Tuliset kukkakaalisiivet

Some kohisee kukkakaalisiipen perään. Eikä ihme, herkullisia kieltämättä ovat ja niinkin arkinen kasvis kuin kukkakaali pääsee ruuassa pääosaan.

Maistoin ensimmäistä kertaa näitä, kun olin kylässä vanhojen naapurien uudessa kodissa, jonne he muutama kuukausi sitten muuttivat. Tykästyin ja olen kokeillut reseptiä parilla eri muunnelmalla sen jälkeen kotona.

Laiskan muunnelma oli tehdä glaseeraus valmiilla savunmakuisella grillikastikkeella. Ihan toimiva mutkansuoristus, jos kovasti laiskottaa, vaikka tuo glaseeraus onkin superhelppo ja nopea tehdä.

"Tee reseptistä parempi"-parannus oli pyöritellä kukkakaalit tavallisen korppujauhon sijaan panko-jauhoissa, joka on Japanin versio korppujauhoista. Niitä käytetään mm. tempuran leivityksessä ja ovat ihan erityisen rapeita. Suosittelen lämpimästä tässä ohjeessa ja muutenkin, saa ihan tavallisista pitkien hyllyjen marketeista.

Tämä on Hesarin ohje, ja alkuperäinen löytyy osoitteesta https://www.hs.fi/ruoka/reseptit/art-2000002921138.html.

Tuota glaseerauskastiketta muuttamalla reseptiä on helppo muunnella, koska käytännössä nämä tietenkin maistuvat tasan siltä, kuin miltä kastike maistuu. Laiska voi tosiaan valita valmiskastikkeen, mutta tuota perusohjetta on muutoinkin helppo muunnella. Minulla ei esim. ollut sriracha-kastiketta, niin laitoin makeaa chilikastiketta. Savuarmia en jaksanut ostaa (sitäkin tosin saa helposti isoista marketeista), niin lisäsin joukkoon hieman savunmakuista grillikastiketta. Kastikkeen reseptin kanssa ei ole niin nökönuukaa ja sitä on helppo muunnella siihen suuntaan mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Älä kuitenkaan tingi tulisuudesta - laita chiliä tavalla tai toisella joukkoon. Siinä on tämän reseptin juju, tulista saa ja pitää olla.

Kukkakaalisiivet

2 kukkakaalia (yhteensä 1,4 kg)
3 kananmunaa
1½ dl korppujauhoja (panko-jauhoja)
1½ tl suolaa
1 tl savupaprikajauhetta
½ tl mustapippuria

Glaseeraus:
1 dl ketsuppia
2 rkl voita
2 tl sriracha-chilikastiketta
½ rkl soijakastiketta
1 tl nestemäistä savuaromia (liquid smoke)
1 tl dijoninsinappia

Dippikastike:
2 dl kermaviiliä (tai turkkilaista jugurttia)
100 g sinihomejuustoa
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä

Erottele kukkakaalit suupalan kokoisiksi kukinnoiksi. Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki. Laita toiseen kulhoon tai lautaselle korppujauhot. Sekoita niihin suola, savupaprikajauhe ja mustapippuri. 
Kasta kukkakaalin kukinnot ensin kananmunaan, sitten korppujauhoseokseen. Nosta leivitetyt kukkakaalit leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Sekoita dippikastike. Mittaa kermaviili kulhoon. Murenna joukkoon sinihomejuusto. Mausta suolalla ja mustapippurilla maun mukaan. Jätä odottamaan.

Valmista kukkakaalien paahtuessa myös niiden glaseeraus. Mittaa kaikki glasyyrin ainekset pieneen kattilaan, kuumenna ja keitä hiljalleen poreillen ilman kantta noin 5 minuuttia, kunnes seos on hieman paksuuntunut. Ota kukkakaalit uunista ja kaada glaseeraus niiden päälle. Sekoittele, jotta kukkakaalit maustuvat kauttaaltaan. Jatka paistamista vielä noin 5 minuuttia, kunnes glaseeraus on ottanut hyvin kiinni kukkakaaleihin ja pinta on saanut kauniin värin. Tarjoa kukkakaalisiivet lämpiminä, dippikastikkeen kanssa.

Valmiina uuniin

Glaseeraus päällä, vielä 5 minuutiksi uuniin

Valmista! Ja parasta heti syötynä!

