Tämä Maija Louekarin suunnittelema kangas on mielestäni tosi viehättävä. Louekari voitti tällä nuorten suunnittelijoiden kilpailun kymmenen vuotta sitten - vuonna 2003. Tämä on se samainen kuosi, josta kohistiin vähän aikaa sitten, kun jonkun Barcelonasta löytäneestä laukusta löytyi samannäköinen kuosi. Siinä oli plagiointikohut silloin muutenkin Marimekolla päällä, niin tuli lisää vettä myllyyn. Ja sitten ne löysivät sen 1960-luvulta peräisin olevaan valokuvaan, joka on otettu Esplanadin puistossa. Kuvassa näkyy pysäköityjä autoja ja tyylikkäissä vaatteissa käveleviä ihmisiä. Ihan samoissa asennoissa kuin tämän kankaan piirrosjäljessä. Maija Louekari onkin kertonut, että kangas on syntynyt valokuvan pohjalta.
Suunnittelen tekeväni kankaasta olohuoneeseen verhon. Pitäisi vain päästä jonkun ompelukoneen ääreen - omani kun sanoi sopimuksensa irti jo jonkin aikaa sitten ja törkeän kalliin korjausarvion jälkeen jouduin kiikuttamaan aparaatin kierrätykseen. Periaatteessa kangaspätkä pitää vain lyhentää sopivaan pituuteen.
Ostaessani kankaassa oli keskellä täyttä raporttia kellertävä tahra - halvan hinnan peruste. Myyjä ei tiennyt mitä se tarkemmin oli. Pesin kankaan tahranpoistoaineen kanssa, mutta tahra pysyi. Harmittelin jo, että joudun luopumaan verhosuunnitelmasta ja käyttämään kankaan johonkin muuhun tahran "ympäriltä". Päätin kuitenkin marttailla ja (kankaan pesuohjeen valkaisuainekiellosta huolimatta) ottaa riskin ja koittaa tähän kloriittia. Sekoitin melko vahvan klooriittiliuoksen - pari litraa vettä ja sekaan vajaa desi kloriittia. Siinä sitten liottelin kangasta tahran kohdalta. Ihan vain vähän aikaa - jokusen minuutin. Hämmästyttävää kyllä tahra liukeni ihan silmissä ja kangas puhdistui! Eikä kloriitti tehnyt mitään muuta vahinkoa kankaalle - kuvioviivat eivät haalistuneet yhtään.
Tyytyväinen olen, tahranpoistotaitoihini. Ja tähän kangaslöytöön. Olen käynyt viime aikoina hypistelemässä vaikka mitä Marimekon kankaita, kun olen suunnitellut verhoja olohuoneeseen. En ole osannut päättää. Ja järkyttävän kalliit metrihinnat myös on mietityttänyt. Olen tyyppi joka vaihtelee verhoja säännöllisesti. Jos yhteen verhoon joutuu sijoittamaan satasia, niin sitten tulee sellainen olo että niitä pitäisi jaksaa katsella tosi pitkään. Suurin osa verhoistani onkin kirpparilta. Niin tämäkin - ensimmäistä kertaa hankin jotain Facebookin kierrätysryhmän kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti