No jos jotain pitää haluta

Täytän kohta kolmekymmentä. Heinäkuun lopussa. Aion juhlia. Pidän isot juhlat, johon on kutsuttu kaverit ja perhettä.

Kaikki kysyy lahjoista. Olen sanonut, etten minä juhlia sen takia pidä, että pitäisi ostaa lahja. Ja että en tarvitse mitään ja juhliin saa tulla tyhjin käsin. Ja että jos jotain haluaa tuoda, niin minulle voi tuoda hyvälaatuisia kahvipapuja tai hyvää viiniä. Niistä tykkään. Enkä sano tätä hurskastellen, vaan ihan oikeasti ajattelen niin. Haluan järjestää juhlat, koska elämässä ei ole koskaan liikaa juhlia. Mutta vastikkeeksi en tarvitse tavaraa ja lahjoja, varsinkaan jos sopivaa joutuu tuskailemaan eikä oikein keksi mitään kivaa. Tärkeintä on että ihmiset tulevat paikalle.

No okei, myönnetään. Jos oikein mietin, niin keksin kyllä muutaman asian, joita haluaisin. Ne ovat melko kalliita, joten ei missään nimessä yhdelle lahjanostajalle. Mutta koska tiedän, että useat juhliin vieraaksi tulevat lukevat tätä blogia, niin tässä nyt muutamia himotuksiani.

1. Marimekon Eppu-reppu

Koska olen superhipsteri tai ilmeisesti muuttumassa sellaiseksi. Musta tai tummansininen.
EDIT - idea korvamerkitty - vanhempani ilmeisesti ostavat tämän minulle lahjaksi. :)

2. Ompelukone

Vanha ompelukoneeni meni rikki pari vuotta sitten. Olen miettinyt uuden koneen hankintaa - jonkun ihan peruskoneen. Ei tarvita kikkailuja - suora tikki, siksak ja napinläpi riittää.

3. Lahjakortti kauppaan, jossa myydään laadukkaita tyynyjä, esim. Stockmannille


Ostin jokin aikaa sitten uuden sängyn ja nykyiset vanhat tyynyt ovat ihan liian matalat ja huonot. Tarvitsen kiperästi uudet tyynyt. Jotkut muhkeat untuvatyynyt. Haaveissa siintää myös Tempurin "perhostyyny".

 4. Korut

Minähän tunnetusti rakastan koruja ja käytän niitä päivittäin. :)

5. Lahjakortti kauppaan, josta voin ostaa uuden golfhanskan


Vanha on riekaleina...:)

Olen myös yrittänyt miettiä olisiko joku uusi harrastus, jonka haluaisin aloittaa tai joku kurssi, jossa voisin oppia jonkun uuden taidon ajankohtainen. En ole vielä ainakaan keksinyt. Ehkä vielä keksin!

Se eteisen matto

Arvoin täällä sitä eteisen mattoa vähän aikaa sitten. Ennen reissuun lähtöä hain Stockmannin alesta Pappelinan maton. Menin hakemaan "keltaista", joka todellisuudessa paljastuikin pistaasinvihreäksi, joten päädyin tällaiseen harmaaseen. Tykkään. On se kätevä, kun pitää lattian puhtaana, ei luista ja sen voi vielä pestä huuhtelemalla vaikka suihkussa. Jos muovimatto voi olla kaunis, niin tuo on.

Tuoksuva tuliainen

Ah - olen aivan koukussa näihin ihaniin tuoksupusseihin, joita kävin taas Lissabonin El Corte Inglesiltä itselleni hamstraamassa ison pinon.

Rakastan tuoksuja. Hajuvesiä. Tuoksukynttilöitä. Hyväntuoksuista huuhteluainetta, joka tuoksuu pyyhkeissä ja lakanoissa. Hyväntuoksuista siivousainetta, joka siivouksen jälkeen jättää kotiin vienon tuoksun. Tällaisia kodin raikastajia kuin tämä pikkuinen tuoksupussi.

Tämä tuoksuu sitruunalta. Se levittää kotiin ihanan raikkaan tuoksun. Puhtaan tuoksun. Jos jossain tuoksuu sitruunalta ja kahvilta, niin minä viihdyn. Minun kotonani tuoksuu. Viihdyn.

