maanantai 25. syyskuuta 2017

Säilöntää Nanny Stillin tyyliin

Kyllä viikonloppuna taas oikein sydän läikähti, kun pengoin nopealla kirpparipistäytymisellä kaksi pakettia 70-luvun  Hetiketti -säilöntätarroja. Kuvitus on niissä nimittäin oikein Nanny Stillin käsialaa.

Minulla oli vanhastaan kotona kirpparilöytönä mustikkakoristeinen Hetiketti-paketti. Nyt löytyi kaksi uutta pakettia - porkkana-aiheinen ja vihannesaiheinen. 50 senttiä oli mielestäni käypä hinta.


Sain lauantaina _vihdoin_ tehtyä säilöntähommiakin. Keräsin omenat pihan puusta ja keitin hillon. Lisäksi hain mehumaijan vintiltä ja laitoin pakasteeseen kesälomalla jemmaamani mustaherukat mehustumaan. Niistä oli alunperinkin tarkoitus tehdä mehua, mutta en vain kesälomalla ehtinyt. Pakastin pelasti. Itse asiassa kerran pakastetut marjat ovat oikein käypiä mehustamiseen - ne mehustuvat varsin hyvin sulaessaan mehumaijan höyryssä.

Hilloresepti oli luottoreseptini, se jonka olen täällä blogissakin julkaissut. Reseptin salaisuus on se, että hillo laitetaan pariksi tunniksi uuniin poreilemaan, jona aikana omenan sokerit alkavat karamellisoitua ja hilloon tulee toffeemainen maku. Mielestäni yliveto tapa tehdä omenahilloa.


Mehumaija reppana joutuu vintillä odottamaan, että se kerran vuodessa kaivetaan sieltä käyttöön. On se kuitenkin niin kiva keittiöväline, mehun keitto on helppoa kuin mikä.

Tämän vuoden mehustani tuli herukkamehua mustasta- ja punaisesta viinimarjasta. Maistoin nopeasti valmista tuotosta ja hyvää oli. Kelpaa talvella juoda, jos vaikka tulee flunssa vaivaksi.


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Etäpäivän lounas

Pitkästä aikaa ruokajuttuja!

Teen etäpäivää kotona, koska toimistolla työhuoneeseeni tehdään pieni remontti parin päivän aikana. Oli sopiva hetki kokkailla kauden kasviksista.

Tähän aikaan vuodesta ruokakaupassa käynti on varsin insipiroivaa, kun vihannesosasto pursuaa kaikkea kauden kotimaista kasvista. Kävin viikonloppuna lähellä olevassa isommassa marketissa ja ostin suomalaisia maissintähkiä ja ruusukaalia, jotka tänään nyt pääsivät molemmat lautaselle.

Ruusukaalisuosikkini on kuumalla valurautapannulla paistetut ruusukaalinpuolikkaat pähkinöiden kanssa. Unohda sinäkin ruusukaalin keittäminen - kuumalla pannulla se pääsee kukoistukseensa. Olen aiemmin jakanut vastaavan paistoksen reseptin, jossa joukossa oli myös lehtikaalia. Eipä paistos oikeastaan mitään reseptiä edes kaipaa. Puolitetut ruusukaalit paistetaan kuumalla pannulla öljyssä. Maustetaan halutusti (tänään käytin suolaa ja hunajaa), lisätään paiston loppuvaiheessa nokare voita ja kourallinen pähkinöitä.

Lopputulos on _herkullinen_.


Ruusukaalipaistoksen kanssa paahdoin maissintähkän uunissa (ensin tavallisessa uunissa ja sitten vielä lopuksi grillivastuksen alla) sekä paistoin kanafileen rosmariinin ja timjamin kanssa.


Jälkkäriksi oli uutta suosikkiani - Pirkan vegaanista mustaherukkajäätelöä. Niin mustaherukkaista ja hyvää.

Tänään kelpasi etätyöläisen.

Papusato

Kävin keräämässä tänään pihan kasvimaalta papusadon. Sato ei ole yhtään hassumpi suhteessa siihen, että minulla oli kaksi papukasvia yhden kasvulaatikon reunassa kasvamassa.


