tiistai 30. elokuuta 2016

Haudutettua purjoa ja pastaa

Kesäreissulla Ranskassa söin haudutettua purjoa, joka oli käsittämättömän hyvää. Oikeasti - haudutettua purjoa. Ei mitään ihmellisempää. Pannulle pilkottua (iso määrä, 5 purjoa), pitkään matalalla lämmöllä voin kanssa haudutettua purjoa.

Päätin kokeilla miten haudutettu purjo toimii pastan kastikkeena. Tajuttoman hyvin sanoisin. Käsittämättömän helppo ja vähäaineinen pastakastike myös teidän tiedoksenne tulee tässä.

Tähän ei oikeastaan tule muuta kuin purjoa ja chorizoa. Chorizo oli Lidlin kypsä pötkö, mutta olen nähnyt Pirkalla samanlaista (leikkelehyllyssä). Chorizo on mukana vain antamassa makua purjolle. Voi jättää poiskin reseptistä, uskon että silti tulee tosi hyvää.

Älä pihistele purjon määrässä. 2 hengen pastaan tuli 2 kokonaista purjoa. Jos teet isomman satsin, niin osta 5-7 purjoa. Vähän pilkkomista, mutta menee pannulla hautuessaan kasaan.

Ainesmäärillä ei ole kauheasti väliä ja tämä on muutenkin käsittämättömän helposti valmistettava ruoka. Siksi resepti vain tekstimuodossa ilman tarkempia ainesmääriä.


Haudutettua purjoa ja pastaa

Chorizoa
Öljyä
Purjoa
Voita
Suolaa ja mustapippuria

Spagetti tai muu haluamasi pasta keitettynä

Pilko chorizosta haluamasi määrä ohuiksi kiekoiksi. Ota iso kannellinen paistinpannu tai laakea kasari ja lorauta siihen hieman öljyä. Paista chorizoja hetki kuumassa öljytilkassa. Lisää purjo ja haluamasi määrä voita ja jätä hautumaan noin vartiksi (juuri parahiksi ehdit tässä välissä keittämään spagetin) kannen alle matalahkolle lämmölle.


Keitä spagetti. Ennen kuin valutat kypsän spagetin, nappaa keitinvettä talteen noin kahvikupillinen (keitinveteen on liuennut tärkkelystä, joten tällä vedellä saa notkistettua purjot näppärästi kastikkeeksi). Kaada keitinvettä purjojen joukkoon haluamasi määrä.

Sekoita spagetti ja purjokastike. Tarjoile parmesanjuuston ja oliiviöljyn kanssa.

maanantai 29. elokuuta 2016

Voi veitset!

Nyt kävi tuuri kirpparilla. Löysin kaksi erittäin laadukkaan oloista veistä. Kun oli nimikirjaimetkin terään kaiverrettuna, niin ajattelin, että ovat varmaan ammattilaisveitset. Toinen oli todella järeä kokkiveitsi, toinen filerointiveitsi. 10 euroa yhteensä. Ajattelin, että voisivat olla järkevä hankinta.

Olin joskus kuullut, että Helsingissä sijaitseva keittiötarvikekauppa Chez Marius (jossa on muuten aivan mieletön valikoima kaikkea kotikeittiöstä ammattikeittiöön) tarjoaa veitsien teroituspalvelua. Ajattelin, että käyn siellä näyttämässä veitset, kysymässä olisiko heillä antaa tietoa niistä (lähinnä vahvistaa epäilyni hyvälaatuisista ammattiveitsistä) ja että vien ne sinne teroitukseen.

Mariuksessa oli aivan erinomainen palvelu. Minulle kerrottiin, että olin tehnyt lottovoittolöydön ja ostanut niin hyvälaatuiset veitset, että ne kestävät hyvällä hoidolla loppuelämäni. Terät olivat tylsät kuin mitkäkin, joten teroitupalveluun kävi veisteni tie (9 euroa yhteensä!). Sieltä ne tulivat ulos kuin uutena. Hoito-ohje normaali, eli käsinpesu eikä säilytystä missään laatikossa kaikkien muiden keittiövälineiden kanssa. Mukaan sain (veloituksetta) veitsien säilytyspussin, jossa oikeastaan ajattelinkin veitseni säilyttää, niin pysyvät hyvinä.

