sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Hyvä ja en niin hyvä

Pohdin paljon elämässäni ilmastoasioita. Kehitän vähäpäästöisiä ratkaisuja työkseni, joten jo sitä kautta elämäni pyörii tosi paljon aiheen ympärillä.

Olen nuoresta pitäen ollut myös tarkka omasta kulutuksesta ja jättämästäni jäljestä ympäristöön. Olen joissakin asioissa ilmastoasiat huomioon ottava, mutta vielä olisi paljon tehtävää.

Näissä olen hyvä:

Ostan lähes kaikien kierrätettynä. Vaatteet, kengät ja laukut - vähennän koko ajan uutena tehtyjä hankintoja. Vähennän hankintoja noin yleensäkin - johtuu kylläkin siitä, että minulla on jokseenkin kaikkea mitä tarvitsen ja vuosia olen tehnyt hankintoja vain laadukkaisiin vaateisiin ja asusteisiin, jotka näyttävät kestävän vuosia käytössäni moitteettomassa kunnossa. Olen jo yläasteikäisestä lähtien ollut innokas kirpparillakävijä. Nykyään käytän aktiivisesti mm. Zadaata, josta olen ostanut kenkiä, takkeja ja laukkuja. Minun pitäisi mennä alusvaateostoksille, ja harmittaa, kun niiden takia pitää mennä ostamaan kaupasta uutta. Ostin vähän aikaa myös kaupasta uudet mustat pillihousut, kun aiemmat ratkesivat haaroista liiasta pyöräilystä. Harmitti silloinkin uutena ostaminen.

Liikkuminen. Liikun lähtökohtaisesti kaikkialle pyörällä (minulla on sähköpyörä) tai julkisilla. En ole koskaan omistanut autoa ja käytännössä en ole edes koskaan innostunut ajatuksesta omistaa auto. Olen sitä mieltä, että kaupunkitilastamme aivan liian iso tila varataan autoille - niiden ajamiselle ja säilyttämiselle. Kannatan "auto tarvittaessa" -ajatusta, eli jos kaikki muut liikkumisvälineet on käyty läpi ja autoa tarvitsee, niin silloin useiten oman auton sijaan käy taksi, vuokra-auto tai yhteiskäyttöauto. Siksi oman auton hankintaa tulisi harkita viimeiseen asti ja ostaa vain jos kaikki muut vaihtoehdot on käyty läpi. Käytän itse vuokra-autoa mökkimatkoihin kesällä ja joskus yhteiskäyttöautoja, mutta lähtökohtaisesti liikun mahdollisimman ympäristöystävällisesti.

Käytän maitoa kahvissa, mutta päätin joku aika sitten korvata kahvimaidon kasvisversiolla. Maidonkulutus meni käytännössä nollaan. Työpaikkaruokalassa juon kyllä välillä piimää.

Kierrätän ahkerasti. Kaiken, mitä autottomana pystyn. Muovia en, ja se harmittaa minua - lähin muovinkeräyspiste on nimittäin niin kaukana kotoani ja täysin eri suunnassa kuin missä kuljen. Muistan kun opiskeluaikana erottelin biojätteet ja huuhtelin maitotölkit ja opiskelukaverit pitivät minua ympäristöhihhulina. Maailma on kehittynyt noista ajoista onneksi, nykyään kummatkin taitavat kuulua lähes kaikkien normaalirutiineihin. Äitini on aina ollut ahkera kierrättäjä, tapa on peritty sieltä.

Lämmitys. En lämmitä kotiani kovin lämpimäksi, vaan pukeudun mielummin kerroksiin. Minulla onkin kotivaatteina huopatossut ja alpakkahousut ja merinoneule. Nukun myös usein talvisin koko-cashmiressa - yleellistä ja lämmintä (vanhat nyppyiset cashmire-housut ja Lidl:n cashmire-neule) ja minulla on superpaksu untuvatäkki. Eteisessäni on villasukkalaatikko, josta vieraat saavat sukat jalkaansa. Toisaalta asun kylläkin vanhassa puutalossa, jonka energiatehokkuudella ei voi kehuskella. Kompensoin välttämällä liikaa lämmitystä.

Käytän erittäin säästeliäästi lämmintä vettä. En ole koskaan elämässäni lutrannut suihkussa, vaan käyn aina tehokkaasti suihkussa enkä lorottele kuumaa vettä. Toisaalta viime keväänä influenssaa sairastaessani tein poikkeuksen, kun koko kroppa oli superkipeä ja lääkäri sanoi, että makaaminen kuumassa suihkussa yleensä auttaa. Tein sitä pari kertaa ja koin huonoa omaatuntoa lutrauksestani.

Lisäksi teen miljoona pientä juttua arjessani, joista minulle tulee parempi mieli. Vaihdoin astianpesutabletit jauheeseen, koska minulla on puolikas astianpesukone ja tabletit on mitoitettu kokonaiselle koneelle. Jauhetta on helpompi annostella vähemmän koneeseen. Olen taloyhtiön hallituksessa tehnyt paljon talon lämmitykseen ja energiankäyttöön liityviä säätöjä ja ohjeistuksia. Kerään marjoja ja sieniä ja kasvatan kesäisin salaatteja ja kasviksia pienessä pihapuutarhassani. Ostan 100 % tuulisähköä ja luomua. Käytän luonnonkosmetiikkaa. Minulla on minimaalinen ruokahävikki, olen siitä tarkka. Juon matkustaessa hanavettä lähes kaikkialla. Sijoitan ilmasto- ja vastuullisuusnäkökulmalla.

Näissä pitäisi parantaa:

Olen sekasyöjä, eli syön lihaa. Toisaalta erittäin paljon vähemmän kuin joskus ennen. Olen keskittynyt lihansyönnin vähentämiseen jo pari vuotta ja onnistunutkin siinä aika hyvin. Vielä on kyllä matkaa jäljellä, syön edelleen lihaa suunnilleen pari kertaa viikossa.

