sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kolme hyvää asiaa

Hyviä juttuja on vaikka kuinka, mutta tässä tämänpäiväiset parhaat jutut!

1. Aamukahvin juominen pihalla auringossa
Pihaamme olen ylistänyt jo niin monta kertaa, että sen ihanuus ei varmaan kenellekään tule enää yllätyksenä. Pitkän talven jälkeen on kuitenkin piristävää, kun aamutkin alkavat olla niin aurinkoisia ja lämpimiä, että voi hipsiä yöpaitasiltaan juomaan aamukahvia pihalle aurinkoon.



2. Veden juonti
Kyllä - veden juonti. Jotain, minkä pitäisi olla aivan itsestäänselvää, mutta minulle se ei sitä ole. En juo riittävästi vettä. Työpäivän aikana saatan istua tuntikaupalla koneen ääressä juomatta pisaraakaan. Aamulla saatan juoda veden sijaan kahvia. Juon kaikenkaikkiaan aivan liian vähän. Tai oikeastaan join.
Olen viimeisen kuukauden ajan opetellut juomaan vettä. Juon noin 3 litraa joka päivä. Se on paljon ja vaatinut totuttelua, mutta pikkuhiljaa alkaa luonnostumaan. Täytän töihin mennessä ensimmäiseksi vesikannun työpöydälleni. Olen kuukauden ajan juonut kaksi kannullista jokaisena toimistopäivänä. Tämän lisäksi aloitan jokaisen aamun kahdella lasillisella vettä.
Vieroitin itseni joskus light-kolasta SodaStreamin avulla onnistuneesti. Nyt SodaStream tukee myös kotonaollessa tässä vedenjuontiharrastuksessani. Hiilihapottamisen lisäksi olen kokeillut muita tapoja maustaa vettä. Sitruuna on ikisuosikkini, mutta aika perinteinen valinta. Uusin suosikkini on kurkku-basilikavesi. Miedon makuista, herkullista, raikasta. Suosittelen kokeilemaan.


3. Uusimmat kirpputorilöydöt kesävaatekaappiin
Uusimmat kirpputorilöytöni ovat niin söpöt - Nanson ruutumekko ja Marimekon omenatennarit. Tykkään!

Nanson ruutumekko on söpö asu kesään. Kierrätyslöytö.
Näissä Marimekon ompputennareissa kelpaa kesällä tepastella. Kierrätyslöytö ihan uudenveroisena.


perjantai 29. toukokuuta 2015

Eräiden kenkien tarina

Vaikka monilla kengilläni on tarina (joka rehellisyyden nimissä yleensä alkaa sillä, että kävin alessa tai outletissa - suhteellisen isojalkaisena ja korkokenkiä rakastavana minulla on ilo löytää todella kalliita merkkikenkiä alesta pilkkahintaan säännöllisin väliajoin...), niin yksien kenkieni tarina on hieman tavallista monisyisempi. Vähän harmillinen, mutta loppuviimein tarinaan tuli vähän iloakin.

Olimme vuoden 2011 loppupuolella ystäväni kanssa New Yorkissa reissussa. Ostin matkalta kauniit Calvin Kleinin mustat korkokengät - klassiset, korkeat, upeat. Juuri sellaiset kuin korkokenkien mielestäni tulee ollakin.



Toin kengät tuliaisena itselleni Suomeen ja jatkoin talven viettämistä talvikengät jalassa. Hankkimani kengät odottivat seuraavaan kesään asti, kunnes valkeni erään toisen ystäväni polttaripäivä. Päätin pukea kengät ensimmäistä kertaa jalkaani, kun lähdimme tuolloin Helsingin yöhön polttarijuhlintaan.

Illan edetessä ihmettelin kovin outoa ongelmaa kengissä. Jostain syystä kävely oli todella vaikeaa ja tuntui, että toinen kenkä ei meinaa pysyä jalassani. Vähän aikaa asiaa ihmeteltyäni tajusin, että ostamani kengät ovat eriparia - toinen puolta numeroa isompi kuin toinen. Juuri sen puoli numeroa, joka teki vasemman jalan kengästä minulle liian ison. Löytyipä looginen syy sille, että toinen kenkä ei meinannut pysyä jalassa.



Harmitti ja ihmetytti - miten näin on päässyt käymään? Mitä kaupassa on tapahtunut, että kenkäpari on sekoittunut ja olen lähtenyt eriparikenkien kanssa kaupasta kotiin? Koska ostopaikka oli valtameren toisella puolella ja ostohetkestäkin siinä vaiheessa jo 8-9 kuukautta, niin kenkien vaihto tai asian selvittely tuntui aika hankalalta prosessilta. Käytin kenkiä suutarillakin ja minulle kerrottiin karu totuus - nahkakenkää voi venyttää isommaksi, muttei kutistaa pienemmäksi. Harmillista, koska nimenomaan vasemmasta kengästä olisi ollut tarpeen saada se puoli numeroa pienempi kenkä, eikä siten, että oikeasta kengästä tehtäisiin puolta numeroa isompi. Kokeilin erilaisia pohjallisia ja muita kikkoja, mutta ei auttanut - toinen kenkä ei vain pysynyt jalassa.

Haudoin kengät kaappini nurkkaan. Pois silmistä, kun harmittihan tuo hutihankinta. Kolme vuotta ne siellä kaapissa sitten odottivat, kunnes vähän aikaa sitten kaappien kevätsiivousta tehdessäni päätin, että nyt riittää surkuttelu - minä aloitan sopivan eriparijalkaparin etsimisen. Sopiva Tuhkimo saakoon kengät.

Laitoin ilmoituksen asuinalueeni fb-kierrätysryhmään ja kerroin kenkien tarinan. Sanoin, että sopivan Tuhkimon löytyessä annan kengät hänelle ilmaiseksi. Hurjan pitkä jono sieltä ilmestyikin kenkiä sovittamaan - ilmeisen monella on juuri puoli numeroa kokoeroa jaloissaan.

Kolmannelle sovittajalle kenkäpari osui kooltaan nappiin. Hän oli niin onnellinen. Eriparijalkojen kanssa hän ei oikein normaalisti voi ostaa korkokenkiä, kun niissä on varsin tarkkaa, että kenkä on sopivan kokoinen jalkaan. Kaupathan eivät eri kokoisia kenkiä pareina myy. Paitsi nyt tässä minun tapauksessani vahingossa.

Niin lähtivät kauniit korkokengät onnellisen uuden omistajan matkaan. Kolme vuotta kaapissa hauduttelua olivat saaneet minunkin harmitukseni laantumaan ja tulin vain hyvälle tuulelle kenkien luovuttamisesta käytettäväksi.

torstai 28. toukokuuta 2015

Marimekkoa ja Iittalaa kirpputorilta

Olen viimeaikoina ehtinyt käymään todella vähän kirpputoreilla, mutta harvoilla käyntikerroillakin olen onnistunut tekemään loistolöytöjä.

Jokin aika sitten kirpputorikäynnilläni löysin nimittäin Marimekon Matkuri-laukun uutena/uudenveroisena sekä Iittalan hiekanvärisen Kartio-kaatimen.



Tuo Matkuri on ihan suosikkilöytöni vähän aikaan. Olen laukkua joskus Marimekolla hipelöinyt, mutten raaskinut ostaa 139 euron hinnalla. Ajatuksena Matkuri on minua viehättänyt, sillä se on tilava viikonloppulaukku, jonka uskon toimivan hyvin paitsi mökkimatkoilla myös ulkomaanmatkoillani esimerkiksi lentokonelaukkuna. Se nimittäin menee pieneen kasaan tarvittaessa, ja laukussa on hauska jippo, jonka avulla se on periaattessa kahden kokoinen laukku yhdessä laukussa.

Matkuri on Ristomatti Ratian suunnittelema. Tarina kerto, että hän oli palaamassa lentäen kotiin täpötäysine Peruskasseineen, joka on tämän Uuden Matkurin edeltäjä, kun jalkatilaan istutettu kassi koneen noustessa kaatui ja sen sisältö vieri pitkin matkustamoa. Loppumatkan suunnittelija mietti, mitä laukulle pitäisi tehdä, jottei vastaava toistuisi. Vetoketju ainakin on oltava, ja kassin sisäreunaanhan voisi ommella läpän, jonka voi tarvittaessa kääntää ylös lisätilavuutta tuomaan. Juurikin tuon läpän ansiosta Matkurissa on periaattessa kaksi käyttökokoa.

