sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Tiedän tänään (elämästä)

Olen pohtinut elämää. Tiedän tällä hetkellä ainakin sen, että:
  • Viikonloppuisin on ihanaa nähdä kavereita ja riekkua heidän kanssaan myöhään yöhön. Kuitenkin maanantaiaamuna on helpompi lähteä töihin, jos alla on sellainen viikonloppu, johon on kuulunut pitkät yöunet, päiväunet sekä lauantaina että sunnuntaina, pullan leipomista, murtomaahiihtoa ja elokuvan katsomista.
  • Edellisestäkin huolimatta maanantaipäivä töissä voi olla niin raskas, että se vie sinusta koko viikonloppuna kerätyn energiavaraston.
  • On hyvä mennä aikaisemmin nukkumaan kuin myöhään. Aina.
  • Rauhallisuus tilanteessa kuin tilanteessa on hyvästä. Hötkyilemällä tai panikoimalla ei tule hyvää jälkeä.
  • Uusien asioiden opettelu on hyvästä. Aina.
  • Maalaisjärki on hyvä järki. Se toimii usein myös tilanteissa, joissa asiat vaativat syvällisempääkin järkeä kuin sitä maalaisversiota. Aina kannattaa miettiä "mitä tämä käytännössä tarkoittaa".
  • Tehtävät asiat kannattaa tehdä mielummin tänään kuin huomenna.
Oletteko miettinyt koskaan, että mitä vastaisitte, jos teiltä kysyttäisiin missimäisesti, että mikä on mottonne? Minä olen. En väitä, että näistä olisi elämänohjeiksi, mutta nämä seuraavat viisaudet on pyörineet päässä viime aikoina:
  • Ei se paska pöyhimällä parane. Move on.
  • Turha itkeä, kun paskat on jo housussa.
  • (pahoittelen, että kaksi ensimmäistä on samaa teemaa ja molemmat sisältävät sanan paska).
  • If you can't explain it simply enough, you don't understand it well enough.
  • Älä koskaan selitä pahansuopaisuudella sitä, minkä voit selittää tyhmyydellä.
Lisäksi meinasi tikahtua nauruun, kun yksi kollega totesi pieleenmenneen jutun jälkeen, että "v***iks meni ku Jeesuksen pääsiäinen".

Että Carpe diem teille kaikille vain ja mukavaa sunnuntaipäivää.


Hiivataikinaa

Nyt tulee kaksi hiivataikinapostausta peräkkäin. Olen nimittäin taas innostunut leipomaan hiivataikinoita sen yleiskoneen myötä. On se vain kätevä. Tekee kaiken työn puolestani. Ja taikinasta tulee tosi hyvä, koska kone jaksaa väsymättä vaivata taikinaan hyvän sitkon.

Näin retro on koneeni:


Olen täällä kertonutkin, että vanhan kodin liesi toimi kaasulla. Hellana se oli huippu, tykkäsin tosi paljon. Uunin puolella kaasukuumennus on surkea, ainakin siinä kyseisessä mallissa. Uuni paahtoi kuumaa vain alhaalta, ja mikä tahansa paistaminen oli hankalaa, koska pohjat paistui aina vauhdilla ja pinnan ruskettuminen taas vaati temppuiluja.

Nykyisessä kodissa on keraaminen liesi sähköuunilla. Itseasiassa tämän vuoden alussa olen vaihtanut lieden vielä kaiken lisäksi uuteen. Tässä nykyisessä uunissa on kiertoilmatoiminnot ja muut kikat. Olen nyt ollut ihan hämmästynyt siitä, miten hyvä leipuri olenkaan. Kun uuni paistaa leivonnaiset normaalisti, niin lopputulokset onkin tosi hyviä. Oli ne ihan hyviä ennenkin, mutta vanhan uunin epätasainen paistolämpötila kuitenkin näkyi lopputuloksessa.

Näin kauniita leipiä tuli eilisen leipomissession lopputuloksena. Taikinassa kaurahiutaleita ja kauraleseitä, vähän chian-siemeniä. Päällä pinjansiemeniä. Hyvää.




lauantai 14. helmikuuta 2015

Pul-pul-pul-Pulla!

Minulla on uusi yleiskone. Tai uusi ja uusi, kun kyseessä on jostain 80-luvulta peräisin oleva upea retrokone, jonka sain vähän aikaa sitten itselleni. Hyvin kuitenkin toimii! Tänään testasin pullataikinalla.

Pitkästä aikaa innostuin hiivataikinan ääreen. Kone huristi taikinan kädenkäänteessä. Taikinan joukkoon meni rouhittua vanilijatankoa. Olen innoissani uudesta ruokakauppalöydöstäni - Dr.Oetkerin vanilijamyllystä. Se on sellainen pippurimyllyn näköinen kapistus, jonka sisällä on vanilijatankoja. Niitä voi kokonaisena rouhia mukaan taikinoihin, ruokaan, jugurttiin, mihin vain! Mahtava hoksaus!


Pullataikinan käsittely on tosi hyvä rentoutusterapiaa. Pullia pyöritellessä ei huolet paina. Sekin tietenkin ilahduttaa, että työn tulos on mitä parasta herkkua. Kanelipulla on ihan yksi suosikkiherkkuni.


En tässä edes lähde esittämään, että olisin syönyt vain yhden pullan. Söin kaksi - yhden voisilmäpullan ja yhden kanelipullan. Ison kylmän lasillisen maitoa kanssa. Sen jälkeen nukahdinkin päiväunille, taisi hiilaripommi olla liikaa vireystilalle!

tiistai 10. helmikuuta 2015

Bambipeitto paloturvallisuuteen

Heräsin vähän aikaa todellisuuteen, että olen asunut vuoden puutalossa ilman, että asunnostani löytyy palopeittoa. Ihan rempallaan paloturvallisuusasiat sentään eivät ole olleet - joka huoneessa on palovaroittimet ja rappukäytävässä vaahtosammuttimet, tarkastutin juuri sähkövetojen turvallisuuden sähkömiehellä ja niin edespäin. Mutta mitäpä minä piippaavalla varoittimella ja siellä käytävässä lymyilevällä vaahtosammuttimella, jos vaikka se rappu on itsessään tulessa ja asunnosta pitäisi poistua (liekkien läpi on järkevintä mennä kääriytyneenä palopeittoon). Tai jos keittiössä vaikka alkaa pieni palo, joka olisi kaikkein kätevintä palopeitolla tukahduttaa.

Palopeitto hankintaan siis. Eikä tietenkään mitään tylsää ja rumaa perinteistä mallia. Vaan tietenkin tällainen vaaleanpunamusta bambeilla koristeltu yksilö.


Tätä on mukavampi katsella kuin sellaista perinteistä punaista peittoa. Toivottavasti ei koskaan tarvitse käyttää. Napautin sen näkyville ja sellaiseen paikkaan, mistä se on helppo napata käyttöön jos hätä sattuu tulemaan. Pienellä naulalla keittiön patterin viereen.


Omani ostin Stockalta, mutta tietääkseni näitä saa myös esim. automarketeista. Hinta oli melkein tupla verrattuna tavalliseen punaiseen peittoon, mutta mitäpä sitä ihminen tarkalle silmälleen mahtaa.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Parasta just nyt

Tällä hetkellä ilostusta aiheuttavat:
  • Kauppoihin ilmestyneet veriappelsiinit, jotka ovat vaan niin hyviä. Jännittää kuoriessa, että palastuuko kuoren alta tavallisen keltainen appelsiini vai ihanan tummanpuhuva verinen versio.
  • Helsingissä Kasarmikadulla sijaitseva ravintola Spis ja erityisesti heidän mallasleipänsä joka on vain aivan taivaallista (seuralainenkin otti "vahingossa" sitä kaksi palaa, kun tarjoilija leivän tarjoili). Postimerkin kokoinen kursailematon ravintola tarjoaa pohjoismaista ruokaa ja on vaan ihana. Kävin kahdesti reilun viikon sisään syömässä, molemmilla kerroilla just hyvä.
  • Tulppaanit, jotka eivät tunnu tajuavan leikkokukkana, että niiden varsi on katkaistu, vaan jatkavat sinnikkäästi maljakossa hämmentävää pituuskasvuaan.
  • Kotona lymyilevät kauniit astiat, joiden päälle kiireessä lätkäisty voileipä, tai pikaisesti valmistettu kahvikupillinenkin näyttää kauniilta.
  • Laiskan ja kiireisen emännän avuksi tulevat Lidlin mustikkamuffinssit. Silloin kun ystäviä tulee kylään ja et vain ehdi valmistelemaan mitään tarjottavaa.
  • Väsymättömät tsempit, joita saan ympäriltäni haastavassa työtilanteessa.
  • Uusin harrastukseni, kuorolaulu. Pitkäaikaisen harkinnan jälkeen menin erään sopivalta tuntuneen kuoron koelauluihin ja pääsin kuoroon. Kahtien harjoitusten jälkeen tuntuu, että minulla on kyky oppia laulamaan stemmassa.
  • Se, että Seija Paasonen kertoi lauantain aamutelevisiossa, että talven selkä on taittunut ja lämpötilojen keskiarvokäyrä kääntynyt pieneen nousuun. Kevät, sinua odotetaan.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Kirpputorilla

Kirpputorilta löytyi tällainen laatikko. Tiesin, mitä se sisältää, sillä olin joskus aiemmin samanlaista laatikkoa kaupassa hipelöinyt. Ja laskenut pois käsistäni aivan liian korkean hinnan takia ja kävellyt pois.


Saara Renwallin suunnittelema heijastinkukka on hauska ja kaunis heijastin. Hinta ollut Stockalla aikanaan 35 euroa (huh, aikamoinen hinta heijastimesta). Stockan hintalappu löytyi vielä tämänkin laatikon pohjasta. Sen päälle oli vain liimattu uusi hintalappu, kirpparin sellainen. 2 euroa. Nyt oli ostajan markkinat. Olen tyytyväinen. Nyt pitää vielä päättää mitä talvitakkiani tämä pääsee koristamaan.



sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kirsikkatomaatti-vuohenjuusto Tatin

Löysin kirpputorilta uutena kaksi ihan mahtavaa reseptikirjaa: Kotilieden Suolaiset herkut ja Kotilieden Suuren leivontakirjan. Olen aina pitänyt Kotilieden reseptejä toimivina ja luotettavina. Ne ovat varsin mutkattomia ja maukkaita. Usein, jos etsin jotain reseptia, haen netin hakukoneella hakusanalla ruuan nimi + kotiliesi ja katson sen aina ensimmäisenä.

Selailin innostuneena reseptikirjoja. Ne ovat täynnä mitä mielenkiintoisempia reseptejä ja ideoita, joita en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan.

Bongasin Suuresta leivontakirjasta kirsikkatomaatti-vuohenjuusto Tatinin ja kokeilin sitä heti, sillä jääkaapissa oli juuri sopivasti nuupahtamisvaarassa olevia tomaatteja, paketti vuohenjuustoa ja pakkasessa odotti viime illanistujaisten jälkiruoasta ylijääneet pari lehtitaikinalevyä.

Tämä oli älyttömän helppo ja nopea tapa saada aikaan vaikka jotain suuhunpantavaa illanistujaisiin tai iltapalaksi. Salaatti viereen vielä raikastamaan kokonaisuutta, niin hyvä tulee. Piirakka nielee mukaansa vaikka vähän nuupahtaneetkin tomaatit, joten on samalla myös kätevä ruokahävikin pienentäjä.


Kirsikkatomaati-vuohenjuusto Tatin

2 lehtitaikinalevyä
paketti kirsikkatomaatteja
0.5-1 rkl oliviöljyä
paketti (n. 200 g) vuohenjuustoa
tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa

Nosta lehtitaikinalevyt sulamaan. Voitele kevyesti oliiviöljyllä pyöreä (n. 20 cm) uunivuoka. Lado tomaatit uunivuokaan ja pirskota päälle oliiviöljyä. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Kypsennä tomaatteja ensi 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Nosta vuoka uunista ja viipaloi vuohenjuusto. Lado vuohenjuusto tomaattien päälle. Lisää tuoreita basilikanlehtiä. Nosta uunin lämpöä 225 asteeseen. Nipistä kaksi taikinalevyä yhteen ja kauli levyjä hieman suuremmaksi. Nosta levy täytteiden päälle ja työnnä reunat varoen tomaattien peitteeksi. Leikkaa ylijäämätaikinat tarvittaessa pois, jos tursuaa pahasti vuuasta yli. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Nosta piirakka uunista ja anna jäähtyä puolisen tuntia. Kumoa sitten tarjoiluvadille.