Lennän. Suurimman osan kyllä lennoista tulee työstäni (tiedän - ristiriitaista ympäristöalalla), joka vähenee nyt kun vaihdan kuukauden päästä työpaikkaa. Lennän kyllä omiakin matkoja - varasin juuri joulukuulle lennot Sri Lankalle. Hävettää, mutta tämä on asia, josta minun on tosi vaikea luopua.

Mökki. Perheelläni on mökki, jonka minä ja siskoni virallisesti omistamme. Mökki on kesämökki ja sitä lämmitetään puilla ja ilmalämpöpumpulla, mutta silti. Sinne pääsee vain autolla.

Lisäksi teen miljoona pientä juttua, jotka eivät ole ilmastolle hyväksi. Juon viinejä, jotka roudataan Suomeen toiselta puolelta maailmaa. Ostan asioita, joita en ihan oikeasti tarvitse. Käyn suihkussa joka päivä ja pesen todennäköisesti liian usein pyykkiä. Käyn Alpeilla laskettelemassa.

Miten teillä - kiinnitättekö näihin asioihin paljon huomioita arjessanne?

Kuvituskuvaksi sopii kierrätysmestariäitini kierrätysmateriaaleista kudotut ihanat räsymatot kesämökin pyykkinarulla.


torstai 4. lokakuuta 2018

Syksy saa ja kukat vaihtuu

Syksy etenee harppauksin. Rakastan syksyä, se tuntuu nyt varsinkin ihanan virkistävältä _kaikkien aikojen kesän_ jälkeen. Aurikoiset ja kirpeät päivät on parhaita! Vielä kun ruska alkaisi Helsingissäkin - sitä jo odottelen. Onko teidän muiden mielestä puut pysyneet tavallista hanakammin vihreinä? Ovatko niillä menneet pasmat sekaisin superlämpimän kesän jälkeen?

Yöpakkaset kertovat omaa viestiään - syksy on. On aika sanoa hyvästit kesän istutuksille. Keittiön ikkunan yrttitarha on satonsa antanut (paljon antoikin, hirveä määrä tuoreyrttien käyttöä läpi kesän ja iso satsi kuivatettu talven varalta) aika on ohi. Perinteinen syyskukka-asetelma tuli tilalle.

Kellokanervaa (niin ihanan väristä ja näköistä) ja yksi tavallinen calluna. Siitä on hyvä syysistutus tehty. Ihanat värit. Callunassa ja kanervissa kaunis kukinta kestää pikkupakkasetkin, joten näitä voi ihailla pitkälle loppuvuoteen. Yleensä alkuvuonna alkaa sitten jo vähän värit kaikkoamaan ja kukat karisemaan, mutta kyllä näillä tässä huushollissa yleensä maaliskuun tietämille mennään.



torstai 27. syyskuuta 2018

Huonekaluvalssi

Pitkään kytenyt ajatus laittaa olohuoneen järjestys uusiksi on nyt muuttunut toiminnaksi ja huonekalut valssattu uuteen järjestykseen. Kotonani oli vallinnut sama järjestys jo lähes 5 vuotta pieniä muutoksia lukuunottamatta, eli ehkä aika oli viimein kypsä muutokselle.

Kaikki lähti siitä havainnoista, että en juuri koskaan istu työpöytäni ääressä. Olin varannut pöydälle kodin parhaan paikan - olohuoneen ikkunan edessä. Työpöytä nautti täydellisestä valosta ja siitä avautui ihana maisema pihalle ja kauniisiin naapuritaloihin. Kuvittelin olevani ihminen, joka kotona etätöitä tehdessään pitää huolta ergonomiastaan ja istuu siististi pöydän ääressä, mutta totuus on ollut monta vuotta jo ihan muuta. Teen käytännössä etäpäivät sohvalta käsin tai keittiön pöydän äärestä. Ergonomia vähän mitä sattuu, mutta silti.

Ei siis ollut mitään järkeä varata kodin parasta spottia paikalle, jota en koskaan käytä. Siispä kesän yli asiaa hauduteltuani Muuramen työpöytäni sai lähtötuomion.

Tämä muutos avasikin pelin sitten ihan uudelle konseptille olohuoneen osalta, kun pöydän viemä tila avautui muiden huonekalujen käyttöön. Olin vähän hukassa, että mikä olisi paras ratkaisu, joten kutsuin avuksi ystäväni, joka on tilasuunnittelija ja kokenut huonekaluvalssaaja. Hän ehdotti heti, että ikkunan edessä oleva paras paikka varataan sohvan kulmalle, jotta siihen muodostuu kodin paras istuskeluspotti. Samalla sohva jakaa ison huoneen näppärästi eri toimintojen kesken. Televisio tulee pimeimpään kulmaan, niin kuin parasta onkin. Vähän aikaa asiaa makusteltuani suostuin ehdotukseen. Ja tästä tulikin aivan älyttömän hyvä - toiminnallinen ja tilava. Ja nätti!



Muutoksen myötä keittiössä majaillut ihana vanha nojatuoli mahtui hyvin osaksi olohuonetta ja muodostaa nyt mukavan istuskeluryhmän sohvan kanssa.


50-lukuinen vanha senkki löysi paikkansa seinustalta, jossa aiemmin oli tammisenkki ja televisio. Tapiovaaran Domus-tuoli ja kesällä hankkimani korkea anopinkieli pääsivät kaveriksi. Ja päälle viherkasvivalikoima ja pari valikoitua muuta esinettä (ja korurasiani, jolle ei oikein ole muuta paikkaa, joten menkööt nyt tuossa). Senkki kaipaisi kovasti kunnostusta - ehkä vielä joku päivä...



