka haluaisi juhliinsa tulevan, ettei kaikki edes mahdu. (Tämä samalla myös viestinä teille, ketkä luette mutta ette saaneet tänä vuonna kutsua - oli pakko rajoittaa. Ensi vuonna on taas teidän vuoronne).


Kuudennella viikolla - pakatessani ties monetta kertaa laukkuani ja suunnatessani vielä muutamalle mökkireissulle ajattelin, että arki ja sen rutiinit voisivat jo alkaa. Se taitaa olla erittäin onnistuneen loman merkki - eräänlainen kaipuu takaisin töihin. Arki on kuitenkin ihmisen parasta aikaa, niin olen aina ajatellut.

Kuuden viikon kesälomalla (sen jälkeen kun on muutaman vuoden putkeen höyrynnyt pää ja kädet täynnä töitä) muistaa jälleen muutaman asian:

1. Lomalla voi elää ilman kalenteria ja se on oikeastaan ihanaa. Pitää vain muistaa ne muutamat etukäteen sovitut jutut viikossa. Ne muistaa. Ehkä. Paitsi silloin, kun treenaa laulutreenejä kotiolohuoneessa ja ulko-ovi avautuu ja sieltä tulee siivooja, jonka tulon olet unohtanut. Siinäkin tapauksessa voit vain pakata kirjan laukkuun ja lompakon taskuun ja lähteä naapurin kahvilaan pariksi tunniksi istuksimaan ja lukemaan.

2. Sanomalla kyllä kaikkiin kutsuihin päätyy paikkoihin, joihin ei suunnittelulla ja kiireisellä aikataululla ehdi. Niin kuin vaikka lämpimään paljuun saunan jälkeen tai golfkentälle auringonlaskun aikaan.

3. HBOssa ja Netflixissä on vaikka mitä katsottavaa. Olen katsonut Handmaid's talen miltei putkeen.

4. Pitkällä lomalla on aikaa pohdiskella tulevaisuudensuunnitelmiaan - ja kyllä, kysymystä siitä, mitä elämältään oikeastaan haluaa. Oma pohdiskelu on keskittynyt lähinnä työkuvioiden pohdintaan ja niitähän on varsin hyvä välillä pysähtyä pohdiskelemaan.

5. Jos ei kuuden viikon aikana ole kuin muutaman yön kotona, ei voi olla yllättynyt siitä, että kasvimaa rehottaa ja suurin osa sadosta menee ohi. Rucola kasvoi polvenmittaiseksi ja kukkii valkoista kukkaa. Tillit ovat lähinnä pelkkää paksua vartta, jota kukaan ei halua syödä. Kurkut ja pavut onneksi näyttävät viihtyvän hoidon puutteesta huolimatta. Salaatti on maistunut lähinnä etanoille.

6. Vaikka lomaa olisi 6 viikkoa, silti et ehdi tekemään kaikkea mitä haluat ja näkemään kaikkia, joiden kanssa haluaisit aikaa viettää.

Onneksi kesä on vielä ja valoisia iltoja riittää vielä, vaikka työt alkoivatkin. Lupaan yrittää tehdä vähän lyhyempää työpäivää näin alkuun, etten ihan heti lipsu taas siihen suorittajan aikatauluun.

Loma opetti, ettei koko ajan tarvitsee suorittaa.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Pitkästä aikaa kirpparilöytöjä!

Olen käynyt tooooooosi vähän kirpputoreilla viimeaikoina. Ei ole sen takia pitkään aikaan ollut kertoa kirpparilöydöistäkään.

Lauantaina oli Käpylän kyläjuhlat ja koko Pohjolankatu oli suljettu ja _aivan_ täynnä kirppismyyjiä. Pyörin kyläjuhlilla kolmisen tuntia. Kirppispöytiä oli niin paljon, että tuli jopa ihan vähän ähky. Tuntui, että oli vaikea pysähtyä jokaisen pöydän ääreen penkomaan.

Käpylän kyläjuhlat muuttivat Pohjolankadun kirpparikaduksi

Matkalle sattui kuitenkin muutama hyvä löytöpöytä, jossa oli tarjolla hyviä löytöjä pilkkahintaan.


