sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Rumtopf joulupöydässä

Elokuun lopussa, kun hedelmien satoaika oli parhaimmillaan, tein Rumtofpin eli rommiruukun. Saatatte ehkä muistaakin. Rommiruukku on saksalainen jouluherkku, sillä se saa tekeytyä valmiiksi nelisen kuukautta, eli kun elokuussa satoaikaan valmistaa, niin jouluksi on juuri parahiksi valmista. Se on käytännössä siis sekalaisia hedelmiä ja marjoja hukutettuna sokerihuntuun ja pullolliseen rommia.

Tänään nautimme nyt kesäisen säilöntähetkeni tuloksen joulupäivän päivällisen jälkiruuaksi. Hedelmistä siivilöitiin neste pois. Rommi oli syksyn mittaan muuttunut vadelmanpunaiseksi hedelmälikööriksi. Hedelmät olivat haalistuneet väriltään, mutta kuitenkin säilyttäneet muotonsa ja tunnistettavuutensa.

Siivilöinnin jälkeen pullotimme liköörin ja pilkoin hedelmiä pienemmiksi ja laitoin ne annosmaljoihin. Päälle lusikoin ruokalusikalliset ranskankermaa.


Rumtopf joulupöydän jälkiruokana

Rommi ja sokeri oli säilönyt hedelmät hyvin. Osa oli säilynyt erittäin kiinteinä (aprikoosit) ja osa taas vähemmän (päärynä). Marjoista olin lukenut, että muhjaantuvat helposti, mutta esim. minun ruukkuun laittamat vadelmat olivat säilyneet ihan kiinteinä ja ehjinä.

Parasta ruukussa oli kyllä se muodostunut likööri. Rommi oli lieventynyt makeaksi ja miedoksi jälkiruokajuomaksi. Oli ne hedelmätkin ihan ok, mutta ehkä täytyy myöntää, että voiton vei liemi...

Rommiruukun paras lopputulos - muodostunut hedelmälikööri

Kysyin perheeltä, että kannattiko tehdä ja tehdäänkö toistekin. Kukaan ei nyt mitenkään sanonut, että tämä oli elämänsä paras jälkiruokaelämys, mutta ei kukaan huonoksikaan tuota haukkunut. Ihan hauska säilönnän muoto mielestäni. Saatan tehdä toistekin. Ehkä kuitenkin tarjoilisin hedelmät hyvälaatuisen vanilijajäätelön päällä ranskankerman sijaan.

torstai 22. joulukuuta 2016

Kätevä löytö keittiöön - Bee's Wrap

Elmukelmu on karsea keittiötarvike. Sitä on niin hankalaa rullasta rullailla, että jää minulla usein käyttämättä ihan vain hankaluutensa takia. Ja turha muoviroskan syntyminen myös harmittaa, jos elmukelmua joka kulhon päälle rullaillee.

Siksi olenkin erityisen innoissani uudesta löydöstäni keittiöön - ympäristöystävällisestä ja luonnonmukaisesta vaihtoehdosta muovikelmulle ja muovipussille ruoan säilytyksessä. Löydön nimi on Bee's Wrap ja se on amerikkalainen mehiläisvahasta, orgaanisesta puuvillasta, luonnonmukaisesta jojoba öljystä ja puun pihkasta valmistettu kätevä kestotuote.



Bee's wrap toimii siis vähän elmukelmun tavoin kulhojen päällisenä tai että käärit säilöttäviä asioita suoraan siihen. Käytät vain käsiesi lämpöä pehmittääksesi liinan ja sitten käärit tiiviisti säilöttävän tuotteen ympärille. Kääre säilyttää muotonsa viileässä ja oikeastaan vain jähmettyy paremmin ja tiiviimmäksi viileässä - niin kuin nyt vaikka jääkaapissa.

Käytön jälkeen tämä pestään haalealla vedellä. Wrappi on uudelleenkäytettävä ja päivittäisessä käytössä kestää noin vuoden. Ihan tosi kivan tuntuinen ja kätevä tuote. Näitä on eri kokoisia, ostin itse isoimman koon, ns. leipäkääreen, mutta se on jopa hieman liian iso kulhojen päälle. Large-koko olisi varmaan riittänyt. Tuon voi toki kätevästi vaikka saksia puoliksi kahdeksi liinaksi, jota vähän jopa harkitsen. Tässä Bee's wrapini on kulhon päällä kaksinkerroin.



Omani hankin Käpylän Kettukarkki-shopista. Voi tilata myös sieltä nettikaupasta. Kauppa on muuten muutenkin vierailun arvoinen, olen siirtänyt kaikki lahjahankintani sinne, sillä a) myytävät tuotteet ovat ihania ja b) on mukava kannattaa kodin lähiyrittäjää. Tarjolla mm. hamam-pyyhkeitä, luonnomukaisia siivousaineita ja -kosmetiikkaa, ihania pieniä kodin elämää helpottavia juttuja, kynttilöitä ja muuta mukavaa. Kannattaa tutustua.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Kodin värit: Punainen

Jatketaan kodin väreillä. Edellisessä postauksessa kerroin, etten aiemmin olisi koskaan uskonut, että kodin yksi pääväreistä on keltainen. Vieläpä vähemmän olisin uskonut, että sen keltaisen kaveriksi nousee punainen!

Mutta kotia tarkastelemalla löytyi punaistakin tosi reilusti. Tässä sitä ollaan - punakeltaisessa kodissa, näköjään! :)

Joskus vuosia sitten Kierrätyskeskuksesta löytynyt Marimekon punainen Muija-tarjotin toimii sohvapöydän virassa tuossa sohvan divaaniosalla.