Kaikkein iloisimmaksi tulin havainnosta, että vihdoin pianoni mahtuu jalkansa kanssa olohuoneeseen. Aiemmin jalka on ollut vintillä ja olen säilyttänyt pianoa pystyssä nojaten nurkassa ja nostanut sen sieltä aina soittaessani sille työpyödälle ja virittänyt sähköt kiinni. Vaivalloista ja pianon korkeus oli aina ihan väärä. Nyt piano on aina valmis soittoon ilman isompia virittelyjä - ihanaa!


lauantai 22. syyskuuta 2018

Keittiön pöydällä

Löysin sillä samalla reissulla Nihtisillan kierrätyskeskuksesta kuin sen intoilemani nahkarahin myös hauskan pellavaliinan. Liina oli päätynyt kierrätyskeskuksen poistonurkkaukseen ja hintaa oli vaivaiset 3 euroa. Kovin oli edullinen, joten mukaan lähti, vaikka olinkin löytänyt kesällä Lappeenrannan kirppikseltä jo yhden toisenkin valkoisen pellavaliinan. Joten ei liinoista nyt varsinaisesti pulaa ollut.

Olen kuitenkin pitänyt ahkerasti erilaisia pellavaliinoja keittiön pöydällä viime aikoina - ne ovat kovin miellyttäneet silmää. Joten näille on käyttöä. Kun yksi on pesussa ja silityksessä, niin toinen pääsee estradille. Olen hämmästellyt miten edullisia ja kauniita pellavalöytöjä eteeni on sattunut kirpputoreiltla. Nyt varsinkin, kun pellava elää jonkinlaista buumia sisustuksessa,

Tässä kyseisessä liinassa hennon vaaleanpunainen viiva yhdistää mukavasti pöydän vieressä olevan vaaleanpunaisen maton kokonaisuuteen. Vaaleansinisille viivoille taas silmä löytää parin keittiön harmaasta matosta.




Kaivelin kaapeista pitkästä aikaa myös jo muutaman kynttilän tuohon pöydälle,  kun niitä alkaa olla mukava poltella syksyn edetessä ja iltojen jo ollessa pimeitä.

Keittiön pöydän ääressä on myös jotain muuta uutta. Kirppiseltä nämäkin - mokkanahkaiset päälliset istuintyynyihin. Ihanat ovat. Kaksi tyynynpäällistä oil yhteensä 5 euroa, mikä on kyllä todella edullista huomioiden, että materiaali on aitoa mokkanahkaa.


Sisätyynyn virkaa näissä hoitaa Mujin täydellinen memory foam -istuintyyny, jonka ruskeasta päällisen väristä en tykkää yhtään (ostin Mujin loppualesta, jolloin oli vain jäljellä ruskeita, mutta todella edullien hinta miellytti). Pääsivät tuohon enemmän silmää miellyttävään nahkakuoreen, vaikka ruskea sekin on, kuitenkin merkittävästi enemmän silmääni miellyttävä versio.

perjantai 21. syyskuuta 2018

Maailman kaunein kello

Se on löytynyt - maailman kaunein kello!



Olin viime viikonlopun Vilnassa. Siellä sattumalta eteen tuli De Zavu - niminen vintage / 2nd hand liike. Näyteikkunassa odotti tämä kello. Sydän pamppaillen menin katsomaan. Ihana - täydellinen - minimalistinen kello. Ei mitään ylimääräistä - kellotaulussa vain viisarit ja numeropaikan näyttävät viivat (ei mitään merkkiä, josta olen superonnellinen). Nahkainen hihna konjakinruskeaa nahkaa. Mattainen vaalea kellotaulu ja mattakultaiset yksityiskohdat.

Hintalapussa 40 euroa. Tämä ei ollut edes kenenkään vanha, vaan ihan käyttämätön.


Ensimmäisenä päivänä ranteessa kolme ihmistä huomioi uuden kellon. Ihana - aivan täydellinen kello, he sanoivat.

Niin on.

lauantai 15. syyskuuta 2018

Aluset kukille

Tallinnasta tuliaiseksi tuomani "betoniruukut" ovat ihanat, mutta olen vähän ollut huolissani niiden vahingoittavan ihanan tammisenkkini pintaa. Varsinkin toisen ruukun pohja on karhea ja en myöskään ihan 100 % luota kummankaan ruukun täydelliseen vedenpitävyyteen. Aina kastellessani kasveja mietin tihkuttaako ruukut vettä hieman läpi ja samalla pilaavat senkkini.

En halunnut ruukkujen alle kuitenkaan vain lätkäistä jotain "mitävain"-aluslautasta, vaan etsiä aluseksi jotain kaunista.

Kirpputorilta taas löytyi! Ja ihanat ovatkin.

Itämainen ihana kuparinen (!) koristelautanen on 2 euron löytö Espoon kierrätyskeskuksesta. Laatta taas on paikallisen facebook-kirppisryhmän kautta haettu vanha Arabian alusta. Maalauskuvio on erikoinen, uskoisin että jonkun harrastelijan maalaama. Hieno se silti on.


Nämä ovat tosi hyvä parivaljakko suojaamaan kaunista tammisenkkiäni. Ei tarvitse enää kastellessa miettiä meneekö pinta pilalle.


torstai 13. syyskuuta 2018

Upea kuparinen kastelukannu (ja kuparin puhdistuksesta)

Upeiden viimeaikaisten kirppislöytöjen esittely jatkuu! Olen viimeaikoina tehnyt ihan jymylöytöjä, pitkän hiljaisemman kauden jälkeen.

Facebookin kaupunginosakirppiksellä eteen tuli aivan mielettömän upea kuparinen 60-luvun kastelukannu. Hinta oli halpa. Oikeastaan niin halpa, että tuotetta hakiessani myyjäkin sanoi, että nyt lähtee antiikkia halvalla.

