Viikonloppu + auttamisesta

Tämä viikonloppu pyhitettiin ystävälle, joka lähti vähän ajolähtötilanteesta uuteen kotiin. Koko viikonloppu meni hänen uutta kotiaan remontoidessa ja muuttopuuhissa.

Tapetoin seinän - mieleenpainuva elämäni ensimmäinen tapetointiurakka ja suoraan supervaikealla kuviotapetilla, jossa jokainen vuota piti kohdistaa erikseen millintarkasti - niin kuin nyt (kuvio)tapetoinnissa yleensä. Kerrossängyn kasaaminen, joka oli kahdelta ihmiseltä viiden tunnin urakka - mm. jokainen sängynpohjan ritilä piti ruuvata erillisellä vastakappaleella kiinni molemista päistä. Seinien maalausta.

Tärisevän väsymyksen, mustelmaisten polvien ja kipeän alaselän ylitse viikonlopusta jäi kuitenkin mieleen se, mikä muuttamisessa (ja toisten auttamisessa) on parasta. Muuttajan pyyteetön innostus uutta asuntoaan kohtaan. Silmissä kiiltävä uuden elämänvaiheen alku. Isosti mobilisoitunut kaveriporukka, joka auttoi muutossa. Lähiravintolasta haettu noutosushi ja sen nauttiminen remonttipölyn keskellä ikkunalaudalta, kun muuta pöytätilaa ei ollut.

Viiden litran kattilallinen muuttoporukalle tekemääni kurpitsakeittoa ja uuden asunnon keittiössä sen seuraksi paistamani chevre-viikuna -voitaikinaneliöt. Ruokkivat ahkeran muuttoporukan tehokkaasti.

Ja se pieni puolivuotias muuttoapulainen, jonka nappasin syliini tekosyyksi istuskelutauolle, kun olin jo ihan poikki parin päivän ahertamisesta. Ja tuo puolivuotias, joka ei hätkähtänyt täysin tuntemattoman ihmisen sylissä istuskelusta, imeskeli vain tyytyväisenä rannekelloani ja katseli muuttotouhuja.

Saimme ihan uskomattoman paljon aikaan, vaikka meitä koko viikonlopun aiheelle pyhittäneitä olikin vain muutama. Sitä useampi kuitenkin luovutti omasta viikonlopustaan pari tuntia sieltä täältä.

Kaveri puhui isosta kiitollisuudenvelasta. Mutta näinhän se menee. Silloin kun joku tarvitsee apua, niin häntä autetaan.

Joskus myös tuntemattomia. Lahjoitin juuri pari viikkoa sitten 50 euron arvosta ruokaa, pesuaineita ja muita välttämättömyystuotteita erittäin vähävaraiselle suomalaisperheelle tiukassa elämäntilanteessa erään matalan kynnyksen hyväntekeväisyysjärjestön kautta.

Kun itsellä on asiat aika hyvin, niin auttaa pitää.

Kadonneet pakkaspäivät

Kaupungin on peittänyt harmaa loska. Mihin se talven satumaa katosi, josta saimme viikkokausia nauttia?

Kolme viikkoa sitten seisoin Kauppatorin rannassa ihaillen alla näkyvää henkeäsalpaavaa maisemaa ja palellutin sormeni kohmeeseen, kun oli pakko ottaa kuvaa säänmuutoksesta hämmentyneestä merestä.

30 asteen pakkaset sopivat minulle oikeastaan hyvin. Loppuvuonna (kerrankin ajoissa) hankittu Joutsenen untuvatakki todisti olevansa hintansa väärti, kun seisoskelin sen kanssa pakkasviimassa bussipysäkillä. Pysyin läpi pakkasten ja viimojen lämpimänä (kävelylenkkien aikana olin jopa kuumissani takin kanssa), kun olin kääriytynyt tuohon unelmankevyeen takkiini, jota pitäessä tuli mieleen, että ihan kuin päällä olisi untuvatäkki. Ja eräällä tavalla olikin.

