Ihania ihania 2nd hand -löytöjä

Olen löytänyt kaksi aivan ihanaa kirpparilöytöä lähiaikoina.

Kierrätyskeskuksesta löytyi pitkään haaveilemani emalikasari puisella kahvalla. Hinta oli kerrankin järkevä - näitä on nimittäin näkynyt aika usein, mutta hinnat ovat niin pilvissä, etten tajua kuka niitä siihen hintaan kierrätyksestä ostaisi.

Kasarin alkuperätiedoista liikkuu paljon ristiriitaista tietoa - väitetään Arabian, Finelin ja Hackmanin tekeleeksi ja suunnittelijan tiedotkin on vähän vaihtelevat. Käsittääkseni kuitenkin suunnittelija on Seppo Mallat ja kai tämä Finelin emalia on.

Kasarin kannessa on päällä muutama lohkeama emalissa, mutta sisältä tämä oli ihan virheetön. Kannen lohkeamat ovat pienet kauneusvirheet, jotka eivät käyttöä haittaa, kun eivät ole kattilan sisällä. Olen lisäksi myös usein nähnyt yksinäisiä kansia myynnissä kierrätyskeskuksessa, joten voin parhaassa tapauksessa vielä bongata tuohon uuden kannen. Puuvarteen pyyhkäisin pesun jälkeen hieman puuöljyä, joten siistiltä ja hyvältä tuo nyt näyttää.

Toinen ihana löytö löytyi kirpputori Emmauksesta. Olen täysin myyty lasin ja korkin yhdistelmälle - kaunista kuin mikä. Siksi tämä lasinen pullo (tai ehkä paremminkin karahvi) korkkisella korkilla iski silmääni heti ovesta sisään astuttuani. Pienehkö koko (ja edullinen hinta) myös viehätti.

Kokeilin pulloa heti, kun halusin hengityttää eilen avaamani ranskalaista punaviiniä. Avasin lahjaksi saavani hävyttömän kalliin punaviinin eilen illalla ja totesin jälleen kerran, että ranskalaiset viinit eivät ole makuuni. Tämä oli ties kuinka mones pullo, jonka hinta on reilusti muiden maiden viinipullojen hintaa korkeampi ja silti laatu on vähän mitä on. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että viinimaailmassa rahoilleen saa huomattavasti parempaa vastetta, jos katselee viininsä jostain muusta maasta kuin Ranskasta. Kaunis uusi karahvi sentään vähän helpotti harmitusta.

Reissunaisen pelastus - tuorepuuro

Minulla on ollut viimeaikoina paljon sellaisia matkoja, jotka vaativat superaikaisen herätyksen aamulla. Aamiaisille ei ole aamuviideltä löytynyt oikein aikaa eikä intoakaan - en oikein tykkää syödä mitään, jos elimistö ei ole vielä kunnolla herännyt. Syön normaaleina työaamuinakin aamupuuron vastan töissä noin 1.5 tuntia herätyksen jälkeen. Siinä vaiheessa vatsalaukku on jo herännyt ja alkanut pyytämään aamiaista.

Aikaisten reissuaamujen kulmakiveksi on muodostunut tuorepuurot, jotka olen valmistanut edellisenä iltana jääkaappiin, napannut sieltä lähtiessä käsilaukkuun ja lusikoinut aamupalaksi vaikka junassa suoraan pakasterasiasta. Ratkaisuna tämä on ollut erinomainen - olen saanut ravitsevan aamiaisen eikä ole tarvinnut tyytyä väsyneisiin ostoleipiin ylihinnoitelluissa junakahviloissa tai muuten tien päällä.

Tuorepuurosta on aikamoinen trendiherkku. Kaurahiutaleet, neste ja omien mieltymysten mukaan valitut makua ja massaa antavat ainesosat seoitetaan ja jätetään jääkaappiin tekeytymään. Ei kypsennetä, vain sekoitetaan.

Olen itse jotakuinkin soveltaen käyttänyt netistä löytämääni oheista ohjenuoraa tuorepuuron tekoon:
1 dl kaurahiutaleita + 1 dl nestettä + 1 dl massaa + 1 rkl makua + tekeytymään yön yli jääkaappiin = tuorepuuro
Valitse neste: maito, soijamaito, piimä, kauramaito, mantelimaito, vesi
Valitse massa: luonnonjogurtti, rahka, raejuusto, banaani, munanvalkuainen, marjat
Valitse maku: kaakaojauhe, vaniljajauhe, kaneli, pähkinärouhe, hunaja

Tämä on ihan vain suuntaa antava ohjenuora - todellisuudessa sekoittelen puurooni mitä tahansa nyt illalla sattuu kaapista löytymään. Yleisin vaihtoehto on ollut:

1 dl mehua tai hedelmällä maustettua kauramaitoa (Oatlyllä hyvänmakuinen versio)
1 dl kaurahiutaleita
1 rkl chiansiemeniä
1 banaani muussattuna
1 dl rahkajugurttia
ripaus kanelia
jauhettua vanilijatankoa (Dr. Ötkerillä on myynnissä hauska pippurimyllyn näköinen vanilijamylly, jonka avulla voi hienontaa vanilijatankoa suoraan ruokaan. Suosittelen, hauska tuote!)

Tämä on tietoisesti kuvaton postaus, sillä tuorepuuro pakasterasiasta lusikoituna kertakäyttölusikalla ei todellakaan ole mikään visuaalinen ilotulitus. Tuorepuuro näyttää itseasiassa aika karmealta liejulta, mutta on maistuvaa, ravitsevaa ja terveellistä - ulkonäöstään huolimatta.

Ja muuten - vaikka aamiaisen jätänkin aikasina aamuina nauttimatta kotona, niin ilman kahvia en ulko-ovesta pysty astumaan. Eli olipa lähtö kuinka aikainen tahansa, aikaa (ja tarvetta) aamukahville löytyy aina.

Kirppari-Marimekkoa keittiössä (taas)

Löysin Marimekon Ananas-kankaisen pöytäliinan kierrätyskeskuksesta kesällä. Liina oli todella edullinen - se maksoi vain 5 euroa. Ananas on kuosina mielestäni tosi kaunis, mutta mietin, että mitenhän tuo beigenruskea värisävy istuu keittiööni.

Nyt sain viimein aikaiseksi silittää pestyn löytöni ja kokeilla liinaa keittiönpöydälle. Yllätyin itse asiassa aika lailla, kun värisävy istuikin ihan passelisti kelta-musta-valkoiseen keittiööni. Eikä näyttänyt edes yhtään hassummalta.

Siinä se nyt saa olla - rikkoa keittiön kolmen värin koodistoa. Kaiken järjen mukaan tuon ei kai yhtään pitäisi tuohon sopia - ei kai keltainen ja beige mitenkään yleensä ole kavereita. Olenko menettänyt hyvän värisilmäni vai onko tuo teistäkin ihan passeli?

Kiva kampanja Finlandia-talolla

Olin työasioissa Finlandia-talolla. Jätin takin narikkaan - pyöräilykypäräni kanssa. Hakiessani takkia oli kypärääni sujautettu oheinen lappu. Todella kiva kampanja, kiitos Finlandia-talo!

Viisaat ihmiset tietävät, että pyöräily on joka tapauksessa maailman paras tapa kulkea paikasta toiseen, mutta ei tällaiset pienet huomioinnit kyllä yhtään pahaa tee. Tämä oli jees!

Ihan vanhat tyynyt

Nyt on kotonani ihan vanhat tyynyt! Nämä ovat olleet mökillämme vaikka kuinka kauan, varmaan ainakin 10 vuotta. Tyynyt on joskus joku äidin tuttu ommellut kuulemma käyttäen Metsolan vanhoja kangaspaloja. Kierrätettyjä siis jo valmistuessaan ja nyt jo ihan käytettyjäkin.