Upea kuparinen kastelukannu lähtötilanteessa


Kunto oli hieman ryönäinen ja kupari aika lailla tummunut - luonnollista kun kyseessä on vanha esine. Mietin pitkään, että lähdenkö puhdistamaan kannua vai en, periaattessa tuo tummunut pinta vähän kuuluu asiaan, mutta toisaalta siinä oli myös sellaisia epäpuhtauksia, jotka halusin pois. Päätin puhdistaa ja kiillottaa kannun, lähteehän se siitä sitten taas tummumaan.

Kupari puhdistuu ja kiillottuu kätevästi kotona löytyvillä hapoilla. Aloitin sitruunanpuolikkaalla, jonka leikkauspintaan hieroin hienokiteistä suolaa. Sitten vain pintaa sitruunalla hankaamaan. Kun kannun pintaan hierotun sitruunamehun antoi vaikuttaa rauhassa pari minuuttia, niin kannu lähti kirkastumaan ja puhdistumaan silmissä. Tiukimpiin tummentumiin kaadoin vähän valkoviinietikkaa tuomaan lisähappoa.

Kikka toimi todella hyvin. Pannu muuttui aika dramaattisesti eri näköiseksi!

Kuparipannu puhdistuksen jälkeen

Onhan tuo nyt aika tosi upea esine. Tulee täällä kyllä ihan kukankastelukäyttöön. Nyt onkin kannulle hommia, kun olen innostunut pitkän tauon jälkeen taas ottamaan viherkasveja reilummin mukaan sisustukseen.



Mites teillä - viehättääkö kupari ja messinki silmää?

maanantai 10. syyskuuta 2018

Huippulöytö kierrätyskeskuksen ilmaisnurkkauksesta

Kävin Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksessa viemässä kierrätystavaraa. Nihtisillan tuulikaapissa on ilmaisnurkkaus, johon menee pikkuvikaisia tuotteita sekä sellaisia tuotteita, jotka eivät ole menneet syystä tai toisesta myymälässä kaupaksi.

Tällä kertaa kyllä kävi aikamoinen tuuri! Löysin ilmaisnurkasta nahkamytyn, jonka hieman tarkemmin tutkimalla huomasin olevan rahin päällinen. Sisältä saumasta löytyi käsinkirjoitettu tieto, että päällinen on tuotu Istanbulista vuonna 1977 - veikkaisin, että jonkun matkamuisto yli 40 vuoden takaa. Rahin saumat olivat siistit, suorastaan moitteettomat ja koko homma laadukasta käsityötä - varsin kaunis nahkatilkkutyö siis mielestäni. Sydän läpättäen nappasin päällisen sieltä mukaani.

Kotona sitten vain vähän satulasaippuaa ensin päällisen putsaamiseksi. Sen jälkeen rasvasin pinnan mehiläisvahalla. Sitten rahia täyttämään. Täytteeksi käy mitkä tahansa peitot, tyynyt, lumppu, sanomalehti - mikä vain. Minulla ei ollut oikein mitään vanhaa lumppua, kun olen juuri siivonnut kaikki kaapit, ja toisaalta rahin aukko oli varsin pieni, että olisi varsin haastavaa tunkea siitä mitään paksumpaa tyynyä tai vastaavaa. Päädyin turvautumaan taloyhtiön lehtiroskikseen ja mytistelin vanhoja Hesareita mytyiksi ja tungin niitä sisään rahiin.

No näin ihana siitä sitten tuli!


Olen haaveillut markkolaisesta nahkarahista poufista pienen ikuisuuden. Tämä tuli nyt kyllä hyväksi korvaajaksi, sopii nimittäin tuohon uuden sohvan kupeeseen aivan älyttömän hyvin.



Olen niin iloinen, että tiemme tämän vanhan kaunottaren kanssa törmäsivät, ja pystyn tarjoamaan tälle käsityölle uuden kodin.

Pitäkäähän te muutkin silmät auki siellä ilmaisnurkan puolella, jos käytte Espoon kierrätyskeskuksessa!

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Riisikorit käytössä

Sain setin pitkään haluamiani riisikoreja, kun ystäväni bongasi niitä kohtuuhintaan Vepsäläisen kesäalesta.

Mainitsinkin jo aiemmin, että anopinkieli pääsee riisikoriin heti kun ne ystävältäni saan. Nyt valkoinen tylsä ruukku on sujautettu piiloon kauniiseen punottuun koriin. Tykkään.


Toiseen koreista pääsi muutaman vuoden rappukäytävässämme majaillut traakkipuuni. Mietin ensin, että traakkipuusta tulisi lattiakasvi, mutta asettelin sen kuitenkin kesäisen kirppislöytöni, eli keltaisen jakkaran päälle ja kivalta näyttää tämäkin.


Keltainen jakkara löytyi lappeenrantalaiselta kirppikseltä. Se saattaa olla Liisa Johansson-Papen Apila-jakkara. Tai sitten ei, mutta hyvin samanlaiselta näyttää. Täyspuinen jakkara oli saanut keltaisen maalipinnan päälleen, ja mikäs sen sopivampaa minun kotini näkökulmasta katsottuna.


Minulla on vielä kolmaskin riisikori, kaikkein isoin tästä saamastani kolmen setistä. Olen saanut päähäni, että haluan siihen kumkvattipuun. Bongasin nettiselailulla, että sellainen on vielä kaiken lisäksi tällä hetkellä Plantagneissa alessa. Pitäisi päästä käymään siellä sitrusostoksilla! Todennäköisesti puu ei kyllä selviäisi hengissä asunnossani talven yli, sillä täällä on vaikea sijoittaa kasveja ikkunan alle valoon. Mutta en pääse ajatuksesta eroon, että sitruksen tänne haluaisin - minkäs teet.

torstai 6. syyskuuta 2018

Syksyn perinteiset säilöntähepulit

Syksyn tulon huomaa tässä huushollissa (ainakin) siitä, kun alkaa vimmattu säilöntä. Olo on tällä hetkellä vähän jopa ylirasittunut, kun keittiööni pölähti viime sunnuntaina niin valtavan iso korillinen täynnä pieniä täydellisiä herkkutatteja sekä myös iso kestokassillinen omenoita.