Ostin kauniit salaattiottimet (2 eur), Marimekon uuden uunikintaan (3 eur) ja House of Rymin ihanan pikkukulhon (5 eur). Toisesta pöydästä löytyi kaksi Arabian käsinmaalattua Elsa-lautasta eurolla. 

Olen saanut saman sarjan kahvikupit (tai oikeastaan ne ovat espressokupin kokoiset) kummitädiltäni lahjaksi. Oli hauska löytää pieni täydennys sarjaan. Myyjä ei kyllä tainut ymmärtää myyvänsä käsinmaalattua Arabiaa, sillä hinta oli ihan älyttömän halpa.



Ja onhan tämä House of Rymin kuppi nyt supersöpö. 



tiistai 23. toukokuuta 2017

Pihakausi avattu - kylvöt tehty!

Kävin äitienpäiväaamuna hakemassa kukkatalosta taimia. Siemeniä oli edellisvuodelta vielä tallessa, joten niitä ei tarvinnut tänä vuonna hankkia lisää.

Tein keväisen päivän kunniaksi kylvöt taas pihalla sijaitsevaan laatikkopuutarhaani.

Avomaan kurkun ostin viimevuotiseen tapaan pikkutaimena - viime vuonnahan sain ihan hurjan sadon, joten sormet ristiin, että niin käy myös tänä vuonna. Aika lailla muutenkin samoja kasveja kylvin kuin viimekin vuonna, tosin jättäen viime vuoden epäonnistumiset, eli porkkanat ja retiisit pois repertuaarista.

Siemenistä laatikoihin meni papu, jääsalaatti, pinaatti, rucola, tilli ja sileälehtinen persilja. Viime vuonna kylvin samaisena äitienpäiväviikonloppuna suorakylvönä suoraan laatikkoon, ja ainakin silloin onnistuin hyvin. Toivottavasti hyvä putki jatkuu tällekin kesälle.

Saavat vielä öitä viettää harson alla, ihan varmuuden vuoksi.

Viimevuotiseen tapaan istutin laatikoihin sinnetänne samettiruusuja - toimivat luontasina tuholaiskarkotteina voimakkaan tuoksunsa kanssa.




sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kesä pöytäliinassa

Vanhempani olivat reissussa ja minulla oli heidän autonsa käytössä reissun ajan. Pistäydyin yhtenä iltana töistä kotiin päin ajaessani pitkästä aikaa Marimekon Outletiin kurkkaamaan palakangaskorin antimet. Olen jo aiemminkin täällä kertonut, että outletista saa palakankaita 25 euron kilohintaan. Se on älyttämän edullista - eihän kangaspala paina juuri mitään. Ja verrattuna Marimekon aika päätähuimaaviin normaaleihin metrihintoihin kilohinnalla ostettuna kangas on suorastaan ilmasta.

Tällä kertaa kävi tuuri, oli isoja hyviä paloja saatavilla. Olen käynyt penkomassa koria niin monta kertaa, että myyjät käyvät nykyään usein tarkastamassa minulle takahuoneesta lymyilisikö siellä lisää paloja, joita voisi kilohintaan myydä. Tällä kertaa he kiikuttivat minulle valtavan kokoisia puuvillasatiinipalasia ja muuta kivaa.

Sain ison, pöytäliinaksi sopivan palasen ihanan kesäistä Aino-Maija Metsolan suunnittelemaa Luovi-kangasta. Olen aivan heikkona pellavaan, se on ihan lempimateriaalini niin lakanoissa kuin muissakin kodin tekstiileissä. Tämä vihreä ihanuus on kuin kevät ja juuri puhjenneet koivun silmut tiivistettynä kankaaseen.

Tänään aurinkoisen ja vapaan sunnuntain kunniaksi ompelin kankaaseen päärmeet ja siitä tuli kesäinen pöytäliina keittiööni.