Facebookin kirppariryhmästä löytyneet Sorelit pitivät jalat lämpiminä. Siis todella lämpiminä. Enpä olisi uskonut, että kyseiset kengät voivat olla niin hyvät. Olen iän sivut kaivannut lämpimiä ja monikäyttöisiä ulkoilukenkiä kylmiin pakkaspäiviin. Olisi pitänyt arvata, että Sorelithan ne kannatti hankkia. Ei niillä ulkomuotonsa vuoksi töihin painella, mutta vapaa-ajalla pakkaspäivinä olivat ylivedot. Sorelien alaosathan ovat kumia, eli varmaan toimisivat tälläkin vesipaisteella.

Näin kivan väriset Sorelit hankin itselleni Facebookin kierrätysryhmän kautta. Ovat olleet lämpimät ja kätevät talvipäivien ulkoilukengät.Sisällä oleva huopainen lämpökenkä ja varren teddykarva pitävät varpaat lämpiminä kovemmillakin pakkasilla.

Vantaan Kontista muutama viikko sitten löytynyt Marja Kurjen valtavankokoinen villaviitta/poncho piti lämpimänä kotosalla, vaikka vanha puutalomme yllättikin minut lämpimyydellään kovimmilla pakkasilla. Olen asunut asunnossa reilut kaksi vuotta, enkä muista että näin kovia pakkasia olisi vielä asuinaikanani kohdalle sattunut. Kovimmillakin pakkasilla koti pysyi riittävän lämpimänä vähän viileitä lattioita lukuunottamatta. Mutta sitä vartenhan ne villasukat on keksitty. Villaviitta käärittynä hartoille toi lopun tarvittavan lämpöisyyden (viitta oli muuten aika hyvä löytö - aivan moitteeton viitta maksoi 10 euroa. Katsoin, että samaisia myydään parhaillaankin esim. Stockmannilla 130 euron hintaan).

Nyt ulos sadetta ja nollakeliä katsoessa taas masentaa. Tulisipa lisää pakkasta. Ja aurinkoa.

Kylppärin uusi matto

Joku voi pitää tätä nyt ihan hulluna ideana, mutta kylppärissäni on uusi matto. Aito matto, minikoossa. Löysin tämän(kin) kirpparilta jokunen viikko sitten. En kyllä muutoin heittäisi aitoa mattoa kylpyhuoneeseen, mutta tämä oli a) minikokoinen ja b) maksoi 2 euroa.

Kylppärin entinen puupaloista tehty matto joutui roskiin jo muutama kuukausi sitten, kun siitä alkoi irtoilla palasia ja matto meinasi muutenkin hajota käsiin. Olin kaipaillut uutta ratkaisua lattialle.

Tämä uusi matto käveli vastaan kirpparilla, ja myönnän itsekin, että on aika hassu valinta kostean tilan matoksi. Voisikohan tämä olla rukousmatto - en tiedä? Uhraan maton siltikin tuonne kylppäriin, sillä se on ensinnäkin mielestäni tosi kaunis ja toisaalta nostan maton aina joka tapauksessa pois kylppäristä siinä vaiheessa kun on suihkun aika, enkä laita mattoa takaisin ennen kuin lattia on kuiva. Ja se kuivuu tosi nopeasti lattialämmityksen ansiosta.

Ja onhan tuo nyt söpö.

Lisää keittiön uudistuksia

Toinen tällä viikolla löytynyt kirpputorijuttu löytyi Vantaan Kontista. Keittiön keltaista seinää on koristanut jo muutaman vuoden Erik Bruunin Jaffa-taulu.

Se oli hauska, väreihin sopiva, mutta kaipasin vähän vaihtelua - varsinkin kun tuo Jaffa-taulu oli niin julmetun suuri.