Ei siinä mitään, mutta minulla on ollut tällä viikolla joka ilta jotain iltamenoa siten, että olen päässyt kotiin vasta yhdeksän maissa illalla. Säilömishommat onkin menneet ihan yötyöksi - kumpikaan ko. raaka-aineista kun ei mitään monen päivän odottelua kestä. Tatit säilyvät kylmässä ehkä pari päivää ja sitten jo selvästi nahistuvat. Omenat taas olivat puupudokkaita, eli niissä oli mustelmia, jotka leviävät silmissä. Varsinkaan kun mitään sellaista yleellisyyttä kuin paikka jääkaapissa en voinut niille tarjota, pikkuinen kaappi kun oli aivan äyriään myöten täynnä jo tattisadosta.

Olen nyt parin päivän aikana pilkkonut vimmatusti. Soseuttanut. Hillonnut. Kuivattanut.

Tatteja pilkoin kolme pellillistä kuivamaan. Kylppärin lattialämmitys tuli jälleen kerran tässä avuksi, eli laittialämmitys täysille ja pellit lattialle. Kolmessa päivässä kuivaa. Yöllä vessassa käydessä sai puikkelehtia varovasti peltien keskellä. Nyt homma on onneksi ohi.

Tämän lisäksi tein sienipiirakan. Vei ison kasan tatteja, mutta vielä oli sieniä jäljellä. Tein tattipastan. Senkin jälkeen niitä jäi iso kasa. En keksinyt muuta kuin paistaa ne sellaisenaan pannulla - teen ehkä viikonloppuna ruuaksi jauhelihapihvejä ja sienikastiketta. Saavat odottaa jääkaapissa siihen asti.

Omenoista keitin 4 litraa hilloa. Pilkoin, soseutin ja haudutin kolme tuntia uunissa - niin kuin aina teen. Kanelia, vaniljaa ja ruusuvettä mauksi. Nyt on hilloa koko talveksi - paitsi että en oikein edes syö hilloja. No, tuliaiseksi ja pannukakun seuraan, ehkä nuo tuosta talven aikana hupenevat.


Omenoita jäi hilloamisen jälkeen vielä iso kasa. Ajattelin, että teen omenakakun, johon menee mahdollisimman paljon omenaa. Venäläinen sharlotka oli mielessäni, kunnes iltamyöhällä leivontaa aloittaessani huomasin, että reseptissa sanotaan kolme kananmunaa ja minun jääkaapissani niitä on kaksi. Päätin tehdä perinteistä omenahyvettä, eli uunitettua omenaa, jossa kauraseos päällä.

Nyt minulla on 4 litraa omenahilloa, uunivuoallinen omenahyvettä, tattipiirakka, tattipastaa ja tattisosetta. Toivottavasti vähään aikaan ei tule yllätyksenä mitään uutta säilöttävää.

Syksy on säilöjälle kiireellistä aikaa.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Anopin metrin kieli

Facebook-kirppis tarjosi 96 cm korkeaa anopinkieltä. Oma viherkasvihuumani senkun kiihtyy, joten saatavahan se oli.

Meille muutti nyt tällainen

Olen etsinyt isompia viherkasveja pidemmän aikaa. Tämä nyt laskettakoon isoksi, niin korkeaksi muutamat vehkat ovat kasvaneet. Juurella on useita pienempiä, jotka toivottavasti kasvavat yhtä korkeisiin sfääreihin.

Olen vuosikausia pyytänyt kaikilta, jotka lähtevät Vietnamiin tai muualle Kaakkois-Aasiaan tuomaan minulle riisikoreja tuliaiseksi. En ole saanut. Nyt ystävä bongasi Vepsäläisen alesta koreja ja on hankkinut satsin minullekin. En ole vielä niitä saanut, mutta suunnitelma on piilottaa tuo tylsä ruukku riisikorin sisään. En malta odottaa.



Ja hei - ei ole paljon mitään, mitä ei pyöränkorissa voisi kuljettaa! Olen kuljettanut korissani mm. kennolevyllisen kananmunia (myyjää nauratti, kun pakkasin ne pyöränkoriin, että näinköhän ovat ehjiä kotiinpäästyäni - olivat!). Tämä korkea anopinkielikin kulki oikein mukavasti korissa. Toki matka oli aika lyhyt, kun ihan läheltä ostokseni hain. Nauratti kuitenkin tämä kuljetus.


perjantai 10. elokuuta 2018

Kesälomaraportti

Tämä kesä on ollut mieletön. Jos jostain voisi valittaa, niin liiasta kuumuudesta nukkua, mutta siitäkään ei kehtaa valittaa, kun meitä on hellitty niin harvinaisella säällä tänä kesänä.

Olen ollut viimeiset kolme viikkoa kesälomalla. Loma on ollut mahtava. Olen käytännössä ollut koko ajan ulkona. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin ruskea (varmaan Portugalissa) - ihoni ruskettuminen vaatii todella pitkän altistumisen auringolle, liian lyhyellä ajalla otettu aurinko johtaa pahaan palamiseen, joten usein välttelen aurinkoa. Nyt pitkällä altistumisella iho on tottunut aurinkoon enkä ole palanut enää lainkaan, vaikka aurinkorasvan käyttökin on ollut vähän niin ja näin!

