sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Karjalan tyttö tekee karjalanpiirakoita

Viimeaikaiset kokkailuni eivät näköjään ole olleet ihan niitä trendikkäimpiä. Silakkapihvit, punajuurilaatikko, ja nyt vielä kaupan päälle karjalanpiirakat. No onneksi sentään julkaisin pari viikkoa sitten valkoviinissä keitettyjen sinisimpukoiden ohjeen, niin ihan ei pelkästään mummolalinjalla mennä. Eipä sillä että mummolalinjassakaan mitään pahaa olisi.

En ollut tehnyt aikoihin karjalanpiirakoita. Varmaan pariin vuoteen. Muistan, että äitini on aina kauhistellut sitä, kuinka suuritöisiä karjalanpiirakoiden teko on, ja että niitä ei ole mitään järkeä tehdä itse, kun kaupasta saa niin hyviä. Minä taas en ole koskaan pitänyt niitä suuritöisinä. Olen samaa mieltä siitä, että kaupasta löytyvät Imatran riisipiirakat ovat hyviä myös, mutta ovathan nämä kotitekoiset nyt ihan omaa luokkaansa kuitenkin.



Karjalanpiirakat muodostuvat tasan kahdesta osasta: maitoon keitetystä riisipuurosta, sekä ruisjauhoista ja vedestä tehdystä ohuesta taikinakuoresta. Vaivalloisin osuus on taikinakuorien kauliminen (perinnetiedon mukaan kunnon emännän piirakkapohja on niin ohut, että läpi näkyy seitsemän kirkkoa). Mitä ohuempi kuori, sitä rapeampi piirakka. Piirakkapulikka on tässä hyvä apu, eikä kauliminen sillä ole edes hankalaa. Tavallisella kaulimellakin onnistuu, mutta se on kuitenkin huomattavasti kömpelömpi väline kuin pulikka.

Piirakoiden kaveriksi pyöräytin tietenkin munavoin (kickensmör, kuten isäni sitä kutsuu). Sekoitin kananmunien joukkoon äitini niksillä raejuustoa ja vähän voita. Näin lopputulos ei ole ihan niin voinen ja raejuusto itseasiassa sopii joukkoon varsin hyvin.

Näillä herkuteltiin isäni kanssa eilen illalla, kun hän tuli Alppi-reissunsa jälkeen yökylään.

Karjalanpiirakat

Riisipuurotäyte:

3 dl vettä
3 dl puuroutuvaa riisiä
1 l maitoa
suolaa
voita

Ruiskuori:
2 dl kylmää vettä
0.5 tl suolaa
5 dl ruissihtijauhoja

1. Keitä riisipuuro. Ensin vesitilkka kiehuvaksi, sitten riisit joukkoon. Anna kiehua pari minuuttia (niin että vesi ihmeytyy riiseihin) ja lisää sitten maito. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla 30 minuuttia. Mausta valmis puuro suolalla ja voinokareella. Jäähdytä puuro.

2. Valmista kuoritaikina. Sekoita kylmä vesi ja suola. Lisää ruisjauhot ja sekoita taikinaksi. Vaivaa taikinaa jauhotetulla työpöydällä n. 5 minuuttia, tämä helpottaa työstämistä. Laita taikina lepäämään kelmun alle siksi aikaa kun puuro jäähtyy.

3. Muovaa taikinasta tasainen pötkylä, josta pilkot noin 30 tasakokoista palaa. Pyöritä palat palloiksi, litistä ja kauli ohueksi soikioksi. Ripottele pöydälle runsaasti ruisjauhoa, niin kauliminen helpottuu. Aseta kaulitut kuoret päällekkäin pinoon. Ripottele väliin vähän jauhoja, niin taikina ei tartu. Peitä kelmulla, niin että reunat eivät pääse kuivumaan

4. Lisää puurotäytettä piirakkapohjan keskelle reilu ruokalusikallinen. Levitä täyte pohjalle, mutta jätä pari senttiä taikinaa reunoiksi. Rypytä reunat nostamalla taikinaa samalla niin, että reuna nousee täytteen päälle. Kätevä ohje löytyy vaikka Valion koekeittiön ohjevideosta.