"Nämä ovat veitset loppuelämäksesi", sanottiin Chez Mariuksessa.

Veitsien alkuperäisen omistajan nimikirjaimet terässä herättivät mielenkiintoni kirpputorilla näitä kohtaan. Tuon RH:n takia mietin, että voisivat olla ammattilaisveitset
Jälleen saa taputtaa itseään olkapäähän tarkoista silmistä kirpputorilla. Hieno löytö kaltaiselleni kokkaamisesta ja hyvää veistä arvostavalle. Nämä taitavatkin olla parhaat veitset, joita keittiössäni on nähty.

Ja lopuksi lämmin suositus Mariuksen veitsihuollon palvelulle. Edullista ja helppo tapa huoltaa kotiteroituksen lisäksi välillä hyviä veitsiään.

torstai 25. elokuuta 2016

Hilloa hedelmistä

Metsät ovat täynnä marjoja, joita hillota, mutta samalla kaupassa on tuontihedelmätkin tosi edullisia ja hyvälaatuisia, kun eivät tule toiselta puolen maapalloa vaan esim. Ranskasta.

Luumut ja nektariinit huusivat minua puoleensa kaupassa, eivätkä olleet hinnalla pilattuja. Keitin niistä hilloa. Tai marmeladia. En ole ihan varma kummaksi nämä lasketaan.

Luumuhillon maustoin tähtianiksella, sitruunankuorella, vanilijalla ja ruusuvedellä. Purkituksen jälkeen kattilaan jäi hilloa vähän ja maistoin sitä. Maistui aivan älyttömän hyvältä.

Nektariineista tuli ihanan keltaista hilloa. Tämänkin maustoin sitruunankuorella (koska - noh - sitruuna on hyvää kaikessa) ja vanilijalla.

Oman pienen hillotehtaani tuotoksia - keltainen on nektariinihilloa ja punertava luumuhilloa

Hilloa on älyttömän helppoa keittää. Ainoa haastavampi puoli on hillopurkkien puhdistus. Lähes steriiliä kun pitäisi olla. Minä keräilen lasipurkkeja pitkin talvea talteen. Aloitan hillonteon laittamalla purkit ja kannet astianpesukoneeseen. Sitten ladon ne ison kattilan pohjalle, jonka täytän vedellä ja laitan liedelle kiehumaan. Nostelen purkit kiehautuksen jälkeen pihdeillä puhtaan keittiöpyyhkeen päälle ja täytän ne tulikuumalla hillolla piripintaan. Näin tulee steriiliä eikä hillo pilaannu liian nopeasti.

Hillota voi melkein mitä vain. Mielenkiintoa niihin tuovat mausteet. Kanelitankoja, tähtianiksia. vanilijatankoja, tuoretta inkivääriä, sitruunaa, ruusuvettä...mielikuvitus on kattona maustamisessa.'

Luumuhillo sai kauniin punertavan värin


Luumuhillo sitruunalla, tähtianiksella ja ruusuvedellä
1 kg luumuja
1 -2 dl vettä
1 sitruunan kuori
1-2 tähtianista kokonaisena
0.5 vanilijatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna hilloon
0.5 kg hillosokeria
1 rkl ruusuvettä

Huuhdo luumut ja poista niistä kivet puolittamalla luumut. Laita luumupuolikkaat teräskattilaan ja lisää vesitilkka. Kuori kuorimaveitsellä sitruunan kuori joukkoon tai raasta se raastimella. Heitä joukkoon 1-2 tähtianista maun mukaan. Halkaise vanilijatanko, kaavi sen siemenet luumujen päälle ja heitä kattilaan myös koko tanko.
Kiehuta noin 15 minuuttia kunnes luumut alkavat selvästi soseutua. Poimi joukosta pois tähtianikset ja vanilijatanko. Soseuta luumut ja sitruunankuoret sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.
Lisää soseen joukkoon hillosokeri ja loraus ruusuvettä. Kiehuta noin 10 minuuttia.
Purkita välittömästi kuumana puhtaisiin kiehautettuihin lasipurkkeihin. Täytä purkit piripintaan ja sulje kansi heti.

