perjantai 14. helmikuuta 2014

Sano se omenin

Ystävänpäivä on kyllä joka päivä. Mutta tänään virallisesti.

Mulla on ihan parhaita ystäviä. Niin kuin varmaan meillä kaikilla. Ei ne muuten ystäviä kai olisikaan.

Mun ystäväni on sellaisia, jotka miettii mitä mulle kuuluu ja laittaa viestiä tai soittaa sitä kysyäkseen. Ne pyytää lastensa kummeiksi ja kaasoikseen. Ne tilaa yllätykseksi karaoke-taksin syntymäpäivilleni. Ne pilailee  kustannuksellani - karusti mutta ah niin hyväntahtoisesti. Ne kutsuu kylään yllättäen ja tulee kylään kun minä kutsun. Ne myötäelää silloin kun menee hyvin. Ja ne myötäelää vielä enemmän silloin kun kaikki ei ihan mene putkeen. Ne tuo kaupasta kotiin juotavaa jugurttia silloin kun sydän särkyy. Ne jaksaa kuunnella juttujani, silloinkin kun innostun liikaa ja unohdan puolessa välissä mikä kertomani tarinan jutun juoni olikaan. Ne kutsuu mukaan reissuilleen, vaikka porukan ainoana tyttönä pilaan samalla niiden "poikien reissut". Ne kehuu taitojani, jotka tietää mulle tärkeiksi. Ja jättää huomioimatta ne jutut, joita en oikein osaa. Ne syö hyvällä ruokahalulla mun kokkailuja ja leipomuksia. Ne tietää jutut, joista tykkään ja mistä en tykkää. Ne toteaa siihen, kun kerron että inhoan lentokenttiä, kun tunnen niillä oloni niin yksinäiseksi, että "mutta voithan sä aina silloin soittaa mulle". Vaikka ne asuisi lähellä tai kaukana - vaikka toisessa maassa - niin ne on silti ihan tuossa. Ne osaa pyytää anteeksi, jos ne mokaa, ja niiltä voi pyytää anteeksi, jos itse mokaa.

Lähikaupassa myytiin tällaisia omenoita.


5 kommenttia:

  1. Hyvin kuvasit ystävyyttä ja ystäviäsi :). Itsekin oot ollut maailman ihanin ja tärkein ystävä jo kohta mitä, 26 (!??) vuotta :)! -P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei siitä taida mihinkään päästä, että tänä vuonna tulee täyteen 26 vuotta siitä, kun istuttiin kiikkulaudan päätyihin ja ruvettiin keinumaan...:)

      Poista