Vantaan Kontissa bongasin kehitystetyn Pori Jazz -julisteen vuodelta 1988. Oli niin täydellisen sopivat värit keittiööni nähden, niin kotiin se lähti. Hinta 7 euroa - ei paha.

Jaffa-taulu meni vintille odottamaan. Se varmaan pääsee sieltä vielä tulevaisuudessa uudestaan seinälle, kunhan olemme hetken olleet erossa toisistamme ja näytämme taas toistemme silmissä tuoreilta. Sillä aikaa tutustumme Pori Jazz -julisteen kanssa toisiimme.

Keittiön kulma uudella jazz-julisteella ja uusilla wieniläistuoleilla. Kuva on tosi kökkö ja rakeinen, pahoittelut siitä - päivänvalo veteli viimeisiään kuvaushetkellä.

Keittiössä on nyt ihan uusi meininki. Mitäs tuumaatte muutoksesta?

Uutta keittiössä - wieniläistuolit tuli taloon

Vanhempani ovat pari viikkoa Kuuban lomalla ja jättivät autonsa minulle käyttöön. Minä olen käyttänyt kyseistä bensapeliä hyödyksi kiertelemällä sellaisia kirpputoreja, joissa normaalisti en kummoisesti pääse käymään.

Viimeaikaisilla kirpparikäynneillä löytöjä on rapissut tasaiseen tahtiin ja siinä sivussa keittiö on päässyt ihan uudistumaan.

En ole ollut kovin innoissani keittiön ruokapöydän tuoleista - ne eivät ole missään vaiheessa oikein minua säväyttäneet. Ja kaiken lisäksi ne ovat muoviset - materiaali, joka ei sisustuksessa ole minulle oikein kovin mieluinen. Lisäksi vanhat tuolit olivat liian suuret (kuuden hengen pöydän ääreen mahtui vain neljä tuolia) ja muutenkin vähän kömpelöt, raskaatkin. Olen miettinyt uusia tuoleja ajan sivut, muttei minulle oikein missään vaiheessa kirkastunut millaiset tuolit keittiöön haluaisin. Materiaaliksi halusin kuitenkin puuta. Uusien etsintä ei ole ollut kovin aktiivista, sillä en oikein tiennyt mitä etsin.

Keittiön vanhat tuolit

Espoon Kontissa eteen käveli kuusi kappaletta hyväkuntoista wieniläistuolia. Kunto moitteeton, ulkomuoto miellytti, keveitä ja siistejä, hinta aivan mitätön - kymmenellä eurolla lähti. Siitä se ratkaisu sitten löytyikin, vielä kun kaikki kuusi tuolia käsittämättömästi mahtuivat vanhempieni henkilöautoon ilman kummempia kommervenkkejä (kaksi takapaksiin ja neljä takapenkille).

Roudasin vanhat valkoiset tuolit vintille odottamaan kohtaloaan - myynkö vai säästänkö, tai löytyykö tutuista joku, joka tarvitsisi ja haluaisi tuolit. Todennäköisesti luovun niistä kuitenkin kokonaan, tavalla tai toisella.

Uudet tuolit muuttivat keittiön ilmettä selkeästi. Kaikki kuusi tuolia menivät pöydän ääreen vaivatta. Yleisilme muuttui. Levitin pöydälle valkoisen ikivanhan kirpparilöydön - pellavaliinan, vaikkakin tammipöytäni on tismalleen saman värinen kuin uudet tuolit, eli siinä mielessä nämä menevät mainiosti yhdessä settinä.

En vielä yhtään tiedä jätänkö tuolit puunväriseksi, vai maalaisinko ne. Olen miettinyt valkoista, mustaa ja sitten jotain värikästäkin. Vai olisikohan eri väriset tuolit hauska juttu? Keltainen seinähän minulla on keittiössä, mutta keltaiset tuolit vaikuttaisivat mielestäni liian värikoodatulta ja harkitulta.