Nektariinihillon keltainen väri tulee vielä ilahduttamaan talviaamuina jugurtin päällä

Nektariinihillo sitruunalla ja vanilijalla

1 kg nektariineja
1 -2 dl vettä
1 sitruunan kuori
0.5 vanilijatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna hilloon
0.5 kg hillosokeria

Huuhdo nektariinit ja poista niistä kivet puolittamalla. Laita puolikkaat teräskattilaan ja lisää vesitilkka. Kuori kuorimaveitsellä sitruunan kuori joukkoon tai raasta se raastimella. Halkaise vanilijatanko, kaavi sen siemenet nektariinien päälle ja heitä kattilaan myös koko tanko.
Kiehuta noin 15 minuuttia kunnes hedelmät alkavat selvästi soseutua. Poimi joukosta pois vanilijatanko. Soseuta nektariinit ja sitruunankuoret sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.
Lisää soseen joukkoon hillosokeri. Kiehuta noin 10 minuuttia.
Purkita välittömästi kuumana puhtaisiin kiehautettuihin lasipurkkeihin. Täytä purkit piripintaan ja sulje kansi heti.

torstai 18. elokuuta 2016

Nyhtökaura testauksessa - vihdoin!

Vihdoin satuin lähikauppaan sopivaan aikaan, kun siellä oli himoittua ja haluttua nyhtökauraa tarjolla.

Nyhtökaura on lihan rakennetta ja muistuttava vegaaninen vaihtoehto, joka on tullut kuluttajamyyntiin kesän aikana, mutta jonka saatavuus on vielä aika pientä ja kauppaan tulee osua sopivaan aikaan. Ostoja säännöstellään myös ostorajoituksilla (lähikaupassani lihatiskiltä vuoronumerolla 1 paketti/asiakas rajoituksella). Tämä kaurasta, pavuista ja herneestä ekologisesti valmistettu proteiininlähde on ympäristöystävällinen valinta. Tuote on suomalaisen Gold&Green -yrityksen innovaatio, josta on kaavailtu uutta suomalaista vientihittiä maailmalle.



Ostin kaffirlimetillä, seesaminsiemenillä ja inkiväärillä maustetun version. Ilahduin pitkästä säilyvyydestä - parasta ennen -päivämäärä oli ostohetkestä noin kuukauden päähän. Hienoa - helpottaa minun epäsäännöllisessä elämässäni, että tuotetta ei ole pakko heti samantien käyttää, vaan säilyy jääkaapissa mukavasti.

Päätin tehdä melko riisutun ruokalajiversion, jotta pääsisin maistamaan tuotetta mahdollisimman paljaaltaan. Otin pakkasesta kesäjuhlista ylijääneen pitaleivän sulamaan. Olin ostanut Lidlistä valmista hummusta (yllättävän hyvää valmisversioksi!), pilkoin hieman tomaattia kuutioiksi ja sekoitin turkkilaisesta jugurtista, sitruunanmehusta, chilistä, basilikasta ja suolasta jugurttikastikkeen.

Nyhtökaura muistuttaa paketissaan jauhelihaa ja sen valmistustapakin on varsin samantyypinen
Paketin ohjeessa opastettiin kypsentämään tuote paistinpannulla keskilämmöllä öljytilkassa. Näin tein. Valmistus oli helppoa, joskin tuote kypsyi mielestäni hieman hitaasti ja siitä on vaikea nähdä milloin kaura on "kypsää", kun tuote ei vaihda väriä. Annoin sen kuitenkin rauhassa lämmetä pannulla.

