Cole&Son Woods

Uudessa kodissa on iso keittiö, jonka yksi seinä on nykyisellä asukkaalla maalattu sinapinkeltaiseksi. Ja on siinä liitutaulumaalillakin yksi pätkä.

Vaikka sinapinkeltainen seinä olikin yllätyksekseni aika kiva luonnossa, niin olen silti miettinyt jotain uutta vaihtoehtoa seinään. Minulla on jo pitkään ollut pieni tykkäys Cole & Sonin Woods -tapettiin ja nyt olen jotenkin tarttunut ajatukseen, että se sopisi juuri tähän uuden kodin keittiön seinään. Enkä pääse ajatuksesta irti.

Kuvat lainattu: http://themarionhousebook.com (ylempi) ja http://stleger.co.za (alempi).

Minun ajattelutapani mukaan tämä olisi aika kiva tapetti tällaiselle luonnosta ja 50-luvun designista tykkäävälle (tapetin on suunnitellut Michael Clark vuonna 1959), joka asuu kohta puutalossa Puu-Käpylässä (ymmärrättehän...woods...?). Sopisi myös talon henkeen, vaikka talo onkin tasan kaksikymmentä vuotta tätä tapettia iäkkäämpi.

Mutta toisaalta, onko tämä tapetti jo liian nähty? Tuntuu nimittäin, että tätä on viljelty aika monessa sisustuslehdessä ja blogissa.

Mitä mieltä te olette? Ihana (eli seinään vain) vai Niin nähty (eli keksi joku muu)? On aika hintava tapetti, joten vaatii hieman harkintaa.

Ihana viikonloppu!

Olipa taas ihana viikonloppu!

Enteilihän se jo hyvää, kun torstaina tuli sinetöityä ne asuntokaupat. Ei sillä lähtökohdalla ihan helpolla mikään olisi fiilistä pilannutkaan, mutta kyllä tällä viikonloppuohjelmalla se fiilis olisi ollut korkealla ihan muutoinkin.

Perjantaina työpäivän päätteeksi juhlittiin 2-vuotiasta kummityttöä leijonasyntymäpäivillä. Pieni syntymäpäiväsankari sai kummitädiltään lahjaksi Rudolf Koivun kuvittaman satukirjan, pienen tytön hiuksiin sopivia pampuloita ja pinnejä, sekä paperisen koottavan Notre Dame katedraalin. Kirja ja Notre Dame olivat kirpputorilta hankitut (hiuspampulat toki ostin uutena kaupasta). Onneksi näillä minun kummilapsillani on äitejä, jotka hyväksyvät kummitätin elämänaatteen mukaiset kierrätyslahjat. Toivonkin, että kaikki kummilapseni elämän myötä oppivat minulta arvostusta ympäristöä kohtaan ja kierrätyksen huomioimista (eivätkä pety, että tältä kummilta ei irtoa 18-vuotislahjaksi henkilöautoa, heh heh).

Lauantaina menin ex-tempore lähellä asuvan kaverin ja parin muun tyypin kanssa testaamaan keväällä auenneen Sörnäisen Moko-marketin brunssin.

Sörnäisen Moko avattiin jo keväällä, mutten ollut vielä siellä käynyt, vaikka aika lähellä asunkin. Olin joskus silloin keväällä kyllä kuullut, että Punavuoren pääliikkeen lisäksi Vilhovuorenkadullekin on vastaava paikka avattu, mutta unohtanut koko asian. Nyt se tuli sitten yhtäkkiä mieleen ja houkuttelin kaverit mukaan.

Mukava miljöö ja ihan hyvä brunssi. Ei mitenkään Helsingin parhaimmistoa, mutta perushyvä kuitenkin. Hyvästä kahvista erityismaininta, se oli Caffa Roasteryn paahtamaa. Salaatteja, herkullista leipää. juustoja, kinkkua, vihanneksia, jugurttia, pannukakkua, pullavanukasta. Lasipurkkiin koottu annos, jossa oli marjoja, turkkilaista jugurttia ja mysliä, pähkinöitä ja hunajaa oli ehkä suosikkini valikoimasta. Hinta 15.90 euroa sisältäen Caffan suodatinkahvia, jos haluaa erikoiskahvia niin kalliimpi.

Menimme avaamisaikaan ilman pöytävarausta ja saimme pöydän. Varauksiakin oli paljon ja jos haluaa varman päälle pelata niin varauksen tekeminen voi olla järkevää.

Lauantaina illansuussa suuntasin ystävien luokse venäläiseen iltaan. Tarjolla oli borssikeittoa ja blinejä. Juomaksi luonnollisesti samppanjaa ja vodkaa. Ihana ilta, menu täydellinen. Illan isännille jälleen kerran superkiitokset onnistuneesta isännöinnistä.

Jäin vielä yökylään kavereiden luokse, kun asuvat ihan Sundsbergin ja Min Krogin lähellä. Olimme sopineet, että käymme vielä Min Kroginkin brunssilla, nyt kun se ensimmäistä kertaa tarjottiin myös sunnuntaina. Tämä lauantaibrunssia muutaman euron kalliimpi brunssi oli hieman lounasmaisempi kuin lauantainen brunssi, joskinkaan mitään suurta eroa konseptissa ei ollut. Jälleen kerran herkullisia ja monipuolisia tarjottavia. Siskostaan ylpeänä isosiskona totean (puolueellisena tai ei), että kyllä tämä Min Krogin tarjonta Mokon brunssin pesee. Ja monet muutkin Helsingin brunssit.

 

Näin hyvällä viikonloppuohjelmalla onkin sunnuntai-iltapäivän voinut pyhittää kodin siivoukselle ja lakanapyykin pesulle. Vähän sitä muuttoakin tässä jo on tullut järjesteltyä.

Ja hei arvatkaas, ensi viikonloppuna olenkin sitten jo Pariisissa! Kyllä nyt kelpaa.

Mannaa

Sitä vain näin pikaisesti tulin toteamaan, että iltapalaksi mannapuuro itse tehdyllä omenahillolla ja puolukoilla toimii! Ihana samettinen mannapuuro, niin hyvää...

Ravintola Sunn

Minulla on välillä työkokouksia Senaatintorin nurkilla. Näinä päivinä on lounaspaikkavalinnaksi vakiintunut Ravintola Sunn, Cafe Engelin yläkerrassa sijaitseva ravintola.

Mielestäni heidän lounaansa on ihan lyömätön, yksi keskustan parhaista hinta-laatu -suhteeltaan. Joka päivä on 3-4 lounasvaihtoehtoa, joista valita. Kaikkiin annoksiin kuuluu salaatti- ja leipäpöytä. Leivät ovat harvinaisen herkullisia, sillä ravintolassa toimii oma leipomo.

Torstaina listalla oli yksi suosikkiruuistani, bouillabaisse, joka oli aivan älyttömän herkullista. Kahta erilaista kalaa, ravunpyrstöjä ja simpukoita. Pohjalla juureksia, herkullinen liemi. Mausteena valkosipuliaiolia. Hintaa herkulle tuli 13,50 euroa.

Pöytä kannattaa valita ikkunan vierestä, niin saa vielä ihailla Helsingin tyylipuhtainta maisemaa, Senaatintoria reunustavia upeita taloja ja tuomiokirkkoa.

 Ja nyt seuraa huippuvinkki kaikille, jotka tykkäävät näkkäristä, hapankorpuista tai muista vastaavista rouskuleivistä: leipomo tekee omaa näkkäriä, joka on älyttömän hyvää. Sitä saa ostaa ravintolasta mukaan, pussillinen kustantaa 5 euroa. Ihan herkkua rouskuteltavaksi!

PS: Järkyn huonot valokuvat, sorry!

Elämän käpyjä / Käpylä

Pakahdun!

Ostotarjoukseni hyväksyttiin tänään. Viiden kuukauden etsimisen, noin 15 asuntonäytön ja kolmen viikon tarjousneuvottelujen jälkeen asia varmistui - minä ostin asunnon!