Äiti sanoi, että oli miettinyt, että ne voisi ehkä vaihtaa johonkin uusiin. Minä heti pyysin tyynyt itselleni. Se sopi äidilleni ja pakkasin ne mukaani lähtiessäni mökiltä takaisin kotiin.

Kaivoin nyt myös kesällä kierrätyslöytönä löytyneen ihanan lampaantaljan nyt tuohon sohvalle divaaniosan päälle. Se on siinä lämmin ja pehmeä. Tuohon kulmaan muodostui nyt ihan täydellinen paikka istuskella - katsoa telkkaria ja lukea tai neuloa.

Kämäisen kynttiläalustan uusi elämä

Pari viikkoa sitten mökillä pistäydyimme äitini kanssa kylän "kirjastossa" - vanhaan maitolaituriin tehtyyn paikkaan, jonne kyläläiset voivat viedä kirjojaan ja lehtiään muiden luettavaksi. Kirjastossa on myös kierrätyshylly pientavaralle. Siellä nökötti yksi vähintäänkin ankea puinen kynttiläalusta.

Otin alustan mukaan, kun ajattelin, että suihkaus spraymaalia voisi tehdä ihmeitä. Tänään kaivoin mattamustan spraymaalitölkin esiin kaapista ja suihkin pihalla jalalle uuden värin pintaan.

Spraymaali on kyllä kätevä ja halpa tapa tuunata esineitä. Tästäkin tuli ihan passeli uudella värillä.

Uusittu kynttiläalusta pääsi tuoksukynttilöideni kaveriksi senkin päälle. Tuo punaetikettinen kynttilä on muuten joskus kesällä Sokoksen alelaarista kaivamani Isle of Wolfin ruusuntuoksuinen kynttilä, joka on aivan ihana. Ruusu on hentoinen ja elegantti tuoksu, josta olen alkanut kovin tykkäämään. Isle of Wolf –kynttilät valmistetaan käsityönä 100% luonnollisista kasvivahoista. Ne ovat täysin maatuvia ja uusiutuvia raaka-aineita.

Oi, sanoi siili!

Olen hirveän innostunut siileistä. Ne on aina olleet minusta hirveän sympaattisia eläimiä (toisin kuin vaikka oravat, varsinkin sen jälkeen kun kesällä todistin, kun orava tappoi olohuoneeni ikkunan alla olevan linnunpöntön pikkulintupoikueen). Minulla on hauska siilimuisto parinkymmenen vuoden takaa. Kävin silloin iltaisin tanssitunneilla tanssiopistolla. McDonaldsiin oli silloin tullut valikoimiin "McFlurry" jäätelö, jota myytiin pahvimukeista, joissa oli muovinen kaulus. Lähdin tanssitunnilta iltamyöhään ja näin tiellä jonkun oudosti heittelehtivän valkoisen hahmon. Menin lähemmäs katsomaan ja näin, että se oli mäkkärin jätskimuki, joka kummalliseen tapaan heittelehti. Asiaa tarkasteltuani tajusin, että muki oli juuttunut siilin päähän kiinni, kun tyyppi oli ahneuksissaan tunkenut itsensä jätskiherkun perässä kapeasta mukinkauluksesta mukiin. Hädissään siili yritti päästä eroon vankilastaan. Irroitin mukin siilin päästä ja valehtelematta siili hyppelehti röhkien onnellisena paikalta pois. Niin sympaattinen eläin ja muistan vieläkin tuon hetken sympaattisuuden - jätskiahneen siilin pelastuksen.

Vanha kollegani on innokas ja taitava nikkari. Hän laittoi minulle jonkin aikaa sitten viestin, jossa kysyi, että kiinnostaisiko minua siilin talvipesä pihallemme. Googlailin asiaa ja opiskelin siilin talvehtimisen haasteista ja heti alkoi kiinnosta.

