TAIKA-koru

Olen koruihminen. Käytän niitä päivittäin - korvakoruja, kaulakorua ja näyttävää kelloa vähintään. Usein myös rannekorua ja sormusta. Valitsen aamuisin aina päivän vaatteisiin sopivat korut. Blogin lukijat varmaan muistavat myös kirpputoreilla harrastamani Pentti Sarpanevan korujen metsästyksen, joka onkin jo poikinut kolme hänen suunnittelemaansa korua kokoelmiini.

Työpaikan aulassa on välillä myyjäisiä. Tänään paikalla oli suomalaisten Taika-korujen myyntipöytä. Laadukkaita koruja valmistavalla merkillä on valikoimissaan aika ihania koruja.

Niin ihania, että minulla on nyt uusi koru - näyttävä mutta kuitenkin harmaan värinsä ansiosta hillitty Urban-rannekoru. Korussa on monikerroksinen nahkahihna ja näyttävä lukko ja pari koriste-elementtiä (nikkelitöntä korumetallia).

Tykkään. Koruissa on myös hyväntekeväisyys-aspekti. 10 % korun arvosta lahjoitetaan Uudelle Lastensairaalalle. Tässä tapauksessa vajaa 2 euroa.

It's a beautiful day

Käytiin siskon kanssa kuuntelemassa perjantaina Hartwall-areenalla Michael Bublén keikkaa. Olen tutustunut Michael Bublén musiikkiin joskus silloin kun Home oli iso hitti. Hänen musiikkinsa assosioituu minulla ehkä eniten kesään, jolloin tein kesäopintoja Shanghaissa. Kuuntelin siellä nimittäin hänen levyään.

Michael Bubléa nimetään tällä hetkellä yhdeksi maailman menestyneimmäksi miesartistiksi. Miellyttävä-ääninen tyyppi on melko helposti verrattavissa Robbie Williamsiin - molemmat laulaa omien biisien lisäksi kaikkien tuntemia ikivihreitä - Frank Sinatraa, Beatlesia ja sen sellaista. Ja näyttää hyvältä hyvin leikatussa puvussa.

 

En oikein tiennyt millaista konserttia odottaa. Olen kuunnellut Bublén musiikkia, mutten koskaan mitenkään fanittanut häntä. Lopputulos oli kyllä tosi viihdyttävä. Melkein kaksituntinen intensiivinen setti Bublén big bandin sekä jousikvarteton säestämää tykitystä. Bublén ääni kantaa ja laulu on taitavaa.

Lavashow oli muutoinkin hurmaava. Välispiikit olivat stand up -keikkaan verrattavia vitsikimaroita, jotka olivat toki taatusti harkittuja ja harjoiteltua, mutta kuitenkin hauskoja ja saivat tunnelman rennoksi. Bubléa on tituleerattu maailman kusipäisemmäksi tähdeksi ja ne piirteet ainakin lavalla ovat näkymättömissä. Otti laulaja mukavaa kontaktia yleisöönsäkin ja meni muun muassa kuvattavaksi kahden siskoksen kanssa yleisön keskelle ja kehui eturiviin askarreltuja kylttejä (you are like Picasso - with boobs). Ja kyllä - yleisössä oli paljon naisia, obviously koska Bublé on komea ja laulaa puvussa herkkiä vanhoja ikivihreitä.

Ja jos joku ei tiedä Michael Bubléa niin tässä näyte hänen uudemmasta tuotannosta. Videon alku antaa hyvää osviittaa tähden keikallakin nähdystä huumorintajusta.

Siivousta sitruunoilla

Ja kas näin yhdistyy kaksi minulle mieleistä asiaa - siivous ja sitruunat!