Puu-Käpylästä löytyi pikkukaupungin tytön sydäntä lämmittävä pikkukoti. Pienestä keltaisesta puutalosta. Narisevalla rappukäytävällä, isolla keittiöllä. Valkaistuilla lankkulattiolla. Pikkuruisella eteisellä ja kompaktilla kylpyhuoneella. Ihanalla pihalla. Mahtavalla sijainnilla.

Työmatkan pituuskin ajallisesti puolittuu, vaikka etäisyys nykyisestä kodista on vain 3.5 kilometriä.

Muutto on jo kuukauden päästä. Apua!

Syksyn sato smoothieksi!

Jos siellä ruudun toisella puolella on muitakin tuskailemassa kaappeihin kerääntynyttä syksyn sanoa ja sitä että mihin kaikkeen sitä voisikaan käyttää, niin muistutan smoothieden olemassaolosta. Herkullinen ja nopea aamu-, väli- tai iltapala nielaisee sisuksiinsa hyvän määrän marjoja.

Vaaleanpunainen puolukkasmoothieni kulutti jääkaapissa majailevaa isoa puolukkakulhoa puolen litran verran. Lopputulos oli herkkua! Mukaan lurautin vähän ruusuvettä, kun sitä sattuu kaapissa olemaan. Ei todellakaan reseptin onnistumisen kannalta mikään olennainen ainesosa.

Puolukkasmoothie

0.5 l puolukoita
3 dl maustamatonta jugurttia
2 dl vettä
2 dl omenasosetta (toimii makeuttajana, mutta jos ei tunnu riittävältä niin lisää esim. hunajaa makeuttamaan)
1 dl pellavarouhetta
korkillinen ruusuvettä

Sekoita tasaiseksi juomaksi tehosekoittimessa.

Operaatio kirpputori ohi!

Viikon pöytävuokra itsepalvelukirpputorilla on nyt takana. On aika summata tulokset ja tehdä johtopäätökset!

Kannoimme siskoni kanssa tavaraa viikko sitten myyntiin suunnilleen henkilöautollisen verran. Takakontti ainakin oli jokseenkin täynnä. Kaappien siivousoperaatiota olin sitä ennen tehnyt noin kuukauden ajan, pikkuhiljaa aina sopivan hetken tullen. Pesin kaikki vaatteet ja silitin, joten myyntiin meni vain puhdasta ja hyväkuntoista tavaraa. Olin myös hakenut kirpparin hintalappuja jo hyvissä ajoin, joten hinnoittelua oli hyvä sitä mukaa kun sopivia hetkiä tuli eteen. Tämän lisäksi pidimme pikkusiskon kanssa yhden hinnoitteluillan, lähinnä siskon tavaroille kun siinä vaiheessa omani oli jo pitkälti hinnoiteltu.

Myyntiin meni sekalaista tavaraa - eniten vaatteita, mutta myös kenkiä, astioita, kirjoja, huiveja, laukkuja ja koruja. Tavaroista korut menivät kaupaksi nopeiten. Oli ehkä vähän yllätys minulle. Myös kaikki astiat menivät nopeasti. Kirjoista meni viikon aikana noin puolet, samoin vaatteista, huiveista ja laukuista. Kengissä menekki oli huonoin, noin 15 parista kaupaksi meni neljät.

Kokonaisuutena kaikesta tavarasta myytiin reilu puolet. Menekki olisi saattanut olla parempi, jos olisimme pitäneet niitä vielä toisen viikon, mutten oikein nähnyt siinä enää järkeä. Saimme niin paljon tavaraa jo myytyä, joten loput päätimme lahjoittaa kierrätyskeskukseen.

Kaikki myynnissä olleet tuotteet hinnoittelimme varsin alhaisilla hinnoilla. Suurimman osan hinnoittelimme 1-3 euroon kappaleelta. Kallein myydyistä tuotteista oli siskon uudenveroinen talvitakki, jonka hinta oli 12 euroa. Tärkeintä meille olikin saada tavaraa kiertoon ja pöytävuokra ja pieni vaivanpalkkio tavarasta, ei tehdä tiliä.

