perjantai 30. elokuuta 2013

Firman piikkiin!

Olin eilen kemuissa. Firmakemuissa. Niitähän ei nykyään järjestetä oikein yhtään. Ymmärtäähän sen, kun taloustilanne on mitä on. Porukkaakin irtisanotaan. Ei ole ollut oikein aihetta juhlaan. Eikä rahaa, jota juhlajärjestelyihin sijoittaa.

Siksi olikin superkivaa että joku pystyi järjestämään juhlat. Iloinen tuulahdus tähän jatkuvaan negatiiviseen virtaan. Positiivista kaiken harmauden ja taantuman keskelle.

Ne olivat syntymäpäiväjuhlat. Yritys täytti 20 vuotta. Yhteistyökumppaneita ja asiakkaita oli kutsuttu mukaan. Minutkin. Kutsussa pyydettiin laittamaan cocktailmekko päälle ja tulemaan mukaan. Meninhän minä, mielelläni.

Koska olen tällainen ekomartta, niin työkin tietty liittyy kestävään kehityksen. Juhlakaluna toiminut yritys toimii samalla osa-alueella. Sitä teemaa oli haluttu tuoda juhlissakin esiin. Oli niin kivoja ideoita, että halusin täälläkin jakaa:
  • Ilmoittautumisvaiheessa juhlavierailta kysyttiin millä kulkuneuvolla ja kuinka monta kilometriä kukin matkustaa juhlia varten. Kunkin liikkumisen päästöt kompensoitiin sijoituksella hiilidioksidirahastoon. Minä menin pyörällä (olen mestari ajamaan mekko päällä ja korkkarit jalassa), joten en aiheuttanut kulkutapapäästöjä. Juhlapaikkakin oli valittu sillä ajatuksella että sinne on mahdollisimman helppo mennä julkisilla kulkuneuvoilla - kauempaakin tulevien.
  • Menu oli rakennettu lähiruuan varaan. Lihaa ei tarjoiltu, Kainuun kuhaa kylläkin. Ja ei, kenellekään ei jäänyt nälkä. Oli Kumpulan vadelmaa, alkudrinkissä jotain suomalaista kotipolttoviinaa, herkkutattia Nuuksiosta sun muuta. Ruokaa oli myös varattu niin, ettei siitä tule hävikkiä. Juhlan juontaja lupasi vielä syödä kaikkien ylijäämäjälkiruuat ihan varmistaakseen asian omin käsin.
  • Alkudrinkki oli tuorekurkku-smoothie, jota juotiin makaroni-pillin läpi! Siis sellaisen spagetin, jossa menee reikä keskellä (mikä sen oikea nimitys nyt onkin). Biohajoava pilli siis, tosiaan. Ehdottoman toteutuskelpoinen idea myös omissa juhlissa.
  • Viini oli italialaista luomuviiniä - ihan suomalaiseen viiniosaamisen ei oltu uskallettu luottaa (hyvä niin).
Illan esiintyjiä olivat mm. Madventures Riku ja Tunna, jotka vetivät kolme mini-debattia liittyen kestävään kehitykseen. Paikalle oli saatu korkean tason panelisteja keskustelemaan. Illan juhlapuheen piti Pekka Haavisto.

Yllätysesiintyjäkin siellä oli. Kari Peitsamo!

Kari veti jälkiruuan jälkeen kolme biisiään hauskoilla spiikeillä ladattuna - "Checking and bowling" (kertoo tullivirkailijasta, joka harrastaa intohimoisesti keilausta), "Cabin crew please be seated for takeoff" (joka kertoi jännittävän tarinan lentokonematkasta), sekä "Ice-hockey for you" (joka kysyi kuulijalta että kiinnostaako haljennut huuli ja iltasuihku 20 miehen kanssa?). Yleisön pyynnöstä tuli vielä encore. Taisi olla juhlakansana muutama kauppaopiston nainen, että tulihan sekin sitten sieltä grande finalena.

Otin ihan kuvankin.

torstai 29. elokuuta 2013

Kirpeä sitruunapiirakka

Paasasin vastikään siitä brownien paistoajasta. Siis siitä, että tahmean lopputuloksen aikaansaamiseksi leivonnainen tulee ottaa uunista jo vähän ennen kuin on oikestaan valmista. Ja että reseptin voi pilata oikeastaan vain liian pitkällä paistoajalla (--> paasaukseen).

Mulle tuli siitä mieleen tämä reseptikätköjeni sitruunapiirakan ohje, jossa myöskin nuukaillaan paistoajalla. Resepti on älyttömän hyvä - olin vain onnistunut unohtamaan sen olemassaolon!

Viikonloppuna lähden kaveriporukalla meidän mökille. Mikä ihana tekosyy leipoa, kun on syöjätkin valmiiksi kartoitettu!

Tässä kirpeäntahmeessa sitruunapiirakassa on palaset kohdallaan. Sitruunanrakastajille tämä on aika must, uskon kuitenkin että maistuu hyvälle myös muiden suussa. Piirakka tykkää siitä, että sitä lepuutetaan ainakin yön yli jääkaapissa, näin maut tasoittuvat ja rakenteesta tulee sellainen tahmeantiivis.

Jos uskotte sanaani niiden brownieiden lyhyessä paistoajassa, niin uskokaa vielä enemmän tässä. Täyte ei saa missään nimessä ruskettua. Ole tarkkana, täyte voi nimittäin muuttua kitkeräksi jos rupeat oikein kunnolla paistamaan.

Mun uunissa riitti hyvin 10 minuuttia sen jälkeen kun täyte on lisätty. Ja tarjoilussa muuten optimaaliratkaisu on tomusokerihuntu ja pallo hyvää vanilijajätskiä kaveriksi. Aiai...

Resepti on alunperin Hanna Jenseniltä kopioitu.



Kirpeä sitruunapiiras

Pohja:
2.5 dl jauhoja
0.5 dl  sokeria
1 tl vaniljasokeria
150g voita

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseokseen huoneenlämpöinen voi nokareina. Sekoita tasaiseksi massaksi. Taputtele pohja piirakkavuokaan.
Esipaista pohjaa uunissa noin 10-20 minuuttia.

Kun pohja on uunissa, valmista täyte.

Täyte:
3 munaa
2 dl sokeria
0.5 dl vehnäjauhoja
1 ison sitruunan mehu (n. 5 rkl)
1 sitruunan kuori

Vatkaa muna ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi sekaan vehnäjauhot ja kaada mukaan sitruunan mehu ja kuori.

Kaada täyte piirakkapohjan päälle ja siirrä piirakka takaisin uuniin noin 10 minuutiksi. Tämä on se paistovaihe jossa pitää olla tarkkana! Älä siis ruskista!

Jäähdytä piirakka ja siirrä se kylmään. Maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Ennen tarjoilua ripottele tomusokeria päälle.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tämän aamun luontohetki

Taas piti aamupyöräilyllä kaivaa kamera esiin! Niin kauniita ovat aamut kun kesä alkaa taittua syksyn puolelle.




Kyllä Vantaallakin voi olla kaunista. Kuvissa mutkittelee Vantaanjoki.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Lidlissä

Kävin tänään paitsi varaamassa sen kirpparipöydän niin samalla reissulla myös Lidlissä.

Lidl on kyllä erinomainen poikkeus Helsingin itäisen kantakaupungin marketeissa leipätarjonnan osalta. Täällä päin nimittäin ei kaupoissa tunnu olevan tarjolla mitään järkevää leipää. Pelkkää muovipussitavaraa isoilta leipomoilta, lähinnä sämpylää ja valmisviipaletta. Rapeakuorista maalaisleipää täällä saa hakea. Sitä on välillä vaikea ymmärtää tällaisen kaakkoissuomalaiseen lähileipomokulttuuriin tottuneen (siellä ne lähileipomot siis joka päivä toimittavat leipää paikallisiin marketteihin).

Se Lidlin paistopiste ei ole yhtään hassumpi. On maalaisleipää, siementäyttä ruisleipää, ciabattaa. On todella hyviä croissantteja. Ja hinnat varsin järkevät. Ostin tänään myslileipää, jossa oli ihanan rapea kuori.

Vähän Lidlin reseptejä kuitenkin tuunaisin ja kehittäisin. Leivät ovat kauniita ja rapeakuorisia, mutta pääosin mielestäni vähän mauttomia. Useimmista leivistä puuttuu happamuus, joka mielestäni pitäisi olla leivän perusmaku. En tiedä johtuuko myös hieman suolaton maku happamuuden puutteesta vai pitäisikö suolaakin vähän lisätä. Leivissä on älyttömän hyvä yritys, mutta viimeinen silaus puuttuu.

Tutkin myös Lidlin muut hyllyt. Leivän lisäksi ostin nipun retiisejä, luomusitruunaa, juustoa, kinkkua, sinappia. Kirsikkahilloa hipelöin, mutta koska kaapissa on itse tehtyjä hilloja, jätin sen hyllyyn. Kiva yllätys oli löytää pikkuämpärillinen kreikkalaista jugurttia, josta oli tullut kevyempi versio alkuperäisen 10 % rasvaisen rinnalle.

Olen aina Lidlissä vähän hukassa, kun käyn siellä niin harvoin. Siksi kysynkin nyt teiltä: mitä te ostatte Lidlistä? Mitkä tuotteet ovat siellä erityisen hyviä? Ainakin vanilijajätski on älyttömän hyvää, sen tiedän. Mitä muuta? Kertokaa omia suosikkejanne kommenttiboksissa!

Laatikkopino

Varasin tänään pöydän läheiseltä itsepalvelukirpparilta. En ole pitkään aikaan myynyt tavaraa kirpputorilla, vain lahjoittanut. Olen viime vuosina nimittäin kantanut säännöllisin välein kassi kerrallaan joko hyväntekeväisyyskirppareille lahjoitukseksi tai kierrätyskeskukseen.

Tämä kirpputorijuttu on yksi monista syysprojekteistani. Ajattelin karsia vaihteeksi tavaraa vähän reilummallakin kädellä. Tämä liittyy oikeastaan käynnissä olevaan vähän isompaan pääprojektiin - uuden asunnon metsästykseen. On sitten vähemmän turhaa tavaraa kannettavaksi uuteen unelmaasuntoon, kun sellainen vihdoin joskus löytyy.

Vaikka kirpparin pöytävaraus osuukin tosiaan vasta useamman viikon päähän olen hyödyntänyt tälle päivälle osunnutta puuhastelupuuskaa projektin eteenpäinviemiseksi. Olen sortannut sortannut kaappeja koko päivän. Pesukone on laulanut jo useamman koneellisen verran (koska kirpparille pitää viedä ehdottomasti vain puhdasta tavaraa!) ja olen jo aloittanut hinnoitteluakin. Se kun on suhteellisen hidasta leikkaa-kirjoita-teippaa -puuhaa.

On ihanaa saada kaappeja ja nurkkia tyhjennettyä ja tavaraa kiertoon. Miinuksena tämän päivän lopputuloksena on nyt kasautunut hirveä tavaralaatikkoläjä asunnon nurkassa, jota joudun nyt sietämään silmissäni. Siinä ne kirpparille lähteävät tavarat nyt odottavat monta viikkoa ennen kuin pääsen viemään ne myyntiin. Pienen asunnon ongelmia...



Krääsää?

En tykkää krääsästä. Kaikki sellainen epämääräinen made in China -tyyppinen pikkuturhake aiheuttaa minussa inhoallergiaa. Ihan kuin maailmassa ei olisi roskaa jo riittävästi, etteikö sitä pitäisi täyttää vielä kaiken maailman "hauskalla" muovitavaralla ja koriste-esinekrääsällä. Ensin tuottaa sitä tavaraa saastuttavissa hikipajoissa ja sitten vielä rahdata sitä tuhansien kilometrien päähän kertakäyttötavaraksi. Kaikenmaailman euron kaupat sun muut Prisman koriste-esinehyllyt kierrän kaukaa.

Tiger - tuo tanskalaisten lahja pikkutavaramarkkinoille aiheutti minussa Suomeen tullessaan vilunväristyksiä. Eikö maailmassa ole jo riittävästi hassunhauskoja kynätelineitä ja vappunaamareita? Tarvitaanko taas yksi kauppa myymään meille kaikkea "pientä ja kivaa"?

Tämä ennen kuin kävin koskaan varsinaisesti kaupassa (ja tämä tapahtui itse asiassa keväisellä Kööpenhaminan reissullani). Tigerista saa nimittäin niiden kynätelineiden ja naamareiden lisäksi myös jotain kivaa, joissa tanskalainen suunnitteluosaaminen paistaa läpi (jälleen kerran).

Nimittäin lautasliinoja! Superkivoja. Ihania värejä ja kivoja kuvioita. Ja halvalla - eurolla paketti! Valinnanvaraa on ja kuositkin taitaa säännöllisin välein vaihdella. Ainakin nyt siellä käydessäni oli erilainen valikoima kuin keväällä.


Ja hei, löytyi sieltä pyöränsatulallekin sateensuojapussi. Meidän talossa kun ei esimerkiksi ole kunnon pyörävarastoa vaan menopelit joutuu oleilemaan suurimman osan ajasta sateiden armolla. Ei oo kivaa sadeyön jälkeen asetella takapuoltaan märälle satulalle. Tähänkin ratkaisun tarjosi Tiger.

lauantai 24. elokuuta 2013

Mustaa makkaraa

Mulla viime viikko oli aikamoista haipakkaa. Alkuviikko hujahti työmatkalla ja loppuviikosta paiskin sitten pitkää päivää siellä matkalla käsiteltyjen asioiden eteenpäinviemiseksi.

Matkan jälkeen jääkaappikin ammotti tyhjyyttään - niin kuin aina. Ampaisin työpäivän jälkeen pyörälläni hikisenä ja nälkäisenä lähikauppaan, takaraivossa ajatus etten kyllä jaksa valmistaa mitään. Ajatuskin löi ihan tyhjää, eikä mieleen tullut mitään muuta helppoa ruokaa kuin juustoleipä. Eineshyllylläkin olen ihan muukalainen ja suoraan sanottuna mielummin syön sen juustoleivän kuin jonkun einesjutun.

Seisahduin miettimään marketin palvelutiskin eteen, ja muistin mielikuvan, että siellä tiskin toisessa päässä, grillattujen kanojen sun muiden keskellä on muutakin ruokaa. Siis sellaista, joka myydään lämpimänä mukaan.

Yllätyin tiskin laajasta valikoimasta, oli kaalikäärylettä, lihapullaa ja muusia sun muuta. Mutta voi ah, mitä siellä seassa myös oli! Mustaa makkaraa!

Olen syönyt mustaa makkaraa viimeeksi lapsuudenkodissa. Siellä sitä aina välillä paistettiin ruuaksi ja syötiin puolukkahillon kanssa. Olen joskus aikuisiälläkin hipelöinyt makkarapakettia kaupassa, mutta 700g pakkauskoko ei ole houkuttanut ja mustamakkarat on jäänyt ostamatta.

Palvelutiskillä myyjä kysyi otanko yhden suunnan vai kaksi. Katsoin mutkittelevaa makkarapötköä ja pyysin yhtä. Siitä tuli täydellinen iltapala. Vähän askeettinen, ehkä, mutta siihen hetkeen ihan täydellinen. Puolukkahilloakaan ei kaapissa ollut, mutta siskon tekemä chutney toimi erinomaisena tuuraajana.


Ja hyvältähän se maistui. Just niin kuin lapsenakin.

torstai 22. elokuuta 2013

Aamun luontohetki: Niilinkö hanhet?

Urbaani ympäristö tarjosi jälleen bongarille luontohetken. Valtava satojen yksilöiden kanadanhanhilauma Tuomarinkylän pelloilla sai ohi pyyhältävän työmatkapyöräilijän pysähtymään ja kaivamaan valokuvausvälineen esiin.

Vaikken ihan hirveästi olekaan mikään lintufani niin mielestäni on hauskaa bongailla luontojuttuja ja havainnoida luonnon kiertokulkua myös kaupunkiympäristössä.



Heinätyöt -postauksessa on muuten valokuvia heinäkuun puolivälistä samalta kohdalta. Kuvia vertailemalla näkee, että kesän on taittunut alkusyksyn puolelle. Heinätkin on jo korjattu paaluista kuivumasta.

Hanhia kuvatessa tuli muuten mieleen se jokusen vuoden takainen "Niilin hanhet" -juttu. Muistatteko?

Tämä 2009 vuoden internet-hitti oli jonkun älynväläys, jossa Syyriasta kotoisin olevan kurditaustaisen häälaulajan Ebdo Mihemedin laulu Pinsedî Zêde oli täydennetty tekstityksellä, joka sai laulun sanat kuulostamaan ääntämykseltään suomen kieleltä. Pinsedî Zêde kuulostaa ääntämykseltään Pensselisedältä, josta Mihemedin kutsumanimi juontaa juurensa. Tämä oli tietysti superhauskaa koska Ebdo oli setä, jolla on tuuheat pensseliviikset.  Niilin hanhet -nimi tulee laulun kertosäkeessä toistuvasta fraasista. Olipa sanoitukseen myös tungettu sellaisia superhauskoja juttuja kuin "Meisseli-setä" ja "omaan perseeni Niilin hanhet"...

Helsingin Sanomien toimittaja vielä kaiken lisäksi paikallisti laulajan suomalaisten kurdien avustuksella Koillis-Syyriaan, jossa tämä toimi häälaulajana. Hän oli ilahtunut kuullessaan menestyksestään Suomessa ja halusi Helsingin Sanomien kautta välittää viestin ihailijoilleen: "Kutsukaa minut konsertoimaan!". Joku suomalainen tuotantoyhtiö näin sitten tekikin ja Pensselisetä saapui Suomeen konserttikiertueelle - kahdesti. Täällä hänelle iskettiin kouraan iso maalauspensseli, jota hän sitten heilutteli lavalla Niilin hanhia laulaessaan. Tehtiin hänelle muitakin "käännöshittejä" YouTubeen, kuten Mursuvaara, Lakana, Mineraaleja, Mihemmedin Eskimolaulu sekä Talon Kastike.

Huvittavaa, ehkä. Mutta tässä muutama vähän vähemmän hauska puoli asiasta:
  • Ebdo Mihemed halusi suomalaisissa haastatteluissa käytettävän hänen arabiankielistä nimeään Abdo Mohamed. Helsingin Sanomat vihjaa, että tämä valinta johtuu Syyrian diktatuurista. Kurdivähemmistö ei voi esimerkiksi opiskella omalla äidinkielellään, vaan arabia on ainoa tunnustettu kieli.
  • Pinsedî Zêden alkuperäiset sanat kertovat surullisen tarinan ”tytöstä, joka pyytää äidiltään lupaa lähteä rakastamansa pojan matkaan, mutta äiti kertoo, että tytär onkin jo vaihdettu lammaslaumaan”.
  • Aluksi Mihemed ei ollut tietoinen omasta internet-suosiostaan, koska YouTube on Syyriassa kielletty.
  • Vuosina 2011 ja 2012 hän ollut suomalaisen median paikalliskontakti Syyrian sisällissodan raportoinnissa.
  • Mihemedilla on nykyään keikkoja hyvin vähän, koska sisällissodasta johtuen häitä ei juuri järjestetä.
Loppuhuipentumana - hyvät naiset ja herrat: Niilin hanhet!




Tutkiva journalisti luotti tässä postauksessa Wikipedian tietoihin.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Working girl in Copenhagen

Käväisin vaihteeksi työasioissa Kööpenhaminassa. On se kyllä kaunis kaupunki. Vai mitä siitä sanotte, että kun lähdin päivän kokoustilasta, niin heti etuovella odotti seuraava näky:


Ravintola Nomakin oli siinä aivan vieressä:


Työläisnaisen matkavarusteet - matalat kengät ja perässä vedettävä matkalaukku:


Jotkut siellä meloivatkin:


Lentokentällä nuupahtaneen matkanaisen virkisti Starbucksin uutuus: limenmakuinen Refresha. Tässä juomassa mainostekstien mukaan ideana oli kahvin kofeiini ilman kahvin makua. Kofeiinit juomaan olikin ujutettu "Green coffee extractin" muodossa. Kaikki kahvipavut ovat kuulemma vihreitä ennen kuin ne paahdetaan. Starbucksin innovaattorit olivat keksineet, että miten pavuista saadaan puristettua kofeiini irti ennen paahtoa ja tätä uutetta voidaan käyttää tällaisissa ei kahvilta maistuvissa juomissa. Ei tuo hassumpi juoma ollut, vaikka kahvista edelleen eniten tykkäänkin. Limen lisäksi kupista löytyi mintun ja kurkun makua. Vähemmän makeaa lopputulosta olisi kylläkin tällainen kirpeysfani juomalta toivonut.


Kotiin tuliaisena lentokentän alesta Elisabeth Ardenin Eight hour creamia (olen voiteesta joskus aiemminkin täällä maininnut, kuuluu luottorepertuaariini) ja pullo portviiniä. Syysillat tulevat ja kesähelteiden jälkeen roseét alkaa täällä vaihtua portviineihin. 

Onnistuin muuten kävelemään Kastrupin kentällä Victoria's secretin myymälän ohi, vaikka heidän ihania vartalovoiteitaan rakastankin. Oli vanhoissa tuubeissa vielä sen verran täytettä, että uutta ei tarvittu.

Ja lopuksi: lämpimästi tervetuloa blogiin kaikki uudet lukijat. Teitä on ilmestynyt tänne viimeaikoina hämmästyttävän paljon. Tuntuu kirjoittajasta tosi kivalta!

PS: Herranenaika, tämä postaushan oli ihan kuin jostain kosmetiikkablogista! Kaksi linkitettyä rasvavinkkiä samassa postauksessa! Ou nou, pikaisesti kurinpalautus ja paluu arkisten reseptien ja kirpparilöytöjen pariin...

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Amerikkalaiset browniet - ainoa oikea ohje

Amerikkalaisista brownieista on olemassa varmaan sata ja tuhat eri reseptiä ja versiota. Osaa reseptejä seuraamalla kuitenkin päätyy liian kuivaan ja kakkumaiseen lopputulokseen. Ja voi mikä pettymys sellainen voikin olla! Suklaakakku on suklaakakkua ja brownie on sitten ihan erikseen.

Vannon brownie-ohjeen nimiin, jonka Hanna Jensen on joskus vuosia sitten julkaissut jo päättyneessä Jensenin kiusaukset -ruokablogissaan. Lopputuloksesta tulee nimittäin juuri oikeanlainen, sellainen sitkoinen. Resepti on peräisin Amerikasta ja annettu lisäohjeistuksella, että lopputulos pitää ottaa uunista ulos vähän ennen kuin näyttää varsinaisesti valmiilta. Eli siis silloin, kun leivonnainen näyttää vielä vähän raa'alta. Silloin koostumuksesta tulee oikeanlainen - kosteantahmea.

Tätä ohjetta ei voi mokata kuin liian pitkällä paistoajalla. Se on suunnilleen vajaa puoli tuntia, vähän uunista riippuen.

Hämmästyttävintä tässä reseptissä on se, ettei tähän tule ollenkaan suklaata. Kuitenkin lopputulos on täyteläisen suklainen. Ja pelkällä kaakaojauheella! Reseptin kätevyyttä tukee myös se että siihen tulee aika pitkälti kaapista löytyviä perusaineksia - ainakin sellaisia mitä minun kaapistani löytyy lähes aina. Siksi se on toiminut useaan otteeseen hätävaraleivonnaisena yllättäen tulevien vieraiden varalta tai jos tietää että on tulossa vieraita, muttei jaksa lähteä kauppaan.

Kävin tänään syksyn ensimmäisellä sienireissulla ystäväni kanssa. Tein meille mukaan evääksi sämpylätaikinaan käärittyjä tuoremakkaroita ja jälkiruuaksi näitä brownieita. Niitä oli mukava metsässä pienen järven rannalla kaatuneen puun päällä istuessa nauttia.


Sieniretkellä eväänä oli itse tehtyä mustaherukkamehua ja sämpylätaikinaan käärittyjä tuoremakkaroita.
Jälkkäriksi browniepala luonnon helmassa nautittuna

Amerikkalaiset browniet

3 dl vehnäjauhoja
0,7 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
125 g voita tau margariinia
0,5 dl kaakojauhetta
3 munaa
ripaus suolaa
3 dl sokeria

Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri kulhoon. Sulata voi ja sekoita voin sekaan kaakaojauhe. Jäähdytä hieman.

Vatkaa munia ja suolaa ensin hieman, lisää sitten sokeri ja vatkaa kestäväksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kaikki ainekset varovasti yhteen.

Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia.

Sienisaalis oli muuten aika vaatimatonta. Muutama tatti siellä täällä ja pari pikkukanttarellia. Muistoissa ovat parin viime vuoden superrunsaat sienisaaliit. Taitavat tänän vuonna jäädä haaveeksi.

lauantai 17. elokuuta 2013

Vieraalla maalla kaukana

Vai onkohan Järvenpää nyt niin vieras maa, saati kaukana?

Matkustan työasiossa suhteellisen säännöllisesti, mutta harvemmin Suomessa. Kuitenkin välillä jos työ vie johonkin toiseen suomalaiseen kaupunkiin olen mahdollisuuksien ja aikataulun antaessa myöten käväissyt myös paikallisilla kirpputoreilla. Siinä on jotain jännittävää mennä vieraan kaupungin vieraalle kirpputorille. Ei koskaan tiedä odottaako siellä surkea romukasa vai löytöparatiisi.

Minulla on parhaillaan menossa yksi työjuttu, joka vie minut kolmen vuoden ajan yhteensä kuusi kertaa Järvenpäähän. Aina tasan puolen vuoden välein. Tällä viikolla oli jo kolmas kerta kun sinne menen, mutta ensimmäinen jolta löytyi aikaa kirpparipiipahdukseen. Ennakoin, että joudun odottelemaan junaa jonkin aikaa, joten katsoin etukäteen onko juna-aseman lähellä sopivia kirpputoreja.

Niitä oli kaksi - KierrätysMylly, joka oli käsittääkseni paikallinen kierrätyskeskus, sekä ViaDia-niminen itsepalvelukirpputori. KierrätysMylly oli aivan surkea paikka - rikkinäistä ja likaista tavaraa pullollaan. Ainoa tunnistettava esine oli kaksi Arabian Teema-lautasta, joille oli lätkäisty 7 euron hintalappu. Naurettavaa, sanon minä.

ViaDia olikin sitten aivan toista luokkaa. Järvenpään kävelykatu Jannella sijaitseva isohko itsepalvelukirppis oli siisti ja täynnä hyvää tavaraa. Mukavan valoisa liiketila toi mieleen kaupan, eikä varastomaista romuläjää. Plussaa myös ystävällisestä palvelusta ja rautatieaseman viereisestä sijainnista.

Löysin jälleen yhden Arabian kukkaruukun, joita olenkin nyt viimeaikoina kirppareilta bongaillut. Kokemukseni mukaan hintahaarukka on näissä harvinaisen kirjava - halvimmat näkemäni olivat 2 euroa kappaleelta (jotka myös itse ostin), kalleimmillani olen nähnyt näitä 25 euron hintaan. Tällä kertaa löysin valkoisen kappaleen 5 eurolla.

Lisäksi mukaani lähti NoaNoan vaalea mekko 7 eurolla. Vaikka vaatekuvistani tuleekin aina ihan kauheita, niin uhmaan taas estetiikkaa ja lätkäisen kuvan tänne. Koittakaa kestää.


Aina sitä ei muuten tarvitse lähteä kirppareille löytöjä tekemään. Meillä on työpaikan keittiössä pyörinyt pitkään orpo kukkamaljakko, jonka alkuperästä ei ole kenelläkään tietoa eikä sille ole mitään käyttöä. Oli jo lähdössä lasinkeräykseen, kun nappasin sen turvaan ja ajattelin keksiväni sille käyttöä.

Pieni aavistus minulla maljakosta kuitenkin oli ja kotona googlailu vahvistikin aavistukseni: Tamara Aladinin Riihimäelle 1971 suunnittelema Tuulikki-maljakko oliivinvihreänä. Tarkan silmän ohi sitä ei näköjään kovin helposti livahda mitään design-aarteita.


perjantai 16. elokuuta 2013

Mustikkapannukakku

Lomalla tuli kerättyä aika lailla mustikoita. Olen popsinut niitä aamupalaksi. Ja iltapalaksi. Vähän välipalaksikin.

Jääkaapissa lymyilleet loput mustikat päätin pyöräyttää pikkuiseksi pannukakuksi. Clafoutikseksi, sanoisi ranskalainen. Tai no virallisesti clafoutikseen tulee kirsikkaa, mutta ei se taida olla niin nökönuukaa. Kutsutaan tätä nyt varmuuden vuoksi suosiolla kuitenkin mustikkapannukakuksi.

Olen jo aiemmin julkaissut vadelma-clafoutiksen ohjeen, johon tuli mausteeksi myös ruusuvettä. Ohje on niin hyvä että sopii sovellettavaksi muillakin marjoilla. Ja miksei hedelmilläkin. Valurautapannussa tehty pannukakku ei ole liian suuri yhden hengen taloudelle ja siksikin tykkään tästä ohjeesta. Jos et omista valurautapannua, niin pannun kokoinen uunivuokakin soveltuu hyvin.

Mustikka ja sitruuna sopii mielestäni erinomaisesti yhteen. Yhden sitruunan raastettu kuori pääsi siis vielä mustikan kaveriksi taikinaan.

Laitoin omaan versiooni niin paljon mustikkaa, että tästä tuli melkein kuin mustikkapiirakka!



Mustikkapannukakku sitruunalla ("Clafoutis")

1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl vanilijasokeria
3 kananmunaa
3 rkl sulatettua voita
2 dl maitoa
3 dl mustikkaa
1 sitruunan kuori raastettuna

Voita vuoan voiteluun ja halutessa tomusokeria valmiin pannukakun päälle


Laita uuni lämpeämään. Voitele valurautapannu. Sekoita keskenään jauhot ja sokeri. Lisää mukaan kananmunat ja sulatettu voi, vatkaa vispilällä sekaisin. Lisää maito ja vispilöi kevyeksi ja kuohkeaksi. Lisää taikinaan lopuksi mustikat ja raastettu sitruunan kuori.

Kaada taikina paistoastiaan. Paista 30-35 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Koristele valmis pannukakku halutessasi tomusokerilla.

torstai 15. elokuuta 2013

Kommentit

Ystäväni valitteli blogin kommentoinnin tylsää kuvatunnistetoimintoa. Siis sitä kuvasta poimittavaa sana-numerohässäkkätoimintoa, josta on usein hankala saada selvää. Olin jo aiemmin yrittänyt laittaa sitä pois päältä mutta jostain syystä en onnistunut.

Yritin nyt uudestaan ja ehkä onnistuin. Toivottavasti kommentointi on nyt helpompaa ja mukavampaa! Niiden saaminen on ainakin huippumukavaa (vink vink lukijat)!

Kuva ei liity tähän muuten mitenkään, mutta katsokaas miten söpösiä tuotoksia kasvaa meidän mökin kasvihuoneessa.

 



tiistai 13. elokuuta 2013

Inspiroiduin: Kesäkurpitsakakku


Blogeja selatessaan saa kyllä olla varovainen, niin helposti sitä inspiroituu juttuja ja reseptejä selaillessaan!

Herkku ja koukku sen tällä kertaa teki. Inspiroi. Kaikkea sitä internetistä löytääkään. Kuten reseptin kakkuun, johon tulee raastettua kesäkurpitsaa. Kardemummainen kesäkurpitsakakku! Kuulosti ajatuksena niin kummalliselta ja kummallisen kiehtovalta, että halusin kokeilla. Vielä kun blogissa kehuttiin vuolaasti lopputulosta.

Kakku oli helppo ja nopea tehdä. Ainekset vain sekoitettiin kulhossa keskenään, ilman kummempaa vatkausta sun muuta kommervenkkiä.

Lopputulos oli kyllä aivan älyttömän herkullinen! Kesäkurpitsa teki kakusta todella muhevan ja kostean. Rakenne oli melkein kuin täydellisesti onnistuneen mutakakun. Sellaisen, jossa suklaan sijasta on - noh - kesäkurpitsaa.

Tämä kakku pitää vain kokeilla ja maistaa. Se on varsinainen kauden herkku, sillä kesäkurpitsat ovat nyt kaupoissa parhaimmillaan. Maidoton ja munatonkin se on, jos jollakulla on sellaiseen tarvetta.



Kesäkurpitsakakku
(resepti kopioitu täältä)

0,5 dl vettä
1 dl öljyä (rypsi- tai oliiviöljyä)
1,5 dl sokeria
4 dl raastettua kesäkurpitsaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
2 tl kardemummaa
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele kakkuvuoka ja korppujauhota se. Sekoita kulhossa vesi, öljy, sokeri, raastettu kesäkurpitsa, vaniljasokeri, suola ja kardemumma. Sekoita ensin toisessa kulhossa vehnäjauhot, ruokasooda ja leivinjauhe, ja yhdistä ne sitten muiden aineiden joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

Kaada taikina irtopohjavuokaan ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Paista noin 30 minuuttia eli kunnes kakun pinta on saanut kauniin värin ja kakku on sisältä kypsä.

Arjen vinkit ja niksit: pieniä ostoksia

Niksi-Pirkka täällä taas hei! Arjen vinkit ja niksit -osioni jatkuu taas! Jo neljäs osa menossa. Kolmeen ensimmäiseen voi tutustua tästä (keittiöniksit), tästä (säilytysniksit) ja tästä (kännykkäniksi).

Tällä kertaa vinkkaukset liittyvät pieniin ostoksiin, joita kaupassa ostoskoriin nappaamalla saa pieniä helpotuksia arkeen. Toivottavasti postaus ei hengi liikaa kaupallisuutta - keskityn vain itse hyviksi havaitsemiini tuotteisiin, mielestäni sellaiset ansaitsevatkin pientä kohotusta kaiken toimimattoman krääsän ja turhakkeen keskellä. Eli tiedoksi vain, että Ikea tai lähimarketti ei sponsoroi (heh)!

Ikeasta:
  • Tyynynsuojat. Ihan huiput! Siis sellaiset vetoketjulliset paksuhkot pussukat, jotka laitetaan tyynyn päälle. Koko tyynyä ei tämän jälkeen tarvitse todellakaan pestä usein, kun suojapussin voi sujauttaa pyykkiin (tyynyt suositellaan pestävän 3-4 kertaa vuodessa). On sen verran paksuakin kangasta, että muhevoittaa tyynyä mukavasti kaupan päälle. Ikeassa on vastaavia suojia muistaakseni myös petauspatjoille, mutta sitä en ole kokeillut. Saattaa olla seuraava hankintani, jos sinne päin satun päätymään.
  • Pakastepussit, sellaiset moniväriset, joita myydään valkoisessa pahvilaatikossa on tosi vahvaa ja hyvää muovia, ja niissä on vielä samanlainen sulkusysteemi kuin Minigripeissä, mutta tuplana. Kierrättäjä/nuukailija tykkää, kun pussi kestää usemmankin käyttökerran ja pesun.
  • Muoviset pussinsulkijat. Värikkäät, joita on pussissa monia. Näppäriä kaikenmaailman jauho-ja ryynipussien sun muiden kanssa.
  • Laatikonsuojamatto. Sellainen etäisesti kuplamuovilta näyttävä. Toimii kivasti vetolaatikkojen pohjalla liukuesteenä ja pitää kitkansa ansiosta tavarat hyvin paikoillaan ja järjestyksessä.

Lähimarketista:
  • Universal stone. Moneskohan kerta oli, kun mainitsen tämän blogissani?
  • Pesupussi. Sellainen valkoinen verkkokangasta oleva pikkupussi hienopyykille. Tarkoittaa itsellä lähinnä rintaliivejä. Myös sukkahousut tulevat todennäköisemmin vahingoittumattomana pesusta, kun laittaa ne ensin pesupussiin. Valko- ja kirjopyykille omat pussukat - värjäytyy pesuissa jonkin verran.
  • Dr. Beckmannin liankeräysliina. Pesukoneeseen heitettävä lappu, joka lupaa kerätä irtoavat värit ja liat itseenä, ettei sotke ja värjää muita vaatteita. Äitini vinkistä ostin näitä ihan taannoin käyttöön, ja näyttäisi toimivan. Ratkaiseeko tämä mustavalkoisten vaatteiden pesuongelmat?
Muualta:
  • Pesupähkinät. Super-eko pesuaine. Pähkinöiden kuorissa on saponiiniä, joka liukenee yli 30-asteisessa vedessä ja toimii luontaisena pesuaineena. Muutama pähkinänkuori pienessä kangaspussissa pesee koneellisen pyykkiä, 40 asteessa pestessä voi käyttää kahdestikin. Omani ostan Punnitse ja säästä -kaupasta.
  • Softcare Furniture protector (tekee suojakalvon esimerkiksi sohvan pintaan, eikä kaikki läikkyneet jutut imeydy tyynyihin) ja saman sarjan Textile cleaner (näppärä suihke poistaa esim. siitä sohvasta tahroja ja likaa). Myydään esim. Anttilassa ja huonekalukaupoissa.
  • Nyppyleikkuri, jonka näppäryydestä olen kirjoittanut jo aiemminkin. Superhyvä vaatehuollossa, siistii nyppääntynen vaatteen helposti. Omani on OBH Nordican, Stockmannilta hankittu.
Mitenkäs teillä siellä ruudun toisella puolella? Onko hyviä vinkkejä pikkuostoksista, jotka helpottavat arkea? Kiinnostaisi kuulla --> kommenttiboksi!

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kahvia!

Rakastan kahvia. Elän maailmassa, jossa aamu ilman kahvia = huono aamu. Herään arkiaamuisin mielelläni 10 minuuttia aikaisemmin, jotta saan rauhassa hörppiä kahviani.

Reilu kolme vuotta sitten hankin kotiin espressokoneen. Se on ollut yksi parhaimmista hankinnoistani. Kotikahvin laadun paranemisen myötä nautittujen kuppien määrä väheni dramaattisesti. Pärjään nykyään hyvin yhdellä aamukahvikupilla. Sen vain täytyy olla hyvää ja tummaa espressokoneen läpi tullutta ihanuutta. Muut päivän kahvikupilliset voinkin sitten hyvinkin jättää juomatta. Työpaikan iltapäiväkahvikaan ei niin houkuta enää kun on suodatinkahvia, joka ei vaan vedä vertoja kotikahville.

Kahvilaatunani käytin pari vuotta pelkästään portugalilaista paahtoa. Toin sieltä aina ison säkin kahvia kotiin. Nyt kun se elämänvaihe on jäänyt taakse, niin olen siirtynyt suomalaisten pienpaahtimoiden tuotteisiin. Viimeaikaiset kahvit ovat olleet Helsingin kahvipaahtimon, Porvoon paahtimon ja Caffa Roasteryn tuotteita. Tuntuu kivalta kannattaa lähipaahtimoita.

Jos pidät hyvästä kahvista, niin suosittelen lämpimästi hankkimaan espressokoneen kotiin. Minulla on sellainen karvalakkimallin kahvakone. Ne eivät ole edes kovin kalliita. Automaattisista koneista saa maksaa vähän enemmän, mutta en ainakaan itse koe kahvakonetta mitenkään kovin vaivalloiseksi. Pitää suodatikahviinkin aina pakata kahvit ja suodatinpussit erikseen. Kapselikoneiden helppous voi viehättää, mutta pidän itse enemmän tällaisesta mihin käytetään kahvipurua, eikä kapseleita.

Tässä fiilistelyä viimeisen lomapäiväni täydellisestä iltapäiväkahvikupillisesta. Näin syntyy minun kahvikupilliseni!

Kauppohin ilmestyneet kahvimaidot ovat ihan huippuja, muita en kahveissa enää käytä! Tämä  Arlan versio on vielä puolta halvempaa kuin Valion vastaava, joten suosin sitä. Kahvimaito on täyteläisen makuista, vaahtoutuu hyvin ja valkaisee kahvia tehokkaasti.


Krupsin yksinkertainen kahvakone on palvellut jo useamman vuoden hyvin ja uskollisesti.


Koneen höyrynokalla saa latten kuumennetun maidon ja maitovaahdon syntymään. Tätä vaihetta en tee arkiaamuisin, vaan lorautan maidon suoraan tölkistä kahvini joukkoon. Kätevä Lavazzan pikkuinen teräskannu on tähän tarkoitukseen suunniteltu ja löydetty Kierrätyskeskuksesta eurolla.


Kuumennettu maitovaahto kaadetaan espresson päälle.

 
Ja tässä valmis kotilatte! Päälle ripottelin hieman kanelia. Tämän tavan olen omaksunut myöskin Portugalista, jossa minimaalisen pienen ja vahvaakin vahvemman espressokupillisen kaveriksi tuli kahvilassa aina kanelitanko, jonka sai laittaa kuppiin "lusikaksi". Ihana lisämaku kahviin, tykkään!


Pentikin kirjainkuppi on muuten äskettäinen löytö Lappeenrannan Kontista (2.5 euroa).

Ei tässä kahviloita kaipailla, kun kotona on ihan oma pikku kahvila, jossa saa leikkiä baristaa!

lauantai 10. elokuuta 2013

Arjen vinkit ja niksit: Kyseenalaista

Kun aloitin kirjoittamaan Arjen vinkit ja niksit -sarjaa, niin vannoin myös mielessäni julkaisevani kyseenalaisimman arkivinkkini täällä.

Tai ei siinä varsinaisesti nyt mitään kyseenalaista ole. Tämä vain jaksaa hauskuttaa tasaisin väliajoin ystäviäni.

Olen nimittäin aina ollut ystävieni silmissä jokseenkin järjestelmällinen ihminen. Muistan, että opiskeluaikana heille huvitusta aiheutti se, että minulla oli erillinen pikkuinen leikkuulauta sipulille. Opiskelija osti silloin IKEAsta halvat puiset leikkuulaudat. Kyllästysöljyä ei tietenkään ollut varaa ostaa, ruokaöljytkin piti säästää ruuanlaittoon. Kyllästämätön puu imaisi kaikki voimakkaat maut itseensä. Minä halusin leikata sipulin erillisellä laudalla ettei ihan jokainen asia - niin kuin hedelmät tai salaatti maistu aina sipulilta.

Toinen huvituksen aihe yhteen aikaan oli tapani viikata tyynyliinat. Ne pitää mielestäni viikata aina samalla tavalla (pituussuunnassa kolmeen osaan ja sitten puoliksi, tietty).

Nuoruudessa muistan yhden myös yhden ystäväni naureskelleen tavalleni koota kirjoituspöydän laatikoissani olevan kaiken epämääräisen pikkutavaran isoihin kirjekuoriin järjestyksen vuoksi.

Kestoaiheita järjestelmällisyydelleni naureskelussa on myös mm. se, että viikkaan alushousut aina koriin kauniiseen pinoon. Ja se, että jääkaapin ovessa olevat runomagneetit eivät ole pelkästään runomuodossa, vaan myös järjestetty kolmiomaiseen kuvioon.



Sitten onkin aika siirtyä siihen nykypäivänä eniten huvitusta aiheuttavaan vinkkiin...

ONGELMA: Miten muistaa tehdä säännöllisesti harvemmin tehtäviä kotihommia?
 
RATKAISU: Kännykän kalenterin muistutustoiminnot ovat erinomainen apu rutiineja rakastavalle, mutta huonomuistiselle kodinhengettärelle. Kodinhoidossa on hommia, joita pitäisi muistaa tehdä säännöllisin väliajoin, kuten esimerkiksi sänkypeittojen ja tyynyjen pesu (väh. kahdesti vuodessa) ja imurin pölypussin vaihto (noin 3 kk:n välein).

Näin se toimii: Aseta kännykkään kalenterimuistutus asiasta. Esimerkiksi vuodevaatteiden pesumuistutus kannattaa laittaa sunnuntaiaamulle - silloin on hyvää aikaa pyöritellä pyykkikonetta.

Ja voilá - taas on arki helpompaa!

perjantai 9. elokuuta 2013

Huiski jos on pakko

Hihih, tämä Rose Milliganin kirjoittama runo niin osui ja upposi! Tänään ei meillä olekaan siivouspäivä. Maailma on nimittäin tuolla ulkona!

Dust if you must

Dust if you must. 
But wouldn’t it be better,
To paint a picture, or write a letter,
Bake a cake, or plant a seed?
Ponder the difference between want and need.

Dust if you must.
But there is not much time
With rivers to swim and mountains to climb!
Music to hear, and books to read,
Friends to cherish and life to lead.

Dust if you must.
But the world’s out there
With the sun in your eyes,
the wind in your hair,
A flutter of snow, a shower of rain.
This day will not come round again.

Dust if you must.
But bear in mind,
Old age will come and it’s not kind.
And when you go, and go you must,
You, yourself, will make more dust.


Paistos kesäkurpitsasta ja jauhelihasta

Olen kaikkiruokainen ja tykkään kaikesta ruuasta. Tai ainakin melkein. On nimittäin muutama ruoka jotka jätän valitsematta, jos on valinnan varaa sattuu olemaan.

Yksi tällainen ruoka on lasagne.Tätä tuntuu ihmisten olevan vaikea käsittää. Miten joku ei voi rakastaa lasagnea? Se tuntuu olevan niin monen ihmisen lempiruokaa. En itsekään tiedä miksi se ei maistu suussani kovinkaan herkulliselle. Ei vain maistu.

Tänään kaupassa oli oikein herkullisen näköisiä kesäkurpitsoja. Mieleen tuli että niistä voisi tehdä jauhelihan kanssa paistoksen. Vähän kuin lasagnen. Paitsi ilman niitä kahta elementtiä, joista en lasagnessa pidä - pastalevyjä ja valkokastiketta. Siispä pastalevyt vaihtuivat kesäkurpitsasiivuihin ja valkokastike jäi kokonaan pois. Maitohyllyn kohdalla nappasin koriin kuitenkin vielä sellaisen Creme bonjourin valmiiksimaustetun ranskankerman. Siitä tuli se "valkokastike".

Tästä ei tullut yhtään hassumpi ruoka. Ei tämä nyt lasagnea muistuta, mutta ei pitänytkään. Satun vain inspiroitumaan aina välillä ties sun mistä.

Ja muutes, jos vielä välttää hiilareita niin tästähän tuli vahingossa vielä oikein sKARPPI ruoka!



Paistos kesäkurpitsasta ja jauhelihasta

Jauhelihatäyte
700 g jauhelihaa
oliiviöljyä paistamiseen
2 sipulia
2 porkkanaa
3 vartta selleriä
2 kynttä valkosipulia
1 purkki säilykekirsikkatomaatteja
tuoretta chiliä
suolaa
mustapippuria
savupaprikaa
yrttejä (itsellä meni tuoretta basilikaa, kuivattua rosmariinia ja provinssin yrttejä)

Pilko sipulit, porkkanat, sellerit ja valkosipulit pieneksi. Kuulota niitä pannulla hetki oliiviöljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista kypsäksi. Lisää säilyketomaatit ja mausteet. Anna kiehua hetki. Tarkista suola ja muut maut.

2-3 kesäkurpitsaa
1 purkki maustettua ranskankermaa (Creme bonjour, käytin sipulimaustettua)
Juustoraastetta

Suikaloi kesäkurpitsat pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi niin että niistä tulee "lasagnelevyjä". Levitä uunivuuan pohjalle muutama lusikallinen ranskankermaa ja lado puolet kesäkurpitsoista pohjalle niin että se peittyy. Levitä päälle puolet jauhelihakastikkeesta. Lusikoi päälle hieman ranskankermaa. Lado taas kerros kesäkurpitsaa, jonka päälle levitä loput jauhelihakastikkeesta ja loput ranskankermat.

Ripottele päälle juustoraastetta ja paista paistos uunissa 200 asteessa noin 45-60 minuuttia.


maanantai 5. elokuuta 2013

Lappeenranta yllätti

Kävin Lappeenrannassa eräällä itsepalvelukirpputorilla josta minulla oli jotenkin huono ennakkomielikuva, että on vähän romuinen. Tästä syystä en ollut käynyt siellä vuosiin.

Hupshuijakkaa käsitys olikin ihan väärä! Vai mitäs näistä löydöistä tuumaatte?

3 kpl Arabian käsinmaalattuja Valencia-kuppeja 1 euron kappalehintaan (eivät kyllä ihan virheettömiä, pieniä reunasäröjä) ja Sarviksen oranssi tarjoilulautanen 2 euroa. Eipä hassumpaa.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Lomalainen

Tänään pieni pyrähdys kotikaupunkiini Lappeenrantaan ja netin pariin. Muutoin onkin viime viikko mennyt mökillä marjastaen, sienestäen, uiden, saunoen, hyviä ystäviä kestitessä. Koko kummilapsikatraanikin (eli kaikki kolme lasta, paitsi se neljäs joka on tällä hetkellä vielä mahassa) ovat olleet seuranani. Ei ole kummitädillä ollut tekemisen puutetta...

Voi rentoutus tuo mökkeily! Ensi viikko vielä lomaa jäljellä.

Ja viikon luonto- / mökkikuvaläjäys tulee tässä!








Toinen P. Sarpanevani

Lomalainen kävi kiertelemässä Lappeenrannan suosikkikirpparit muutama päivä sitten. Tie vei myös yhteen hyvään paikalliseen antiikkikauppaan, jonka koruosastolta olen vaikka kuinka monta kertaa ostanut ihania koruja. Aavistus oli, että Pentti Sarpanevan tuotantoa sieltä voisi löytyä. Aavistus osui oikeaan. Antiikkikaupan korulaatikoista paljastui lähes koko tuotanto, sanoisin!

Ihastelin koruja yhdessä myyjän kanssa. Olisin voinut tuijotella niitä vaikka kuinka kauan, niin kauniita koruja Sarpaneva on suunnitellut. Itselleni syntymäpäivälahjaksi päätin yhden ostaa. Valinnanvaraa oli vaikka kuinka, mutta mielessä oli jo valmiiksi ajatus Riikinkukosta. Sitä ei vain meinannut antiikkikauppiaalta löytyä. Oli myyjälle tuntematon sarjakin. Harmittelin.

Olin jo valmis nielemään pettymyksen, kun myyjä muisti yhden lisälaatikon, jossa saattaisi olla Sarpanevaa. Sieltähän se Riikinkukkokin sitten kuitenkin löytyi! Hyvään hintaan sain korun mukaani. En kirpparin superlöytöhinnalla, mutta järkevään hintaan kuitenkin.





Kaunis se on silmääni. Todella kaunis. Kukapa sitä parempaa syntymäpäivälahjaa ihmiselle ostaisi kuin hän itse.