Maistoin ensin tuotetta sellaisenaan. Allekirjoitan väitteen lihamaisuudesta - purutuntuma oli hyvin lihan kaltainen. Limen ja inkiväärin maku oli hyvä ja mieto - mukavaa, ettei valmismausteet ole liian hyökkäävät, vaan omalle maustamisellekin jää tilaa (tätä myydään myös kylläkin maustamattomana).

Sitten pitaleivän täytteeksi. Oikein hyvää. Täyttävää. Jos ei tiedä mitä syö, saattaisi mennä lihana jollekulle. En kyllä tiedä onko kasvisruokaa pakko alleviivata - ruoka kuin ruoka. Mutta joillekin lihan puuttuminen voi olla vaikea paikka. Tällaisia olisi nyhtökauralla varsin helppo huijata - ainakaan pitaleivän välissä en usko, että heti hoksaa, ettei tuote olekaan lihaa.



Kaikesta hypetyksestä johtuen odotuksen nyhtökauran ensimaistamiselle oli minulla korkealla. Odotukset kyllä tuli lunastettua - enkä tarkoita, että kyse olisi mistään ihmeellisestä tuotteesta, vaan pisteet tulee enemmänkin juurikin ylistetystä käytön helppoudesta ja tuotteen arkisuudesta. Hyvinkin näen tämän oman jääkaapin ja peruskokkailun raaka-aineena. Se kai kehittäjillä on ollut tarkoituskin.

maanantai 15. elokuuta 2016

Uutta kahvikissan keittiössä

Vielä viime viikolla keittiöni työtaso näytti vielä tältä:



Nurkkaa hallitsi melko massiivinen ja tilaa vievä espressokone ja kahvimylly. Älkää käsittäkö väärin, rakastan tuota konetta ja se saa viedä pöydältä ihan niin paljon tilaa kuin haluaa.

Mutta sitten menin kirpparille ja pitkään mielessä hautunut kokeilu realisoitui käytäntöön...

Piipahdin nimittäin Vantaanportin Lanttila-kirpputorilla, kun olin menossa palauttamaan lentokentälle kesälomareissun vuokra-autoa. Lanttila ei ole yhtään mikään suosikkikirpputorini ja käynnit siellä ovat jääneet tosi harvaan, vaikka se sijaitseekin aika lähellä työpaikkaani. Tällä kertaa kuitenkin onni suosi kirpparihaukkaa.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että voisin ottaa Nespresson kahvikoneen kokeiluun. Ne ovat pieniä, näppäriä, nopeita ja kahvi on älyttömän hyvää. Ja kuinka ollakaan - löysin täysin käyttämättömän Nespresson kahvikoneen Lanttilasta! Nespresso onkin ehdottomasti ainoa kapselikone, jonka korkealaatuiseen kahviin luotan. Kirpparikoneen 10 euron hintalappu oli enemmän kuin superyllätys.

Nespresson Inissia löytyi käyttämättömänä kirpputorilta

Nespresson tulo sai nyt aikaan sen, että pakkasin ison kahvikoneen ja myllyn laatikkoon ja vein vintille tauolle. Kokeilen hetken, miten kapselikone ja minä pärjätään kaksistaan. Jos alkaa tuntua liian vaatimattomalta kotikoneeksi, niin kiikutan Nespresson työhuoneeseeni ja jatkan järeän kahvilakoneeni kanssa kotona.

Koska pöytätilaa vapautui tämän vaihdoksen myötä reilusti (Inissia on todella kompaktin kokoinen pieni kahvikone), sain ottaa käyttöön toisen kodinkoneuutuuden. Sain muutama viikko sitten serkun perheeltä RawMix R8000 tehoblenderin, jonka koneyksikkö on tosi iso. Se yhdessä vanhan kahvikoneen kanssa olisi valloittanut aivan liikaan tasotilaa, joten kahvikoneen merkittävä pieneneminen oli oikein tervetullut uudistus ja RawMix pääsi keittiön tasolle ja sitä kautta arkikäyttöön.

Kävin myös jo kapseliostoksilla Helsingin keskustan Nespresson lippulaivamyymälässä. Kahvivaihtoehtoja on uskomattoman paljon ja myymälän maistelumahdollisuus asiantuntevan baristan johdolla oli kiva apu uuden koneen omistajalle. Olen käyttänyt Nespressoa paljon Portugalin entisen poikaystävän kodissa ja Lissabonissa olinkin tottunut käymään kapseliostoksilla, mutta valikoima oli kasvanut ja kehittynyt todella paljon viimeisen 3-4 vuoden aikana. Ostin reilusti eri makuja nyt kokeiluun ja ainakin ensikokeilujen perusteella olen oikein tyytyväinen aamukahviini.

Sitten vielä pieni kuriositeetti: kerroin myymälässä, että olin ostanut kierrätyskoneen kirpputorilta, mutta sanoin että mielestäni kone oli käyttämätön, kun siinä oli sarjanumerotarratkin vielä päällä. Kysyin, että voisiko tarkastaa onko kone rekisteröity jollekin käyttäjälle, vai voisiko sen rekisteröidä minulle. Myyjä tarkasti, ja konetta ei ollut rekisteröity. Hän sanoi, että voi "tämän kerran" rekisteröidä koneen minulle. Ihmettelin hieman aluksi nihkeyttä, kunnes rekisteröinnin päätyttyä hän sanoi minulle, että rekisteröinnillä sain koneelle 5 vuoden takuun! Ihan mieletön yllätys kirpputoriostokselle ja ilmankos käytettiin ilmaisua "tämän kerran". 


Uutta Sarpanevaa korukokoelmassa

Kesälomaretki Hankoon ystävien luokse poiki reissun Hangon torille. Siellä oli myös kirpputorimyyjiä paikalla. Yhden rouvan pöydästä bongasin Pentti Sarpanevan korun ja menin juttusille.

Kun korun hinnaksi paljastui 10 euroa, karttui Sarpaneva-kokelmani uudella korulla. Tämä koru on Kaarna, 1969 suunniteltu jälleen kerran Suomen luonnosta inspiraationsa saanut koru, kuten niin monet muutkin Sarpanevan korut.

Pentti Sarpanevan korusarjan koru Kaarna





Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että kerään Sarpanevan koruja - en hänen Kalevala korulle suunnittelemiaan koruja vaan hänen oman korusarjansa koruja. Ja kerään vain ja ainoastaan kirpputoreilta (toisaalta eipä näitä oikein muualta voikaan kerätä, kun koruja ei ole uudistuotannossa kuin ihan joku yksi malli muistaakseni). Kerääminen on hidasta ja bongauksia sattuu eteen harvoin, mutta olen kuitenkin onnistunut keräämään jo melko monta korua. Tämä taisi olla viides koruni, joskin yhden korun alkuperästä en ole ihan varma ja olen alkanutkin epäillä, että se ei ole Sarpanevaa. Neljästä olen kuitenkin täysin varma - niissä tunnistuksen varmistaa korun takaa löytyvä Sarpaneva-leima.

Aiempiin löytöihini voi tutustua postauksissa Ensimmäinen P. SarpanevaniToinen P. Sarpanevani (suosikkini Riikinkukko),Sarpanevan kolmas (josta itseasiassa nykyään vahvasti epäilen, että ei olisi Sarpanevaa. Kun aloitin harrastuksen oli hänen koruistaan paljon vähemmän tietoa netissä ja luulin tunnistavani korun hänen suunnittelemakseen, mutta nyt luulen että näin ei olekaan) sekä Sarpaneva-kokelmani laajenee, jossa esittelen tänäänkin kaulassani roikkuvan näyttävän Lehti-korun.

Tämän lisäksi myyjällä oli myynnissä hauska hopeakoru, jonka leimat paljastivat suomalaiseksi. Suunnittelijasta tai valmistajasta minulla ei ole vielä mitään tietoa, en nopealla etsinnällä löytänyt vielä netistä tunnistusta. Jos joku tunnistaa, niin vinkatkaa ihmeessä. Myyjä sanoi, että tämäkin olisi Sarpanevaa, mutta en jaksa uskoa. Pitää jatkaa salapoliisityötä netissä.