Se helppo vaivaamaton leipä

Tänä aamuna täällä kuumeni uuni ja uusi, kirpparilta ostettu savipata. Maailman kaunein (ja helpoin) leipä, sanoi Herkku & Koukku. Kokeiltava sitä oli.

Se klassinen Schlemmertopf, Vantaan Kontista 5 eur.

Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa pyöräytin taikinan. Sekoitin vain jauhot, suolan ja veden, ja jätin kelmun alle muhimaan yöksi. 7 dl vehnäjauhoja sanoi ohje. Minä korvasin 2 dl tuosta vähän kuiturikkaamalla seoksella - leseillä ja ruisjauholla. 2 tl suolaa ja 0.5 tl hiivaa.

Aamulla herätessä savipata likoamaan ja taikina reilusti jauhotetulla pöydällä palleroksi. Savipata kylmään uuniin kuumenemaan, sillä aikaa taikinapallero lepäsi. Sitten taikina kuumaan pataan, kansi kiinni ja uuniin.

Valmiina uuniin

Puoli tuntia paistoin leipää kansi kiinni, sitten vielä puoli tuntia ilman kantta. Ulos tuli ihanan näköinen leipä.

Leipä tuli uunista

Ihanaa, innostuin!

MUTTA: Leipä ei meinannut irrota vuuasta. Jouduin oikein ahertamaan, että sain sen irti. Lähti se kuitenkin, mutta alakuori meinasi jäädä ja jäikin osittain pataan. Jälkikäteen ajatellen leivän pitää varmaan jäähtyä ihan kokonaan ennen kuin irroittaa. Minä tein irroitusta leivän ollessa vielä hieman lämmintä. Ja ehkä en jauhottanut vuokaan menevää taikinapalleroa riittävästi. Vuoka oli itseasiassa hieman kostea liotuksesta, kun taikinan siihen laitoin. Ehkä pitäisi kuivata se huolella seuraavalla kerralla.

Sen jälkeen leivän maisto. Suolaa oli liikaa! Käytin ohjeen mukaiset 2 tl, ja olisi pitänyt jo siinä vaiheessa arvata, että on liikaa. 1 tl tai max 1.5 tl on riittävästi. Uskon, että tässä on tämä ikuinen juttu, että ohjeen kirjoittaja on käyttänyt varsinaisen teelusikkamitan sijaan tavallista teelusikkaa, jotka siis usein ovat huomattavasti pienempiä kuin varsinainen lusikkamitta, jota itse käytän.

Maku ja leipä sinänsä oli kyllä juuri niin hyvää, kuin blogeissa on hehkutettu. Rakenne oli tosi hyvä, vaikka en vaivannut leipää tippaakaan. Ja yön yli kohottamisen ansiosta leivässä oli maukas maku.

Kokeilen vielä uudestaan leipää. Jauhotan taikinapalloa ja vuokaa vielä enemmän. Ja kuivaan vuuan liotuksen jälkeen huolellisesti. Ehkä laitan ihan himpun verran öljyä vuoan reunoihin. Tässä ohjeessahan ei ole tippaakaan rasvaa, en tiedä vaikuttaako. Ja odotan myös, että leipä jäähtyy täysin ennen kuin yritän irroittaa sitä. Ja vähennän suolan määrän puoleen.

Kylässä käyneen elintarviketieteilijä-siskon kanssa analysoimme leipää tarkemminkin. Leipä kohoaa enemmän, jos sen tekee pelkällä vehnäjauholla, opasti sisko. Ensi kerralla kokeilen ilman lisäkuituja ja teen puhtaasti valkoisen leivän. Näin voin vertailla, että miten se, että nyt korvasin osan jauhoista terveellisemmillä aineksilla vaikutti lopputuloksen rakenteeseen. Hyvää leipä oli myös siskon mielestä, ja hän on itse ihan mestari leipomaan leipää.

Alunperin Kädenvääntöä-blogista lähtöisin olevan leivän teko-ohje on tässä. Olen muokannut sen verran, että vähensin suolan määrän puoleen.

Vaivaamaton leipä

7 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla ja anna kohota 12-18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen ja vedessä liotettu (n. 15 minuuttia) pata kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15-30 minuuttia.