Lomani alkoi ystäväni hääjuhlalla Lappeenrannassa. Oli superhauskat suomalais-australialaiset häät Saimaan rannalla kauniissa paikassa. Olen niin onnellinen ystäväni onnesta. Se välittyi juhlassa. Oli myös hauskaa viettää aikaa lapsuuden koulukavereiden kanssa, joita oli paljon mukana häävieraina.

Olen tänä kesänä uinut luonnovesissä enemmän kuin ikinä. Mökillä tietysti, niin kuin joka kesä, mutta sen lisäksi myös Saimaassa (kaverin polttareissa saunottiin Saimaan rannalla samoin kuin hänen häänsä päättyivät savusaunaan ja yöuintiin), Pikkukoskella (iltauintiretkiä pyörällä naapurin kanssa), Kaitalammella (iltauintiretkiä naapurien kanssa) ja meressä (päiväretki Pihlajasaareen ystävän kanssa). Vesi on ollut aivan ihanaa ja virkistänyt paahteisessa helteessä.

Pikkukoskelle on juuri sopiva pyöräilymatka kotoa. Olen nauttinut iltauinneista.

En ollut koskaan ennen käynyt Kaitalammella uimassa ennen kuin naapurini otti minut sinne mukaansa iltauinnille. Aivan ihana uimapaikka, tämän kesän suosikkini. Teimme muutaman erillisen retken 3 naapurini kanssa sinne hellepäivien iltoina.
Pidin tietenkin myös perinteiset kesäjuhlat. Nyt jo viidettä kertaa järjestämäni juhlat alkavat rullata jo omaan perinteiseen tahtiinsa. On ruokaa, raparperimojitoja ja yökrokettia. Ja paljon vieraita, tänä vuonna taisi olla 25 kaveria lapsineen kylässä.

Pihajuhlien hodaripöytä - kukin sai rakentaa oman hodarinsa täytteineen.



Tämän vuoden kakut olivat vadelma-ruusukakkuja. Maustoin täytteen tuoreilla vadelmilla ja ruusuvedessä. Toinen oli tavallinen täytekakku, toinen pavlova, joka on kätevä gluteeniton herkku. Ja tajuttoman herkullista.

Ainoa varsinainen matkani tällä lomalla suuntautui Pietariin. Käyn Pietarissa säännöllisesti työn takia, mutta teen päiväreissuja. Näillä reissuilla ei ole koskaan aikaa tutustua kaupunkiin eikä mihinkään Pietarin upeista nähtävyyksistä. Siksi päätin nyt buukata liput Allegroon ja varata hotellin 2 yöksi ja käydä erittäin perus-turistimatkalla naapurimaamme suurkaupungissa. Upea reissu oli, Pietari on aivan ihana! Kuljeskelin Nevskillä ja sen ympäristössä, kävin Eremitaasissa ja tein päiväreissun kantosiipialuksella Pietarhoviin.

Ylellinen eremitaasi

Suihkulähteiden Pietarhovi

Pietarihovin upeaa puutarhaa, jossa lueskelin pari tuntia kirjaani
Teimme myös mökkireissun meidän mökille ystäväni ja hänen kahden poikansa kanssa, joista toinen on kummilapseni. Olen tosi onnellinen, että tänä kesänä ehdin näkemään kaikki 4 kummilastani ja osan heistä kanssa viettämään enemmänkin aikaa.

Kaikenkaikkiaan tämä kesä on ollut aivan kokonaisvaltaisesti ihana. Lomani on ollut todella onnistunut ja palaan hyvillä mielin maanantaina töihin. Lomani viimeisen päivän, eli sunnuntain kruunaa vielä Flow-festivaali, johon aivan yllättäen voitin kaksi lippua! Sain tietää eilen, että arpaonni on osunut minuun. Aivan mieletön voitto ja tulee niin hieno lomanpäätös - odotan pääseväni kuuntelemaan Kamasi Washingtonia, jota kaksi vuotta sitten Flowssa kuuntelin aivan mykistyneenä sekä Lykke Litä, jota en ole koskaan kuullut livenä aiemmin.

Viherkasvimania ja lisää Tallinnan tuliaisia

Siinähän kävi sitten niin, että edellisessä postauksessa kertomani Tallinnan-reissun jälkeen meistä tuli ystäväni kanssa Tallinna-faneja, ja lähdimme sinne vielä uudestaan päiväreissulle (ja kyllä - syksymmälle on suunnitteilla vielä yksi reissu). Toinen reissu sujui ihan samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin - satamasta kävellen Telliskiveen, siellä syömään (tällä kertaa ranskalaista ruokaa tarjoilevaan Frenchyyn) sekä Home Art -kauppaan sisustustavaraostoksille ja pyörähdys muutamaan vanhan kaupungin putiikkiin.

Edellisessä postauksessa esittelemäni harmaa ruukku ja amppeli saivat kaverikseen vielä toisen harmaan betoniruukun - jostain syystä betonin rouheus miellyttää tällä hetkellä silmääni ihan erityisesti.

Kuten mainitsinkin, huhuilin sitten paikallisesta Facebook-kierrätysryhmästä pistokkaita, ja jälleen kerran ryhmä osoitti erinomaisuutensa. Pyöräilin hakemaan kumipuun oksan ja piilean pistokkaita. Niitä pari viikkoa liottelin vedessä ja kumpikin teki komeat juuret.

Nyt kelpaa, ihanat ovat.


Ilahduttavat kovin tuossa viime syksyn kirpparilöydön, upean tammisenkin päällä, joka myös huushollin TV-tason virkaa hoitaa.


