torstai 15. lokakuuta 2015

Oi, sanoi siili!

Olen hirveän innostunut siileistä. Ne on aina olleet minusta hirveän sympaattisia eläimiä (toisin kuin vaikka oravat, varsinkin sen jälkeen kun kesällä todistin, kun orava tappoi olohuoneeni ikkunan alla olevan linnunpöntön pikkulintupoikueen). Minulla on hauska siilimuisto parinkymmenen vuoden takaa. Kävin silloin iltaisin tanssitunneilla tanssiopistolla. McDonaldsiin oli silloin tullut valikoimiin "McFlurry" jäätelö, jota myytiin pahvimukeista, joissa oli muovinen kaulus. Lähdin tanssitunnilta iltamyöhään ja näin tiellä jonkun oudosti heittelehtivän valkoisen hahmon. Menin lähemmäs katsomaan ja näin, että se oli mäkkärin jätskimuki, joka kummalliseen tapaan heittelehti. Asiaa tarkasteltuani tajusin, että muki oli juuttunut siilin päähän kiinni, kun tyyppi oli ahneuksissaan tunkenut itsensä jätskiherkun perässä kapeasta mukinkauluksesta mukiin. Hädissään siili yritti päästä eroon vankilastaan. Irroitin mukin siilin päästä ja valehtelematta siili hyppelehti röhkien onnellisena paikalta pois. Niin sympaattinen eläin ja muistan vieläkin tuon hetken sympaattisuuden - jätskiahneen siilin pelastuksen.



Vanha kollegani on innokas ja taitava nikkari. Hän laittoi minulle jonkin aikaa sitten viestin, jossa kysyi, että kiinnostaisiko minua siilin talvipesä pihallemme. Googlailin asiaa ja opiskelin siilin talvehtimisen haasteista ja heti alkoi kiinnosta.

Siilit ovat uhanalaisia eläimiä kaupunkiympäristössä. Kun kaupunkipihat ovat muuttuneet siistimmiksi ja taloissa vähemmän rossipohjia, siilien on yhä vaikeampi löytää hyvää pesäpaikkaa. Lehti- ja risukasojen puuttuessa siilien talvehtimista voi auttaa tarjoamalla niille ihmisen rakentaman majan. Majaan siili voi mennä talvihorrokseen viettämää turvallista talvea. Siileistä on tehty älyttömän kattava ja mielenkiintoinen paketti osoitteeseen www.siilikiikarissa.fi, josta voi löytää vaikka mitä tietoa siileistä, niiden talvehtimisesta ja elintavoista.

Siili kannattaa houkutella asumaan omaan puutarhaansa, sillä se on tuhohyönteisiä ja niiden munia imuroiva väsymätön laite. Aikuinen siili syö n. 70 g hyönteisiä vuorokaudessa, mutta imettävä naaras jopa tupla-annoksen. Siilin päästötkin lannoittavat maata sen jalanjäljissä. Kelpaisi todellakin asukkaaksi meidän valtavaan puutarhaan, jossa on ihan riittävästi kotiloita vaikka kymmenelle siilille ravinnoksi.

Siispä, nyt pihallamme on oheinen siilin talvipesä. Jännityksellä odotan löytääkö yksikään siili pesää ja tulee sinne talvehtimaan. Luin, että siilejä voi houkutella tarjoamalla niille turvotettua kissan kuivaruokaa. Tein diilin naapuri neljävuotiaan kanssa, että hän vie ruokaa mökin läheisyyteen. Siiliä ei vielä näy, mutta ruuat ovat hävinneet. Pihalla käy niin paljon naapuritalojen kissoja kylässä, että taidan tietää syyllisen... 

 
Täytimme mökin kuivilla lehdillä, jotta se olisi siilille lämmin ja hyvä pesä. Voi kun joku piikikäs tuon täydellisen majapaikan itselleen löytäisi! Jos ei tänä vuonna, niin ensi vuonna yritetään uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti