tiistai 19. helmikuuta 2013

Miksen osaa jo?

Taas yksi portugalinkurssi päättyi, tänään oli tentti. Osasin hyvin, varmaan kaiken. En silti vieläkään osaa puhua kuin ihan alkeellisesti. Lähinnä jäädyn, jos joku sanoo minulle jotain portugaliksi. Tai sitten vastaan englanniksi. Ehkä änkytän portugaliksi, että en osaa portugalia.

Olen oppimisen suhteen ihan älyttömän malttamaton. Milloin opin puhumaan? Kommunikoimaan sujuvasti? Ymmärtämään ilman ponnisteluja kun poikaystävä puhuu kavereidensa tai vanhempiensa kanssa. Nauramaan oikeaan aikaan, enkä vasta sen jälkeen kun poikaystävä on selittänyt minulle mistä puhutaan. Sutkauttamaan jotain nokkelaa, kun minulle sanotaan jotain portugaliksi. Jotain järkevämpää kuin "en osaa puhua portugalia".

Kävelin tentistä kotiin, ja mietin, että miksi en vieläkään osaa puhua kunnolla, vaikka olen jo viime syksystä saakka opiskellut kovasti. Istunut tunneilla ja tehnyt läksyt kuuliaisesti. Suorastaan päntännyt. Tuijottanut epäsäännöllisiä verbejä ja tallentanut niihin liittyviä rimpsuja takaraivoon. Kuunnellut fadoakin vapaa-ajalla. Ja selaillut portugalinkielisiä kirjoja.

Miksei päästä ole kuulunut *klik* ja minusta tullut sujuva portugalinpuhuja?

Sitten tajusin. Viime syksystä! Syyskuusta! Siis reilu puoli vuotta sitten en osannut vielä mitään muuta, kuin ehkä sanoa obrigada ja olá. Nyt kuitenkin luen tekstejä jo melko sujuvasti. Ja osaan muodostaa alkeellisia lauseita. Kirjoittaa lyhyitä tekstejä, joissa osaan vaikka kertoa elämästäni, harrastuksistani, työstäni, luonnosta, säästä, arjesta...

Kaikki tämä osaaminen on tullut viimeisimmän puolen vuoden aikana. Tein vertailun englantiin, jota puhun sujuvasti ja päivittäin, sekä töissä että kotona poikaystävän kanssa.

Englannin opetus aloitetaan koulussa kolmannella luokalla, eli silloin kun ollaan 9-10 vuotiaita. Minulla tästä hetkestä on kulunut siis vajaa 20 vuotta.

Englannin kielelle altistuu tahtomattaankin koko ajan. On TV, elokuvat, musiikki... Koko ajan englantia.

Suurin osa yliopistolla käymistäni kursseista oli englanniksi, ainkin opiskelumateriaaleiltaan. Diplomityönikin kirjoitin englanniksi.

Töissäkin puhun ja kirjoitan päivittäin englantia. Työkaverit ovat suomenkielisiä, mutta projektit, joita hoidan pääosin kansainvälisiä. Ja niissä käytetään aina englantia.

Ja tässä minä silti vaan ihmettelen, että miksi en puolen vuoden opintojen jälkeen ole lähes natiivi portugalinpuhuja!

Miksiköhän kuvittelen olevani huono, vaikka osaan jo vaikka mitä? Ja kaikki mitä osaan on sen puolen vuoden ahertamisen ansiota.

Kirjoitin tästä innostuneena facebookiinkin, että "I ruled in my portuguese exam today!". Ihan vain juhlistaakseni tätä oivallustani. Että kaikkea ei voi oppia hetkessä, vaan jotkut asiat vaativat pidemmän ajan. Vuosia jopa. Kuten uusien kielien oppiminen.

Ja siitä facebook-huudahduksestakin on tykännyt alle tunnin aikana jo 9 kaveriani.

Päivän opetus: keskity siihen, mitä jo osaat. Älä siihen, että et vielä osaa.



2 kommenttia:

  1. Hyvä Suvi!
    Sulla on paras mahdollinen motiivi kielen oppimiseen ja aidossa ympäristössä se ajan kanssa tarttuu. Ja milloin pääsetkään arkeen kieltä opettelemaan, valmistaudu totaaliväsymykseen, joka jatkuvasta tsemppaamisesta vähitellen tulee.

    Fado kuulosti sunnuntaina ihanalta, minkä melskeen takaa nyt kuului :)

    VastaaPoista
  2. Harjoittelin tenttiä edeltävänä M:n kanssa puoli tuntia siten, ettei saanut puhua muuta kieltä kuin portugalia, ja olin sen jälkeen jo ihan naatti! :)

    Fado on ihanaa, varsinkin moderni fado. Soi tässä huushollissa useinkin, ei pelkästään kielenopettelun takia, vaan ihan myös sen takia, että on kaunista musiikkia.

    VastaaPoista