Noin kokonaisuutena tämän kesän kasvimaaprojekti ei ollut mikään kovin onnistunut. Kylmä kesä ja se fakta, etten hoitanut viljelyksiäni kummoisesti koko kesänä (koska vietin pitkän kesälomani lähes kokonaan muulla kuin kotona) tekivät tehtävänsä. Esimerkiksi viime vuonna avomaan kurkkua tuli niin paljon, että sen lisäksi että söin niitä pitkin kesää, tein loppusadosta kolme isoa purkillista maustekurkkuja. Tänä kesänä kurkkuja tuli yhteensä ehkä 8 kappaletta koko kesänä. Tillisato meni minulta ihan ohi lomapoissaolojeni aikaan ja rucolatkin ehtivät kasvaa polvenkorkuiseksi ennen kuin ehdin niitä juurikaan käyttää.

Siksi olenkin iloinen, että kylmyydestä ja hoitamattomuudesta riippumatta papusatoni oli yllättävänkin hyvä ja palkot oikein terveitä ja napakoita. Käytän osan suoraan ruuanlaitossa ja loput menevät pakkaseen odottamaan sopivaa kokkauspäivää talvemmalla.

Seuraava kerättävä sato on sileälehtisen persiljan. Sato ei ole siinäkään kummoinen, mutta persilja ihan hyvälaatuista ja mukavan kokoista. Ajattelin sen korjata kasvulaatikosta yhdellä kertaa ja pakastaa senkin talvea ja sinisimpukkakautta varten.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Nokkonen - kotimainen ihmekasvi

En ole koskaan perehtynyt luonnonyrttien maailmaan, eli en kummoisesti niistä tiedä mitään.

Nokkonen on poikkeus. Meidän pihalla kasvaa kesäisin yhdessä kulmassa varsin hyvälaatuista nokkosta, joita sieltä alkukesästä poimin käyttöön. Pienet alkukesän versot ovat aina parhaita. Osan keräämästäni saaliista ryöppäsin ja pakastin - sitä on kätevää sieltä sulatella ja käyttää pinaatin tavoin. Olen yhden satsin käyttänyt jo suolaisen pannukakun joukossa - laiskan versio nokkosletuista, kun en jaksanut paistaa yksitellen niin tein pannukakun. Hyvää oli.

Toukokuun lopussa keräsin nämä nokkoset talvista käyttöä varten. Osan ryöppäsin nopeasti ja pakastin, osan kuivatin teeksi

Osan lehdistä kuivatin ja nyt olen iltojen viilentyessä ja pimentyessä alkanut juomaan nokkosteetä. Mielikuvani monista luonnoyrteistä tehdyistä teistä on, että maku on kitkerä ja paha. Nokkonen on päässyt yllättämään miellyttävällä maullaan. Nokkosen lehdistä liotettu tee on oikeasti aika hyvänmakuista. Välillä piristän makua heittämällä joukkoon pienen palan inkivääriä (kuuma vesi ja inkivääri on toinen suosikkini).

Teen valmistus on juuri niin helppoa kuin teen valmistus yleensäkin. Kiehuvaa vettä kaadetaan kuivattujen nokkosten päälle ja haudutetaan kymmenisen minuuttia. Suhde on seuraava: reilu teelusikallinen kuivaa nokkosta noin kahteen desilitraan vettä.

Nokkonen on hurja terveyspommi, suorastaan tehoyrtti. Sen väitettyjen terveysvaikutusten lista on jokseenkin jopa huvittava.

Nokkosessa on paljon rautaa, monta kertaa enemmän kuin pinaatissa. Vitamiineista se sisältää runsaasti C-vitamiinia ja myös A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Nokkonen on myös kuitupommi, kuivatussa lehdessä kuitua on 25 %. Piitä kasvissa on 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatissa.

Vanha kansa on käyttänyt nokkosta monipuolisesti erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin. Tunnetuimmat käyttötarkoitukset ovat virtsaongelmien hoito, munuaisten toiminnan parantaminen, anemian hoito sekä verenpainetta ja verensokeria laskeva vaikutus. Nokkosta on käytetty myös fysioterapeuttisena hoitona muun muassa nesteen poistamiseen sekä tulehdusten hillitsemiseen.

Nokkosesta tietoa etsiessäni tuli kuva, ettei maailmassa ole vaivaa, johon vanha kansa ei uskoisi, että nokkonen auttaa.