Intianmintusta löytyi riemua vaivaisen viikon verran. Lähdin kesälomareissuun ja ennen lähtöäni kastelin mintun läpimäräksi. Neljä päivää myöhemmin kotiintullessa odotti koppuraksi kuivanut minttu. En arvannut sitä niin juopoksi. Lyhyt oli se riemu. Kuuma kesä vaati uhrinsa.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Tallinnan päiväretken tuliaisia ja intianminttu

Teimme ex-tempore päiväretken Tallinnaan ystäväni kanssa muutama viikko sitten. En ollut käynyt siellä varmaan kymmeneen vuoteen. Ehdotin kaverille, että otetaanko aamulautta ja mennään tutustumaan Telliskiven alueeseen, josta kaikki kävijät puhuu hyvää. Kaveri innostui, buukkasin liput ja matkustimme eteläiseen naapuriimme.

Telliskivi ja Tallinna yleensäkin oli ihana. Todella paljon kivoja ravintoloita ja kauppoja. Ystäväni noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, niin varasin meille lounasajaksi pöydän Kivi, Paber, Käärid -ravintolasta, joka on kokonaan gluteeniton ravintola. Ruoka oli todella hyvää ja kohtuu edullista. Ystävä ilahtui, kun pystyi kerrankin tilaamaan listalta mitä vain.

Tutustuimme myös alueen kauppoihin. Ilahduttavan kiva valikoima löytyi Home Art -kodintarvikekaupasta. Tyyliltään vertaisin kauppaa Granitiin, hinnat olivat edullisempia. Ostin kukka- ja kasvi-innostuksissani kotiin kaksi ihanaa uutta ruukkua - harmaan "sementtiruukun" ja savisen amppelin. Ihania mielestäni molemmat.


Sain paikallisen Facebook-ryhmän kautta noihin sopivia pistokkaita - kumipuun ja piilean pistokkaat, jotka ovat nyt keittiönpöydällä vesilasissa juurtumassa.

Kukkareissu Hakaniemen torille sai kyllä suunnitelmani tuon amppelin osalta vähän muuttumaan. Intianminttu - minulle uusi tuttavuus on täydellinen roikkuva kasvi , ihanasti mintulta tuoksuva ja pieniä kukkia tekevä kasvi. Hakaniemen torilta sai hyväkuntoisia taimia 5 euron hintaan.



Siinä se nyt roikkuu, eikö olekin kaunis? Onneksi on pistokkaille muitakin ruukkuja.

Kukkia, kukkia, kukkia!

Vaikka meidän piha nauttii jo isosta määrästä kukkia, niin laitoin niitä vielä lisää. Enemmän on enemmän - en meinaa saada tarpeekseni pihallaolosta, hyötykasvien kasvattamisesta ja kukista.

Kaikki alkoi siitä, kun Facebookin paikalliskirppariryhmään ilmaantui ilmoitus isosta saviruukusta ihanilla vesivärimäisillä sinisillä kuvioilla. Annetaan ilmaiseksi iso saviruukku, luki kuvan alla. Minä ihastuin heti ja ihmettelin kovasti, että ihan ilman ilmaiseksi ruukun sai hakea. Tätä ei pyörällä voi kuljettaa, on painava, kirjoitti myyjä ja minä valjastin hakureissuun autollisen ystäväni, joka avukseni kuljetti ruukun myyjän pihalta omaani.

Luulin, että heinäkuun alku ei ole paras mahdollinen aika ostaa kukkia. Mitä vielä, pyöräilin Hakaniemen torille ja siellä oli valtava valikoima kukkia. Myyjät olivat pakanneet ison määrän valikoimaa kukkakasseihin, joista kustakin löytyi yleensä 2-4 kukkataimea. Kasseja myytiin viiden euron hintaan, eli ei todellakaan paha! Valikoin 2 kassia, joissa mielestäni oli hyvin yhteensopivia kukkia, joissa oli tiettyä boheemiutta, jota mielestäni uusi saviruukkuni vaati.

Vaikka ruukku ei kulkenutkaan pyörän selässä, niin kukkien kanssa samaista ongelmaa ei ole - tässä kukkalähetys Pohjoisbaanalla.

En ollut oikeastaan koskaan aiemmin tehnyt noin isoa kukka-asetelmaa. Täytyy sanoa, että kokemattomuudesta huolimatta lopputuloksesta tuli aivan ihana. Markettaa, miljoonakelloa ja taikaneilikkaa. Tuosta kun vielä vähän kasvavat ja vahvistuvat, niin istutuksesta tulee super!


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Zadaa - kirppari kännykässä

Oletteko jo tutustuneet Zadaa -appiin? Se on käytetyn tavaran app, käytännössä siis kirppari kännykässäsi! Aloitin käytön viime talvena ja olen kyllä aivan koukussa. Selailu on superhelppoa, kun jaksaa nähdä sen vaivan, että syöttää profiiliin omat mittansa - vaatekoon, housujen tuumakoon, pituuden, kengän numeron, rintaliivin koon ja vartalon muodon. Näin palvelu näyttää sinulle vain omankokoisia tuotteita.

Selailen Zadaata säännöllisesti, parhaat löydöt tekee niin. Ihan niin kuin kaikessa kirppisjuttujen metsästämisessä, yhdellä käynnillä harvoin löytyy mitään, säännöllisillä käynneillä löytöjä alkaa sadella. Toimia kannattaa suhteellisen nopeasti - minua on jäänyt kaivelemaan yksi Samujin ihana huivi, jota jäin miettimään ja sitten se olikin jo mennyt.