Toistaiseksi tuolit saavat olla puun värisenä, ja sellaisiksi ne saattavat jäädäkin. Ne löytävät nimittäin mukavan parin keittiöni puisista työtasoista ja toisaalta kyseinen puunsävy on mielestäni oikein kaunis. Olen tuijotellut netissä kuvia wieniläistuoleista erilaisissa keittiöissä jonkinlaisen idean löytämiseksi värin suhteen. Niitä kuvia riittääkin, Thonetit ja Tonit ovat ilmeisessä suosion nousussa.

Ehkä jokin ajatus tässä vielä kirkastuu. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen löytööni ja tuolien ulkomuotoon tuollaisenaan.

Thai-kookoskeitto kodin jämäruokana

Lomani päättyi viime maanantaina ja töihin palasi virkistynyt tyyppi. Loman loppupäivinä suoritin täydellisen kaapintyhjennysoperaation, eli päätin tehdä ruokaa kodin kaappien aineksista - kaivelin vihanneslokeron viimeiset porkkanat ja sellerit ja pakkasen ja kuivakaapin sisällön. T

Thai-kookoskeitto on siitä hyvä ratkaisu, että siihen voi piilottaa mekein mitä vain vihanneslokeron ja pakastimen sisältöä. Keitoilla yleensäkin mielestäni ruokahävikkiä saa hyvin pienennettyä, kun sekaan voi laittaa vähän mitä vain ja joskus vähän nuupahtaneenkin oloiset vihannekset. Kun tähän keittoon vielä kaataa joukkoon kookosmaitoa, vihreää curryä, inkivääriä, valkosipulia, soijaa, kalakastiketta sekä tuoretta chiliä ja korianteria, on lopputulos thaimaalaisen makuista, vaikka muu keiton sisältö ei ihan olisikaan.

Omaan keittooni sujahti vähän nuupahtaneen oloiset jääkaapissa lymyilleet porkkanat, varsisellerit ja pussillinen sokeriherneitä, jotka olivat unohtuneet kaappiin, kun oli tarkoitus tehdä joskus vietnamilaista rapusalaattia, mutta se jäi. Pakastimesta kaivoin joukkoon lisäproteiiniksi vielä pakasteherneitä ja jättikatkaravun pyrstöjä, jotka nekin oli siellä sen rapusalaatin tekemättäjättämisen ansiosta. Viimeisten kiehutusminuuttien aikana lisäsin joukkoon vielä riisinuudeleita - oikeastaan siksi, että niitä sattui kaapissa olemaan. Voisi tämän keiton tehdä hyvin ilman nuudeliakin.

Ainesmääriä en tässä jaa, kun tämän on tarkoitus olla kodin jämäruokaohje - silloin tehdään vähän siitä aineksesta, mitä kaapissa on saatavilla. Lähtökohtaisesti siis keittoon tulee kookosmaitoa purkillinen, vihreää curryä pari ruokalusikallista, inkivääriä ja valkosipulia pilkottuna ja mielellään reilusti, soijaa ja kalakastiketta oman maun mukaan ja niin että keittoon tulee riittävästi suolaa ja makua (tavallista suolaa voi ja kannattaa myös lisätä), sekä tuoretta chiliä ja korianteria valmiin keiton päälle ripoteltavaksi. Ja sitten ne kaikki kaapin jämävihannekset. Jos käytät rapuja pakasteesta, niin lisää ne ihan keiton loppuvaiheessa, muuten tulee kuminen lopputulos. Riisinuudelitkin kypsyvät periaatteessa valmiissa keitossa, jos ne saavat siinä hetken seisoa. Kiehutusaika on ihan vain muutaman minuutin.

Onko teillä hyviä jämäruokareseptejä, joilla ruokahävikki kätevästi pienenee?

Pakkanen

Kotiinpaluu etelän lämmöstä noin 45 astetta kylmempään Suomeen olisi voinut olla shokki, ellei eteisen kaapissani olisi odottanut loppuvuodesta hankittu Joutsenen untuvatakki. Testattu on nyt kunnolla, kun tein -22 asteessa pakkaskävelylenkin. Aivan erinomainen hankita tuo superlämmin takki.

