perjantai 31. toukokuuta 2013

Arjen vinkit ja niksit: Vähäiset neliöt

Jatketaan Arjen vinkit ja niksit -osiota. Sarjan ensimmäiseen osaan, keittiöön liittyviin nikseihin voit klikkailla tästä.

En taida tietää yhtään ihmistä kenellä olisi riittävästi tilaa kotonaan. Säilytystilaa siis lähinnä.

Joillakin sitä tilanpuutetta on vain vielä enemmän kuin toisilla. Minun kodissani on 39,5 neliömetriä. Keittiö on pieni ja kaappitila puutteellinen. Muutakin kaappitilaa on asunnossa suhteellisen vähän, esimerkiksi vaatteiden kanssa saa olla tarkka - uusi vaate kun tulee, niin periaatteesta jostain vanhasta joutuu luopumaan kun ylimääräistä tilaa ei juurikaan ole. Eteinen on niin kapea, ettei siihen mahdu minkäänlaista säilytysratkaisua, paitsi naulakko seinälle. Takit ja huivit piilottavasta kaapista saan vain haaveilla.

Täytyy siis olla luova, että saa kaikki kirpparilöydöt mahtumaan kaappeihinsa (heh)...

Tässä jotaikin hyväksi havaitsemiani vinkkejä ja niksejä paitsi vähäisen säilytystilan kanssa kamppaileville, niin ihan säilytykseen noin yleisestikin:
  • Aloitan itsestäänselvimmästä: minimoi säilytettävän tavaran määrä ja muista jatkuva kierrätys. Kaapeissa ei ole mieltä hautoa tavaroita, joita ei ole vuosikausiin tarvinnut. Erityisesti vaatteissa tämä pätee hyvin. Todennäköisyys sille, että yhtäkkiä haluat kaivaa 5 vuotta käyttämättä olleen paidan käyttöösi on aika pieni. Tästä syystä kannattaa säännöllisin väliajoin käydä kaapit läpi ja laittaa turhaa tavaraa kiertoon. Kierrätyskeskukset ja hyväntekeväisyyskirpparit ovat itselläni paikkoja, joihin tarpeettomia tavaroita kannan (usein ne ovat niistä hankittujakin). Meidän taloyhtiössä on myös kierrätyshylly, johon vien välillä pientä tavaraa kiertoon. Mielestäni hieno idea, jota suosittelen muidenkin taloyhtiöihin! Oma syklini on, että ainakin kaksi kertaa vuodessa käyn kaikki nurkat läpi ja rankkaan tavaraa pois. Aktiivinen kirppariharrastus vaatii myös taitoa luopua vähemmälle käytölle jääneistä tavaroista.
  • Vakuumipussit ovat todella hyviä. Ne nielaisevat sisäänsä täkkejä ja tyynyjä, talvitakkeja, mitä vain. Parhaimmillaan ne ovat nimenomaan tuollaisten muhkeiden ja ilmaa sisältävien juttujen säilytyksestä.
  • Vakuumipussit myös pitävät hajut hyvin pussin ulkopuolella. Säilytän esimerkiksi talvitakkeja kesän ajan vintillä, niin ei tarvitse kärvistellä alkutalvesta vintinhajuisella takilla.
  • Kenkäkaapit, eteiseni pelastus. Myönnän, että minulla on aika paljon kenkiä. Ja kuten mainitsin eteinen on kapea kuin mikäkin. Seinää pitkin kulkevat kenkäkaapit tekevät eteisestä siistin ja kengät vievät paljon vähemmän tilaa kuin jos ne olisivat lattialla rivissä.
  • Tukevat laatikot: kotona tarvitsee kaikenlaista epämääräistä tavaraa - on ruuvia ja naulaa, jouluvaloa, verhonipsuja, huonekaluhuopaa, pyöränpumppua sun muuta. Laatikointi auttaa järjestyksen pidossa ja tekee joka paikan siistimmän näköiseksi. Epämääräisen tavararöykkiön sijaan ne röykkiöt on piilotettu kannellisiin laatikoihin. Kannattaa vielä teemoittaa laatikoita, eli esim. kodinhuolto, joulukoristeet, työkalut jne. Näin tavarat on tarpeen tullessa helpointa löytää.
  • Kun talvikenkiä laittaa kesän ajaksi säilöön, kannattaa niiden sisään työntää sanomalehteä. Näin kengät pysyvät muodossaan säilytyksen ajan, eikä syksyllä tarvitse kaivaa lyttykenkiä käyttöön. Olen itse myös metsästänyt kirppareilta vanhoja lepolestejä tätä tarkoitusta varten.
  • Naulakossa roikotettava kangaskassi antaa hyvin lisätilaa vaikka pipojen ja lapasten säilytykselle.
  • Nykyaikana tuntuu, että melkein kaikilla on Mariskooleja kaapeissaan. Minullakin on yhteensä kolme lahjaksi saatua, eikä niille oikein meinaa keksiä käyttöä. Paitsi kun pihistin ystävältäni idean käyttää niitä korupurkkeina kylpyhuoneessa. Mukavasti sujahtaa iso määrä koruja skooliin.
  • Kylpyhuoneen seinälle laitettavat ripustuskoukut ovat hyvä paikka säilyttää kaulakoruja. Pysyvät siistinä ja ilman solmuja, ja aamulla näkee hyvin koruvalikoimansa.
  • Pussi- ja aluslakanat saa pieneen tilaan kiertämällä ne tiukalle rullalle. Samalla lakanat myös suoristuvat näppärästi, jos ei silitys tai mankelointi maistu.
  • Sängynaluslaatikot antavat tarvittavaa lisätilaa esimerkiksi varatäkille ja muille harvemmin tarvittaville tavaroille. Muista kuitenkin, että sinnekään ei kannata säilöä tavaraa, jota et koskaan tarvitse. Jos laatikot näkyvät ja häiritsevät, voi petauspatjan alle pedata helmalakanan, joka peittää näköyhteyden laatikkoon (ja piilottaa samalla ruman runkopatjan). Kannellisissa laatikoissa tavarat pysyvät pölyttöminä ja siisteinä. Pyörät laatikoissa helpottavat käyttöä ja sängynalusen puhdistusta.
Säilytyksen kanssa kannattaa pitää takaraivossa myös ajatus, että mitä enemmän säilytyspaikkoja kotona on, sitä enemmän sitä tavaraa tulee myös kotiin jemmattua. Säilytä välttämätöntä ja kierrätä tarpeetonta. Kun kotona tavarat ovat järjestyksessä, on helpompi huomata mitä tavaroita käyttää, ja mitä tulee vain haudottua laatikoissa tai muissa jemmoissa.

Ja jottei tästä postauksesta tule väärää kuvaa, niin en todellakaan itse elä vähäisellä tavaramäärällä, vaan kotona on myös paljon turhaa tavaraa. Yritän kuitenkin säännöllisin  käydä nurkkia läpi ja miettiä mitä todella tarvitsen ja käytän pitääkseni kaapit edes jokseenkin sopivassa tavaramäärässä.

Perunalepuskat

Perunalepuskat - nuo Etelä-Karjalan lahja maailmalle. Niin kätevä tapa hyödyntää ylijäämä-perunamuussit. Ja niin nopeita ja helppoja tehdä.

Haukipullien kanssa tehdystä perunamuussista jäi sitä ylijäämää, josta lepuskat pyöräytin. Muusin ja jauhojen määrät ohjeessa ovat suuntaa antavia - tämän kanssa ei ole niin tarkkaa. Tavoitteena on tehdä sellainen suunnilleen muovailtavissa oleva taikina.



Perunalepuskat
 n. 5dl valmista perunamuussia
2 kananmunaa
1 tl suolaa
n. 4 dl vehnäjauhoja

Sekoita kananmunat perunamuusiin. Lisää suola ja vehnäjauhot joukkoon. Työstä tasaiseksi taikinaksi.

Muotoile taikinasta tanko, ja jaa se tasakokoisiin osiin (itsellä tuli noin 10 lepuskaa). Muotoile taikinasta pyöreitä lätysköjä pellille leivinpaperin päälle. Pistele lepuskat ennen uuniin laittoa vielä haarukalla.

Paista lepuskoita noin 200 asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia, kunnes ovat ruskistuneet mukavasti.

torstai 30. toukokuuta 2013

Puutarha pöytäliinassa

Pikaisen kirpparipistäytymisen tulos tässä. Raikkaan kesäinen Finlaysonin pöytäliina Emmaukselta 3 eurolla.

Ehkä sen olisi vielä voinut silittää kerran...

Pinkki ei kuulu ihan suosikkiväreihini, mutta tässä se nyt näytti niin kivan raikkaalta, että halusin tämän ruokapöydälle. Aion juoda aamukahvini kuvitellen, että istun puutarhassa.  Liina olisi nimittäin mielikuvissani ihan täydellinen pihakäyttöön. Jos vain olisi se oma piha, jossa iso ruokapöytä. Toistaiseksi pitää tyytyä kuvittelemaan.

Hyytynyt

Tänä aamuna olo oli tahmea.

Päässä tuntuivat kaksi tavallista lyhytunisempaa yötä - syynä tiistai-iltainen Zodiakin tanssiteos the Earth Song ja sen jälkeinen puolilleöille venähtänyt terassillaistuminen kaverin kanssa. Eilen keskiviikkona taas syötiin pitkän kaavan mukaan Mange Sudissa ja juhlistettiin serkun 35 vuoden takaista syntymistä. Neljä ruokalajia ja neljä niihin sovitettua viiniä.

Illalla kotiin pyöräillessä olo oli hutera. Uni tuli vasta yhden maissa yöllä. Aamulla kropassa tuntui päällimmäisenä illalla nautitut viinilasilliset.

Lähdin ajamaan 14 kilometrin työmatkaani pyörällä uhmakkaasti ilman aamiaista. Polttoaine loppui 10 kilometrin kohdalla, niissä edellisen postauksen maisemissa. Pää halusi käskeä jalkoja polkemaan, mutta ne eivät vain totelleet. Hyydyin. Oli nälkä ja jano. Vauhti hidastui tahtomattani.

Kartanokosken läpi ajaessani näin maailman kahtena. Vastaan kävi noin 12-vuotias tyttö, koululainen. Näin selkeästi ja kirkkaasti hänet tuplana.

Oikeasti katsoin kahta identtistä kaksosta. Täysin. Vaatteita myöten. Molemmilla oli melko huomiotaherättävät printtipaidat ja samanlaiset housut. Laukut olalla.

Aivot eivät meinanneet vastaanottaa silmien antamaa informaatiota. Ei - nälkä ei saanut minua hallusinoimaan, vaan noita ihmisiä on oikeasti kaksi. Hymyilytti.

Töihin saavuin 15 minuuttia tavallista myöhemmin. Niin paljon normaalia hitaammin pyörä kulki. Työpöydän ääressä puuro maistui paremmalta kuin pitkään aikaan.

Kuka kaipaa unta, kun voi mielummin katsoa tanssia Kaapelitehtaalla?

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Maaseuturetkellä?

Oioi, katsokaas näitä maaseutumaisemia:






HUIJASIN! Ei tämä ole maaseudulta, vaan joka-aamuiselta työmatkapyöräilyreitiltäni Helsingin itäisestä kantakaupungista Vantaalle lentokentän läheisyyteen. Suorastaan siis kaupungista. Maisemat tällä reitillä on todella monipuoliset ja vaihtelevat. Paras osuus on Vantaanjoen rannan pyörätie, joka käsittää noin kolmanneksen reitistäni (ainaisesta kotiinpaluun vastatuulesta huolimatta). Nämä kuvat ovat sieltä.