5. Kuumenna uuni kuumaksi - niin kuumaksi kuin siitä lähtee. Kuumenna pelti uunissa valmiiksi ja laita piirakat paistumaan kuumalle pellille (näin saat rapean kuoren). Paista noin 10-15 minuuttia.

6. Kuumenna kattilassa pari desiä maitoa, ja pari ruokalusikallista voita. Dippaa uunista tulleet piirakat seoksessa. Aseta piirakat pinoon kaksi piirakkaa vierekkäin ja lado toiset kaksi ristikkäin päälle. Peitä voipaperilla ja puhtaalla leivinliinalla.

Jos pakastat osan piirakoista, niin jätä ne voitelematta.

Ruiskuori valmiina kaulintaa varten
Piirakat valmiina uuniin

9 kommenttia:

  1. Oi, kuinka ihanan näköisiä piirakoita! Ja hauska kuulla, että joku kuvailee niiden tekemistä "pienitöiseksi" tai ainakin "ei-suuritöiseksi". Ehkä joskus voisi yrittää uskaltautua kokeilemaan samaa?

    Tykkään blogistasi, hyvä tunnelma ja kiinnostavia kirjoituksia. Kiitos siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Geranium. Olen saanut toistaiseksi aika vähän palautetta blogistani, joten oli siis harvinaisen mukavaa, että tämä ensimmäinen varsinainen palaute oli näin positiviinen. Kiitos sinulle!

      Karjalanpiirakoita kannattaa kokeilla, eivät ne ole yhtään pelottavia. :) Kaulimistyöhönkin voi suhtautua vain kivana ajanvietteenä, kuin miettiä työn määrää. Eikä näiden teossa onneksi jaeta ulkonäköpisteitäkään, eli ei missään nimessä tarvitse olla samankokoisia/muotoisia/samanlaisesti rypytettyjä.

      Poista
    2. Hyvä näkökulma karjalanpiirakoihin: ei niistä tosiaan tarvitse tulla 50 vuotta askareen parissa hääränneen tekijän kädenluomuksen veroisia, maku se on kun ratkaisee :)

      Palautetta aloin minäkin blogissani saamaan vasta jonkin aikaa raapusteltuani, kai se alkulämmittely vaan ottaa aikansa. Mutta sisällössä ei tässä blogissa ainakaan ole mitään moittimista, löysin äsken alkupään kiinnostavia säilöntäjuttuja ja sain heti inspiksen ensi kesää varten. Enää vaan tarvitaan se kesä...

      Poista
  2. Kiitos Suvi!
    Piirakka oli niin hyvää ja siitä olit kai sinäkin saanut voimasi työntää meidän auto pois hangesta.
    Nautimme kovasti seurastasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti karjalanpiirakoiden voimalla irtoaa pari autoakin hangesta! Tosi kiva että kävitte, E ja V on niin aurinkolapsia, että itsekin tulee hyvälle tuulelle heidän puuhailustaan ja iloisuudestaan. :)

      Poista
  3. Meidän äippä tekee karjalanpiirakoita varmaan kerran kuussa. Työlääseen kaulimisvaiheeseen saa helpotusta hankkimalla pastakoneen, sillä sitten pyöräyttää ohutta taikinaapohjaa, toimii!Meidän mummon oppeja, kun sekin oli aikoinaan kova tekemään piirakoita...!T.Suikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pastakonekikka on tuttu mullekin, mutta pienen keittiön omistaja liputtaa piirakkapulikan puolesta. Sitä on niin hirveän paljon helpompi säilöä, kuin pastakonetta. :)

      Ja kiitos Suikka ensimmäisestä kommentistasi!

      Poista
  4. Vitsi alkoi tehdä mieli näitä! Isäni teki karjalanpiirakoita joskus itse ja itse tein joskus ekan kerran näitä Amerikassa ja niihin ihastuttiin siellä niin, että jouduin aina samaan urakkaan siellä vieraillessani. Ehkä voisi joskus kotonakin. Kivointa tekeminen on jos on noin kahden hengen tiimi, esim toinen kaulitsee ja toinen täyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestäni karjalanpiirakoiden teko on kivaa käsillä näpertelyä. Ja tuo kahden hengen liukuhihna olisi kyllä hyvä - tällä tyylillä ei tarvitse huolehtia, että kaulitut pohjat kuivuvat ennen kuin ne ehtii täyttää.

      Poista