Sitruuna ja sen sisältämä sitruunahappo soveltuu kodinsiivoukseen. Esimerkiksi seuraavalla tavalla:

1. Oma suosikkini: Mikroaaltouunin puhdistaja: Paras tapa mikron puhdistukseen ja raikastamiseen on sitruuna. Laita sitruunaviipaleita kulhoon veden kanssa. Laita seos pyörimään mikroon niin kauan että seos alkaa kiehua ja höyrystyy mikron seinille. Pyyhi kostella liinalla.
2. Leikkuulautojen puhdistus: Purista sitruunan mehua leikkuulaudan päälle ja anna sen vaikuttaa kymmenen minuuttia. Pyyhi. Sopii niin puisille kuin muovisillekin leikkuulaudoille.
3. Kalkkisaostumien poisto suihkusta: Kemikaalisten puhdistusaineiden sijasta, voit pestä pesuhuoneen sitruunan avulla. Voit kuvan tavoin hieroa kylpäriä suoraan sitruunan puolikkaalla, tai vaihtoehtoisesti purista kuuden sitruunan mehu spraypulloon ja suihkuta seosta kylpyhuoneeseen. Pyyhi ja huuhtele.
4. Ikkunanpesu: Sekoita neljä ruokalusikallista sitruunamehua kahdeksaan kuppiin vettä. Pese seoksella ikkunat.
5. Pyykin raikastus: Anna vaatteille raikas tuoksu lisäämällä teelusikallinen sitruunamehua pyykinpesuaineen joukkoon.
6. Luonnonmukainen viemärinpuhdistus: Kaada viemäriin puolikas kupillinen ruokasoodaa, heitä heti perään kupillinen tai hieman enemmän sitruunamehua. Viiden minuutin jälkeen huuhtele kuumalla vedellä. 

Idea postaukseen tuli Facebookin ryhmästä EU Climate Action, jossa tuo alun kiva gif jaettiin tänä aamuna siivousinspiraatiota luomaan.

Pionit

Tikkurilan SPR:n Kierrätystavaratalo Kontissa voi tehdä hyviä löytöjä, vaikka viimeaikoina onkin tuntunut että suurin osa "superlöydöistä" on kerätty siellä vitriinikaappeihin tarkan designer-tiedon ja ison hintalapun kanssa.

Jotain niilläkin jää kuitenkin "huomaamatta". Lasihyllyjen edessä silmääni osui tuttu kuvio lasilautasissa. Oiva Toikan Pioni! Pioni on Nuutajärven kaikkien aikojen laajin astiasarja, joka Toikalle tuttuun tapaan ylistää sekin luontoaihetta - avautuvaa pionin kukkaa.

Ruokalautasen kokoisia lautasia oli hyllyssä yhteensä kolme. Ne oli tainut mennä ihan kokonaan Kontin hinnoittelijoilta ohi, sillä usein hintalapuissa siellä lukee valmistajan ja suunnittelijan tiedot. Nämä nökötti hyllyssä ihan nurkassa. Ihan parasta näissä olikin se hintalappu ilman designeria. 2 euroa lautaselta teki näistä ihan suoranaisen superlöydön. Aika vähän olen näitä aiemmin missään myytävänä nähnyt ja googlauskin tukee samaa havaintoa. Hinnat ovat tästä syystä noin kymmenkertaisia maksamaani hintaan nähden.

Kaunis on Pioni, ei voi muuta sanoa. Toimii joko ruokalautasena, katelautasena tai tarjoiluastiana. Kiitos kiitos - sanoo kirpparien desinghaukka.

Uutta olohuoneessa

Sohvatyynyt! Nuo ihanat kamalat kodin jutut. Välillä niiden sekaan on ihana kaivautua, tehdä niistä vuori ja mennä itse sekaan. Välillä ne on koko ajan tiellä. Painaa selän takana tai on muuten vain huonosti.

Väriä niillä kuitenkin saa kotiin. Ja kodikkuutta. Jos on valkoiset seinät ja valkoinen lattia, niin kuin minun kotonani, niin pienet väripilkut on tosi jees. Ja niitä on helppo sohvatyynyjen muodossa kotiin tuoda. Ja helppo vaihdella, jos ihan sisustamaan villiintyy.