Some stories are written in Portugal

Tässä kaikille pieni kuvatervehdys-postikortti Portugalin-matkaltamme. Vuokrasimme siis villan viikoksi Penichen läheltä ystävieni kanssa ja vietimme lomaa auringosta nauttien, surffaten, viinitilalla vieraillen, hyvästä ruuasta nauttien, Portugaliin tutustuen ja leväten.

Maailman ihmiset

Olen ollut taas matkoilla. Ihanalla reissulla vanhaan "kakkoskotimaahani" Portugaliin. Piiiiiitkäään agendalla ollut reissu kavereilleni Suomessa tuli vihdoin järjestettyä ja vietin viikon Portugalin rannikolla Penichen lähellä vuokraamassamme villassa 7 kaverini ja yhden kummilapseni kanssa.

Matkasta olisi vaikka kuinka paljon intoiltavaa (ja intoilenkin varmaan myöhemmin), mutta minun on pakko aloittaa kertomalla ihmisistä. Portugalilaisista ihmisistä. Ystävistäni siellä. Ihanista, lämpimistä, sosiaalisista ihmisistä, jotka kutsuvat sinut mukaan illalliselle vaikka olisit vain puolituttu. Tai jotka järjestävät työnsä vuoden kiireisimpänä aikana siten, että voivat viettää pari päivää kanssasi lomaillen.

Jäin Lissaboniin pariksi päiväksi suomalaisten kavereideni kotiinlähdön jälkeen, sillä jatkoin sieltä suoraan työmatkalle Hollantiin. Edellisellä viikolla ennen lähtöäni paikalliselle kaverilleni selvisi, että aion viettää pari lisäpäivää Lissabonissa - yksin. En ollut asiaa edes hänelle aiemmin sanonut, sillä tiesin, että hänellä on vuoden kiireisintä aikaa omistamallaan surfcampilla rannikolla ja lomailu Lissabonissa kanssani olisi todennäköisesti mahdotonta. Vaikka hänen hotellinsa oli tupaten täynnä hän kuitenkin ilmoitti, että "kyllä asiat voi aina järjestää" ja tuli kanssani pariksi päiväksi Lissaboniin. "Ei yksin ole niin kivaa kuin kaksin", hän totesi ja hyppäsi autoonsa ja ajoi luokseni pariksi päiväksi viettämään kaupunkilomaa.

Hän joutui palaamaan töihin päivää ennen lähtöäni. Jäin Lissaboniin. Yksin. Mietin, että nytkö tulee sitten päivä, että minun on ensimmäistä kertaa ikinä mentävä Lissabonissa yksin illalliselle. Mitä vielä. Sain viestin Instagramissa paikalliselta puolitutulta "Are you in Pt? We have to meet!". Hän oli kuvistani bongannut tutut kulmat ja päätellyt minun olevan maisemissa. Niinhän sitä sitten tavattiin. Hypättiin taksiin, tavattiin kolme muuta portugalilaista. Mentiin Alfamaan syömään grillattuja sardiineja ja juomaan kannukaupalla sangriaa. Valvottiin aamuyöhön kävellen Alfaman kapeita katuja.

Kuka tämä kyseinen tyyppi sitten oli? Hän omistaa ravintolan, joka sijaitsee entisen poikaystäväni kodin edessä. Istuin siellä aina auringossa terassilla pitkiä päiviä, kun työskentelin Lissabonista käsin ja poikaystävä oli töissä. Siinä sitten tutustuttiin. Ei hyvin, mutta riittävästi kuitenkin. Riittävästi illalliskutsua varten.

Ilta oli superhauska. Täydellinen päätös mahtavalle lomalle. Taas uusia ihania muistoja minulle niin tärkeästä maasta.

Mitä tästä voimme oppia? Suomalaiset - ollaan avoimia uusille ihmisille. Kutsutaan ulkomaalaisia luoksemme. Lähdetään, kun joku kutsuu. Minä olen noudattanut tätä sääntöä - jos joku kutsuu, lähden. Silloin päätyy hienoihin paikkoihin. Tutustuu uusiin ihmisiin. Saa kivoja muistoja. Näkee maailmaa.

Ja kyllä - ravintolan omistaja on kutsuttu luokseni Suomeen. Hän on mitä todennäköisimmin vielä tänä kesänä tulossa. Majoitan hänet kotiini ja näytän Helsinkiä.

Alfaman kadut ovat todella kapeita

Ei ole mitään lissabonilaisempaa ruokaa kuin grillatut sardiinit

Vanhalla kotikadulla

Kaunis Lissabon

Katutaidetta vanhoilla kotikulmilla

Vanha kotiovi

Muuten - suorastaan liikutuin, kun menin ostamaan kahvia eräästä pienestä paahtimosta, josta aina ennen ostin paljon kahvia kotiin tuotavaksi. Sama vanha setä oli edelleen töissä tiskin takana. En ole käynyt sielä 1.5 vuoteen. Kun astuin ovesta sisään sedän kasvot kirkastuivat hymyyn ja hän sanoi minulle portugaliksi lämpimän ilahtuneena "A senhora - te ette ole pitkään aikaan käynyt kahviostoksilla!". Teki mieli halata. Tyydyin ostamaan kilon kahvipapuja ja keskustelmaan sedän kanssa portugaliksi niin paljon kuin auttava kielitaitoni antoi periksi, kiittämään lämpimästi ja sanomaan poistuessani "Até a proxima - seuraavaan kertaan".

Mattoratkaisu eteiseen

Asuntoni valkoinen lautalattia on kyllä ihana, mutta paljastaa varsin armottomasti kaiken lattialle kertyvän lian pienintäkin murusta myöten. Erityisesti koen, että pihalta kenkien mukana kotiin kulkeutuva hiekka häiritsee siistin silmää eteisessä. Tästä syystä olen harkinnut jonkinlaisen helppohoitoisen ja isomman maton hankkimista eteisen lattiaa suojaamaan (ja hämäämään tarkkasilmäisen asukkaan silmää). Tällä hetkellä eteisessä on vain pienikokoinen kynnysmatto, joka vähän epäonnistuu tehtävässään suojata lattiaa lialta.

Koska helppohoitoisuus olisi tässä se avainsana, olen miettinyt vaihtoehdoiksi muovimattoa tai mahdollisesti jotain kaunista sisal-mattoa.

Selailin netistä vaihtoehtoja, ja huomasin, että Pappelinalla on kauniita muovimattoja, jotka ovat sattumalta parhaillaan Stockmannilla vielä alennuksessa. Heidän mattonsa tuntuu normaalihintaisena vain melko arvokkailta ollakseen, noh, muovimattoja. Stockan alennuksen kanssa tosin tarvitsemani pikkukoko on ihan järkevän hintainen.

Tuo kuvassa näkyvä malli Honey on kyllä varsin kaunis ja siitä löytyisi riittävän pieni koko (eteinen on vain n. 130 cm pitkä). Väreistä miellyttää eniten nuo kuvan harmaa ja keltainen. Harmaa ehkä sopisi parhaiten eteisen nykyiseen väritykseen ja keltainen olisi taas ihanan pirteä ja noudattaisi aika hyvin muun asunnon väritystä.

Myös Marressa on hauska kuviointi ja ihania värejä tarjolla.

Onko kenelläkään kokemusta näistä Pappelinan matoista ja niiden laadusta? Onko korkeahkon hinnan väärti? Tuotetietojen mukaan pysyy hyvin paikallaan lattialla ja on helppohoitoinen - mm. konepesu onnistuu.

Entäs onko jollakulla vinkata kauniista sisalmatoista, jotka sopisivat eteiseen. Ruskeaa väriä en halua, eli värisävyn pitäisi taittua enemmänkin esim. harmaan suuntaan. Pinnassa voisi olla joku isompikin kuviointi, ettei tulisi käytävämatto-fiilistä.

Autoitte minua ihanasti kommenteillanne silloin, kun pohdin olohuoneeseen uutta villamattoa. Saisinkohan nyt yhtä hyviä kommentteja ja apuja? Jos valitsen Pappelinan, niin kumpi kuosi olisi kivempi - Honey vai Marre, ja mikä väri kivoin?