Ilahduttavia havaintoja valmisruokahyllyistä

Olen koko elämäni karttanut valmisruokaa. En siksi, ettenkö olisi kiinnostunut välillä myös helpoista ruokavaihtoehdoista, vaan siksi, etten yksinkertaisesti ole tykännyt suurimman osan valmisruuista mausta. Ihan puistattaakin ajatus tietyistä maistamistani valmisruuista. Jotain poikkeuksia on ollut - maksalaatikko on vakiosuosikki ja sitä en ole kyllä koskaan itse tehnyt, vaan aina ostanut kaupan hyllystä. 1.5 vuotta sitten sairastaessani siskon tuoma Kokkikartanon makaronilaatikko ja pinaattikeitto ajoivat asiansa ja olivat ihan toimivia tuotteita, kun olo alkoi parantua ja ruoka maistua, mutta kauppaan tai hellan ääreen ei ollut vielä asiaa.

Olenkin nyt mielenkiinnolla seurannut kasvisruokahyllyn valmisruokavaihtoehtoja ja ilahtunut muutaman uutustuotteen kohdalla. Molemmat ovat olleet mielestäni maultaan oikein passeleita ja helpottaneet arjen ruokahuoltoa.

Valmisruuat, jotka saavat minulta suosituksen ovat HoviRuokan Käsintehdyt Mustapapupihvit ja Gold&Greenin Nordic Oatballs Meze-maustettuna. Jälkimmäisestä mainittakoon, että tykkään siitä erityisesti sen takia, että maistuu mausteiselle, lähinnä juustokuminalle eikä oikeastaan ollenkaan nyhtökauralle, jonka tympeä maku alkaa minua tympimään, jos vähän useammin tulee tuotetta käytettyä.

Kummankin kanssa sopii jugurtti- tai kermaviilipohjainen kastike ja sivuun vaikka salaatti. Tadaa - ruoka on valmis!

Onko teillä valmisruokahyllyltä hyväksi havaittuja tuotteita? Vinkit otetaan ilolla vastaan, olisin ihan  valmis välillä hyödyntämään eineksiäkin, jos ne ovat ravitsevia ja hyvänmakuisia. Olen sekasyöjä, eli vinkit myös lihapuolelta otetaan vinkkejä vastaan, vaikka pääosin kiinnostaakin mahdollisimman  vähäinen lihansyönti. Siksi nämäkin ruokavaihtoehdot lämmittävät erityisesti mieltä.

Arki on elämistä varten

Muistan aivan työelämäni alkumetreillä kuulleeni aamu-tv:stä jonkun onnellisuustutkijan haastattelun, jonka sisältö on antanut elämälleni hyvää ohjenuoraa. Tutkija sanoi haastattelussa, että ihmisillä on hirveän voimakas tendenssi elää elämäänsä viikonloppuja tai lomia varten ja unohtaa arjen hienous.

Eli arkea helposti sinnitellään ja rakennetaan oma elämä siten, että elämä alkaa viikonloppuna ja lomilla.

Mutta entä se arki? Miten helposti sitä unohtuu, että arki on juuri sitä elämän tärkeintä - ja oikeastaan parasta aikaa. Jos arkea vain sinnittelee ja elää sellaista elämää, josta unelmoi vain viikonloppuisin, elämästä 75 % valuu sinnittelyksi.

Siksi arki on tärkeintä - siitä tulee rakentaa sellaista, että elämä on mielekästä.

Vaikka asia onkin lopulta aika itsestäänselvyys, olen hirveän onnellinen, että kuulin tämän niin varhaisessa vaiheessa elämääni. Olin silloin 23-vuotias vastavalmistunut diplomi-insinööri ja työuran alku (ja vapaa-ajan väheneminen) oli juuri tippunut syliini. Sain silloin ahaa-elämyksen ja päätin, että minä rakennan arjestani sellaista, että tykkään siinä elää.

Oma arjen luksus koostuu pienistä jutuista. Ydinajatus on se, että aina voi tehdä asioita, joita haluaa. On ihan ok kokata vaikka keskiviikkoiltana maailman juhlavin illallinen ja kutsua kaverit kylään, jos siltä tuntuu. Ei aina tarvitse odottaa lauantaita. Tai että ostin juuri supermuhkean untuvatäkin sänkyyni, jonka alle lämpöön saan nyt joka ilta sujahtaa - kyllä, tekee minut onnelliseksi. Ja ok, on tiettyjä juttuja mitkä kohtuullisen hyväpalkkainen työ mahdollistaa, kuten siivoojan käynnin joka toinen viikko ja sen, että voin ostaa vaatteita, jotka on tehty silkistä ja hyvästä villasta. Mutta suurin osa jutuista on kiinni aika pienistä jutuista - pääosin asenteesta, eikä vaadi merkittävää rahallista panostusta. Niin kuin se viime postauksessa mainitsemani aamukahvi. Siitä en tingi, herään jopa joka aamu hieman tarvittua aiemmin, että saan rauhassa juoda aamukahvini ja katsoa Ylen aamu-tv:tä (kyllä, mummomaisesti se on suosikkini, jota katson joka aamu). Tai että kuljen vain julkisilla, jotta aamulla ja illalla töistä kotiin tullessani saan työmatkan ajan keskittyä omiin ajatuksiini tai lukemiseen, enkä liikenteen seuraamiseen ja ratissa hermoiluun. Ja pientä arkiliikuntaa ja ulkoiluakin tulee siinä sivussa ihan huomaamatta. Ja että työpöydälläni on aina hyväntuoksuista käsirasvaa saatavilla. Tai että kodin pyyhkeet ovat muhkeita ja pehmeitä.

Pääosin juttu on asenteesta kiinni. Aina ei ole helppoa, eikä kukaan joka päivää jaksa koko ajan fiilistellä onnellisena. Mutta pelkkiä viikonloppuja ja lomia varten eläminen ei ole kenellekään hyväksi. Siksi kannattaa edes hieman miettiä, miten omasta arjesta tulisi itselleen erityisen mukavaa.

Aamupalapanostus

Panostan aamukahviini joka aamu. Siis ihan oikeasti - joka aamu. Teen hyvän espresson, vaahdotan maidon ja suon itselleni täydellisen cappuccinon. Herään jopa hieman tarvittua aiemmin, jotta minulla on aikaa nauttia aamukahvini. Se on minulle tärkeä juttu ja päiväni alkaa hyvällä tavalla tämän pikku hetken myötä.

Aamupala onkin sitten ihan toinen juttu. Sen syön vasta töissä, työpöytäni ääressä aamun sähköposteja hoitaessani. Käytännössä aamupala on purkki rahkaa. Ehkä marjoja pakkasesta mukaan, ehkä luraus mangososetta. Aina ei sitäkään. Aika ankeaa, mutta kätevää ja nopeaa.

Lipsun aamiaisen suhteen usein myös viikonloppuaamiaiseni kanssa. Nautiskelen kahviani niin pitkään, että unohdan helposti ruokapuolen ja viikonloppunakin usein tyydyn siihen rahkapurkkiin.

Toista oli tänä aamuna. Nauratti ihan itseänikin, miten ylevän aamiaisen itselleni valmistin. Kahvia, tottakai. Mutta kaapissa oli vaikka mitä ihanaa - kiitos Lidliin tekemäni ostosretken (Lidl on melko kaukana ja siellä tulee käytyä harvoin), josta olin napannut edullisten hintojen vuoksi mukaan passionhedelmiä ja litsejä.

Tein ehkä ihanimman aamiaisen ikinä - turkkilaista jugurttia, vadelmia, litsejä ja passionhedelmää. Kuiva-ainekaapista kaivoin päälle vielä kaakaonibsejä - niitä olen tykännyt käyttää smoothien seassa jo pidemmän aikaa ja toimivat kieltämättä myös erinomaisesti jugurtin päällä sellaisenaan.

Olin kaiken lisäksi ostanut eilen lähikaupasta tulppaaneja ja sytyttänyt heti herätessäni kynttilän palamaan. Postasin alla olevan kuvan instagram-tililleni.

Olin ensin ottanut tämän alla olevan kuvan, mutta rupesi liikaa hävettämään kukat ja kynttilät ja liika fiilistely, niin päädyin ylläolevaan rajattuun kuvaan. :D

Kieltämättä aika hyvän alun päivälle näin hyvän makuinen ja kaunis aamiainen antaa. Pitänee joskus toistekin panostaa, muuhunkin kuin kahviin.