Siilit ovat uhanalaisia eläimiä kaupunkiympäristössä. Kun kaupunkipihat ovat muuttuneet siistimmiksi ja taloissa vähemmän rossipohjia, siilien on yhä vaikeampi löytää hyvää pesäpaikkaa. Lehti- ja risukasojen puuttuessa siilien talvehtimista voi auttaa tarjoamalla niille ihmisen rakentaman majan. Majaan siili voi mennä talvihorrokseen viettämää turvallista talvea. Siileistä on tehty älyttömän kattava ja mielenkiintoinen paketti osoitteeseen www.siilikiikarissa.fi, josta voi löytää vaikka mitä tietoa siileistä, niiden talvehtimisesta ja elintavoista.

Siili kannattaa houkutella asumaan omaan puutarhaansa, sillä se on tuhohyönteisiä ja niiden munia imuroiva väsymätön laite. Aikuinen siili syö n. 70 g hyönteisiä vuorokaudessa, mutta imettävä naaras jopa tupla-annoksen. Siilin päästötkin lannoittavat maata sen jalanjäljissä. Kelpaisi todellakin asukkaaksi meidän valtavaan puutarhaan, jossa on ihan riittävästi kotiloita vaikka kymmenelle siilille ravinnoksi.

Siispä, nyt pihallamme on oheinen siilin talvipesä. Jännityksellä odotan löytääkö yksikään siili pesää ja tulee sinne talvehtimaan. Luin, että siilejä voi houkutella tarjoamalla niille turvotettua kissan kuivaruokaa. Tein diilin naapuri neljävuotiaan kanssa, että hän vie ruokaa mökin läheisyyteen. Siiliä ei vielä näy, mutta ruuat ovat hävinneet. Pihalla käy niin paljon naapuritalojen kissoja kylässä, että taidan tietää syyllisen... 

 
Täytimme mökin kuivilla lehdillä, jotta se olisi siilille lämmin ja hyvä pesä. Voi kun joku piikikäs tuon täydellisen majapaikan itselleen löytäisi! Jos ei tänä vuonna, niin ensi vuonna yritetään uudestaan.

Supervinkki Marimekon kankaista

Moi vaan! Elämä on hektistä. Tosi hektistä. Teen pitkiä päiviä töissä. Matkustan työmatkoja. Harrastan. Kaivan aikaa ystäville.

Bloggaamiselle jää välillä tosi vähän aikaa. En kuitenkaan aio lopettaa. Tykkään kirjoittaa tänne reseptejäni ja tekemisiäni. Vaikkakin nykyään harvemmin kuin ennen. Tällaistahan se on. Toivottavasti jaksatte pysyä mukana, vaikka postauksia tuleekin välillä harvemmin.

Paljastan nyt huippuvinkin kaikille Marimekon kankaista kiinnostuneille. Minä olen sellainen - mielestäni Marimekon kuosit on älyttömän kauniita ja tykkään omassa kodissani niillä sisustaa. Sopivat tällaiseen valkopohjaiseen puutaloon paremmin kuin hyvin. Niissä on väriä ja ryhtiä. Huumoriakin. Tykkään.

Kankaat ovat vain mielestäni todella kalliita. Metrihinta pyörii jossain 50 euron hujakoilla muistaakseni. Se on mielestäni aika paljon. Siksi olen hirveän innoissani vinkistä, jonka aion nyt teillekin jakaa.

Vantaan Tammistossa on Marimekon Vintti-kauppa, joka on merkin outlet-myymälä. Olen aiemminkin Vintistä puhunut, sillä olen tehnyt siellä aivan mahtavia löytöjä (tykkään käyttää töissä merkin mekkoja ja minulla on niitä useita ostettuna -50 % alennuksella Vintistä). Vintissä on myös kankaille "palakori", jossa jäännöspaloja myydään kilohintaan 25 euroa / kilo. Välillä korissa ei ole mitään kiinnostavaa vaan vain pieniä vaikeasti hyödynnettäviä palasia. Välillä taas on iso määrä isoja kangaspaloja, joista voi tehdä vaikka mitä. Tuurista kiinni.