Perinnöksi saatu pieni punakehyksinen kissataulu on löytänyt punaisen kaverin Kontista löytyneistä Marimekon Unikko-verhoista

Työpöydällä kynät on kerätty punaraitaiseen Aarikka-purkkiin.

Pimeän ajan tunnelmanluoja - pöytäkynttilä. Omani poltan usein tuoksun kanssa. Tässä punaisena hohtaa Osmian vadelmantuoksuinen kynttilä.

Kirpputorilta löytyi vähän aikaa sitten läjä Marimekon punaisia Muija-purkkeja. Ostin läjästä muutaman ensimmäisessä kuvassa esiintyneen tarjottimen kaveriksi. Tässä yksi purkeista toimii korupurkkien keskellä pikkutavaran säilytyspaikkana.

Valmistujaislahjaksi saatu hauska huopatyyny ilahduttaa väreillään. Punaiset pilkut päästivät tyynyt mukaan punaiselle listalle.

Eteisessä nököttää Facebookin kierrätysryhmästä hankittu ihanan kulahtanut punainen jakkara. Isä kyseli, että eikö pitäisi kunnostaa. Ei pidä, on niin söpösti ränsistynyt.


Valinten punainen tattivalaisin löytyi aikanaan kirpputorilta ja toimii "taidevalaisimena". Tässä se valaisee keittiön Pori Jazz -julistetta, josta siitäkin voi löytää punaista.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Kodin värit: Keltainen

Edellinen kotini oli maanläheisillä sävyillä sisustettu 20-luvun kivitaloasunto. Silloin ajattelin, että en voisi kuvitellakaan, että kotini sisustuksen "pääväri" voisi olla keltainen (pääväri on lainausmerkeissä siksi, että varmaan ihan oikeasti pääväri on valkoinen valkoisen lautalattian ja pääosin valkoisten seinien johdosta). Ryhdyin kuitenkin yhtenä päivänä miettimään, että mitä värejä kodista löytyy. Tarkastelin pieniä yksityiskohtia ja huomasin, miten monesta paikasta löytyy keltaista.

Keltainen väri sisustuksessani on alunperin isoiten lähtöisin keittiöni seinästä. Se on edellisen omistajan maalaama. En usko, että olisin itse koskaan uskaltanut valita keltaista keittiön seinän väriksi. Mietinkin asuntoa ostaessani, että seinä peitetään Cole & sonin Woods -tapetilla. Ajatus jäi kuitenkin hautumaan, kun isäni ohjeesta sovimme, että asun asunnossa ensin hetken ja sitten vasta päätän mitä kannattaa remontoida - jos kannattaa ollenkaan. Jo muutaman viikon asumisen jälkeen ihastuin keltaiseen seinään ja väri alkoi kertautumaan muuallakin sisustuksessa. Tuohan se myös hauskasti talon ulkoasun sisälle asuntoon - asunhan keltaisessa puutalossa.

Ikuistin kamerallani kodin keltaiset värit. Keltainen tuo ainakin minulle iloa pimeään vuodenaikaan. Toivottavasti teillekin.

Keittiön keltaiseksi maalatusta seinästä se kaikki lähti. 80-luvulta peräisin olevasta Pori Jazzien mainosjulisteesta silmä löytää myös keltaista väriä.

Keittiön verhona on yli 10 vuotta sitten kirpputorilta löytyneestä Marimekon Kivet-pöytäliinasta tähän asuntoon ompelemani verhot

Tämän syksyn käsityösatoa - Marimekon kankaista ommellut sohvatyynyt. Keltaista pääväriä supervärikkäissä tyynyissä ja yksityiskohtana mustavalkoisten tyynyjen keltaiset vetoketjut, jotka mielestäni hauskasti sitovat hillityn tyylin räväkkään.

Keltaista löytyy myös opiskelukaverilta lahjoituksena saadusta ihanasta jalkalampusta, josta tykkään aivan älyttömästi (kiitos Virpi, jos luet). Myös netistä tilaamiini pallovaloihin valitsin keltaisia palloja mukaan.

Joskus yläasteikäisenä kudoin itse tämän shaalin. Muistan, että halusin ehdottomasti silloin tehdä keltaisen shaalin. Näköjään keltainen sisustus on kuplinut minussa jo joskus kauan aikaa sitten, vaikka valitsemani keltaisen sävy tässä onkin varsin haalea ja maltillinen.

Kauan aikaa sitten kirpputorilta löytyneet keltaiset pitsityynyt ovat jonkun käsityötä ja hauskat piristykset sängyllä.

Olen eteisen peiliin kerännyt muutamia söpöjä minulle lähetettyjä postikortteja. Näissäkin näköjään toistuu keltainen väri.

Keittiön keltaisen seinän "vieraiden valtaistuimeksi" sain vanhemmiltani ihanan vanhan keltaisen nojatuolin. Tähän istutan illallisvieraat odottamaan, kun emäntä kokkaa ruuan valmiiksi.



lauantai 26. marraskuuta 2016

Lakusaippuaa

Kaveri bongasi K-kaupan hyllyltä lakritsisaippuan. Hän tietää, että minä tykkään hänen tavoin lakritsista ja laittoi vinkin, että nyt löytyi hyvän tuoksuinen lakritsisaippua - sellainen yrttisen tuoksuinen. Ja pakkauskin kaunis.

Menin itsekin kauppareissulla Citymarketissa katsomaan, olisiko tätä tuotetta siellä saatavilla. Olihan sitä, useissa eri tuoksuissa vielä. Lakritsin lisäksi oli ruusua, mimosaa ja edelweissiä. Cittarin tarjous 2 purkkia 4 eurolla sai minut hankkimaan lakritsin lisäksi ruusun. Normaalihinta 2.49 euroa on sekin erittäin edullinen. Tässä on hinta-laatu -suhde kohdillaan.

