Fado - Kohtalo

Aika on kulunut siivillä täällä Euroopan lounaiskulmassa. Viikonloppu Pohjois-Portugalin suurimmassa kaupungissa Portossa, työntekoa etänä, ystäviä illallisella, turistipäivä Bélemin luostarissa ja tornissa (teemme harvoin perus turistijuttuja täällä, joten oli kivaa vaihtelua käydä katsomassa yhtiä Lissabonin kuuluisimpia maamerkkejä)... Äsken kävelin kaatosateessa kotiin kokovartalohieronnasta.

Kirkonseinä Portossa

Tänä iltana menemme katsomaan fadoa. Olen käynyt yhden kerran aiemminkin, joskus neljä vuotta sitten yhden työkokouksen yhteydessä. Syy miksi emme ole käyneet aiemmin poikaystäväni kanssa on vähän huvittava - olen niin iltauninen. Fadoa esitetään arki-iltoisin yleensä alkaen klo 23 ja jatkuen jonnekin aamuyön tunneille. Minähän olen tavallisesti jo ihan unipallero siihen aikaan illasta. Poikaystävän kavereita naurattaa aina iltaunisuuteni. Ei täällä kukaan mene kymmeneltä nukkumaan, arki-iltaisinkaan. Puoliltaöin vasta lähdetään ravintolasta tai ystävien luonta kotiin.

Tänään olo on levännyt. Hieronta toki auttoi siinä. Otan varmaan vielä pikku päiväunetkin, ulkona kun sataa. Ja juon kahvin alkuillasta. Paikallinen kahvi on niin tujakkaa, että se pitänee minut virkeänä vähän tavallista myöhempään.

Eiffelin suunnittelema Douro-joen ylittävä silta Portossa. Kävelimme ylätasanteelta toiselle puolelle, ja alatasantelta takaisin.

Viihdyn Portugalissa. Olen ollut täällä niin paljon, että kotiudun. Sopeudun. Täällä on paljon hyvää. Niin kuin ihmiset, ruoka, ilmasto, halvat hinnat, viinit... Täällä aistii, että maalla on pitkä historia. Täällä oltiin maailman valtiaita, siirtomaaherroja ja aatelisia siihen aikaan, kun Suomessa oltiin ihan metsäläisiä.

Täällä on myös paljon kehitettävää. Niin kuin alhaiset palkat, (tällä hetkellä) korkea työttömyys ja liika liikenne. Taantuma on iskenyt tänne kovaa, niin kuin kaikki suomalaiset hyvin tukipakettien myötä tietää. Täsmällisen skandinaavin mieltä hiertää se, että aina tullaan myöhässä. Ainakin 15 minuuttia, ehkä puoli tuntia. Eikä silloin edes olla myöhässä, se on normaalia.

Mosteiro dos Jeronimos - luostari Belemissä. Se rakennettiin 1500-luvulla alun perin kiitokseksi siitä, että Vasco da Gama palasi turvallisesti tutkimusretkiltään

Ja onpa Vasco da Gama haudattkin luostarin katedraalin suojaan.

Huomaan rutinoituneeni täällä käynteihin. Hyppään Helsingissä työpäivän jälkeen lentokoneeseen kuin bussiin. Käyn täällä lähikaupassa ja tiedän missä mikäkin tuote on. Ja miten arki toimii. Ostan matkalaukkuun kotiintuotavaksi aina samat jutut - alentejanolaista punaviiniä, portviiniä, oliiviöljyä, kahvia, Ritualsin kosmetiikkaa (sitä saa täältä muttei Suomesta). Ja optimaalitapauksessa laukussa on tilaa vielä pussilliselle mandariineja ja sitruunoita - suoraan poikaystävän perheen maaseutukodin puutarhasta kerättynä.

Naapurin kahvilanpitäjätkin tervehtivät minua etunimeltä. Donna Suvi. Sillä tavoin täällä kutsutaan kunnioittavasti nuorta naista. Ja oikea ja kunnioittava puhuttelu on täällä tärkeää.

Ja kas, minun piti kirjoittaa siitä, että tänään aion sinnitellä yöhön asti hereillä ja mennä kuuntelemaan suosikkiani fadoa. Ja päädyn kirjoittamaan laajemman pohdiskelun Portugalista. Käy kai näinkin.