Matkuri isossa koossa - vetoketjun läppäosa ylhäällä
Matkuri pienemmässä koossaan - läppä alhaalla
Superhalpa tämä löytö ei ollut - laukku maksoi 40 euroa. Mutta koska silmääni tuo näytti täysin uudenveroiselta, mahdollisesti käyttämättömältä, niin ostopäätös syntyi helposti. Ainoa miinus kassissa on, että kantohihnat ovat lyhyet, eivätkä yllä olalle. Matkoilla tulisi tosi käteväksi, jos laukun voisi välillä heittää olkapäälle. Mutta lyhyillä hihnoilla mennään, niin kai suunnittelija on halunnut.

Kartion kaatimessa tuo hiekanväri on suosikkini. Kaatimella oli hintaa vain 5 euroa, joten ei tämänkään kohdalla kauaa tarvinut miettiä ostaako vai eikö.

Olen tullut melko krantuksi siinä, mitä kirpputorilta nykyään ostan. Edelleen minun on kuitenkin vaikea ohittaa halpaa ja hyväkuntoista suomalaista designia. Näitäkään.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Leimaton

Jälleen desing-silmäni olivat tarkkana, kun selailin Facebookia ja katsoin asuinalueeni kirppariryhmän ilmoituksia. Ryhmässä tuli myyntiin "kaksi valkoista posliinikannua". Kuvan perusteella tunnistin toisen kannun heti Arabian nykyisin Teema-nimellä kulkevan silloisen Kilta-sarjan kulpiksi. Toistakin epäilin samantien Arabiaksi ja googlailu pajastikin epäilyni oikeaksi.

Kilta-sarjaa ja muutakin vanhaa Arabiaa tapaa varsin usein leimattomana. 1940-1950 -luvun tietämillä leimoja laitettiin lasituksen päälle, jolloin ne eivät ole kovin kestävää tekoa ja kuluvat helposti pois. Tästä syystä usein ihmiset eivät tajua omistavansa Arabiaa - niin tottuneita olemme pohjan leimoihin.

Leimattomuus aikaansaa usein myös aika merkittäviä hinnoitteluvirheitä ja siksi joskus Kilta-sarjaa tapaakin kirpputorilla todella edullisesti. Harvemmin kuitenkaan Arabian kannuja - sen verran tunnettuja ne ovat ja ihmiset tietävät arvokkaiksi.

Arabialöytöjä asuinalueeni fb-kirpparilta

Tässäkin tapauksessa myyjä ei tienyt mitä myi. Ilman leimoja hän ei osannut tunnistaa näitä Arabia kannuiksi. Kolmen euron hintapyynnöllä ei ostopäätöstä kovin paljoa tarvinut miettiä ja varasin kannut itselleni. Äsken kävin ne pyörällä hakemassa. Molemmat ovat hyväkuntoisia ja säröttömiä, hyviä löytöjä siis.

Kannusta löysin tietoa netistä googlailemalla, se on Arabian maitokannu mallia a1. Astialiisan sivuilla (http://www.astiataivas.fi/tuotteet.html?id=51/7908) hinta on 75 euroa, mutta Astialiisan hinnat ovat aina aika lailla yläkanttiin arvoa arvioidessa.


Laitoin kannuun heti lähikaupasta kotiin kantamani reilun kaupan ruusut. Sopii hyvin tyyliin.


Kulpin alkuperäinen käyttötarkoitus on minulle vähän kysymysmerkki. Kulppi on periaattessa isohko laakea kulho, jossa on kaatonokka ja kyljessä ripa. En tiedä mihin tarkoitukseen Franck tuon alunperin suunnitteli, mutta omasta mielestäni - kaatonokasta ja rivasta huolimatta, sopii tuo ihan vaikka hedelmäkulhoksi tai ruokapöytään tarjoiluastiaksi.

Tietääkö joku teistä lukijoista mihin käyttötarkoitukseen Franck kulpin suunnitteli?

Suomen Huutokauppakeisarin sanoin tästä löydöstä minäkin voin todeta: "Ei voi olla kuin tyytyväinen".

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Vinkki: Edulliset pellavalakanat

Minulla on yhdet aivan superihanat valkoiset pellavalakanat, joista en luovu. Ne ovat superlöytö kirpputorilta jokusen vuoden takaa - suomalaisessa kutomossa käsinkudotut lakanat. Löysin pinon saman kutomon pellavaa käyttämättömänä ja edullisesti silloin Emmaukselta - pussilakanan, kaksi tyynyliinaa ja aluslakanan. Aluslakana on liian kapea nykypäivän sänkyihin, joten se on juhlapöytäliinakäytössä. Pussilakana ja tyynyliinat ovat parhaillaankin pedattuna sänkyyn. Niissä on hyvä pötkötellä sunnuntaiaamuaan.

Kirpparilta löytyneissä suomalaisen kutomon pellavalakanoissa kelpaa köllötellä.
Pellavalakanat ovat käytössä ihanat - ne ovat kesällä viileät ja talvella lämpimät, kestävät ja kauniit. Jos pellava kiinnostaa, niin bongasin aikamoisen tarjouksen - nyt on superedullisesti pellavalakanaa saatavilla NetAnttilan Pimeissä hinnoissa. Todella edullisessa tarjouksessa (pussilakana 19.90 euroa ja tyynyliina 5 euroa, normaalisti 59.95 eur / 14.95 eur). Väreistä tarjolla on keltainen ja vaaleansininen. Klikkailin itselleni tilauksen, niin hyvä tarjous mielestäni näin kauniista lakanoista oli tarjolla.



perjantai 15. toukokuuta 2015

Kevätpiha!

Ehdinpä viimein ikuistamaan vähän meidän pihan kevätelämää kameran kanssa.

Pihamme on varsin pitkälti perinnekasvien peittämä, puoliksi kallioinen piha. Piha on taloyhtiön 12 asunnon yhteiskäytössä ja varsin hyvin sitä asukkaat kesäisin olohuoneensa jatkeena hyödyntävätkin.

Viime vuonna ensimmäistä kertaa kenenkään nykyisen asukkaan muistikuvan mukaan sammakko kuti pihalampeen. Ilmeisesti hyväksi havaitsi, sillä tänä vuonna lammessa kelluu jälleen valtava kutumäärä. Naapurini on asetellut kutua suojaamaan kanaverkkoa, sillä varikset pitävät buffettia lammessa - sammakonkutu on niiden herkkua.



Tänä keväänä lammen juurelle on ilmestynyt kilpikonnapatsas.

Ihmettelin uutta narsissinurkkausta pihassa, kunnes muistin, että kävin itse kaivamassa omien pääsiäisnarsissien sipulit maahan viime vuonna näitä tuleviakin vuosia ilahduttamaan. No, siellä ne nyt sitten kasvavat ja ilahduttavat.


Tänä vuonna uutena pihalla on myös pihakeinu. Odottelen jo niin lämpimiä kelejä, että voin tehdä etäpäiviä töissä tuossa keinussa istuskellen.


Lipstikkakin on alkanut kasvamaan. Kohta pääsee tekemään lipstikkakeittoa.


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kori kirpputorilta

Olen vähän nyt menettänyt sydämeni erilaisille koreille, niin kuin ehkä täältä blogistakin on saattanut paistaa läpi...

Kävimme työkaverin kanssa hakemassa toissaviikolla Vantaan Kontista toimistollemme uudet kahviastiastot (söpöt kultareunaiset Rörstrandin kahvikupit ja pullavadit löysimmekin, kelpaa kokousvieraiden kahvitella). Nappasin samalla itselleni mukaan tämän hellyyttävän turkoosiksi maalatun pärekorin, kun se maksoikin vain 3 euroa.

Tämä oli minulla ensimmäistä kertaa jo käytössäkin, kun pakkasin tähän vappupiknikin herkut Ullanlinnanmäelle. Tästä tulee maailman söpöin sienikori ensi syksyn sienireissuille.



sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Pientä kevätsisustusta kotona

Iski kyllästyminen talven ajan olohuoneessa roikkuneisiin Tampellan turkoosinsinisiin retroverhoihin. Päätin heittäytyä nyt ihan romanttiseksi sisustajaksi kevään kunniaksi ja ripustin tilalle isotädin jäämistöstä minulle tulleet hempeääkin hempeämmät pitsiverhot.



Nyt on suorastaa pitsiöverit, kun tuo päiväpeittokin on pitsiä (kirpparilöytö jokin aikaa sitten, jonkun käsin virkkaama iso kaunis peitto löytyi pilkkahintaan). Suoranainen pitsinurkkaus.



Jotain muutakin isotädin jäämistöä pääsi esille. Kesällä poisnukkuneen tädin talon tyhjennyksessä kummitätini oli bongannut pienen punaisen taulun, jonka oli todennut sopivan minun kotiini täydellisesti. Ja niinhän se sopiikin. Ja näin tuo punainen, naiviakin naivimpi kissataulu on nyt minun. En usko, että aiemmin olisin kotini seinälle taulua olisin ottanut, mutta tänne nykyiseen se sopii varsin hyvin. Inhosin ennen punaista sisustuksessa, mutta nyt olen koristellut kotiani keltaisin ja punaisin pienin väripistein. Näin se maku ja mieli vaihtelee

Mietin pitkään taululle paikkaa, mutta nyt päätin, että se pääsee olohuoneeseen vaatekaappien eteen, johon myös sijoitin sen joku aikaa sitten hankkimani Domus-tuolin. Siinä saa nyt tuo pieni kissataulu minua ilahduttaa (on muuten suhtellisen tunnetun naiivistin Raija Nokkalan työ).



Kiitos isotädille pilvenreunalle pienistä muistoesineistä.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Keittiöpuutarhani on valmis

Sain keittiöpuutarhani valmiiksi. Kävelin viime viikolla työpäivän jälkeen Plantageniin hakemaan uuteen työhuoneeseen viherkasveja ja samalla otin mukaan myös lisää yrtintaimia (osan olin jo ostanut aiemmin paikallisesta kukkakaupasta). Istutin yrtit ruukkuihinsa alkuviikosta ja nyt taas kelpaa leikkiä kaupunkipuutarhuria.

Meillä kun ei ole parvekkeita, niin olen rakentanut pienen hyötypuutarhani keittiön ikkunan alle vähän paloportaita hyödyntäen. Ikkunalla roikkuu parvekelaatikko ja ikkunan viereisessä seinässä jo aiemmin esittelemäni kasvilokerikko. Lisäksi silmiä ilahduttaa setäni minulle antama orvokki, joka roikkumaan kannustavasta ruukustaan huolimatta nyt seisoo tuossa ikkunan alla.



Yrttivalikoimaa riittää tälle kesällä - minulla kasvaa rosmariinia, timjamia, laakerinlehteä, basilikaa, sileälehtistä persiljaa, ruohosipulia ja korianteria. Korianterin ja persiljan kanssa olen vähän skeptinen, että mitenhän tuossa ikkunalla viihtyvät, mutta katsotaan miten taimet lähtevät kasvuun.


Kaikki yrtit parvekelaatikkoon menneitä lukuunottamatta pääsivät Arabian kukkaruukkuihin, joita olen kirpputoreilta pidemmän aikaa keräillyt. Minulla on niitä pienempää ja suurempaa kokoa. Pienet olivat juuri sopivia tuonne seinäpussin sisään. Isommatkin pääsivät seisomaan omillaan tuohon ikkunan eteen.

Meidän pihakin kukkii mitä ihanimpia kevätkasveja - narsissit, krookukset, tulppaanit loistavat väreissään. Ehdin jo hetken ihmetellä uutta narsissinurkkaa pihalla, kunnes muistin, että minähän omat pääsisäissipulit viime vuonna kukinnan jälkeen sinne maahan kaivoin. Hyvin kukkivat. Pihalampeen on myös viime vuoden tapaan jälleen sammakot tehneet valtavan määrän kutua. Makuuhuoneen ikkunan alla olevassa linnunpöntössäkin on kova pesänrakennus meneillään. On siis kevät.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Pjazza - pizzaa ja jazzia

Kävin viimein parin ystävän kanssa testaamassa Yrjönkadun Pjazzan. Ennakkotietoni Pjazzasta oli, että se on ravintola, missä saa syödä todella hyvää pizzaa jazzin säestyksellä. Minulla on ollut ajatuksena mennä sinne viikolla after work-hengessä - live-jazzia kun on tarjolla tiistaisin ja keskiviikkoisin. Nyt menimme kuitenkin lauantaisen kaupunkireissun yhteydessä testaamaan paikan ja saimme tyytyä ei-live jazziin. Kelpasi sekin.

Iso peukku paikalle - kiva miljöö, kivaa jazzia ja mitä parasta - todella hyvää pizzaa. Yksi seurueesta söi punaisen pizzaan, kaksi valitsi valkoisten pizzojen valikoimasta. Jokainen oli tyytyväinen valintaansa. Omassani oli pancettaa, perunaa ja tryffeliä. Todella hyvää. Ystävällä tuoremakkaraa ja herkkutattia. Maistoin sitäkin ja oli aika herkkua.