Olen kyllä ehtinytkin tehdä vaikka kuinka hyviä kauppoja:



  • Tummanvihreä kevyttoppatakki on noussut samantien takkisuosikiksi. Coster Copenhagenin takki maksoi 23 euroa.
  • Musta käsilaukku, Marc Jacobs, 64 euroa. Tarvitsin uuden mustan käsilaukun. Vierastan sellaisia käsilaukkuja, jotka kiljuvat jotain tiettyä merkkiä. Tämä MJ:n laukku oli tuntematon malli itselle, eikä merkki näy kuin ihan pienellä läpän laatassa. Kätevä laukku esim. kaupunkilomille, on tosi tilava, muttei silti liian iso.
  • Supervärikkäät Niken lenkkarit. Mietin näitä tosi pitkään, mutta uskaltauduin kuitenkin tilaamaan, kun kuvauksen mukaan tossut olivat ihan uudet ja hintaa oli vain 17 euroa. Onneksi tilasin, nuo ovat aivan superhauskat tossut, jotka värikkyytensä vuoksi saavat joka kerta kehuja, kun laitan ne jalkaan! Mahtava vaatetuksen piristäjä ja tosi hyvät kaupunkitossut sellaisiin päiviin, kun askelia tulee reilusti. Niin kuin minulla helposti tulee.
  • Marc Jacobsin nudet hiiriballeriinat olivat täysin käyttämättömät ja maksoivat 39 euroa. Näiden tulevaisuus on nyt kylläkin vielä vaakalaudalla, kun ovat hiertäneet kun olen noita nyt pari kertaa käyttänyt. Mietin vielä, että yritänkö muotoilla ne jalkaani sopivaksi (koko on sopiva, mutta joku kengän muodossa saa minulle aikaan hiertymiä) vai luovutanko ja myyn kengät eteenpäin. En haluaisi kyllä noista luopua, ovat niin hauskat.



Näiden lisäksi olen hankkinut myös piiiiitkäään haaveilemani Dr. Martensin kiiltonahkamaiharit, jotka ovat talviteloilla vintillä eivätkä siksi päässeet kuvaan. Olivat kyllä ihan suosikkikengät talvella ja keväällä, kun sopivat hyvin niin housujen kuin hameenkin kanssa. Martenisit ovat sellainen tuote, jota en olisi varmaan normaalihintaisena raaskinut ostaa. Zadaasta löytyi siistit murto-osalla alkuperäisestä hinnasta, niin sain vihdoin himoitsemani parin.

Lisäksi yksi ostos on sellainen, jota en kyllä varsinkaan varmaan kuuna päivänä olisi ostanut uutena ja täyshintaisena, Tarvitsin pienemmän lompakon, kun entinen tuntui liian isolta pienempiin laukkuihin. Zadaassa vastaan tuli Mulberryn hyväkuntoinen ja juuri sopivan kokoinen nahkalompakko hintaan 50 euroa. Tämän kuvauksessa oli, että oli käytetty ja kulumisen merkkejä on, mutta täytyy sanoa, että minä en kyllä huomannut yhtään. Ihan kuin uusi, olen ollut tosi tyytyväinen!


Jos Zadaa ei ole sinulle vielä entisestään tuttu, niin tutustu ja lataa https://zadaa.co/. Käyttämällä koodiani SH8000 saat myös 5 euroa ostosrahaa ensimmäiseen ostoosi.

"Tavallisilla" kirpputoreilla en olekaan sitten Zadaan lataamisen jälkeen juurikaan käynyt. Enkä ostanut juuri mitään uutena, kun nämä kierrätystavaralöydöt ovat niin älyttömän hyviä.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kookoksinen raparperitorttu

Sain ison nivaskan raparperia kollegalta, sillä hän tietää, että tykkään tehdä kesäjuhliini raparperista sitruunahapon kanssa juomaa, joka toimii signature drinkkini, eli raparperi-mojiton ainesosana. Sainkin ison satsin tuota ihanan raikasta vaaleanpunaista kesäjuomaa kehittymään (jos juoman resepti kiinnostaa, niin löydät sen täältä).

Tämän vuoden raparperijuomasatsi

Raparperia oli niin paljon, että en saanut juomaan kulutettua kuin ehkä kolmasosan nivaskasta. Päätin sitten pitkästä aikaa leipoa (tiedän, että pitkästä aikaa, sillä löysin jääkaapistani helmikuussa vanhaksi menneen leivontamargariinin - kuvatodiste alla!).


Äidilläni on hyvä kookoksella mehevöitettävän raparperipiirakan ohje, mutta kun en tietenkään jaksanut alkaa kysymään äidiltä ohjetta, niin googlailin kookosta sisältäviä raparperipiirakkaohjeita. Bongasin sieltä tämän Anna-lehdessä julkaistun tortun ohjeen, jossa kookosta olikin kieltämättä useammassakin muodossa. Koska kaikki ainekset löytyivät kaapista, niin päätin kokeilla ohjetta.

Ihan mehevä ja varsin kookoksinen piirakka tästä syntyikin. Ohjeesta poiketen lisäsin raparperipalojen joukkoon myös muutaman mansikan, kun minulla sattui niitä olemaan.



Raparperi-kookostorttu


2          munaa
1.5 dl   ruokosokeria
1 dl      kookosmaitoa (tai ruokakermaa)
100 g   sulatettua voita tai margariinia
3 dl      vehnäjauhoja
1.5 dl   kookoshiutaleita
1 tl       leivinjauhetta

päälle:
5 dl      pieniä raparperinpaloja (lisäsin myös muutaman mansikan)

pinnalle:
1 dl      ruokosokeria
1.5 dl   kookoshiutaleita
1 dl      kookosmaitoa tai ruokakermaa
1          muna

Valmistusohje

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kookosmaito (tai ruokakerma), jäähtynyt rasvasula sekä keskenään sekoitetut vehnäjauhot, kookoshiutaleet ja leivinjauhe. Sekoita varovasti nostelemalla tasaiseksi taikinaksi.

Levitä taikina piirasvuokaan. Ripottele päälle raparperinpalat.

Sekoita pinnalle tulevat aineet keskenään ja levitä seos raparperinpalojen päälle.


Paista torttua 175 asteen uuninlämmössä 40–45 minuuttia, kunnes se on keskeltäkin kypsä.

Nautitaan vaniljajätskin kanssa, of course