Nyt on kivan tuoksuiset ja kivaa purkkidesigniä olevaa käsisaippuaa kotona.


Jos tykkäät lakusta, suosittelen testaamaan tuon lakritsisaippuan. Ruusukin on erittäinen ruusuinen, minähän tykkään siitäkin.

Miranda - vihdoin!

Olen himoinnut Heikki Orvolan Riihimäelle suunnitteleman Miranda-sarjan isoa jalallista kulhoa todella kauan. Olen pitänyt silmät auki sille kirpputoreilla jo useamman vuoden. Kerran aiemmin sen jo kirpputorilla näin, mutta 40 euron hinta oli mielestäni aivan liikaa. Pienempiä jälkiruokakulhoja on eteeni myös tullut muutama, mutta niissäkin hinta on ollut liian kova ja olen erityisesti halunnut isompaa kulhoa.

Nyt sen vihdoin löysin. Kirkkaana (näitä on myös värillisenä, ainakin ruskeana), järkevän hintaisenakin vielä.

Ah kun tykkään kovasti.


Nykyään, kun kirpputorilta tulee uusia astioita kotiin, niin vanhoja lähtee kiertoon vähintäänkin yhtä monta kuin taloon tulee uusia. Tämän hankinta sai aikaiseksi sen, että päätin luopua ranskalaisen Ekobo-merkin bambukulhoista. Minulla oli niitä useampia eri kokoisina. Laitoin ne myyntiin Facebookin kirpputorille ja kohta eräs nainen tulee hakemaan koko satsin itselleen. 

lauantai 22. lokakuuta 2016

Yes, Nespresso

Joku lukijoista saattaa muistaa, että löysin kesällä 10 eurolla Nespresson Inessia-koneen kirpputorilta. Löytö oli kieltämättä käsittämättömän hyvä, sillä kone oli käyttämätön. Silloin kuitenkin hieman epäilin, että olisiko kapselikoneesta järeän kahvakoneeni ja erillisen papumyllyn korvaajaksi. Nespresson mittasuhteet (kone vie ehkä kolmanneksen aikasemman laitteen vaatimasta pöytätilasta) ja laitteen helppous ja nopeus kuitenkin houkuttivat kiikuttamaan vanhan koneen vintille ja kokeilemaan Nespressoa.



Nyt nelisen kuukautta Nespresson kanssa eläneenä täytyy todeta, että kone on varsin näppärä. En ole kaivannut isoa kahvikonetta oikeastaan ollenkaan, vaikka Nespressossani ei ole maidon kuumentamiselle tai vaahdottamiselle ratkaisua (pitäisi ostaa erillinen maidonvaahdotin, mutta en ole vielä raaskinut). Koska juon useiten kahvini cappuccinona, olen lämmittänyt maidon nyt aina mikrossa ja vaahdottanut sen kätevällä patterikäyttöisellä käsivispililällä ja homma on toiminut ihan mukisematta.

Nespresson valmistamasta espressosta on vaikea löytää moitittavaa. Crema on hieno ja kapseleissa on niin paljon makuvaihtoehtoja, että kaikille löytyy omaan makuun sopivia. Oma makuni suuntautuu tummiin ja voimakkaisiin espressoihin ja niihinkin löytyy todella monta vaihtoehtoa valikoimasta. Olen ollut suorastaan hämmästynyt valikoiman laajuudesta. Myös suomalaiselle yleisölle vähän tuntemattomampi kofeiinittoman kahvin konsepti on Nespressolla hyvin hallussa. Kofeeiinittomiakin vaihtoehtoja on valikoimassa todella monipuolisesti.


Viikonloppuisin ruuan jälkeen parhaalta maistuu tumma espresso. Tässä valmistuu valikoiman Kazaar-kahvi, joka on vahvuusasteeltaan 12/13, eli todella vahvaa. Kuvauksensa mukaan vahva ja siirappinen, uskalias yhdistelmä eteläamerikkalaista Arabicaa ja brasilialaista ja guatemalalaista Robustaa, joka on tuotettu Nespresson korkeiden laatuvaatimusten mukaisesti. Kazaar on erityisen vahva ja intensiivinen kahvi. Karvasta makua ja pippurin aromeja tasapainottavat kahvin täyteläinen kermainen koostumus.



Kuppina muuten yksi ihanista "liisa ihmemaassa" -kupeiksi ristimimistäni raitakupeista. Nämä on ostettu kymmenisen vuotta sitten Hietsun kirpparilta. Näitä on neljä eri väristä kuppiparia.

Nespresso on siis päässyt hiipimään arkeeni ja järeä Rancilion kahvakone saa nyt viettää aikaansa vintillä. Pitää jossain vaiheessa tehdä päätöksiä sen suhteen, että mitä sille tapahtuu. Ainakaan vielä en ole valmis luopumaankaan.

Valkoista pellavaa

Kun illat pimenevät, kaipaa kotona taas vaaleampia tekstiilejä. Käyttöön on hakeutunut niin keittiön kuin makkarinkin puolella aikoja sitten kirpputorilta pelastamani rovaniemeläisen Tekstiiliateljee Hildurin valmistamat valkoiset pellavaiset petivaatteet. Nämä ovat olleet ihan jättipottilöytö kirpparilta. Muistan, että nämä eivät maksaneet montaa kymppiä ja olivat täysin pakasta vedetyt ostaessani. Joku ei vain näköjään ollut ottanut ihanuuksia käyttöön vaan kiikuttanut sen sijaan kirpputorille minun löydettävikseni.
Paksua pellavaa oleva pussilakana ja siihen kuuluvat kaksi tyynyliinaa ovat suosikkilakanani. Puhdas karkeahko pellava on aivan ihana materiaali ja lakanoissa erityisen ihana. Puhtaat lakanat noin muutenkin on jotain arkista ja ihanaa.