Linssikeitto - täydellinen kodin hätävara

Kodin ruokavarastoon kannattaa hankkia purkki punaisia linssejä, chilitomaattimurskaa ja kookosmaitoa. Niistä syntyy nimittäin tosi kätevästä herkullinen, nopea ja helppo ruoka - linssikeitto. Toimii hyvin ihan suunniteltuna ruokana, mutta ihan erityisesti sellaisina päivinä, kun kaapissa ei ole mitään eikä kauppaan jaksa lähteä ja tarvitsee spontaanisti rääpiä kaapin aineksista jotakin.

Teen yleensä linssikeiton niin, että laitan linssejä kaksi Go Greenin pahvipakettia punaisia linssejä, kun tomaattimurskaa ja kookosmaitoa tulee vain yksi paketti. Nyt minulla ei ollut kaapissa kuin yksi paketti linssejäkään, niin päätin heittää keiton joukkoon reilun kourallisen hirssiä paksuntamaan ja sakeuttamaan keittoa. Hirssi sakeutti keiton ihan mukavasti, joten luova ratkaisu toimi. En nyt kuitenkaan mainitsisi hirssiä varsinaisesti osana perusohjetta, lähtökohtaisesti hanki 2 pakettia linssejä (valmiiksi keitettyjä).

Keitto on vegaaninen.

Kodin hätävara - Linssikeitto (vegaaninen)

1 sipuli pilkottuna

2 kynttä valkosipulia

oliiviöljyä

2 pakettia linssejä valutettuna (Go Green, valutettu sisältö 175 g / paketti)

1 purkki chilitomaattimurskaa

1 (iso) tölkki kookosmaitoa

3-4 dl vettä

1 tl suolaa

1 tl savupaprikaa

valkopippuria

tuoretta chiliä maun mukaan

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna kattila, lorauta pohjalle vähän oliiviöljyä ja kuullota siinä sipulit ja valkosipulit. Lisää kattilaan kaikki muut ainekset, vettä tulee sen verran, että keitto on mielestäsi sopivan paksuista. Lisää tuoretta chiliä mikäli chilitomaattimurskan tulisuus ei ole sinulle riittävää. Maistele ja mausta makusi mukaan. Anna porista noin 20 minuuttia pienellä lämmöllä. Soseuta keitto lopuksi sauvasekoittimella.

Kotituoksuilijan unelmien täyttymys

Tuoksurakastajan unelma on täyttynyt. Omistan vihdoin pitkään unelmoimani Mujin tuoksudiffuuserin! Käytännössä aivan älytön härpäke, mutta ah - NIIN ihana. Olen tätä pitkään miettinyt, mutten ole raaskinut ostaa, hinta on sen verran suolainen. Nyt Helsingin Muji pop-upin loppuunmyynnissä kaikki tuotteet - myös alennetut - olivat - 30 % alessa. Tässä oli valmiina jo reipas alehinta, ja siitä vielä lisäale. Nyt vihdoin raaskin ostaa, hintaa jäi vähän alle 60 euroa.

Diffuseriin laitetaan vettä ja muutama tippa tilanteeseen sopivaa eteeristä öljyä (virkistävää rauhoittavaa, raikastavaa). Nappia painamalla diffuseri käynnistyy ja alkaa työntämään huoneilmaan pikkuhiljaa hienoa vesihöyryä ja huone alkaa tuoksua ihanasti eteeriseltä öljyltä. Laitteen ledilamppu tekee laitteesta tunnelmallisen ja samalla myös kätevästi tuoksukynttilöiden (joiden suurkuluttaja olen) korvaajan.

Ostin Mujilta mukaan sitruunan ja appelsiinin tuoksuiset eteeriset öljyt. Aivan ihania molemmat. Sitruksentuoksua rakastavalla oli valinnan vaikeutta, kun hyllyyn jäi myös greipin, limeen ja sitruunaruohon tuoksut. Kotona minulla on valmiina eukalyptystä ja karpaloa. Vihdoin niillekin tulee kunnollista käyttöä, sillä en ole ihan hirveästi keksinyt mihin eteerisiä öljyjä käyttäisin. Nyt diffuserin kautta ne pääsevät tiiviiseen käyttöön ja saavat tuoksuttaa kotiani ihanan tuoksuikseksi ja samalla vaikuttaa minun mielialaani.

Olen häpeilemättömän onnellinen härpäkkeestäni.