Tällä hetkellä minulla on olohuoneen ikkunassa vihreät verhot. Aika retrot - peräisin isän Otaniemen opiskelijaboksista vuodelta harppi ja laskutikku. Ja onhan ne aika ihanat ja sopivat minun kotiini - tuohon "moderniin mummolaani". Suunnitelma vaihtaa verhoiksi edellisessä postauksessa esitellystä Hetkiä -kankaasta tehdyt vaaleat versiot sai kuitenkin väritarpeeni korostumaan. Minä en halua asua kokovalkoisessa kodissa. Mutta värisekamelskaakaan en halua. Suosikkini Suomen kaunein kodit -ohjelmassa oli muuten ehdottomasti eräs puutalo, joka ei päässyt edes finaaliin asti. Koti oli oman kotini tavoin seiniltään ja lattialtaan ihan valkoinen, mutta siellä olevat esineet ja huonekalut olivat värikkäitä ja vanhoja kirppisjuttuja. Vanhoja peltipurkkeja ja sen sellaisia. Ihan samaa fiilistä kuin mitä omassa kodissani haen. Valkoisella taustalla kaikki kivat värikkäät kirppisjutut muuten korostuukin kauniisti. Niin kuin tuo kuvissa näkyvä punainen Marimekon Muija-tarjoitin, joka täällä ajaa sohvapöydän virkaa. Kirppislöytö sekin. Ja nuo työpöydällä näkyvät peltipurkit, jotka kätkevät sisäänsä kynät ja muistilaput.

Päätin repäistä ja valita vanhojen Marimekon vihreä-valkoisten sohvatyynyjen kaveriksi (kuosin nimestä ei hajuakaan, ovat moooonta vuotta vanhat Ystävämyyntilöydöt) väriksi keltaista, mustaa ja valkoista. Halusin värien lisäksi erilaisia graafisia kuoseja ja vähän eri muotoja, ettei lopputuloksesta tule tylsä. Tällaisia kokonaisuuksia olen ihaillut seuraamissani blogeissakin. Matkimalla paras, eikös vaan?

H&M Home mallistoa kävin kaivelemassa ja sieltä kuvaukseen sopivat vaihtoehdot löytyivätkin. Musta-valkoinen graafinen tyyny, kelta-musta valkoinen pitkulainen tyyny ja keltainen pilkkutyyny ovat kaikki heidän valikoimastaan. Edullisia - kukin 5-7 euron hintaluokkaa ja kankaan laatu tuntui sormilla hypistellessä varsin hyvältä. Toivottavasti värit kestävät myös pesua.

Hetkiä ja tahranpoistoa

Ostin Facebookin kierrätysryhmän kautta 3.5 metrin pätkän Marimekon Hetkiä/Moments-kangasta. Ihan superhalvalla, kun ostamani pätkän (1.5 raporttia) hinta oli 20 euroa. Marimekolta ostettuna kangas maksaa 89,54 € / raportti.

Tämä Maija Louekarin suunnittelema kangas on mielestäni tosi viehättävä. Louekari voitti tällä nuorten suunnittelijoiden kilpailun kymmenen vuotta sitten - vuonna 2003. Tämä on se samainen kuosi, josta kohistiin vähän aikaa sitten, kun jonkun Barcelonasta löytäneestä laukusta löytyi samannäköinen kuosi. Siinä oli plagiointikohut silloin muutenkin Marimekolla päällä, niin tuli lisää vettä myllyyn. Ja sitten ne löysivät sen 1960-luvulta peräisin olevaan valokuvaan, joka on otettu Esplanadin puistossa. Kuvassa näkyy pysäköityjä autoja ja tyylikkäissä vaatteissa käveleviä ihmisiä. Ihan samoissa asennoissa kuin tämän kankaan piirrosjäljessä. Maija Louekari onkin kertonut, että kangas on syntynyt valokuvan pohjalta.