Olen innoissani kovista pakkasista, sillä silloin voi roudata kaikki kodin peitot, tyynyt, matot ja tekstiilit ulos. Yli 20 asteen pakkasessa pölypunkit kuolevat jo noin kuudessa tunnissa.

Tänään ulkona olivat petivaatteet ja torkkupeitot. Huomenna vien matot ja tyynyt.

Ihana raikas tuoksu tuli tekstiileistä, kun ne äsken hain takaisin sisälle. Kannattaa hakea hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa - aika kauan menee kunnolla läpijäätyneessä tekstiilissä lämmetä huoneenlämpöiseksi.

Miinusta pakkaspäivään tekee se, että oli tarkoitus siirtää tänään polkupyörä sisään lumihangesta (ajoin pyörällä vielä koko joulukuun, kun lumesta ja pakkasesta ei ollut tietoakaan, nyt taitaa olla aika lopettaa pyöräilykausi). Pakkasessa pyörän telineeseen kiinnittävän u-lukon avaimesta katkesi pala lukkopesään. Täytyy odottaa pakkasten laskemista hieman alempiin lukemiin, niin lähden rautasahan kanssa yrittämään pyörän irroitusta, ettei kädet ihan palellu. Onneksi kyseessä oli tämänhetkinen kakkospyöräni, mutta silti tuo harmittaa. Pyörää ei voi edes kantaa läheiseen pyöräliikkeeseen lukonavaukseen, kun kyseessä oli lukko, joka kiinnitti pyörän telineeseen. Päivän oppi: älä mene avaamaan pyöränlukkoa paukkupakkasilla.

2016 / Corralejo

Se on sitten uusi vuosi! Tai jo melkein viikon vanha. Minä olen viilettänyt maailmalla. Ensin oli perinteinen perhejoulu, sitten viiletin aurinkoon. Minulla on parin viikon loma töistä. Lomakohde valittiin ajatuksella a) mahdollisimman lämmintä mahdollisimman lyhyellä lennolla ja b) mahdollisimman epävirikkeellinen kohde, jossa paras tekeminen olisi lukea auringossa kirjoja. Ai miten niin runsas työmatkustaminen alkaa näkyä?

Näillä spekseillä matkakohteeksi valikoitui Kanariansaaret. Vähän hiljaisempi saari Fuerteventura ja siellä pohjoisrannan kyläpahanen Corralejo. Vuokrasimme kaverini kanssa sieltä pikkuisen ja söpön asunnon. Ilmojen kanssa kävi älyttömän hyvä tuuri - koko viikon +25 astetta ja aurinkoa täydeltä taivaalta.

Corralejon ranta, satama ja minun söpöt rantasandaalini, jotka ovat edelleen supersöpöt, vaikka jo vuosia vanhat

Viikon kohokohdat olivat, no se kirjojen lukeminen. Luin kolme, josta summattuna käteen jäi:

1. Paula Hawkinsin Nainen junassa: Pitkään sähkökirjojeni jonossa lukemista odottanut kirja. Hehkutettu, arvostelumenestys, tarinaa verrattu Hitchcockmaisen yllättäväksi. Tarina kertoo Rachelista, jota elämä on kohdellut huonosti. Alkoholia kuluu enemmän kuin tarpeeksi ja aviomies on jättänyt uuden vaimon alta. Rachel matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Hän näkee junan ikkunasta talon, jossa asuvaa pariskuntaa hän alkaa tiiviisti seurata. Rachel näkee jotain outoa, sitten pariskunnan nainen katoaa. Pikkuhiljaa hän ryhtyy sekaantumaan heidän elämäänsä enemmän kuin ehkä pitäisi. Arvasin loppuratkaisun jo aivan liian aikaisin. Taas, tämän takia en lue paljon jännäreitä, kun aika monta kertaa toistavat itseään. Eikä kerrontakaan ollut mitään kovin kummoista.