Nyt on keittiössä väriä. Mutta kesällä saakin olla!

perjantai 19. toukokuuta 2017

Kasvisruokaa lihansyöjille - vegaaninen lasagne ja muita kasvisherkkuja

Työni kautta tulee eteen aina välillä hauskoja juttuja. Kuten tällä viikolla, kun olin testiyleisönä kokkikurssilla, jonka teemana oli "kasvisruokaa lihansyöjille".

Olen ollut pitkään aika vannoutunut lihansyöjä. Se on ollut häpeätarha kohtalaisen vihreässä elämäntyylissäni - ja teenhän töitäkin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jokin aikaa sitten kuitenkin tein päätöksen, että lihansyönti on ihan ok, mutta kaikkea "turhaa" lihaa on tosi helppo välttää. Eli aina kun voi helposti vaikuttaa ruokaan, valitsen jotain muuta kuin punaista lihaa. Tämä onkin osoittautunut tosi hyväksi ahaa-elämykseksi ja ruokavalio on muuttunut selkeästi ympäristöystävällisempään suuntaan ja kasvis- ja kalaruuan määrä ruokavaliossa lisääntynyt selvästi. Söin niitä ennenkin, mutta tosi useasti lautaselta ja leivän päältä löytyi myös punaista lihaa. Ei enää läheskään aina.

Olen kohtalaisen hyvä ja monipuolinen kokki ja mietin, että saankohan tuolta kokkikurssilta kummoisia ahaa-elämyksiä. Mitä vielä, kurssi oli älyttömän hauska ja opin huomaamattani muutaman kätevän vegaanisen reseptin, joita usein olen tähän mennessä pitänyt hieman vaikeasti lähestyttävinä (vege menee, mutta vegaani on tuntunut vaikeammalta).

Tein kurssilla varsin kätevän vegaanisen pikalasagnen, joka oli paitsi superhelppo ja nopea tehdä, niin myös hämmästyttävän herkullinen maultaan. Lasagne ei ole koskaan kuulunut suosikkiruokiini ja se tuntuu muutenkin vähän työläältä tehdä. Tämä versio oli kaikkea muuta kuin työläs, kun tomaattikastike surautettiin kylmänä valmiiksi ja levitettiin lasagnelevyjen väliin kaurakerman kanssa. Ja lopputulos ei ollut yhtään hassumman makuinen.

Vegaaninen lasagne (tai kasvis, jos haluat käyttää juustoa)

Tomaattikastike:
1/2 dl oliiviöljyä
500 g tomaattimurskaa
2-4 valkosipulinkynttä
2 tl basilikaa
2 tl paprikajauhetta
2 tl  oreganoa
2 tl timjamia
2 rkl sitruunamehua
2 tl suolaa
mustapippuria
2 dl vettä

Sekoita kastikeainekset keskenään sauvasekoittimella kylmänä.

Lisää: 
1 sipuli pieniksi pilkottuna
1-2 porkkanaa raastettuna
noin 4  dl keitettyjä linssejä, papuja tai liotettua soijarouhetta yms.

Lisää sipuli, porkkanaraaste ja keitetyt linssit tai pavut tomaattikastikkeeseen

Lisäksi tarvitset:
4-5 dl kaura- tai soijakermaa  (tai ruokakermaa)
noin  300 g lasagnelevyjä  (noin 12 levyä)
3-4 tomaattia viipaleina
(100 g juustoraastetta / parmesaania halutessasi)

Voitele uunivuoka ja aseta pohjalle lasagnelevyjä. Laita kunkin kerroksen päälle noin 3 dl tomaattikastiketta ja sen päälle noin 1, 5 dl kermaa/kasvikermaa. Tee noin 3 kerrosta. Laita päällimmäiseksi vielä vähän tomaattikastiketta ja viipaloidut tomaatit.  Lisää halutessasi juustoraastetta. Paista 180- asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia, kunnes lasagnelevyt on pehmeitä.

Kurssilla tehtiin näin valtava määrä eri kasvisruokia. Lasagne näkyy kuvassa puolivälissä vasemmalla

Toinen älyttömän herkullinen resepti oli kätevä linssitahna, joka oli herkullista sellaisenaan tai vaikka leivän päälle levitettynä. Keltaisista tai punaisista linsseistä valmistuu helposti pehmeän makuinen, kevätsipulilla höystetty tahna. 