Suunnittelen tekeväni kankaasta olohuoneeseen verhon. Pitäisi vain päästä jonkun ompelukoneen ääreen - omani kun sanoi sopimuksensa irti jo jonkin aikaa sitten ja törkeän kalliin korjausarvion jälkeen jouduin kiikuttamaan aparaatin kierrätykseen. Periaatteessa kangaspätkä pitää vain lyhentää sopivaan pituuteen.

Ostaessani kankaassa oli keskellä täyttä raporttia kellertävä tahra - halvan hinnan peruste. Myyjä ei tiennyt mitä se tarkemmin oli. Pesin kankaan tahranpoistoaineen kanssa, mutta tahra pysyi. Harmittelin jo, että joudun luopumaan verhosuunnitelmasta ja käyttämään kankaan johonkin muuhun tahran "ympäriltä". Päätin kuitenkin marttailla ja (kankaan pesuohjeen valkaisuainekiellosta huolimatta) ottaa riskin ja koittaa tähän kloriittia. Sekoitin melko vahvan klooriittiliuoksen - pari litraa vettä ja sekaan vajaa desi kloriittia. Siinä sitten liottelin kangasta tahran kohdalta. Ihan vain vähän aikaa - jokusen minuutin. Hämmästyttävää kyllä tahra liukeni ihan silmissä ja kangas puhdistui! Eikä kloriitti tehnyt mitään muuta vahinkoa kankaalle - kuvioviivat eivät haalistuneet yhtään.

Tyytyväinen olen, tahranpoistotaitoihini. Ja tähän kangaslöytöön. Olen käynyt viime aikoina hypistelemässä vaikka mitä Marimekon kankaita, kun olen suunnitellut verhoja olohuoneeseen. En ole osannut päättää. Ja järkyttävän kalliit metrihinnat myös on mietityttänyt. Olen tyyppi joka vaihtelee verhoja säännöllisesti. Jos yhteen verhoon joutuu sijoittamaan satasia, niin sitten tulee sellainen olo että niitä pitäisi jaksaa katsella tosi pitkään. Suurin osa verhoistani onkin kirpparilta. Niin tämäkin - ensimmäistä kertaa hankin jotain Facebookin kierrätysryhmän kautta.

Sano se omenin

Ystävänpäivä on kyllä joka päivä. Mutta tänään virallisesti.

Mulla on ihan parhaita ystäviä. Niin kuin varmaan meillä kaikilla. Ei ne muuten ystäviä kai olisikaan.

Mun ystäväni on sellaisia, jotka miettii mitä mulle kuuluu ja laittaa viestiä tai soittaa sitä kysyäkseen. Ne pyytää lastensa kummeiksi ja kaasoikseen. Ne tilaa yllätykseksi karaoke-taksin syntymäpäivilleni. Ne pilailee  kustannuksellani - karusti mutta ah niin hyväntahtoisesti. Ne kutsuu kylään yllättäen ja tulee kylään kun minä kutsun. Ne myötäelää silloin kun menee hyvin. Ja ne myötäelää vielä enemmän silloin kun kaikki ei ihan mene putkeen. Ne tuo kaupasta kotiin juotavaa jugurttia silloin kun sydän särkyy. Ne jaksaa kuunnella juttujani, silloinkin kun innostun liikaa ja unohdan puolessa välissä mikä kertomani tarinan jutun juoni olikaan. Ne kutsuu mukaan reissuilleen, vaikka porukan ainoana tyttönä pilaan samalla niiden "poikien reissut". Ne kehuu taitojani, jotka tietää mulle tärkeiksi. Ja jättää huomioimatta ne jutut, joita en oikein osaa. Ne syö hyvällä ruokahalulla mun kokkailuja ja leipomuksia. Ne tietää jutut, joista tykkään ja mistä en tykkää. Ne toteaa siihen, kun kerron että inhoan lentokenttiä, kun tunnen niillä oloni niin yksinäiseksi, että "mutta voithan sä aina silloin soittaa mulle". Vaikka ne asuisi lähellä tai kaukana - vaikka toisessa maassa - niin ne on silti ihan tuossa. Ne osaa pyytää anteeksi, jos ne mokaa, ja niiltä voi pyytää anteeksi, jos itse mokaa.