Myynnin loppusumma oli 139 euroa. Kun ottaa huomioon viikon pöytävuokran (35 euroa) tulokseksi tuli noin satanen. Varsin tyytyväinen olen tähän tulokseen. Kun ottaa huomioon että iso osa tuotteista oli hinnaltaan varsin alhaiset, on aika monta yksittäistä tuotetta löytänyt uuden kodin.

Kirppariviikon plussat ja miinukset:

+ Kaapit tuli käytyä taas huolella läpi ja turhasta tavarasta luovuttua.
+ Tavaran menekki oli varsin hyvä ja vaivanpalkkaakin käteen jäi noin 100 euroa.
+ Kun siivous- ja hinnotteluprojektin aloitti ajoissa, ei se tuntunut kovin vaivalloiselta.
+ Meillä oli myynnissä joitain varsin laadukkaita tavaroita, jotka itsellä on vain jäänyt vähemmälle käytölle. Tuntuu kivalta ajatella, että ne ovat nyt jollakulla muulla käytössä - ja vielä varsin edulliseen hintaan.

- Projekti on hinnoittelun sun muun takia vaivalloisempi kuin että kiikuttaisi kaikki suoraan lahjoituksena johonkin hyväntekeväisyysjärjestöön tai kierrätykseen. Siksi pieni vaivanpalkka on ihan mukava saada.
- Kirpparilla täytyy käydä viikkaamassa tavarat joka päivä. Aivan jokainen. Muutoin tavarat ovat  solmussa ja sekaisin ja silloin niitä ei kyllä kukaan osta. Tämäkin siis pieni lisävaiva, ei riitä että kiikuttaa tavarat paikalle ja hakee viikon päästä rahat pois.

Kirpparin pitäjä muuten totesi, että myyntiin tulee nykyään niin paljon hyvää tavaraa, ettei kaikki tavara mitenkään ehdi löytämään uutta omistajaa vaikka olisi kuinka hyvää ja laadukasta Tämä on seurausta siitä, että ihmiset omistavat niin paljon tavaraa, jotka ovat vähällä käytöllä. Tämä näkyy kirppareilla kasvaneessa tarjonnassa - nyt kun monelle on tullut myös tarve vähentää omistamansa tavaran määrää. Mutta tämänhän minä tiesinkin jo ja todennut täälläkin - kirppareilla on uskomaton määrä hyvää tavaraa myynnissä.

Kotona on nyt taas hyvä hengittää, kun osasta kaapeissa seisoneesta tavarasta on luovuttu! Suosittelen.

Ei yhtä juhlaa vaan kahta

Tämä viikonloppu on juhlaa!

Eilen olin häissä, joissa morsian saapui vihittäväksi ratsain. Valkoinen mekko hulmuten hän ratsasti kauniilla hevosella paikalle. Ihan mahtavaa! Istuin hääpöydässä häävalokuvaajan lähellä ja hän näytti saapumisesta ottamiaan valokuvia. Olivat ehkä hienoimman näköisiä häävalokuvia ikinä. Te rakkaat lukijat joudutte jälleen tyytymään näihin minun räpsäisyihini.

Vihkiminen tapahtui juhlapaikan pihalla ja oli aivan älyttömän kaunis ja tunteellinen. Olen aivan kamala häänössö ja itkeä tirautin kaikille niille kauniille, rakkautta ylistäville sanoille. Eikä minulla ollut edes nenäliinaa taskussa!

Tänään juhlitaan toista rakkautta - kummipojan yksivuotispäiviä. Aurinkokin paistaa pääkaupungissa. Ihan kuin sekin ymmärtäisi ilahduttaa läsnäolollaan juhlaväkeä.

Omenahilloa

Sain käydä hakemassa omenoita kaverin vanhempien pihan puista. Hillonkeittotalkoothan siitä seurasi - mitäpä sitä muuta nuori kaupunkilainen perjantai-iltana tekisi?

Käytin hilloamiseen DanSukkerin pektiinillistä hillosokeria. Perusohje on suoraan sokeripussin kyljestä, mutta omaani lisäsin vielä sitruunan kuorta ja mehua (koska olen minä...) ja yhden vaniljatangon siemenet.

Hillon teko kannattaa aloittaa purkkien puhdistamisella ja desinfionnilla. Itse tiskasin ne ensin huolella kuumalla vedellä. Sen jälkeen kiehautin purkit ja kannet vielä kattilassa ja laitoin puhtaalle keittiöliinalle odottamaan purkitusta.

Omenahillo

n. 2.5 kg omenoita, eli siemenkodat poistettuna omenaa on noin 2 kg
2 dl vettä
2 sitruunan kuori
2 sitruunan menu
1 vaniljatanko (siemenet pois tangosta ja tanko myös hillon sekaan kiehumaan, tanko poistetaan ennen purkitusta)

Pese omenat huolellisesti. Poista niistä siemenkodat ja lohko omenat. Voit kuoria, mutta itse en sitä tee - pidän punaisten kuorien mukana tuomasta vaaleanpunaisesta väristä.

Laita omenalohkot isoon kattilaan pienen vesitilkan kanssa. Raasta joukkoon 2 sitruunan kuori. Keitä kunnes omenat pehmenevät. Soseuta sitten huolella sauvasekoittimella sileäksi.

Sekoita sileään omenasoseeseen vesi, sitruunamehut ja vanilijatangon siemenet. Heitä vanilijatangot myös seoksen joukkoon kiehumaan, antavat lisämakua, ne otetaan pois ennen purkitusta kun ovat antaneet kaiken makunsa. Lisää hillosokeri ja sekoita. Keitä 10 minuuttia välillä sekoittaen.

Purkita hillo puhtaisiin ja kuumennettuihin purkkeihin, täytä piripintaan. Sulje samantien huolella ja anna jäähtyä. Tyhjiö muodostuu purkkiin hillon jäähtyessä ja vetäytyessä pienempään tilaan.

Omenalohkot kattilassa valmiina kiehumaan

Hillo sokerin lisäämisen jälkeen

Valmista on - seitsemän purkkia omenahilloa!

Operaatio: Kirpputori

Olen täällä blogin puolella jo aiemminkin maininnut käynnissä olevasta tavarankarsintaoperaatiostani. Olen etsinyt viime keväästä saakka uutta kotia, joten tuntuu järkevältä käydä omaisuuttaan läpi hyvissä ajoin ennen kuin mitään muuttopäiviä sun muuta on löyty lukkoon. Vielä kun asuu suhteellisen vähäisissä neliöissä (37 m2) niin joutuu oikeasti punnitsemaan sitä, mitä tarvitsee ja mille on tilaa.

Käyn kaappeja kyllä aina tasaisin välein läpi ja kasaan tarpeetonta tavaraa Kierrätyskeskukseen tai Emmaukselle lahjoitettavaksi. Nyt kuitenkin ajattelin, että voisin luopua vähän isommasta määrästä. Ja vähän arvokkaammistakin tavaroista, jotka ovat olleet vähemmällä käytöllä.

Usean viikon ajan olen nyt käynyt kaappeja läpi, pyörittänyt pesukonetta, silittänyt ja hinnoitellut. Nyt tavarat on vihdoin tällä viikolla kannettu läheiselle itsepalvelukirpputorille myyntiin.

Katselin huolissani jo kerääntynyttä tavarapinoa, että tuleeko se koskaan mahtumaan yhdelle kirpparipöydälle. Mutta kyllä ne kaikki sinne upposi, epäilyistä huolimatta!

Asuntokin tuntuu yhtäkkiä avarammalta, kun tavara on vähentynyt. Ehkä se johtuu siitä, että tuijottelin kirpparitavaroiden pahvilaatikoita nurkassa ja asunto on sen takia tuntunut täyteen ahdetulta...

Sienessä

Facebookiin ei kuulemma saa laittaa enää sienikuvia. Se on ilmeisesti ärsyttävää. Mites täällä blogin puolella?

Työpäivän jälkeen, sadetta uhmaten menimme ystävän kanssa tutkimaan salaista sieniapajaamme. Sieniä sieltä löytyi niin paljon kuin oikeastaan jaksoi kerätä. Tulossakin oli vielä vaikka kuinka paljon. Voi tehdä vielä vaikka kuinka monta reissua samoille mättäille.

Mustia torvisieniä ja suppilovahveroita löytyi todella paljon. Kehnäsieniäkin tuli koriin muutama hassu.

Sienimetsällä käynti on kyllä ihan parasta mitä suomalainen luonto syksyn tullen tarjoaa. Minä voisin samoilla metsässä vaikka koko päivän. Koska se nyt ei kuitenkaan ole varsinainen päivätyöni, niin toimii kuitenkin erittäin hyvänä vastapainona toimistopäivän päälle.

Tiesittekö muuten, että jo 20 minuuttia metsässä oleskelua alentaa todistetusti stressiä? Minä en pelkästään tiennyt. Minä voin todistaa.

Paris is always a good idea

Perjantai 13. päivä päätti raskaan työviikon. Oikeastaan raskaan työkuukauden.

Perjantaina 13. päivä ostotarjoukseni ihanasta asunnosta ei mennyt läpi.

MUTTA! Perjantaina 13. päivä päätimme parhaan ystäväni kanssa lähteä Pariisiin! Jo melko pian, vajaan kuukauden päästä. Meillä oli alunperin suunnitelmat lähteä Islantiin, mutta työjuttujeni ja kalliiden lentojen takia vaihdoimme ex tempore suuntaa.

Mikäs siinä, eikös Pariisi ole aina hyvä idea?

Ja hei, ei pyöräkolaria tai muutakaan haaveria! Tänään oli kansallinen tapaturmapäiväkin.

Perjantai 13. päivä oli hyvä päivä. Koska päivä jolloin päättää lähteä Pariisiin ei voi olla läpensä paha. Ja koska Pariisin syksy voi näyttää tältä:

Vuosia yksi ja kilometrejä tuhat

Tasan vuosi sitten, 10.9.2012 kirjoitin Frankly my dearin ensimmäisen kirjoituksen. 1010km + insinööri = tämä kirjoitus -postauksessa kerroin, että sinä päivänä kesän pyöräilysaldo oli juuri ylittänyt 1000 km:n rajan. Ja päälle insinöörismäisesti vähän ynnäilin, että mitä 1010 km pyöräillen käytännössä tarkoittaa.

Tässä on jotain hämmästyttävää. Tänään, 10.9.2013, tasan vuosi myöhemmin ylitin jälleen tuon 1000 km:n rajapyykin tämän kesän osalta! Siitä muistinkin sitten mennä tarkastamaan milloin blogin kirjoittamisen oikein aloitin. Ja huomasin, että sehän onkin tänään blogin 1-vuotis syntymäpäivä!

Vuoden aikana olen kirjoittanut useita muitakin kertoja pyöräilystä. Ja aika paljon kirppareista. Ja ruuanlaitosta ja leivonnasta. Aloitin blogin ajatuksella, että siitä tulee minulle paikka, johon tallennan reseptejäni, kirpparijuttujani ja tekemisiäni. J aika pitkälti tällä linjalla aiheet on täällä pyörinytkin.

Tämä on blogin 182. kirjoitus. Eli uusi postaus on julkaistu keskimäärin joka toinen päivä vuoden ajan. Olen jopa vähän yllättynyt, että olen kirjoittanut niinkin paljon.

On kivaa katsella omia kirjoituksiaan taakse päin. Sitä huomaa kuinka paljon vuoden aikana onkin tapahtunut. Niin paljon hyvää ja kivaa, monta uutta juttua, elettyä elämää. Koko aikaa ei ole ollut kivaa ja ihanaa, mutta blogin avulla muistaa, että aika monena hetkenä kuitenkin on.

Kypäröi pääsi!

Vanha pyöräilykypäräni tuli käyttöikänsä päähän, kun takaosasta lohkesi pala. Kävin eilen kypäräostoksilla ja mietin kypärän käyttöä vähän enemmänkin.