Tuomarinkylän kartanon maisemista näkee kasvukauden etenmisen - kylvöstä sadonkorjuuseen. Helsingin kaupunki hoitaa ja viljelee yhä kartanon maita.



Olen tässä blogissakin jo monet kerrat ylistänyt pyöräilyn ylivoimaisuutta. Teen sen taas! Polkupyörä on päästötön, äänetön, nopea ja terveellinen liikennemuoto. YK:n tekemän kulkutapavertailunkin voittaja on polkupyörä, eli se on yksinkertaisesti planeetan paras kulkuneuvo.

Arkipyöräily on harvinaisen tehokas tapa parantaa omaa elämänlaatua ja samalla se on aina merkittävä terveys- ja ympäristö- ja kansantalousteko - ihan oikeasti. Tanskassa on laskettu, että jokainen pyöräilykilometri tuottaa yhteiskunnalle 0,16 € ja henkilöautoilu puolestaan kuluttaa 0,10 € / kilometri. WHO:n mukaan yksi aiemmin liikunnallisesti passiivinen uusi pyöräilijä tuottaa yhteiskunnalle säästöä noin 0,7 € / pyöräilty kilometri. Ranskassa puolestaan on laskettu, että jokainen työmatkapyöräilijä säästää keskimäärin 1200 € vuodessa pelkästään yhteiskunnan terveydenhoitokuluja (lähde: Pyöräilykuntien verkosto ry).

Kaupan päälle vielä parhaassa tapauksessa saa nauttia tällaisista maisemista ja auringosta, kuin mitä valokuvista näkyy. Kaikki kuvat otin eilen kotiin polkiessani.

Pääkaupunkiseudulla pyöräilevät: Jos pyöräilyreitti on hukassa, niin muista että Pyöräilyn ja kävelyn reittiopas auttaa: http://pk.reittiopas.fi/.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Haukipullat

Viime viikonloppuna mökillä kävi näin:


Tänä viikonloppuna kävikin sitten näin:



Haukipullat

n. 800 g haukifilettä
2 kananmunaa
reilu desi kuohukermaa
puolikkaan sitruunan mehu
2 vartta kevätsipulia pilkottuna
suolaa
valkopippuria

Paloittele haukifileet ja hienonna ne sileäksi massaksi tehosekoittimessa. Jos fileissä on jäljellä pieniä ruotoja, ne muusaantuvat siinä joukossa.

Sekoita haukimassaan kananmunat ja kerma, samoin sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Pieni veitsellä kevätsipuli ja sekoita se lopuksi massaan.

Muotoile massasta kahden lusikan avulla pyöryköitä. Paista ne voissa paistinpannulla.

Perunamuussin tein nyt sillä vähän aikaan sitten kirpparilta ostetulla survimella. Kätevä tapa tehdä muussi, lopputulos oli juuri niin kuohkea kuin olin ajatellutkin. Kun perunaa ei sekoita, niin tärkkelys ei liisteröidy ja muussista tulee kuohkeampaa.

Pullien kaveriksi tein vielä seuraavanlaisen kermaviilikastikkeen:

1 purkki kermaviiliä
puolikkaan sitruunan mehu
1 tl suolaa
valkopippuria
3 minisuolakurkkua pilkottuna

Haukipullat - helppoa, todella hyvää, halpaa. Lähiruokaa! Jos sinulla ei ole järveä, josta lähteä itse haukea hakemaan, niin sitä saa kyllä mm. Hakaniemen hallista ja monista muistakin kalatiskeistä. Mm. Stockalla voi jopa pyytää, että tekevät fileet massaksi valmiiksi, joten tuolta tehosekoitinvaiheeltakin on mahdollista välttyä.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Näin teet kirpputorilöydön

...tai ainakin todennäköisyys sellaisen tekemiseen kasvaa merkittävästi näitä ohjeita seuraamalla!

Käy kirppareilla!
Askel yksi on luonnollisesti mennä sinne kirppareille mahdollisten löytöjen luokse. Mieti tykkäätkö käydä kauppaa myyjän kanssa kasvotusten (yleensä viikonloppuisin järjestettävät kirpparit, joissa myyjä seisoo pöydän vieressä myymässä), vai tykkäätkö hypistellä tavaroita ilman tulevan entisen omistajan läsnäoloa (itsepalvelukirppikset, hyväntekeväisyyskirppikset ja kierrätyskeskukset). Käy useammalla kirpparilla useamman kerran - opit nopeasti ne missä on hyvää tavaraa ja hyvät hinnat. Et todennäköisesti löydä huippulöytöä ekalla kerralla. Älä lannistu.

Tutki!
Kaupoissa on töissä somistajia, joiden tehtävänä on asetella tuotteet niin nätisti ja myyvästi, että haluat ne ostaa. Kirpparilla harvoin somistetaan. Tilaakin on vähemmän, joten tavarat ovat yleensä röykkiöissä, eikä ilmavasti ja järjestyksessä niin kuin kaupoissa. 

Tästä syystä tavaroita pitää tutkia rauhassa, kaivellakin. Kannattaa käydä silmillään läpi tavarat rauhassa ja ottaa käteen lähempää tutkimista varten kaikki vähänkin kiinnostavalta näyttävä.

Vaaterekit ja erinäiset pinot kannattaa myös käydä yksitellen läpi. Parhaat löydöt piilottelevat tavallisimmin surkean tavaran keskellä.

Näe pienten kauneusvirheiden ohi!
Kirpparilla suurin osa tavarasta on käytettyä. Tämä yleensä näkyy käytön jälkenä. Usein kuitenkin pesu ja kiillotus (astiat), tai pesu ja silitys (vaatteet), tai pyyhintä ja lankkaus (nahkalaukut ja muut nahkatuotteet) tekee ihmeitä aikaan, ja tuote on piennen huollon jälkeen kuin uusi. Älä kuitenkaan koskaan ja missään nimessä osta merkittävästi rikkinäistä, kulahtanutta tai reilusti kolhiintunutta tuotetta. Pienet kauneusvirheet ovat kuitenkin sallittuja.

