tiistai 30. joulukuuta 2014

Mitä uutenavuotena kannattaa luvata?

Vuoden toiseksi viimeinen päivä. Huomenna pitäisi tehdä niitä uudenvuoden lupauksia. En ole koskaan tainut tehdä yhtään varsinaista lupausta, ehkä vain jotain pieniä ajatuksia tai toiveita heittänyt ilmaan tulevan uuden vuoden varalle.

Kaksi vuotta sitten alkoi vuosi 2013. Ei se ollut silloinkaan mikään lupaus mitä ajattelin. Enemmänkin vain vahva tunne siitä, että vuodesta 2013 tulee maailman paras. Olin silloin Lissabonissa vastaanottamassa uutta vuotta. Vuoden ensimmäisen minuutin aikana sanoin silloiselle poikaystävälle, että olen varma, että vuodesta 2013 tulee elämämme paras ja että sen aikana kaikki asiat ratkeaa ja päästään kahden maan elämästä eroon vihdoin samaan maahan elämään.

Eipä päästy. Maaliskuun viimesinä päivinä tuli ero, kun mikään ei onnistunut. Vuosi ei ollut yhtään sellainen, mitä olin silloin vuoden ensimmäisten minuttien aikaan visioinut ja toivonut. Jos joku nyt kertoisi sille tyypille, että mitä se tuleva vuosi tulisi tuomaan tullessaan, en tiedä nauraisiko vai itkisikö se tulevaisuuteen luottavainen tyyppi siellä lissabonilaisella kattoterassilla.

Vuoden 2014 ensimmäinen blogipostaus oli vuotta 2013 hyvin kuvaava. Silloin kirjoitin, että parasta vuodessa 2013 on, että se on ohi. Ja että olkoon vuosi 2014 parempi. Silloin varoin toivomasta liikoja, sillä kaikki edellisen vuoden toiveet oli menneet täysin päinvastaisella tavalla. Toivoin vain parempaa vuotta, ja totesin silloin itsekin, että siihen ei kyllä paljon tarvita, sen verran alas oli 2013 riman painanut.

Varovaisella toiveella pääsi niin paljon pidemmälle. Vuosi 2014 oli parempi. Niin paljon parempi. Ei huippu, ei paras vuosi ikinä, mutta hyvä vuosi.

Vuonna 2014 täytin 30 vuotta. Selvisin siitä ilman minkäänlaista ikäkriisiä. Pidin sen kunniaksi isot juhlat. Järjestin myös vuosia suunniteilla olleen reissun kavereille Portugaliin, joka oli aivan huippu. Laskin lumilaudalla muutaman vuoden tauon jälkeen ihanien kavereiden kanssa Alpeilla. Näin maailmaa, läheltä ja kaukaa. Matkustin, matkustin ja matkustin. Kävin ensimmäistä kertaa esimerkiksi Kanadassa. Kannustin ystävää Berliinin maratonilla. Olin kaasona ja katsoin parhaan ystävän onnea. Surffasin, golffasin, zumbasin, sauvakävelin. Pyöräilin 1000 km (se on tosin vähemmän kuin aikaisempia vuosina, koska muuton takia työmatka lyheni merkittävästi). Sain uusia kavereita kotimaassa ja ulkomailla ja lämmitin välejä sellaisiin vanhoihin, joiden kanssa yhteydenpito on vähän jäänyt vähemmälle. Kotiuduin uuteen kotiin ja olen vuoden asumisen aikana hionut siitä enemmän ja enemmän mieleistäni. Olen katsonut pienimmän kummilapsen kasvua vastasyntyneestä yksivuotiaaksi ja vanhempien kummilapsieni kasvavan niin vauhdilla, ettei kummitäti meinaa edes pysyä vauhdissa mukana. Katsoin, kun ystävästä tuli äiti. Tein niin paljon töitä, etten edes jaksa muistella (toivon kuitenkin, että kova työ tuo palkkiota ensi vuoden aikana ja avaa uusia mahdollisuuksia). Kannustin ystävää uudessa työmahdollisuudessa. Luin kirjoja. Neuloin parit sukat. Kokkasin, leivoin, kierrätin, sisustin, tuunasin ja puuhasin. Marjastin, sienestin, mökkelin, säilöin. Mehustin. Mietin. Kehitin. Opin. Muistin. Unohdin. Nauroin. Niin paljon enemmän kuin vuonna 2013.

Vuodelta 2015 toivon vain samaa kuin vuodelta 2014. Että olisi kivoja juttuja, joita muistella ensi vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Ja että se toisi mukanaan uusia juttuja, minulle ja läheisille.

Vaikka iltapäivälehtien listaukset onkin yleensä aika tyhmiä, niin yksi lukemani listaus oli kuitenkin tosi hyvä. Se oli otsikoitu "10 uudenvuodenlupausta, jotka oikeasti kannattaa tehdä". Nämä on niin hyviä, että lupaan tehdä kaikkeni, jotta seuraavat asiat tapahtuisivat:

1. Olen kiltti ihmisille, jotka sen ansaitsevat
2. Teen jotain ensimmäistä kertaa
3. Vaalin sitä, mitä minulla on jo
4. Puutun asioihin, joihin pitää puuttua
5. Tavoittelen asioita, jotka tekevät minulle hyvää
6. Luen kirjoja
7. Menen ajoissa nukkumaan...ainakin joskus
8. Teen asioille jotain valittamisen sijaan
9. Karsin elämästäni asiat, jotka painavat mieltäni alas
10. Nautin elämästä



2 kommenttia:

  1. Hyvä lista :) ja kiitos viimeisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli - harvoin mitään näin fiksua voi bongata iltapäivälehdistä. :) Kiitos samoin, kiva kun kävitte. Ja serkulleni erityisen iso kiitos noutoavusta! Ihan superkiva, että on lähellä ihmisiä, jotka auttaa. :)

      Poista