Settiin kuului myös aluslakana, joka tosin on on nykyisiin sänkyihin liian kapea ja muutenkin vähän epäkäytännöllinen (pidän oikeastaan kaikkea mikä ei ole muotoonommeltu aluslakana epäkäytännöllisenä). Kuitenkin tämä aluslakana on aivan täydellinen pöytäliina. Siksi - kuten jo viittasinkin - tämä pellavasetti ilahduttaa niin makkarin kuin keittiönkin puolella.


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kodinlaittoa

Viikonlopun olen pyhittänyt tekemättömien töiden listalle. Nimittäin sellaisten perus pese pyykit ja tilaa ruokaostokset lisäksi listalle on kertynyt iso määrä vuodenajan vaihtumiseen liittyviä hommia, jotka ovat odottaneet tekemistään. Kuten esimerkiksi sen, että tyhjensin vaatekaapistani kesämekot, hellepaidat ja sortsit pois, kiikutin vintille ja toin sieltä vuorostaan paksumpia neuleita sun muita talvijuttuja vaatekaappiin.

Tein tänään erityisen paljon sellaisia rästitöitä, jotka edellyttivät ulkonaoloa. Ihan vain siksi, että oli niin kaunis päivä ja halusin ulkoilla niin paljon kuin mahdollista. Minulla oli postitettavaa, joten kävelin postille. Ja tein jälleen pihahommia, lähinnä haravoin.

Postireissulla piipahdin myös lähikukkakaupassa. Keittiön ikkunan yrttitarha oli jo korkea aika laittaa pois kylmenevien säiden alta ja joku talvikukkaistutus oli tarve saada tilalle. Lähikukkakaupan valikoimasta löytyy aina jotain erikoisempaa ja kivempaa, kuten se edellisellä reissulla ostettu Kummituspuu. Tällä kertaa löytyi ihania marja-kanervia, joista innostuin niin, että ne pääsivät talvi-istutukseeni pääosaan.

Tuon hopeisen kasvin nimeä en edes hoksannut kysyä, mutta se toi mielestäni hauskaa kontrastia punaisille marjoille. Aika söpö istutus mielestäni, tätä saan nyt keittiöni ikkunasta ihailla.


Toinen minkä ihailemista en osaa lopettaa on nämä eukalyptyksen oksat. Niistä syntyy aivan ihana "kukkakimppu". Kaiken lisäksi oksat myös tuoksuvat vienosti eukalyptykselle. Tykkään tosi kovasti.


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Pienet ilot

Ah mikä hälinä taas elämässä päällä. Työmatkoja jatkuvalla syötöllä. Koko ajan on jotain meneillään.

Kun on elämässä hälinää, on samalla täydellinen hetki pysähtyä elämän pienien ilojen ääreen. Sillai ihan oikeasti iloita, kun jotain arkista kivaa tulee eteen. Niin kuin tänään.

Täydellinen avokado. Täydellinen kypsyys, täydellinen väri, täydellinen maku. On niin ankeaa, kun avaa avokadon ja sen on joko liian raaka tai sitten liian kypsä, sellainen mössöinen ja tummunut. Sellaiset joutuvat suoraan biojätteeseen - avokado ei anna anteeksi väärää halkaisuajankohtaa. Ja sitten sitä joutuu avokadohimoissaan pettymään.

Mutta ei tänään.


lauantai 17. syyskuuta 2016

Uudet tyynynpäälliset

Käyn tasaisin väliajoin Marimekon Tammistossa sijaitsevassa outletissa penkomassa kankaiden palakoria. Sieltä löytyy välillä tosi edullisesti isoja kangaspaloja. Paino sanalla välillä, se on ihan tuurista kiinni onko siellä yhttään mitään tai vaikka vain jotain outoja silppupaloja vai sattuuko onni olemaan myötä ja löytyy isompia palasia kauniista kankaista.

Olen keräillyt kauniita kangaspaloja aina kun niitä on sattunut kohdalle, ja ne ovat odottaneet jo vaikka kuinka pitkään ompeluvaiheeseen pääsyä. Syksyn tullen olen ajatellut uusia sohvan tyynyt, joten päätin tänään tehdä muutamasta kangaspalasta tyynynpäällisiä.

Kiva ja helppo ompeluhomma oli tämä. Ompelin kaikkiin tyynyihin vetoketjut, sillä se helpottaa niin paljon pesua ja muutenkin tuo mielestäni tyynyyn tiettyä ryhtiä. Mustavalkoisiin tyynyihin hulluttelin keltaiset vetoketjut ja näyttää mielestäni oikein kivalta. Nuo mustavalkoiset ovat muuten erilaisia puoliltaan - toisella puolella on Kivet-kangasta ja toisella Kaivoa. Ajattelin, että tällä tavalla saa hauskaa vaihtelua ja mielestäni lopputulos onkin aika onnistunut.




Älyttömän kirjava keltainen kangas mietitytti minua pitkään. Se on Sanna Annukan suunnittelemaa Raanua. Onneksi valitsin sen kuitenkin näihin tyynyihin, lopputulos nimittäin kaikesta kirjavuudestaan huolimatta on minusta älyttömän kiva ja sopii hyvin noiden rauhallisten mustavalkoisten tyynyjen kanssa yhteen. Se keltainen vetoketju toimii tässä hyvänä yhdistävänä lankana.