2. Gillian Flynnin Kiltti tyttö: Hyytävä tarina kadonneesta vaimosta ja asiaan liian rauhallisesti suhtautuvasta aviomiehestä. Hienoa kerrontaa ja mukaansatempaava tarina. Kaikilla tarinoilla on kaksi puolta. Lämmin suositus, tämä oli hieno kirja. Tarina oli aika kylmäävä. Kirjasta on kuulemma tehty elokuvakin, voisi ehkä katsoa senkin.

3. Liane Moriatyn Hyvä aviomies: Tämän australialaiskirjailijan suositun kirjan nappasin joskus Elisa Kirjan tarjouksesta. Tarina kietoo yhteen kolmen naisen tarinan. Se alkaa, kun Cecilia löytää vahingossa vintiltä miehensä papereiden joukosta kirjeen, joka on osoitettu hänelle ja kirjattu "saa avata vasta kuolemani jälkeen". Cecilia kuitenkin lukee kirjeen ja hänen elämänsä menee sekaisin. Olen lukenut kirjasta ylistyksiä, mutta itselleni tämä ei ihan lähtenyt. Sopivaa lomalukemista, mutta ei mikään maatavavahduttava lukukokemus. Menee vähän samaan kastiin Nainen junassa -kirjan kanssa.

Toinen kohokohta oli pedikyyri, jossa kävin uudenvuoden aaton kunniaksi. Karmaisevan kuivat kantapäät saivat kyytiä. Uusi vuosi vaihtui smaragdinvihreissä kynsissä. 20 euroa laadukkaasta pedikyyristä oli kyllä loistosijoitus.

Blogihistorian ensimmäinen naamakuva minusta - vähän sumuinen, mutta tässä minä. :)

Corralejo oli lomakohteena passeli. Perusrauhallinen turistirysä kauniilla rannalla ja upeilla hiekkadyyneillä. Hyvää ruokaa, jos osasi valita ravintolan oikein. Kalastajakylässä mereneläviä oli tarjolla paljon. Suurin ongelma tämäntyyppisissä lomakohteissa on se, että ravintoloiden ei oikein tarvitse yrittää. Palvelu saattaa olla vähän mitä on ja ruoka osassa ravintoloita huonoa. Miksi sitä yrittää, kun kanta-asiakkaita ei tarvitse hankkia - ensi viikolla tulee aina uusia turisteja? Onneksi hyväkin ravintoloita löytyi, jotka tarjosivat hyvää ruokaa. Parhaaksi ravintolakokemukseksi nousi gluteiinitonta ruokaa tarjoileva Sanus, johon en yksin, ilman keliakiaruokavaliolla olevaa kaveriani päätynyt. Kävimme kahdesti, oli niin moiteeton palvelu ja hyvä lista. Paikka oli aina ihan täynnä, joten teimme molemmilla kerroilla pöytävarauksen.

Hyvä reissu tuli heitettyä. Tuliaiseksi (itselleni) ostin aloe vera -tuotteita (saarilla kasvaa reilusti aloe veraa, joten se on hyvä ostos siellä), uuden hajuveden (ne olivat todella edullisia - pitkään hankintalistalla ollut Aqua di Gioa maksoi 29.90 euroa), viiniä, Butterfly Twists -taittoballeriinat (söpöt rusetilliset versiot, jotka ovat pelastus käsimatkatavaroilla matkustavalle työmatkaajalle, jonka jalassa on aina korot, jotka on illalla kiva vaihtaa balleriinoihin), jotka olivat superedulliset paikallisessa alessa sekä mojo-kastiketta jääkaappiin.

Olen oikein tyytyväinen reissuun. Ikuinen aktiivilomien harrastaja löysi ihan uuden lomailupuolen itsestään aurinkolomakohteessa. Joskus on hyvä pysähtyä ja lukea viikko kirjoja.