Lähikaupassa myytiin tällaisia omenoita.

Tuliaiset

Luulin julkaisseeni edellisen Portugali-postaukseni jo eilen, mutta näköjään postaus oli jäännyt luonnokseksi köllöttelemään.

Tässä nyt sitten samaan syssyyn myös matkatuliaiset. Niitähän minun ei ole vaikea keksiä, kun olen suosikkijuttuni aika tarkkaan Portugalissa valikoinut ja niitä pakannut laukkuni aiemminkin täyteen kotiin tuotavaksi. Niin tälläkin kertaa.

Siispä - trust me - jos menette Portugaliin, niin tuokaa kotiin ainakin paikallista (hyvälaatuista) oliiviöljyä, kahvia sekä portviiniä. Jos olette kuin minä ja pääsette jonkun puutarhan sitruspuihin käsiksi, niin tuokaa myös sitruunoita.

Sitruunoita suoraan puusta, alentejolaista punaviiniä, portviiniä, oliiviöljyä, suosikkikosmetiikkaa (jota ei saa Suomesta) ja kahvia! Niillä on minun matkalaukkuni täytetty jo monta kertaa aiemminkin!

Olen muuten aivan fani kahdelle kuvassa näkyvälle kosmetiikkajutulle, joita kumpaakaan ei Suomesta saa: Rituals -kosmetiikkasarjan suola- ja sokerikuorinnoille ja Victoria's secretin vartalovoiteille.

Ritualsin kuorinnat vartalolle tekevät ihosta aivan käsittämättömän pehmeän, lähes öljyisen. Tähän on koukutettu myös perheeni naiset ja muutama ystävä, keille tätä on tuotu tuliaiseksi. Nuo kuvassa näkyvät purkit sisältävät tätä ihanuutta. Purkkien päällä kököttävä tuubi on Victoria's secretin vartalo- ja käsivoidetta, joista olen kirjoittanut blogissa aiemminkin. Lissabonin lentokenttä on vastikään remontoitu uuteen uskoon ja ilahdoin, kun myös VS:n pieni myymälä oli sinne ilmestynyt. Sain voidevarastoni täydennettyä. Talvi-iho kiittää.

Joskus on hyvä mennä

Olen kaivannut Portugalia ja Portugaliin. Melkein heti siitä lähtien kun erosin portugalilaisesta poikaystävästäni vajaa vuosi sitten. Totuin silloin viettämään maassa paljon aikaa ja olinpa lähellä jopa muuttaa sinne asumaan. Olen kirjoittanut siellä olostani tänne blogiinkin monta kertaa, niin kuin varmaan tätä pidempään lukeneet hyvin muistavat.

Rakastuin silloin Portugalin maaseutuun - sen kumpuileviin maisemiin, viinitiloihin, korkki- ja kastanjapuihin ja sypresseihin. Ja erityisesti rannikkoon - jyrkkiin kallioihin, hienoihin hiekkarantoihin ja jylhänä pauhaavaan Atlanttiin. Kaipaan paikallista kahvia, joka sai aamulla unisemmankin heräämään vahvuudellaan. Kaipaan sitruspuita ja sitä miltä sitrukset maistuvat kun niitä voi syödä auringon lämmittäminä suoraan puusta. Kaipaan paikallisia viinejä - niitä kun on Alkossa niin älyttömän pieni valikoima. Kaipaan kahviloita, Lissabonin mustavalkoisia katukiveyksiä, sosiaalista elämäntyyliä, oliiviöljyä, naapurikaupan jäätelöä, karhunvatukoita, satoja vuosia vanhoja taloja...

Jätin sinne taakseni myös kaveriporukan, joihin välit ovat viilenneet pikkuhiljaa.

Yksi taakse jäänyt paikallinen kaveri pyysi minut loppuvuonna luokseen kylään. Mietin lähtöä jonkin aikaa ja lopulta päätin lähteä. En oikeastaan keksinyt mitään syytä miksi en lähtisi.

Siispä viime viikon lopussa pakkasin laukkuni ja suuntasin kohti Portugalia. Vietimme viisi päivää maaseudulla Setúbalissa 40 km Lissabonista etelään, Sado-joen suistossa. Talo, jossa asuimme on kaverini perheen maaseutukoti, parisataa vuotta vanha ihana paksuseinäinen valkoinen talo punaisella katolla mäen päällä. Maisemat avautuvat Sadon suistoon ja merelle.

Kiertelimme lähikyliä ja rantoja. Istuimme kahviloissa. Kokkasimme pilkkahintaan ruokakaupasta ostamiamme merenherkkuja (esim. 12 kpl ostereita 3 euroa - kuori auki, pihan sitruunapuusta haetusta sitruunasta puristus mehua päälle ja nam).

Ihana 1800-luvulta peräisin oleva talo puutarhoineen ja maisemineen:

Sitruunapuut, joista en saa tarpeekseni (toin ison pussillisen puun sitruunoita kotiinkin):

Rantakalliot ja meri:

Lissabon, jossa voi käydä oliiviöljy- ja kahviostoksilla ja pysähtyä sitten kahvilaan nauttimaan maailman parasta kahviherkkua - Pastel de Nataa:

Olen iloinen, että menin tuonne taas. Eikä se edes tuntunut yhtään haikealta. Ja parasta on, että uusi reissu on jo tiedossa. Kuten jo mainitsin olemme vuokranneet kaveriporukalla ison villan kesäkuussa viikoksi käyttöömme.

Nuukailusta

Kaikenlainen vähempi kuluttaminen ja nuukailu kiehtoo minua. Eikä nyt tarvitse säikähtää, en puhu nyt näistä äärimmilleen viedyistä "vuosi ilman öljyä" tai "kaikki kamat pelikaanivarastoon ja yksi tavara päivässä pois" -tyyppisistä ääriprojekteista. Vaan enemmänkin pienistä arjen jutuista, joilla voi vähentää omaa kulutusta ja venyttää penniä.

Aihe nousi tänään esiin, kun selailin Iltasanomien verkkosivuja ja törmäsin siellä artikkeliin "Villasukat pakkaseen, kivennäisvesikikka... Näin säästät rahaa - 26 pihistelyvinkkiä!

Osa jutun vinkeistä oli lähinnä huvittavia, mutta oli siellä osa sellaisia, joita voi ihan hyvin ottaa käyttöön. Ja osaa olin tuonut jo täällä blogissakin esille. Kuten vaikka sen, että vaatteissa kannattaa (kirpparilla ja muutenkin) katsoa aina materiaalilappua ja suosia luonnonkuituja, kuten villaa, silkkiä ja pellavaa. Tekokuidut kannattaa unohtaa - niiden elinikä on usein aivan liian lyhyt, eikä vaatteet pysy siistinä vuodesta toiseen.

Pohdin säännöllisin väliajoin omaa kulutustani ja yritän kiinnittää huomiota ostokäyttäytymiseeni. En ole mikään ihan hirveä himoshoppaaja, mutta kirpputorilta taas ostan melko paljon - kuten täällä blogissakin on se varmasti huomattu. Toisessa päässä taas kierrätän oikeastaan kaiken - joskin tässä pitää muistaa että tavarasäkkien kantaminen kirpputoreille ei tee kenestäkään parempaa ihmistä ja hyvitä liiallista ostamista. Kirpputoritkin kohta hukkuvat tavaraan, jos ihmisten mentaliteetti on se, että ostetaan koko ajan uutta ja ostetaan puhdas omatunto kantamalla vanhat kirpparille.