Omenahilloa

Nyt lupaan, että tulee viimeinen hilloamispostaus. Alkaa riittää todellakin - jääkaappiin ei kohta muuta mahdu kuin tekemiäni hilloja. Vaikka eihän niitä oikeastaan edes olisi pakko jääkaapissa säilyttää, kun huolella purkit tein steriiliksi. Jotenkin kuitenkin jännittää säilöä hilloja huoneenlämmössä.

Oma metodini omenahillon tekoon on ehdottomasti uunihillo. Se tarkoittaa sitä, että hillo laitetaan uuniin kiehumaan kolmeksi tunniksi. Tässä ajassa omenan omat sokerit irtoavat ja karamellisoituvat (muun lisätyn sokerin kanssa) ja hillon maku muuttuu toffeemaiseksi. Kokeilin ensimmäistä kertaa viime vuonna ja enää en muulla metodilla hilloa keitäkään.

Innostuin myös laittamaan purkkeihin söpöt etiketit ja korkkipaperit. Olin penkonut joskus viime talvena tuollaisen paketin Stockan outletista, jolla hillopurkit saa kivasti nimikoitua. Aika söpöjähän noista tuli. Hyviä viemisiä kun menee kylään jollekulle.


Karamellinen omenahillo uunissa
  • 2.5 kg omenaa
  • 2 dl vettä
  • 1 kg hillosokeria
  • 3 dl fariinisokeria
  • 2–3 kanelitankoa

1. Kuori ja pilko omenat, 
poista siemenet.
2. Kaada omenat 7–10 litran kattilaan ja lisää vesi. Nosta kattila 200-asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi.
3. Kun omenat ovat pehmenneet, soseuta sileäksi sauvasekoittimella. Lisää sokerit ja kanelitangot soseeseen. Sekoita tasaiseksi.
4. Nosta kattila takaisin 
uuniin. Anna kypsyä 
200 asteessa 3 tuntia. Poista lopuksi kanelitangot ja aja vielä tarvittaessa hillo ihan sileäksi sauvasekoittimella uudestaan.
 
Purkita omenahillo kuumiin tölkkeihin ja sulje heti puhtailla kansilla.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syksyrakkaus

Olen aina ollut syksyihminen. Se on suosikkivuodenaikani. Syitä on monia, mutta kuvat kertovat muutaman syksyisen suosikkipuuhan. Ne on otettu viime viikonloppuna mökiltämme.






lauantai 10. syyskuuta 2016

Satoa kasvimaalta ja maustekurkut

Kasvimaalta tulee satoa! Sain aivan mielettömän kurkkusadon, muutamasta pikkuruisesta avomaankurkun taimesta kasvoi kesän myötä elinvoimaiset kasvit, jotka tuottivat hurjan sadon.

Kurkut kuuluivat ehdottomasti kasvimaani onnistujiin. Samoin pavut, joiden keräyskausi alkoi juuri. Kasvimaalla on vielä vaikka kuinka paljon niitä kasvamassa. Toivottavasti ilmat säilyvät näin hyvinä, niin saan myös kunnon papusadon.

Porkkanat taas kuuluvat kesän täydellisiin epäonnistumisiin. 2.5 kuukautta hoivaa ja huolenpitoa - tuloksena häthätää pikkurillin pituisia porkkanoita. Ei ensi kesänä näitä. Saimme remakat naurut naapureiden kanssa, kun ryhdyin porkkanannostoon. Kuvassa näkyvät ovat sadon suurimpia yksilöitä. Kyllä, suurimpia. Vielä minikokoisemmat kiikutin suoraan kompostiin.



Kurkkusadon päätin säilöä maustekurkuiksi. Aika monta purkkia tuli, mutta ei haittaa. Maustekurkut on hyviä. Minulla ei ollut valmiina mitään luottoreseptiä, niin päädyin käyttämään netistä bongaamani kokki Henri Alenin luottoreseptiä, jonka löysin Kotivinkin kotisivuilta. Tosi perinteisiä makuja - piparjuurta, mustaherukanlehteä ja sinapinsiemeniä. Tai minulla ilman sinapinsiemeniä, koska niitä ei sattunut olemaan. Heitin sijasta sekaan vähän kiinalaisia anispippureita. Eiköhän nekin hieman potkua anna maustekurkkuihini,


Maustekurkut
  • 4 kg pieniä avomaankurkkuja
  • 2 l vettä
  • 4 dl sokeria
  • 1 rkl suolaa
  • 2 rkl kokonaisia maustepippureita
  • (1 rkl sinapinsiemeniä)
  • 6 dl väkiviinaetikkaa
  • 80 g pala piparjuurta ohuina lastuina
  • 5 mustaherukanlehteä
Valmistusohje: 
1. Pese kurkut huolellisesti. Isot avomaankurkut kannattaa lohkoa tai viipaloida ennen säilömistä. Siten ne maustuvat tasaisesti. Laita kurkut puhtaisiin purkkeihin.
2. Laita kattilaan vesi, sokeri, suola ja kuivamausteet. Keitä noin 10 minuuttia.
2. Lisää mukaan etikka, piparjuuri ja mustaherukanlehdet. Kuumenna liemi kiehuvaksi.
3. Kaada kuuma liemi kurkkujen päälle. Tarkista, että kurkut ovat liemen peitossa. Anna tekeytyä rauhassa ja säilytä maustekurkut viileässä.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Kummituspuu

Kävin tänään pitkästä aikaa lähikukkakaupassa ostoksilla. Tykkään käydä siellä säännöllisesti ihan jo kannatusmielessä - kun joka Alepassa on kukkaämpäreitä, on sellaiset kukkakaupat, joissa oikeasti joku tekee sidontatyötä vaarassa kaatua. Ja kukkakaupasta saa aina hyviä kukkia, jotka kestävät. Ei sellaisia, jotka saattavat lakastua ostamisesta seuraavana päivänä.

Perjantai on kotona siivouspäivä (eli minulla käy siivooja sillä aikaa kun olen töissä), joten menin leikkokukkaostoksille, koska puhtaaseen kotiin on kiva tuoda leikkokukkia. Siinä samalla iskin kuitenkin silmäni myös maailman kummallisimman näköiseen viherkasviin. Kummituspuu - Corokia, se on kummajaisen nimi. Outo varpu, jossa kasvaa hopeisia ja vihereitä lehtiä.



Olin juuri sopivasti pari päivää sitten "vahingossa" tappanut joulukaktuksen, joka oli muuten oman ensimmäisen kotini ensimmäinen viherkasvi jotakuinkin tasan 13 vuotta sitten, kun muutin Lappeenrannasta vanhempieni luota Espooseen opintojeni takia. Joulukaktus on ollut kituva ja huonosti viihtyvä yksilö jo pitkään, mutta en ole hennonnyt sitä heittää poiskaan. Se ei todellakaan ole ollut mikään lempikasvini, joten en ollut yhtään surullinen, kun se viimein heitti veivinsä. Ilmeisesti liiasta kastelusta. Siinä sopivasti vapautui käyttöön yksi Arabian ruskea ruukku, jotka taasen ovat ihan suosikkilistani yläpäässä.

Siispä - tervetuloa kotiin, kummituspuu. Sinä mielenkiintoinen hopeavarpu.


Ostin muuten tällä viikolla uuden puhelimen. Päädyin Honor8:aan pitkän harkinnan jälkeen. Olen kyllä tosi innoissani tuosta kamerasta. Uskomattoman hienoa jälkeä kännykkäkameralla.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Rommiruukku eli Rumtopf

Olen (jälleen) hurahtanut säilömiseen. Niin kuin oikeastaan joka syksy. Tänä syksynä minulla on energiaa mihin vain. Kesäinen pakkolepo sairastumisen takia ja erittäin onnistunut kesäloma näkyy ja tuntuu. Jaksan taas käyttää energiaani kaikennäköiseen puuhasteluun. Kuten säilömiseen.

Säilöntäintoni pahimpana laukaisijana on toiminut Ylellä näkynyt tanskalainen "Camilla Plum ja säilöjän niksit". Tämä mahtava tanskalainen leipuri tekee vaikka mitä omintakeiseen tyyliinsä. Säilönnässä hän on aivan haka. Näin yhdessä jaksossa, kun hän valmisti rommiruukkua, eli rommiin ja sokeriin säilöttyjä marjoja ja hedelmiä. Siitähän se sitten lähti minullakin...




Kesän puutarhajuhlien perinteisestä mojito-baarista jäi yli iso pullo vaaleaa rommia. Tämä sopi hyvin intooni valmistaa tätä saksalaista mahtavaa jouluherkkua. Jouluherkkua siksi, että ruukun tekeytymisaika on 3-4 kuukautta. Näin satoaikaan kun laittaa ruukun tekeytymään, niin se on juuri parahiksi jälkiruoka joulupöytään. Rommiruukun idea on se että isoon lasipurkkiin tai muuhun isoon kannelliseen astiaan laitetaan kauden marjoja ja hedelmiä sen myötä kun ne kypsyvät ja sen jälkeen ne hukutetaan rommiin ja sokeriin.

Rommiruukkua voi täydentää pikkuhiljaa kesän edetessä, eli aloittaa vaikka mansikkaikaan ja täydentää aina kun joku uusi satokausi tulee päälle. Tärkeää on pitää vain rommin ja sokerin suhde oikeana, niin homma säilyy. Ruukkuun käytetään vain tuoreita ja vioittumattomia marjoja ja hedelmiä jotta tulos on parhain mahdollinen, eikä ihanat raaka-aineet pilaannu.

Rommina voi käyttää vaaleaa tai tummaa versiota oman makunsa mukaan. kunhan siinä vain on vähintään 37 % alkoholia. Sokeristakin voi valita vaalean tai tumman välillä. Oma ruukkuni säilööntyi vaaleaan rommiin johtuen tuosta kesäjuhlien jämistä, joten päädyin sitten myös vaaleaan sokeriin. Tummalla rommilla ja ruokosokerilla lopputulos on varmaan aika erilainen ja tosi herkullisen kuuloinen sekin.

Rommiruukkuun voi laittaa periaatteessa mitä vain sellaisia marjoja ja hedelmiä, jotka pysyvät hyvin kasassa. Laitoin omaani hieman vadelmia, vaikkakin ne rikkoontuvat ja siemenet jäävät irtonaisina rommiruukun joukkoon. Ajattelin kuitenkin, että vadelman ihana aromi saadaan kuitenkin lopputulokseen talteen. Ruukkuun noin yleisesti voi käyttää esimerkiksi mansikoita, vadelmia, kirsikoita, aprikooseja, luumuja, kvitteniä, päärynöitä ja omenia. Valitse omat herkkumarjasi ja käytä niitä.

Odottelin, kun hedelmistä tuli hyviä tarjouksia ja laitoin sitten oman rommiruukkuni tekeytymään. Minun versiooni meni luumuja, nektariinejä, littanapersikoita, päärynää ja vadelmia. Kirsikat olisivat olleet poikaa, mutta niitä ei ollut edullisesti saatavilla, niin en viitsinyt ostaa.

Rommiruukun valmistus on tosi yksinkertaista. Isokokoiseen puhtaaseen lasipurkkiin haluamat hedelmät ja marjat. Kovakuoriset hedelmät kuoritaan, niistä poistetaan myös niiden siemenkodat sekä luumuista ja persikoista niiden kivet. Isot hedelmät ja marjat paloitelleen ennen niiden lisäämistä ruukkuun. Sekaan heitetään sokeri (sitä tulee paljon) ja lopuksi koko komeus hukutetaan rommiin niin että hedelmät ja marjat peittyvät. Muuta haastetta ei ole, mutta raaka-aineiden suhteet pitää pysyä kunnos. Muuten ruukku ei onnistu.

Nyrkkisääntönä sokeria tulee puolet marjojen ja hedelmien painosta. Jos siis käytät 5 kg hedelmiä, tulee joukkoon 2.5 kg sokeria. Ja sitten koko komeus hukutetaan pullolliseen (75 cl) rommia. Sokerin määrä kuulostaa hurjalta, mutta sokeri on säiöntäaine ja sitä on oltava paljon.

Rommiruukku

5 kg marjoja ja hedelmiä
2½ kg sokeria
75 cl rommia

Punnitse puhtaat ja kuivat marjat ja hedelmät ja laske sokerin määrä.

Ota puhdas (steriili) lasipurkki ja lado siihen vuorotellen marjoja ja hedelmiä ja sokeria (kovakuoriset hedelmät pestyinä ja pilkottuina, kivet yms. poistettuna). Anna sokerien ja marjojen seistä puolisen tuntia keskenään ja kaada sitten rommia päälle niin että marjat ja hedelmät peittyvät. Sulje tiiviillä kannella ja laita viileään tekeytymään.

Anna rommiruukun tekeytyä vähintään kuukausi jääkaapissa. Parasta ruukku on 3-4 kuukauden päästä, eli nyt jos teet, niin jouluna on hyvää. Tässä vaiheessa rommi on muuttunut herkulliseksi hedelmälikööriksi, jonka voi siivilöidä ja pullottaa omaan pulloonsa ja siemailla jälkiruokajuomana.

Tarjoile rommiruukkua jäätelön tai ranskankerman kanssa.

tiistai 30. elokuuta 2016

Haudutettua purjoa ja pastaa

Kesäreissulla Ranskassa söin haudutettua purjoa, joka oli käsittämättömän hyvää. Oikeasti - haudutettua purjoa. Ei mitään ihmellisempää. Pannulle pilkottua (iso määrä, 5 purjoa), pitkään matalalla lämmöllä voin kanssa haudutettua purjoa.

Päätin kokeilla miten haudutettu purjo toimii pastan kastikkeena. Tajuttoman hyvin sanoisin. Käsittämättömän helppo ja vähäaineinen pastakastike myös teidän tiedoksenne tulee tässä.

Tähän ei oikeastaan tule muuta kuin purjoa ja chorizoa. Chorizo oli Lidlin kypsä pötkö, mutta olen nähnyt Pirkalla samanlaista (leikkelehyllyssä). Chorizo on mukana vain antamassa makua purjolle. Voi jättää poiskin reseptistä, uskon että silti tulee tosi hyvää.

Älä pihistele purjon määrässä. 2 hengen pastaan tuli 2 kokonaista purjoa. Jos teet isomman satsin, niin osta 5-7 purjoa. Vähän pilkkomista, mutta menee pannulla hautuessaan kasaan.

Ainesmäärillä ei ole kauheasti väliä ja tämä on muutenkin käsittämättömän helposti valmistettava ruoka. Siksi resepti vain tekstimuodossa ilman tarkempia ainesmääriä.


Haudutettua purjoa ja pastaa

Chorizoa
Öljyä
Purjoa
Voita
Suolaa ja mustapippuria

Spagetti tai muu haluamasi pasta keitettynä

Pilko chorizosta haluamasi määrä ohuiksi kiekoiksi. Ota iso kannellinen paistinpannu tai laakea kasari ja lorauta siihen hieman öljyä. Paista chorizoja hetki kuumassa öljytilkassa. Lisää purjo ja haluamasi määrä voita ja jätä hautumaan noin vartiksi (juuri parahiksi ehdit tässä välissä keittämään spagetin) kannen alle matalahkolle lämmölle.


Keitä spagetti. Ennen kuin valutat kypsän spagetin, nappaa keitinvettä talteen noin kahvikupillinen (keitinveteen on liuennut tärkkelystä, joten tällä vedellä saa notkistettua purjot näppärästi kastikkeeksi). Kaada keitinvettä purjojen joukkoon haluamasi määrä.

Sekoita spagetti ja purjokastike. Tarjoile parmesanjuuston ja oliiviöljyn kanssa.

maanantai 29. elokuuta 2016

Voi veitset!

Nyt kävi tuuri kirpparilla. Löysin kaksi erittäin laadukkaan oloista veistä. Kun oli nimikirjaimetkin terään kaiverrettuna, niin ajattelin, että ovat varmaan ammattilaisveitset. Toinen oli todella järeä kokkiveitsi, toinen filerointiveitsi. 10 euroa yhteensä. Ajattelin, että voisivat olla järkevä hankinta.

Olin joskus kuullut, että Helsingissä sijaitseva keittiötarvikekauppa Chez Marius (jossa on muuten aivan mieletön valikoima kaikkea kotikeittiöstä ammattikeittiöön) tarjoaa veitsien teroituspalvelua. Ajattelin, että käyn siellä näyttämässä veitset, kysymässä olisiko heillä antaa tietoa niistä (lähinnä vahvistaa epäilyni hyvälaatuisista ammattiveitsistä) ja että vien ne sinne teroitukseen.