Katso aina materiaalilaput!
Tekstiileissä tutki aina materiaalilaput. Suosi luonnonkuituja (villaa, pellavaa, silkkiä), vältä kaikkea tekokuitua. Laadukkaita luonnokuitumateriaaleja löytyy kirppareilta vaikka kuinka. Mm. oman työgarderoobini kulmakivet, kuten esimerkiksi superlaadukas englantilainen villakangasbleiseri, joka päällä olen istunut mm. televisiohaastattelussa, on ostettu kirpparilta. Kyseinen takki 8 eurolla ja ollut käytössä jo pari vuotta.

Ennen sitä vain osattiin!
Ennen halpatuotantoa, silloin kuin tuotantoa oli vielä kotimaassa tehtiin kestävää. Tai ainakin usein kestävämpää kuin nykyään. Tutki esimerkiksi vaatteiden niskalaput AINA. Osta mielummin Pukevaa kuin Henkkamaukkaa. Henkkamaukkaa ei ole tehty kestämään vuosia. Ne yleensä kiikutetaan kirpparille siinä vaihessa kun niiden elinkaari alkaa olla jo lopuillaan, ja suuressa osassa tapauksia ne kuuluisivat roskiin, eivät kirpparille.

Tutki käsityökasat!
Kirppareille kannetaan upeita käsitöitä pilkkahintaan myytäväksi. Olen ostanut todella hienoja pellavaisia pöytäliinoja, käsin kudottuja neuleita, kirjolapasia ja muita käsityön taidonnäytteitä kirppareilta muutamalla eurolla.

Osta rohkeasti!
Jos löydät kiinnostavan tuotteen, osta se. Itselläni paljon enemmän on jäänyt harmittamaan ostamattomat jutut, kuin ostetut. Ostan myös läheisilleni, niin kuin täältä blogissa on voinut huomata. Oikeastaan aina löydöille löytyy onnellinen ottaja.

Kierrätä omia vanhoja pois!
Muista myös viedä omia vähänkäytettyjä kierrätykseen muiden löydöiksi. Muista kuitenkin, että kirppari ei ole roskis - jos esimerkiksi vaate on aivan haalistunut, pesunkin jälkeen pahanhajuinen, reikäinen, lörähtänyt tms. niin sen paikka on todennäköisesti roskiksessa.

Älä maksa liikaa!
Arabian leima lautasen pohjassa ei tee siitä automaattisesti arvokasta. Kirpparin ideana on laittaa tavaraa eteenpäin, ei tehdä isoa tiliä. Laatutavara.com:in hinnat eivät ole kirpparihintoja vanhoissa astioissa.

Itselläni on sääntö, että yli 10 euron ostoksia tulee harkita jo tarkkaan. Alle sen meneviä ei niinkään.

Onnea löytöjen etsintään!

torstai 23. toukokuuta 2013

Koti-ikävä

Mielestäni maailman yksinäisimpiä paikkoja ovat lentokentät. Silloin kun odottaa työmatkalla pääsyä kotiin. Ihmisiä tulee ja menee. Istut ja odotat. Et ole vielä kotona, oikeastaan missään muuallakaan - lentokentät ovat vähän ei-kenenkään-maata. Tekee mieli soittaa jollekulle vain kertoakseen, että on tulossa kotiin.

Välillä sama tunne iskee työmatkalla iltaisin hotellihuoneessa. Tällä kertaa en ole edes kaukana - vain Oulussa konferenssissa. On kuitenkin taas aika kiva olo, että huomenna pääsee kotiin.

Luin vähän aikaa sitten jostain lehdestä jutun yksinäisyydestä. Se oli todella koskettava - kolme eri ikäistä ihmistä kertoi miltä tuntuu, kun ei ole ketään. Kukaan ei soita, eikä ole ketään jolle itse soittaa. Ja kuinka viikonloppu menee odottaessa, että pääsee maanantaina töihin, että on taas edes joitakuita jolle puhua. Yksi haastatelluista kertoi, että yleensä aina ihmiset tarjoavat ratkaisuksi, että menet vain johonkin harrastukseen, kyllä sieltä ihmisiä löytyy. Todella fiksusti hän kuitenkin jatkoi, että jos ratkaisu olisi näin yksinkertainen, ei maailmassa olisi varmaan tippaakaan yksinäisyyttä.

Olen niin onnekas, että minun yksinäisyydentunteeni on niin väliaikaisia ja lyhytaikaisia. Lentokentältä ja hotellihuoneista pääsee aina kotiin. Ja aina on ihmisiä kenelle soittaa, tarvittaessa vaikka keskellä yötä. Ja ketkä soittavat minulle, pyytämättä, usein, ilman että on oikeastaan edes mitään asiaa.

Kaikilla ei ole asiat niin hyvin.

Hotellin vieressä on aivan superihana puisto, jossa puroja.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Tuli taas käytyä vähän kierrätyskeskuksessa...

Tavattiin siskon kanssa töiden jälkeen Kierrätyskeskuksessa. Siellä oli joku remontintapainen työn alla ja tavarat pääosin laatikoissa. Mutta koska ollaan tällaisia penkojia, niin ei se meitä haitannut. Löytöjä löytyi taas vaikka kuinka. Vitsin hyvä reissu jälleen kerran ja kotiin tuotavaksi älyttömän hyväkuntoista käyttötavaraa halpaan hintaan.