Menen toistekin. Tarjoilevat myös brunssia sunnuntaisin, silloinkin live-jazzia. Vaikutti nettisivujen kuvauksen perusteella aika hyvältä, eli seuraava reissu taitaa olla brunssireissu.

Suosittelen, käykää tekin kokeilemassa.


lauantai 2. toukokuuta 2015

Vappupiknik

Ullanlinnan vappupiknik kuuluu vaalimiini perinteisiin ja on ehdoton kevään merkki. Tänä vuonna sää suosi piknik-kävijöitä, sillä säätiedotuksen lupaama sateen mahdollisuus 0 % piti 100 %:sesti paikkansa. Kovin lämmin ei sää ollut, sillä mereltä puhalsi melko navakka tuuli, mutta siihenhän oli helppo varautua oikeanlaisella pukeutumisella.

Jälleen kerran piknik notkui meillä mitä herkullisempia tarjottavia. Oli suolaista ja makeaa, kuplivaa ja ei-kuplivaa. Kokoonnuimme ystävien ja siskon kanssa aamupäivällä nauttimaan nyyttäriperiaatteella piknikin antimista ja jatkoimme istuskelua aina pitkälle iltapäivään saakka.

Pikkusisko oli tehnyt herkullisen quinoa-salaatin, jonka ohje pitää varmaan joskus pihistää. Pikkusiskon lohi-cheviche oli napakymppi, sitäkin pitää joskus tehdä itsekin. Minä tein sillikaviaarin, jota syötiin ph7-leipomon appelsiini-anisleivän kanssa. Tein myös voitaikinasta ruutuja, joiden päälle pyyhkäisi kirsikkahilloa, laitoin palan brie-juustoa ja koristelin tuoreella rosmariinilla. Odotin hieman suolaisenmakeaa lopputulosta, mutta juustovalinnan vähäisen suolaisuuden johdosta lopputulos oli melko makea. Herkullinen, mutta enemmän makea kuin suolaisenmakea. Oli myös ystävän tekemää artisokkatahnaa ja aina piknikin kruunaavia mätileipiä.

Piknikin herkut lautaselle aseteltuna. Ei jäänyt nälkä.


Suolainen sillikaviaari tumman appelsiini-anileivän kanssa oli todella onnistunut makupari

Sillikaviaari on kätevä muunnelma perinteistä smetanasillistä. Periaatteessa joukkoon voi sekoitella vähän mitä vain, mutta minä kapris-fanina turvauduin kapriksiin. Ja pilkoinpa joukkoon myös yhden pienikokoisen myrttisen maustekurkunkin. Lopputulos oli tosi herkullinen, joten tässä ohje teillekin.


Sillikaviaari

2 vähäsuolattua sillifilettä (1 paketti)
1 purkki ranskankermaa
1 purkki smetanaa
2 kevätsipulin vartta hienonnettuna
1 purkki pieniä kapriksia
1 (pieni) maustekurkku hienonnettuna
pippuria

Huuhtaise sillifileet ja paloittele ne pieniksi paloiksi. Hienonna kevätsipulin varret ja suolakurkku. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna makujen tasoittua tunnin verran ennen tarjoilua.

Nämä voitaikinalevylle tehdyt kirsikkahillo - brie-juusto - rosmariinineliöt olivat tosi hyviä, mutta ehkä enemmän makeita kuin suolaisia. Juuston voisi vaihtaa vaikka vuohenjuustoon, niin tulisi enemmän suolaisenmakea lopputulos.
Mätileivät - piknikin parhaimmistoa vuodesta toiseen
Vappuaaton juhlinta ei ole minulle ollut sitten opiskeluaikojen jälkeen mikään kovin merkittävä juttu, mutta vappupäivän piknikistä tykkään. On ihanaa, kun pitkän talven jälkeen ihmiset kaivautuvat kodeistaan ulos ja vielä piknikille puistoon! Ja suurin osa ihmisistä on iloisia. Vappu - tuo suomalainen karnevaali. Ehkä juuri siksi tykkään vapusta ja juhannuksesta, kun ne ovat iloisia juhlia. Niitä saisi olla enemmänkin!