Myönnän, että minulla on jo tavarassa lähes kaikkea mitä tarvitsen. Oikeastaan omistan jo kaiken sen mitä ihan oikeasti tarvitsen. Sitten on joitain asioita, joita haluaisin omistaa ja joiden omistamiselle keksin hyvät perusteet - tällaisesta esimerkkinä vaikka ompelukone. Sitten on sellaisia haaveita, kuten uusi keittiö ja uusi sohva, joiden hankkiminen menisi kerskakulutuksen puolelle. Molemmat nykyiset kun ovat ihan hyviä ja toimivia, eivät vain täydellisiä.

Nuukailussa on se hyvä puoli, että kun sitä tekee jollain osa-alueella elämässä, sillä voi kompensoida kulutusta toisella. Valintoja siis, kuten kaikessa. Itselleni hyvä esimerkki tästä on autoilun välttäminen. Koska en autoile, niin eräällä tavalla lasken autoilusta vuosittain "säästämäni" rahasumman niin suureksi, että voin välillä tarvittaessa käyttää hyvillä mielin taksia (jonka siis lasken julkiseksi liikenteeksi) ja toisaalta käyttää tätä rahaa myös matkustamiseen (joka on ehdottomasti ilmastoheikkouteni). Toisaalta esimerkiksi liiallisen vaateshoppailun sijaan hemmottelen itseäni mielummin hyvillä palveluilla. Itselleni se tarkoittaa lähinnä hyvissä ravintoloissa syömistä.

Tämä postaus toimii nyt pitkänä alustuksena sille, että inspiroiduin tuosta Iltasanomien jutuista sen verran, että ryhdyn keräämään tänne blogiinkin nuukailuvinkkejä. Niitä on eräällä tavalla jo tullutkin esiin Arjen vinkit ja niksit-postauksissani, mutta perustan uuden kategorian ihan vielä Nuukailulle.

Tässä postauksessa nuukaillaan sitten kuvasta. Kun ei ollut ihan sopivaa, niin säästetään akkuenergiaa ja jätetään ottamatta - taas säästyi pikkuinen penninmurunen!

Ollaan yhdessä

Ihmisten pitäisi kyläillä toistensa luona mielestäni enemmän. Varsinkin meidän suomalaisten ja varsinkin talvisin. Niin helposti sitä vetäydytään sydäntalveksi omiin koloihimme ja omiin oloihimme.

Olen monesti jo täälläkin maininnut, että muuton jälkeen kotonani on virrannut vieraita tasaiseen tahtiin. Tänäänkin taas tulee iltapäiväkahviseuraa.  Tätä "perinnettä" aion vaalia enemmän myös tulevaisuudessa, ilman että kutsun perusteena tarvitsee enää olla "tulkaa katsomaan mun uutta kotia".

On myös superkivaa saada itse kyläilykutsuja. Niin kuin eilen lauantaina aamupäivällä ystävältä tullut spontaani kutsu - "onko sulla tekemistä, tuutko meille päivälliselle?". Tälläisiin kutsuihin kannattaa aina tarttua. Silloin päätyy esimerkiksi viettämään lauantaipäivää avokadopastaa syöden, jutustellen ja lukien perheen esikoiselle Myyrä-kirjaa kuopus-kummipojan pomppiessa vaipossaan päälläni.

Yhdessäoloa voi vaalia monin tavoin. Niin kuin varaamalla kesäkuun alulle 8 hengen ystäväporukalle villan Portugalin rannikoilta. Siitä tulee varmasti ikimuistoinen kesälomareissu. Suunnittelu on alkanut. Parhautta!