Tein jo aiemmin keittiöön uudet tekstiilit palakorista löytyneestä Räsymatto-kankaasta. Nyt haluan esitellä viikon takaisen kangaslöytöni palakorista. Löysin todella paljon todella kivoja kankaita. Ison määrän. Kaikkien palat olivat enemmän tai vähemmän isoja. Seassa oli myös jotain kankaita oikeasti pitkinä palasina, joista voi ommella vaikka pöytäliinoja tai verhot.

Tämä koko pino maksoi noin 60 euroa. Se on mielestäni todella edullinen hinta näin isosta määrästä kangasta.

Tässä vähän tarkemmin kuoseja:

Maija Louekarin "Karkutiellä"

Sanna Annukan "Raanu". Aika villi kuosi, mutta olen innostunut keltaisesta ja oranssista. Tästä tulee ehkä tyynyt olohuoneeseen.

Sanna Annukka tämäkin, "Hauki". Ehkä jotain mökille. Tai sitten tästä tulisi hauskat keittiötekstiilit. Pitää vielä miettiä.

Tätä Aino-Maija Metsolan suunnittelemaa "Kesätori" -kangasta löytyi aivan mielettömän pitkä palanen - lähemmäs 4 metriä. Ehdotin äidilleni, että tästä voisi tulla pöytäliina mökille. Tai ehkä tästä tulee ensi kesäksi minulle uudet keittiön verhot. En ole vielä päättänyt. Kaunit värit ja ihana mökkifiilis kuosissa.

Maija Isolan "Iso-ruutu Unikko", klassikko hieman erilaisessa esitystavassa. Tästä en vielä tiedä mitä ompelen. Ehkä tyynyjä rauhoittamaan keltaisen villin kankaan joukkoon.

Maija Metsolan "Huhuli". Tästä tulee ehkä jotain jollekin kummilapselle. Tämä on mielestäni lasten kangas.

Maija Isolan "Muija" on yksi ikisuosikkini Marimekolta. Minulla on tätä myös yksi ihana kirppislöytö tarjotin punaisena. Tätä on myös suosikkitakkini vuorissa. Tämä on iso pala Muijan vahakangasta. Teen tästä ehkä pihalle istuintyynyjä ensi kesäksi. Tai sitten ompelen meikkipussin. Tai sitten jotain ihan muuta.

Löysin myös kesällä edellisellä reissulla palakorista pari kaunista kangasta. Sininen on reilun parin metrin pala Erja Hirven "Kosmosta", josta tehty silkkipaita minulla itse asiassa myös on. Tumma kangas on Jenni Tuomisen kaunis "Kuunlilja", jonka syksyiset värit houkuttelivat.

Sormet syyhyävät näistä ryhtyä ompelemaan. Harmi, etten ole kummoinen ompelija. Toisaalta nyt olisi kangasta, jolla voisi myös harjoitella, kun en ole omaisuuksia näistä maksanut. Tekisi mieli laajentaa ompeluosaamista vaatteisiin. Kollegani kannusta, hän on kova vaateompelija. Osaan kaikki ompelun perusteet, joten ei olisi kyllä iso juttu. Ja netti on täynnä ohjeita, jos tulee tenkka-poo vaikka sen kanssa, miten piilovetoketju ommellaan. Ehkä rohkaistun ja aloitan.

Älyttömän hyvinä löytöinä tätä kasaa kuitenkin pidän. Olen tyytyväinen. Mitenkä teilä - oletteko Marimekon kankaiden ystäviä, vai ovatko nämä mielestänne liian värikkäitä tai onko klassikot kuluneet?