Kattiloiden uusiminen oli muutenkin minulla ollut mielessä, joten voitte kuvitella miten hyvältä ensimmäisen kuvan löydöt tuntuivat. Kunto kun vielä niin super ja vanhahtava kattiladesign miellyttää silmääni, erityisesti tuossa oikeanpuoleisessa. Sisko saa muuten vielä opiskelijana -20 % alennuksen, joten hinnat olivat todellisuudessa vieläkin halvemmat kuin mitä kuvateksteissä ilmoitan.

Hackman / Sorsakosken ihan priimakuntoiset kattilat, 4 l ja 3 l hintaan 6 euroa ja 8 euroa. Oikeanpuoleinen jää minulle, vasemmanpuoleista ajattelin tarjota pikkusiskolle.
Sagaformin pyöreäpohjainen karahvi ja silikonialusta 5 euroa. Aika hauska viinikarahvi! Kuvassa näkyvät roiskeet on vettä, kun pesin karahvin eikä sitä kapeasuisena saanut kuivattua kuvaa varten pyyhkeellä kuivaksi.

Käyttämätöntä tai ainakin lähes Marimekkoa (Mika Piirainen). Paita 4 euroa äidille, mekko 3 euroa äidille tai pikkusiskolle. Mekossa on musta vyötärölle rusettiin sidottava nauha, joka näkyy kuvassa huonosti.

Bialettin mutteripannu 6.5 euroa. Aion tarjota tätäkin pikkusiskolle.
Jos et muuten tunne mutteripannua kahvinkeittotapana ja pidät tummasta kahvista (espresso/mokka), etkä halua sijoittaa espressokoneeseen, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Itse aloitin tällä kahvinkeittotavalla ennen kuin kotiin tuli espressokone.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Finelin emalia

Minulla on joskus kirpputorilta ostettu toooooosi retro Finelin emalinen kuppi. Tapanani on usein hörppiä aamukahvini siitä.

Viikonloppuna opin, että kuppi on Esteri Tomulan Finelille suunnittelma Elisa. Huuto.netistä katsottuna toteutuneet myyntihinnat liikkuvat kyseisessä kupissa 50-70 euron välimaastossa. Useat vielä näköjään paljon huonompikuntoisena kuin minun kappaleeni.

Esteri Tomulan Elisa-emalikuppi

Siis mitä tämä nyt on? Emalikuppi 70 euroa?! Taitaa olla keräilijöiden suosiossa...Vaikka kupin ostosta onkin jo aikaa useampi vuosi, niin pinnistelisin aivonystyröistäni, että ostin tämän Hesyn perintöpuodista 3 eurolla. Olipas löytö siis.

Taidan silti vielä pitäytyä päivätyössäni, vaikka näitä löytöjä nyt eteeni näyttää tulevankin tasaisella syötöllä.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Kööpenhaminaa muutamin sanoin ja kuvin

Toisten matkapostaukset ja -kuvat on kyllä yleensä varsin tylsää katsottavaa, mutta tässä kuitenkin pieni kooste Kööpenhaminan matkasta.

Ekologisia/luomuja mehuja ja muita juomia on joka kaupassa ja kuppilassa ihan älyttömän monipuoliset valikoimat. Tässä ihanaa luomulemonadea, jossa oli mukana myös vähän vanilijaa. Hyvää. Ja hintaa yhtä paljon kuin perus puolen litran kokisella. Ei ollut vaikea valinta!

Pyöräilijöille on vain niin hyvät oltavat. Ja pyörällä kuljetaan paljon. Eikä kaupungissa taida olla yhtään mäkeä!

Joka puolella on niin nättiä!

Kevät on niin paljon pidemmällä kuin täällä ja kirsikkapuut kukassa.

Kasvitieteellisessä puutarhassa kukki myös. Ja linnut lauloi.

Pääsin käymään kirpparillakin. Hipelöin Sarpanevan pronssista Auringonkehrä-korua, mutta sen hinta oli mielestäni liian kova ja jäi ostamatta.

Maailman toiseksi paras ravintolakin nähtiin (tippuivat ykköspaikalta juuri). Nolo turistikuva ulkoa, ei nimittäin (yllättäen) syöty tuolla.

Teimme noin 40 kilometrin pyöräretken Kööpenhaminasta pohjoiseen rannikkoa pitkin. Matkalla mm. tällainen valkovuokkolehto.

Pyöräretkellä kuninkaallisilla metsästysmailla näkyi paljon hirviä ja kauriita.

Se kuninkaallinen metsästysmaja. Eikö ne aina näytä suunnilleen tältä?
Joidenkin kotikatu voi näyttää näin kauniilta. Vielä kun nuo autot saisi tuosta poistettua, niin ah.


Lounas - sushia ja kevätrullia.

Kalasukat

Kävin Kööpenhaminassa pikku lomalla. Oli ihanaa. Kaipasin niin pientä irtiottoa arjesta. Sen sain.

Kaupungissa asuu ystäväni. Hän on asunut siellä jo kolmisen vuotta. Kaupunkiin tutustuminen onnistuikin mitä parhaiten, kun mukana oli oma local guide. Perjantaina tosin pyörin kaupungilla yksinäni, kun kaveri piti tanskalaiset energioissaan - hän kun on paikallisessa energiayhtiössä töissä.

Sattuipa paikallisoppaallani olemaan syntymäpäivätkin juuri. Vein lahjaksi sukanneulojan peruslahjan - villasukat! Lahjan saaja on kalamies, joten tein "kalanruotosukat". Olen pitkän aikaan miettinyt millaiset "pitsisukat" olisivat miehelle sopivat (tosin sana pitsisukka ei vain tässä yhteydessä taida olla ihan sovelias), ja lähdin nyt rohkeasti tekemään tätä kalanruotomallia.

Lopputulos oli kiva! Tarkastin lahjansaajaltakin, että eiväthän ole liian tyttömäiset. Eivät olleet (tai sitten oltiin vain kohteliaita).

31-vuotis lahjasukat ystävälle

Kalanruotokuvio teki näistä kalasukat!

tiistai 7. toukokuuta 2013

Löytöjä kirpparilta

Pyöräilykauden alku on ihan parasta. Ihan jo tietysti sen takia, että saa ajaa pyörällä, se on niin kivaa. Positiivisiin puoliin lukeutuu myös se, että pääsee helposti piipahtamaan kirppareilla, jotka ei ihan bussimatkan varressa sijaitse.

Kotimatkalla tänään siis piipahdin Kierrätyskeskuksessa. Ja voi mitä löytöjä sieltä löytyikään, ihan huippu kirppisreissu!

Ehkä parhaana löytönä 4 kappaletta Arabia Ego-sarjan espressokuppeja ja alustasseja hintaan 2 euroa kappale (!!!). Siis sekä kuppi että tassi yhteensä noin vähän. Uutena ostettuna setin hinta taitaa olla lähemmäs 20 euroa, eli aika hyvä löytö tämä sanoisin.

Arabian Ego-sarjan espressokupit kahdella eurolla Kierrätyskeskuksesta.

Tykkään tuosta Egosta, minulla ei ole sitä yhtään ennestään. Ja täytyy myöntää, että ei tässä nyt espressokupeille hirveän huutavaa tarvetta ollut, kun kaapissa on jo kahdenlaisia, mutta noita ei vain voinut ohittaa, kun hinta oli noin käsittämättömän halpa!

Lisäksi löytyi Wirkkalaa, kaksin kappalein. Mesi-maljakko 4 eurolla oikein huutaa kieloja tai jotain muita herkkiä kukkia sisuksiinsa.  Samoin Wirkkalan käsialaa ovat kuvan kaksi ryyppylasia. Hintaa oli vaivaiset 1 euro, niin otin mukaan. En ole mikään ryyppyjenjuoja, ja siitä syystä kotona ei olekaan yhtiäkään ryyppylaseja, mutta limoncellolle olen niitä välillä kaipaillut. Nyt saa kesä ja limoncellot tulla.

Lasit on muuten valmistettu Finlandia-vodka pullon kanssa (pullohan on myös Wirkkalan käsialaa) Alkolle vuosina 1969-73. Lasi kuuluu yhtenä osana ns. Paadar-juomalasisarjaan.

Vasemmalla Tapio Wirkkalan Mesi-sarjan maljakko. Ryyppylasit saman tyypin käsialaa. Molemmat Kierrätyskeskuksesta.
Tämän lisäksi löysin pitkään etsinnässä olleen hyväkuntoisen perunaprässin. Ruokaohjelmissa aina ylistetään, että näin saa parhaan mahdollisen kuohkean perunasoseen. Haluan kokeilla onko tämä väite totta. Meillä tehdään siis perunamuussia lähiaikoina!



maanantai 6. toukokuuta 2013

Arjen vinkit ja niksit: Keittiö

Keltaisen kaapin Hanna laittoi joku aika sitten postaustoiveen, että julkaisisin niksejäni arkea helpottamaan. Hanna postailee omia niksejään myös omassa blogissaan, aloitti pyykkihuollosta.

Koska olen tällainen kätevän arjen ylistäjä niin tartuin aiheeseen. Ryhdyin ensin kokoamaan yhtä isoa vinkkipostausta, mutta kirjoitellessani huomasin, että postaus paisui ja pomppi aihepiiristä toiseen. Siispä jaan Hannan tavoin vinkkejä ja niksejä hieman teemoittain. Aloitan keittiöön sopivista nikseistä, olkaapa hyvä!

  • Inhoan sitä, jos jauho- ja ryynipusseista varisee sisältöä ympäriinsä kaappiin tai laatikkoon. Siksi pyykkipojat tai Ikean pussinsulkijat on ihan ehdottomia. Koska systeemi ei näilläkään ole ihan idioottivarma, niin säilytän sotkevia pussukoita vielä pienessä pahvisessa kodinlaatikossa. Laatikko on helppo siistiä, kun sen voi vain nostaa pois isosta vetolaatikosta ja kopsutella puhtaaksi sen sijaan, että joutuisi rätin kanssa kaapimaan vetolaatikon pohjaa tyhjäksi.
  • Kestoleivinpaperi on ihan huippua. Omani olen ostanut Anttilasta.
  • Paperinen leivinpaperi taas oimii vuuan pohjalla parhaiten, kun sen ensin ryttää nyrkissään ihan ryttyyn, ja sitten muotoilee vuokaan. Paperi asettuu tällöin superhyvin.
  • Biojätepussi - oli se paperinen, sanomalehtinen tai sellainen "muovinen" vettyy aina. Siis ainakin minulla. Kun erään kerran vettynyt pussi repesi pohjastaan hissiin (kyllä, voitte varmaan kuvitella lopputulosta), niin sain tarpeekseni. Siitä lähtien olen aina laittanut pussin ympärille pienen muovisen hedelmäpussin. Roskakatoksessa sitten erotellaan: hedelmäpussi ympäriltä pois seka- tai energiajätteeseen ja biojätteet niille varattuun astiaan.
  • Säännöllisin väliajoin kannattaa pitää ruuan suhteen älä-osta-mitään-päivä, ja käydä läpi kaappejaan tyhjennysmielessä. Näin pakkaseen laitetut lihat jne. eivät jää sinne kuukausiksi makaamaan ja ryynit eivät vanhene pusseihinsa. Pataruuat ja keitot ovat parhaita ruokia tällaiseen, sillä ne nilaisevat mukavasti vähän nuupahtaneitakin juureksia ja muuta sekalaista.
  • Tahrattoman keittiön tehokkaat ja ekot salaiset aseet ovat taikasieni ja Universal stone. Se mihin toinen ei pysty, hoituu yleensä aina toisen avulla. Esimerkiksi Universal stone on niin myrkytön, että sillä voi pyyhkäistä jopa pinttyneet kattilat puhtaaksi ja kiiltäväksi. Myös tummuneet aterimet saa kiillotettua uudenveroisiksi. Taikasieni toimii mm. kaapinovien putsauksessa tosi näppärästi.
  • Jos tykkää säilyttää ryynejä ja riisejä muissa purkeissa kuin niiden myyntipakkauksissa, kannattaa purkin kylkeen vaikka dymottaa keitto-ohje. Jos purkkien sisältö vaihtuu taisin väliajoin, kannattaa myyntipakkauksesta saksia valmistusohje talteen ja sujauttaa purkkiin ryynien joukkoon.
  • Kotona kannattaa aina säilyttää pientä kotivaraa. Vinkkejä kotivaran kokoamiseen Kotivara -postauksesta.
  • Hedelmät kannattaa ottaa pois myyntipusseistaan ja pestä ne valmiiksi esimerkiksi kulhoon, jota säilyttää jääkaapissa. Näin jos pää alkaa työntymään herkkujen perässä jääkaapin suuntaan on helpompaa tarttua valmiiksi pestyyn tyrkyllä olevaan omenaan kuin johonkin epäterveellisempään.
  • Jos ostaa mausteita pussissa ja haluaa valuttaa ne johonkin purkkiin, niin kätevintä on leikata pieni osa alakulmasta pois ja valuttaa sitä kauttaa mausteet purkkiin. Kaatelemalla suuaukosta ne ainakin minulla menee aina tasan jonnekin muualle kuin sinne purkkiin.
  • Nykyään kun omistan espressokoneen ei tämä niksi enää toimi, mutta suodatinkahviaikaan mahdollistin itselleni pienen aamuluksuksen: ostin ajastinpistokkeen (saa esim. Clas Ohlsonilta noin kymmenellä eurolla), pakkasin kahvit illalla keittimeen valmiiksi ja aamulla heräsin ajastetun tuoreen kahvin tuoksuun kun se oli juuri tippunut.
  • Jos viinipulloon jää pohjalle juomatonta viiniä, se on näppärä pakastaa jääapalamuotteihin ja käyttää ruuanlaitossa maustumaan. Ei ehkä sellaisissa ruuissa, missä viini on isommassakin osassa, niin kuin vaikka Moules marinesissa tai risotoissa, mutta vaikka kastikkeissa pientä syvyyttä antamaan.
  • Jos pullasuti tuntuu liian lötköltä kannattaa sen harjaksia lyhentää saksilla jäykemmiksi.
  • Vedenkeitin nopeuttaa ruuanlaittoa huomattavasti, kun esimerkiksi perunoita keittäessä kiehauttaa veden ensin keittimessä ja siirtää sitten vasta kattilaan.
  • Tiskirätti on varsinainen kodin tautipesäke. Pesukoneeseen vain pyörimään säännöllisin väliajoin, niin ei tarvitse koko aikaa uusia. Mm. biohajoavat rätit kestävät älyttömän hyvin pesua (omassanihan muuten lukee, että "Vaik' mie lähtisin Karjalasta, niin Karjala ei lähe miusta"...)
  • Jos tiskiallas tuntuu vetävän huonosti kannattaa ihan ensin kokeilla kuumaa vettä ja tiskiainetta. Usein kyse on nimittäin pelkästään putkistoon kertyneestä rasvasta, eikä mistään sen vaarallisemmasta. Tiskiaineessa on rasvaa liottavia aineita ja kuuma vesi luonnollisesti toimii samoin. Kannattaa kokeilla hellempää keinoa ennen kuin kaataa putkenavaajamyrkkyjä putkistoon.
  • Jos napostelet helposti ruokaa laittaessasi, niin laita purkka suuhun ennen kuin aloitat. Nälkä säilyy siihen saakka, kun ruoka on valmista. Tämän olen joskus lukenut Niksi-Pirkasta, toimii!
  • Kylmäkohotus on leivänleivonnassa todella suositeltavaa. Tee siis vaikka edellisenä iltana hiivataikina jääkaappiin valmiiksi. Ota noin tuntia ennen paistoa heräilemään huoneenlämpöön. Paista normaalisti. Hidas kohotus tekee paitsi hyvää rakenteelle, niin myös maku syvenee ja happanoituu paremmaksi.
  • Juureshanskat nopeuttavat multaisten juuresten pesua harjaan verrattuna huomattavasti.
  • Keksitaikinaa voi tehdä valmiiksi pakkaseen. Taikinasta muotoillaan tasainen makkarapötkö, joka kelmutetaan huolella. Vieraiden tai keksihimon yllättäessä pötkö pois pakkasesta, pilkotaan sopivankokoisiksi taikinakolikoiksi ja sitten vain uuniin paistumaan.
  • Kananmunia keittäessä sekaan kannattaa heittää yksi tulitikku. Jos munat menevät keittäessä rikki kerääntyy valkuaisrihma tulitikkuun ja vesi pysyy siistinä. Vanhan kansan neuvo, jota itse noudatan...
  • Sokerin kanssa pakastetuista mansikoista tulee älyttömän hyvää "sorbettia", kun niiden antaa sulaa hetken ja laittaa sitten vielä jäisinä tehosekoittimeen pyörimään.
Näillä aloitetettiin Arjen vinkit ja niksit -listaus. Onko teillä täydennettävää? Jakakaa parhaat keittiöniksinne kommenttiboksissa!


sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Vappupiknikin vietnamilainen rapusalaatti

Ystäväpiirini kevään kohokohta - vappupäivän piknik oli tänä(kin) vuonna aivan huippu. Jää ehdottomasti mieleen mitä parhaimmasta kelistä. Aurinko paistoi koko päivän ja meidän piknikpaikkamme oli niin hyvin tuuleltakin suojassa, että välillä sai ottaa vaatetuksen ihan paitahihasilleen, kun oli niin lämmintä.

Meillä siis piknikille kokoontuu vuosittain isompi porukka yhteen, ja mukanaan kukin tuo nyyttäriperiaatteella tarjottavaa. Koska porukka on iso ja varsin kokkaustaitoinen, on piknikin menu ollut vuosi toisensa jälkeen ihan yliveto.

Vein itse tänä vuonna vietnamilaista rapusalaattia ja sitä ystävänpäiväksi tekemääni rocky roadia, tosin tällä kertaa olin korvannut viikunat kuivatuilla karpaloilla. Samoin vakiotekeleisiini on kuulunut myös smetanasilli jruisleivän kanssa, myös tänä vuonna.

Vietnamilainen ruoka on aikamoisessa nousussa viime vuosina. Itsellänikin se kuuluu ihan suosikkimaihin ruuan suhteen - kiitos kahden pitkän Vietnamiin tekemäni kiertelymatkan. Tämän vietnamilaisen rapusalaatin ohjeen olen saanut joskus vuosia sitten vanhemmalta siskoltani ja siitä on muodostunut luottoresepti säännöllisin väliajoin tehtäväksi - illanistujaisiin tai muuten vain, kun tekee mieli raikasta ja ruokaisaa salaattia.

Ensimmäistä kertaa tein sitä nyt tarjottavaksi vappupiknikille. Piknikillä mukana olleiden pyynnöstä julkaisen reseptin täällä, jaettavaksi ja kokeiltavaksi. Se on helppo ja herkullinen, suosittelen kokeilemaan.

Vietnamilainen rapusalaatti

Sekoita ensin pienessä kupissa kastike:

0,5 dl sokeria
0,5 dl limen mehua
0,5 dl kalakastiketta
inkivääriä raastettuna (n. 1 cm pala)
1 valkosipulin kynsi raastettuna
chiliä hienonnettuna maun mukaan

Salaatti:

Riisinuudelia
Kurkkua kuorittuna ja siemenet poistettuna
Purjoa tai kevätsipulia
Sokeriherneitä
Jättikatkaravun pyrstöjä ja/tai katkarapuja
Maapähkinöitä
Tuoretta korianteria

Kiehauta riisinuudelit ja jäähdytä kylmässä vedessä (ja huuhtele hieman tärkkelystä pois, niin ei klimppiinny). Kypsennä nopeasti ravut pannulla (raasta halutessasi sekaan hieman valkosipulia.) Paahda pähkinöitä kuumalla pannulla. Sekoita kastike nuudeleihin ja anna maustua jonkin aikaa. Kokoa salaatti ja koristele hienonnetulla tuoreella korianterilla ja halutessasi vielä hienonnetulla chilillä ja limelohkoilla.


Min Krog

Harvemmin sitä tulee tehtyä noin tunnin reissua kahvikupin perässä, mutta viime sunnuntaina tämäkin tuli koettua. Ylpeänä isosiskona minun oli vain pakko päästä kokeilemaan pikkusiskoni Pilvin luotsaamaa, Kirkkonummen Sundsbergiin juuri avattua uutta bistro-kahvilaa Min Krogia.

Siispä, iltapäivällä kukkamultien vaihtoprojektin jälkeen hyppäsin junaan ja matkustin kantakaupungista "maaseudulle", Sundsbergiin. Masalan asemalta oli 5 minuutin kävelymatka Sundsbergin tuhoutuneen kartanon Pehtorintaloon, jossa tämä uusi tuttavuus sijaitsee.

Varsin viehättävä paikka siellä minua odottikin.




Paikka kertoo panostavansa tuoreuteen, korkealaatuisiin raaka-aineisiin ja itseleivottuihin herkkuihin. Se näkyi tarjonnassa. Kaikki on itse leivottua, tiskin takaa löytyvän Pilvin käsialaa.

Valinnan varaa kahviherkuissa oli, erityisesti kuppikakut näyttivät herkullisilta. Sisään tullessani uunista otettiin juuri tuore satsi kanelipullia, joiden tuoksu oli niin hyvä, että meinasin tilata sellaisen näkemättä muuta valikoimaa. Myös salaatit ja täytetyt patongit ja bagelit näyttivät todella hyviltä.






Koska olin jo päivälliseni nauttinut ja tästä syystä mm. suolaiset piirakat olivat poissuljettuja vaihtoehtoja, niin päädyn loppujen lopuksi tilaamaan maitokahvin ja omena-kaneli-juustokakun. Juustokakun pala oli niin suuri, että siitä oli hyvä jakaa syötävää kahdelle. Keksipohjan päällä oli runsas kerrossa pehmeää omenalta ja kanelilta pehmeästi maistuvaa täytettä, ja päällä vielä kiillekerros. Mmmmmm....



Koska paikka on vasta juuri avannut ovensa, on heillä mm. anniskelulupahakemus vielä käsittelyssä. Ilmojen lämmetessä vierailijoita ilahduttaa varmasti myös nauttia kahvinsa terassilla.

Vaikka ymmärrän subjektiivisuuteni paikan arvioinnissa, niin voisin sanoa, että myös puolueettomasti arvioituna paikka ansaitsee kehunsa. Franchisingin ja ketjujen täyttäessä kahvilamaailman niinkin yksinkertainen ajatus kuin että tehdään kaikki itse on harvinaisen virkistävää. Siskon ruuanlaitto- ja leivontataidot minulla on ollut tiedossa jo vuosikausia, mutta nyt muutkin saavat mahdollisuuden päästä niistä nauttimaan.

Itsellä tulee tehtyä varmasti usempiakin viikonloppureissuja kesän kuluessa Min Krogiin. Seuraavalla kerralla menen ilman päivällistä, sillä ne salaatit jäivät tällä kertaa vielä kokeilematta.

Min Krog sijaitsee osoitteessa Sundsbergintie 78 02450 Sundsberg. Masalan asemalta paikkaan on viiden minuutin kävelymatka.