Mariuksessa oli aivan erinomainen palvelu. Minulle kerrottiin, että olin tehnyt lottovoittolöydön ja ostanut niin hyvälaatuiset veitset, että ne kestävät hyvällä hoidolla loppuelämäni. Terät olivat tylsät kuin mitkäkin, joten teroitupalveluun kävi veisteni tie (9 euroa yhteensä!). Sieltä ne tulivat ulos kuin uutena. Hoito-ohje normaali, eli käsinpesu eikä säilytystä missään laatikossa kaikkien muiden keittiövälineiden kanssa. Mukaan sain (veloituksetta) veitsien säilytyspussin, jossa oikeastaan ajattelinkin veitseni säilyttää, niin pysyvät hyvinä.

"Nämä ovat veitset loppuelämäksesi", sanottiin Chez Mariuksessa.

Veitsien alkuperäisen omistajan nimikirjaimet terässä herättivät mielenkiintoni kirpputorilla näitä kohtaan. Tuon RH:n takia mietin, että voisivat olla ammattilaisveitset
Jälleen saa taputtaa itseään olkapäähän tarkoista silmistä kirpputorilla. Hieno löytö kaltaiselleni kokkaamisesta ja hyvää veistä arvostavalle. Nämä taitavatkin olla parhaat veitset, joita keittiössäni on nähty.

Ja lopuksi lämmin suositus Mariuksen veitsihuollon palvelulle. Edullista ja helppo tapa huoltaa kotiteroituksen lisäksi välillä hyviä veitsiään.

torstai 25. elokuuta 2016

Hilloa hedelmistä

Metsät ovat täynnä marjoja, joita hillota, mutta samalla kaupassa on tuontihedelmätkin tosi edullisia ja hyvälaatuisia, kun eivät tule toiselta puolen maapalloa vaan esim. Ranskasta.

Luumut ja nektariinit huusivat minua puoleensa kaupassa, eivätkä olleet hinnalla pilattuja. Keitin niistä hilloa. Tai marmeladia. En ole ihan varma kummaksi nämä lasketaan.

Luumuhillon maustoin tähtianiksella, sitruunankuorella, vanilijalla ja ruusuvedellä. Purkituksen jälkeen kattilaan jäi hilloa vähän ja maistoin sitä. Maistui aivan älyttömän hyvältä.

Nektariineista tuli ihanan keltaista hilloa. Tämänkin maustoin sitruunankuorella (koska - noh - sitruuna on hyvää kaikessa) ja vanilijalla.

Oman pienen hillotehtaani tuotoksia - keltainen on nektariinihilloa ja punertava luumuhilloa

Hilloa on älyttömän helppoa keittää. Ainoa haastavampi puoli on hillopurkkien puhdistus. Lähes steriiliä kun pitäisi olla. Minä keräilen lasipurkkeja pitkin talvea talteen. Aloitan hillonteon laittamalla purkit ja kannet astianpesukoneeseen. Sitten ladon ne ison kattilan pohjalle, jonka täytän vedellä ja laitan liedelle kiehumaan. Nostelen purkit kiehautuksen jälkeen pihdeillä puhtaan keittiöpyyhkeen päälle ja täytän ne tulikuumalla hillolla piripintaan. Näin tulee steriiliä eikä hillo pilaannu liian nopeasti.

Hillota voi melkein mitä vain. Mielenkiintoa niihin tuovat mausteet. Kanelitankoja, tähtianiksia. vanilijatankoja, tuoretta inkivääriä, sitruunaa, ruusuvettä...mielikuvitus on kattona maustamisessa.'

Luumuhillo sai kauniin punertavan värin


Luumuhillo sitruunalla, tähtianiksella ja ruusuvedellä
1 kg luumuja
1 -2 dl vettä
1 sitruunan kuori
1-2 tähtianista kokonaisena
0.5 vanilijatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna hilloon
0.5 kg hillosokeria
1 rkl ruusuvettä

Huuhdo luumut ja poista niistä kivet puolittamalla luumut. Laita luumupuolikkaat teräskattilaan ja lisää vesitilkka. Kuori kuorimaveitsellä sitruunan kuori joukkoon tai raasta se raastimella. Heitä joukkoon 1-2 tähtianista maun mukaan. Halkaise vanilijatanko, kaavi sen siemenet luumujen päälle ja heitä kattilaan myös koko tanko.
Kiehuta noin 15 minuuttia kunnes luumut alkavat selvästi soseutua. Poimi joukosta pois tähtianikset ja vanilijatanko. Soseuta luumut ja sitruunankuoret sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.
Lisää soseen joukkoon hillosokeri ja loraus ruusuvettä. Kiehuta noin 10 minuuttia.
Purkita välittömästi kuumana puhtaisiin kiehautettuihin lasipurkkeihin. Täytä purkit piripintaan ja sulje kansi heti.

Nektariinihillon keltainen väri tulee vielä ilahduttamaan talviaamuina jugurtin päällä

Nektariinihillo sitruunalla ja vanilijalla

1 kg nektariineja
1 -2 dl vettä
1 sitruunan kuori
0.5 vanilijatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna hilloon
0.5 kg hillosokeria

Huuhdo nektariinit ja poista niistä kivet puolittamalla. Laita puolikkaat teräskattilaan ja lisää vesitilkka. Kuori kuorimaveitsellä sitruunan kuori joukkoon tai raasta se raastimella. Halkaise vanilijatanko, kaavi sen siemenet nektariinien päälle ja heitä kattilaan myös koko tanko.
Kiehuta noin 15 minuuttia kunnes hedelmät alkavat selvästi soseutua. Poimi joukosta pois vanilijatanko. Soseuta nektariinit ja sitruunankuoret sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.
Lisää soseen joukkoon hillosokeri. Kiehuta noin 10 minuuttia.
Purkita välittömästi kuumana puhtaisiin kiehautettuihin lasipurkkeihin. Täytä purkit piripintaan ja sulje kansi heti.