Minulla kypärä on päässä aina pyörällä liikkuessani. En missään nimessä lähtisi pää paljaana pyöräilemään Helsingin kaduille. Vaikka pyöräilykypärän käyttö ilahduttavasti onkin lisääntynyt, niin kaduilla näkyy silti hämmästyttävän usea ilman kypärää pyöräilevä kanssakulkija. Minä en ymmärrä. En mitenkään. Itse asiassa vain noin kolmannes käyttää kypärää pyöräillessään.

Olen todistanut joka vuosi vähintään yhden pyöräkolarin lähietäisyydeltä. Ne eivät ole kaunista katsottavaa. Se, kehen sattuu, on aina ollut pyöräilijä. Kaikissa näkemissäni kolareissa syypäänä on ollut varomattomasti ajava autoilija. Omalla kohdallani läheltä piti -tilanteita on niin paljon että ihan suututtaa. Olen niin onnellinen, ettei mitään ole käynyt. Asiaa auttaa se, että olen oppinut päivittäisen reittini vaarallisimmat kohdat ja osaan olla niissä erityisen varovainen. Silti äkkijarrutuksia tulee vastaan säännöllisin väliajoin.

Pyöräilykypärän käyttö on lain mukaan pakollista, mutta käyttämättäjättämisestä ei rangaista.
Kypärä estää tehokkaasti aivovammojen syntymistä - yhdeksän kymmenestä aivovammasta jäisi kypärää käyttämällä tulematta. Myös iso osa kuolemista olisi mahdollista välttää. Kypäriä on nykään saatavilla niin eri näköisiä ja eri tyylisiä ettei sen siitäkään pitäisi jäädä kiinni. Lässähtäneitä hiuksia pelkäävät suosittelen kantamaan laukussa vaikka pientä putellia hiuspuuteria kuin vaarantamaan oman turvallisuutenne. Aivovamma on liian kallis hinta turhamaisuudesta.

Pyöräilykypärä suojaa, kun sitä käytetään oikein. Tässä ohjeita oikeaan kypäränkäyttöön:

• OIKEA ASENTO: Kypärän on tärkeää suojata myös otsaa, eli lyttyä otsatukkaa pelkäävät saisivat unohtaa pelkonsa (edelleen: hiuspuuteri auttaa!). Takaraivolla keikkuva kypärä on melkein yhtä turha kuin ei kypärää ollenkaan. 
• OIKEA KOKO: Kypärän pitää olla oikeankokoinen. Liian pienestä kypärästä säätövara loppuu lyhyeen ja liian iso kypärä lähtee valumaan niskaan.Kypärän pitää olla suorassa ja tuntua päässä napakalta, mutta ei epämukavalta. Kypärän säätöpanta on helppo säätää itselle sopivaksi pyörittämällä takaraivolla olevaa kiristintä. Kypärän hihnojen yhtymäkohdan tulee sijaita suoraan korvan alapuolella. Hihnat eivät saa olla korvien päällä. Kiinnitys saa olla sen verran väljä, että päätä pystyy kääntämään. Hihna on sopivan tiukalla, jos leuan alle saa yhden tai sormea.
• OIKEA MALLI: Kaikki kypärämallit eivät sovi kaikille. Kypärä pitäisi aina ostaa sovittaen. Ja myyjien asiantuntemusta kannattaa käyttää hyödyksi. Itse sain ainakin erinomaista apua urheilukaupassa kypäräostoksilla myyjältä.

Kun kypärä saa iskun, se on vaihdettava uuteen. Kypärän runko saattaa vaurioitua, vaikka ulospäin ei näkyisi mitään. Tällöin kypärä ei enää suojaa kuten aiemmin.

Kypärätkin vanhentuvat, vaikka niissä ei parasta ennen -päivää olekaan. Käyttöikään vaikuttaa se, miten kypärää käytetään. Hyvin pidetty ja oikein säilytetty kypärä säilyy arviolta 3-5 vuotta. Kypärä on säilytettävä huoneenlämmössä, jotta runkomateriaali eli polystyreeni ei ala hapertua.Vanhenemista ei välttämättä näe silmämääräisesti, joten kypärän vaihtamisesta on tehtävä päätös oman käytön ja kypärän iän perusteella. Kypärän rakennetta tai väriä ei saa yrittää itse muuttaa, ja kypärää saa pestä vain miedolla saippuavedellä. Vahvat liuottimet tärvelevät polystyreenin.

Oman eilen ostamani kypärä on mielestäni varsin söpö. Edellinen oli musta, niin ostin nyt vaihtelun vuoksi valkoisen.

Mikä on teidän suhtautumisenne pyöräilykypärän käyttöön? Käytättekö? Jos ette, niin miksi?

Haastan lopuksi kaikki Frankly my dearin lukijat tarkastamaan pyöräilykypäränne kunnon yllä olevien ohjeiden mukaisesti, ja käyttämään kypärää aina pyöräillessänne!

Kahvia ja karhunvadelmia

Söin Portugalissa aina karhunvadelmia. Ostin niitä siellä lähikaupasta ja napostelin pitkin päivää. Aamupalaksi, jälkkäriksi, kahvin kanssa. Milloin vain.

Eilen Stockan Herkussa sorruin. Ei kyllä käytännössä mitään järkeä maksaa 5 euroa pienestä rasiallisesta karhunvadelmia (suomalaisia, Ruutiaisen puutarhasta Kiteeltä), kun metsät on täynnä marjoja, joita saa ilmaiseksi. Minullakin on taas pakkanen kerätty mustikoita ja vadelmia täyteen, ja muistatte ehkä myös 10 kg:n mansikanpakastusurakkani.

Tänään sitten nautiskelin - kahvia ja karhunvatukoita. Kuin Lissabonissa konsanaan!

Ostoksilla

Olenpas taas käynyt vähän ostoksilla. Oikein merkkivaateostoksilla. Vielä suosikkikaupoissani - Kierrätyskeskuksessa ja Emmauksella!

Eiliseltä Kierrätyskeskus-käynniltä neulelöytöjä vasemmalta oikealle: harmaa Gantin villainen neule (3.5 eur), vaaleanpunainen Gantin villainen neule (3.5 eur) ja ruskea Henry Lloydin puuvillaneule (3.5 eur).

Alkuviikon Emmaus-käynniltä Marimekkoa: punainen trikoopaita (4 eur) ja Mika Piiraisen jokapoika (5 eur).

Eiliseltä Kierrätyskeskus-käynniltä: Peak Performancen ruskeat housut (4.5 eur) ja InWearin farkkutakki (4 eur).

Parin viikon takaa Kierrätyskeskuksesta: Taifunin kauluspaita (5 eur) ja Santarellin pellavapaita (3 eur).

 

Parin viikon takaa Kierrätyskeskuksesta: kahdet nahkasandaalit pikkusiskolle (3 eur / pari).

Ja vielä eiliseltä Kierrätyskeskus-käynniltä: Marimekon iso peltinen Muija-tarjotin punaisena (10 eur) ja 2 kappaletta Arabian Mahonki-sarjan kahvikuppia (1 eur).

En oikeasti käy nykyään oikein koskaan kaupoissa, kun kirpputoreilta tuntuu löytyvän koko ajan niin hyvää tavaraa! Näiden yllä mainittujen koti löytynee äidin, pikkusiskon ja isosiskon vaatekaapista. Kengät menevät varmaan pikkusiskolle. Tarjotin ja kupit jäävät minulle.

Syyskuu

Hei tänään alkoi syyskuu! Nyt on siis virallisesti alkusyksy. Minua ei haittaa. Olen syksyfani. Kirpeät aurinkoiset syyspäivät, värikkäät lehdet, sieniretket, pimenevät illat... Minä tykkään.

Viikonloppu ja elokuun taittuminen syyskuuhun meni mitä parhaimmissa merkeissä. Olimme ystävieni kanssa meidän mökillä. Saunottiin, syötiin, sienestettiin. Pidettiin rapujuhlat. Pelattiin seurapelejä.

Perjantai-iltana laiturilta muuten pystyi ihailemaan upeaa tähtitaivasta. Niin upeaa etten muista vähään aikaan nähneeni. Kuin koko linnunrata olisi siroteltu oman pään yläpuolelle. Hieno tunne. Luonto on hieno.