Linssitahna

2 dl punaisia linssejä 
3,5 dl vettä
1 dl pilkottua kevät- tai ruohosipulia
1-2 tl suolaa
3 rkl tuorepuristettua sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
( 1 tl raastettua luomusitruunankuorta)

Huuhtele linssit ja liota niitä muutamia tunteja ( tai yön yli. ) Hauduta linssejä miedolla lämmöllä  40-60 minuuttia, lisää vettä tarvittaessa. Lisää suola ja soseuta tahna  sauvasekoittimella. Lisää lopuksi hienoksi pilkottu sipuli, oliiviöljy ja sitruunamehu ennen tarjoilua. Tahna jähmettyy jäähtyessään joten lisää vettä tarvittaessa ja sekoita huolellisesti.

Hiljaisuus ohi!

Blogi on ollut hiljaisena. Olen odotellut kevättä tulevaksi, että pääsee laittamaan pihaa. Ja että olisi aikaa vähän kokkaillakin jotain. Että - no - yleensäkin elämässä tapahtuisi jotain, josta voisi blogiin kirjoittaa.

Nyt hiljaisuus on ohi! Aurinko paistaa ja pihakausi on avattu. Pihakokkailutkin aloitettu.

Aurinkoista päivää!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Uutta seinällä

Tein jymylöydön jokin aikaa sitten kirpputorilla, kun löysin kolme kappaletta Raija Uosikkisen Vaakuna-sarjan seinälautaisia. Olen kyllä aivan Uosikkisen astioiden perään, ne ovat niin kauniita. Mummolastakin aikoinaan toivoin ainoaksi perinnöksi Uosikkisen suunnitteleman Emilia-sarjan rasian. Nämä lautaset maksoivat 10 euroa kappaleelta, joka mielestäni oli enemmän kuin kohtuullinen hinta, sillä tyypillisesti näistä pyydetään 40-75 euron kappalehintaa.


Lautaset joutuivat hetken odottamaan ripustamistaan. Päätin jo ostaessa, että nämä pääsevät keittiön keltaiselle seinällä siinä jo muutaman vuoden viihtyneen vuoden 88 kehystetyn Pori Jazz -julisteen tilalle, jonka senkin olin joskus kirpparilta bongannut.

Keltaisella seinällä kaunis mustavalkokuvio pääsee tosi hyvin oikeuksiinsa.



Hotelli-sarjaa (taustalla lukee Vaakuna, eli en tiedä onko nämä alunperin suunniteltu Vaakuna-hotellille) on ilmeisesti vielä yksi tai kaksi lisäosaa. Nyt tulikin kiva bongaustehtävä kirpputorille, josko löytäisin puuttuvatkin osat.

Nyt minulla on seuraavat lautaset:

1. Portieeri:


2. Keittiömestari:


3. Baarimestari


Keittiö näyttää taas ihan erilaiselta, vaikka vain yksi juliste vaihtui näihin seinälautasiin. Kevät tulee, niin alkaa taas haluta tehdä pieniä uudistuksia kodin nurkissa.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Marimekon pussilakanat

Pääsin 14 vuotta sitten ylioppilaaksi. Sain silloin ylioppilaslahjaksi kaksi settiä Marimekon pussilakanoita - punaista Unikkoa ja sinistä Lompoloa.

14 vuoden jälkeen nämä ovat vieläkin mieluisia ja hyväkuntoisia. Petasin pitkästä aikaa siniset Lompolot ja ovatpa kauniit. Näissä on laatu kohdillaan, kun puuvilla on miellyttävän liukasta ja ei ole mennyt käytössä yhtään miksikään.



Jos on ylioppilasjuhlia tulossa tänä keväänä, niin tässä lahjavinkki. Muistan itse, että nämä tuntuivat tosi hyvältä ja tarpeelliselta lahjalta jo silloin, kun muutto ensimmäiseen omaan kotiin häämötti lähellä. Ja näin pitkän ajankin jälkeen nämä on hyvässä käytössä edelleen.

Löytö Lidlistä

Kävin viime viikolla Lidlissä katsomassa olisiko jooga-sarjaa vielä jäljellä. Minulla on edelliseltä jooga-sarjan myyntikerralta noin vuoden takaa hankitut lököhousut, jotka ovat olleet super. Olisin mielelläni ostanut toisetkin. Korit kuitenkin ammottivat tyhjyyttään siinä vaiheessa, kun minä niiden ääreen ehdin, joten jäin nuolemaan näppejäni.

Lidl jaksaa silti aina säännöllisin välein yllättää valikoimallaan. Joogahousujen aiheuttamat tyhjät kädet saivat täytettä, kun huomasin myynnissä olevat vaatekaapin lisähyllyt. Olen ahkerasti järjestänyt kodin nurkkia ja vaatekaappikin on tullut siivottua viimeaikoina ihan moneen otteeseen. Joka kerta vaatteita takaisin hyllyyn viikatessani olen miettinyt, että olisi järkevä ratkaisu lisätä kaappiin uusia hyllyjä. Kaappi on mittatilauksena asuntoon puusepän toimesta tehty ja hyllyvälit ovat omaan makuuni osin hieman korkeat.

Tällaisia hyllyihin tynnettäviä lisäkoreja myytiin kahden hyllyn paketissa. Hintaa 5,99 euroa paketilta, eli käytännössä ei mitään. Ostin kaksi pakettia, kaksi lisähyllyä meni vaatekaappiin, yksi liinavaatekaappiin ja yksi siivouskaappiin.


Varsin kätevä ratkaisu. Ja edullinen. Hyvä Lidl!

lauantai 25. helmikuuta 2017

Muikku!

Otsikosta tulee eittämättä mieleen noin 25 vuotta sitten kuvattu kotivideo, jossa taaperoikäinen pikkusisko huusi 10 kertaa lannistumatta videokameralle "MUIKKU", kun ei tajunnut, että kyseessä oli videokamera, eikä tavallinen kamera. Meillä ei perheessä videokameraa ollut, mutta naapuri kuvasi siskojani pihalla ja pikkusiskon sinnikäs muikkuilu naurattaa vieläkin.

Tämän päivän muikut liittyy ihan niihin oikeisiin kalamaailman yksilöihin. Muikut on meillä perinteisesti kesäistä mökin suosikkiruokaa, mutta näin sydäntalvella lähikaupan kalatiskillä sattui olemaan herkullisen näköistä pikkumuikkua saatavilla, niin ostin niitä kotiin. On muuten edullinen ja herkullinen kala kotipannulla paistettavaksikin.

Kävin naapurin kanssa aurinkoisen päivän kunniaksi sauvakävelylenkillä ja tulin sitten kotiin muikunpaistohommiin. Helppoa ja nopeaa, lautaselle reilu määrä karkeaa ruisjauhoa, jonka sekaan suolaa. Muikut pyöräytetään jauhossa ja paistetaan (valurauta)pannulla voissa rapeaksi. Tein seuraksi perunamuussia, koska mitäpä sitä muutakaan paistettujen muikkujen kanssa haluaisi syödä.


Että MUIKKU vaan teille kaikille!

perjantai 17. helmikuuta 2017

Superkätevät johtopidikkeet

Clas Ohlsonin reissulta tarttui mukaan jotain muutakin. Jotain aivan superkätevää, sellaista miksi en ole aiemmin tajunnut -juttua. Nimittäin johtopidikkeitä!

Eli tällaisia tarrataustaisia kuminapsukoita.


Miksi ne sitten on niin innostavia? Koska ne ovat samantien ratkaisseet kaksi kodin pikku pulmaa.

Ensimmäisenä - laturinpäiden etsintä yöpöydän viereltä.


Toisena - sähköhammasharjan harjanpäiden säilytys.



Paketissa oli näitä kuusi - kaksi valkoista, kaksi harmaata ja kaksi mustaa. Kaksi vielä odottaa käyttöä, raportoin heti jos keksin niillekin yhtä näppärän käyttökohteen.