torstai 31. tammikuuta 2013

Vaivaamaton leipä vol 2.

Ilman vaivausta tehtävä savipataleipä pääsi uudelleen käsittelyyn. Ensimmäiseen kokeiluun (ja reseptiin) voi tutustua tästä.

Tällä kertaa lopputulos napakymppi! Kaikki viime kerralla ilmenneet ongelmat olivat poissa. Puolitin suolan määrän (käytin 1 tl) - ei enää liikaa suolaa, kuivasin padan huolella liotuksen jälkeen ja vielä jauhotin pohjan - leipä irtosi vuuasta sujahtaen. 

En tällä kertaa myöskään käyttänyt mitään muuta kuin venhäjauhoja, niitä siis yhteensä 7 dl. Viimeeksihän korvasin tästä 2 dl leseillä ja ruisjauholla. Leipä kohosi huomattavasti enemmän tällä kertaa. En myöskään tiedä oliko viime kerran tarttumisella mitään tekemistä jauhoseoksen kanssa (epäilen).


Siispä, onnistunut leipä! Herkullinen, vaivaamaton, helppo, rapeakuorinen, maukas.

Ennen uuniin menoa laitoin päälle vielä kurpitsansiemeniä. Tulee näennäisesti olo, ettei ole ihan pelkkä vehnäleipä.

Tällä kertää leipä ilman vaivausta onnistui täydellisesti
Mitenkäs teillä siellä? Oletteko kokeilleet?

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Uunissa paahdetut maa-artisokat ja paahdettu parsakaali kylmäsavulohella

Älytön puuhapuuska iski! Tulin kotiin jumpasta supervirkeänä. Ja nälkäisenä. Teki mieli vihanneksia. Jääkaapissa pussillinen maa-artisokkia ja parsakaalia

Maa-artisokat ovat mielestäni ihania. Niistä tehty sosekeitto on kuin samettia lautasella. Niiden kuoriminen vain nyppii, siinä tuhraantuu aikaa aika lailla, koska ne mukulat on niin epämääräisen muotoisia.

Sitten minulla välähti. Nehän voisi paahtaa uunissa - kuorineen! Eihän mitään juureksia tarvitse kuoria, jos pesee huolella ja paahtaa uunissa. Googlasin ja löysin useita osumia tästä tyylistä valmistaa maa-artisokkaa.

Sitten muistin myös lukeneeni sen vaivaamattoman leivän teon yhteydessä Kädenvääntöä-blogia, ja huomanneeni siellä uunissa paahdettujen parsakaalien ohjeen. Eihän niitäkään tarvitse aina höyryttää! Vamos uuniin siis, molemmat vihannekseni.

Lopputulokset menee ihan suosikkeihin. Varsinkin maa-artisokat. Miksi en ole aiemmin tajunnut - tehnyt niistä vain keittoja? Kuorineen paahdettuna sisuksesta tulee samettia, ja kuoret taas ovat mukavat pureskeltavia ja maukkaita. No oli parsakaalitkin hyviä. Todella hyviä.

Uunissa paahdetut maa-artisokat

0.5 kg maa-artisokkia
2-3 rkl oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria
Timjamia

Pese maa-artisokat huolella juuresharjalla. Leikkaa mukuloista siivuja - n. sentin paksuisia. Laita uunivuokaan, päälle oliiviöljy, suolaa, pippuria ja timjamia. Pyörittele sormineen öljy ja mausteet joka puolelle maa-artisokkapalasia.

Uunitin melko korkeassa lämmössä (muistakaa taas se kaasu-uunini, eli en osaa sanoa astelukuja) noin tunnin.



Ja katsokaas muuten samalla tuo ihana vuoka - löysin kirpparilta. Ranskalainen, painava savinen vuoka ja siihen tuollainen pehmeä kori, johon vuoka lasketaan. Sen avulla vuokaa on helppo liikutella esimerkiksi pöytään, eikä esimerkiksi pannunalusta tarvita. Rakkautta ensi silmäyksellä kirpparilla kohdatessamme viikonloppuna ja nyt pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön. Pikkusiskon naseva kommentti - "voi jessus mikä muumimamma!". Meillä harrastetaan tätä suoraa kommentointia koko perheessä...

Uunissa paahdetut parsakaalit kylmäsavulohella
 
1 parsakaali
4 kynttä valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
kylmäsavulohta
limenmehua

Pilko parsakaalista kukinnot irti. Laita uunivuokaan. Pilko päälle reilusti valkosipulia. Kaada päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Pyörittele öljy ja mausteet hyvin sekaisin parsakaalin kukintoihin.

Minulla oli jääkaapissa kylmäsavulohta, ja pilkoin sitä parsakaalien päälle. Ja voi, miten ne sopivatkin hyvin! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Uunissa nämä olivat noin 45 minuuttia. Päälle puristin vielä limemehua.


Sillä aikaa kun nämä olivat uunissa, niin pyöräytin muuten taas vaivaamattoman leivän taikinan muhimaan yön yli. Vol.2 leivän paistossa siis luvassa huomenna. Teen aamun töitä kotoa käsin, joten on hyvä aika paistaa leipää. Toivottavasti nyt irtoaa paremmin vuoasta...Raportti kuuluu perästä.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Seafood / Slow food


 Sitä vain tulin sanomaan, että piipahdin Torinossa työmatkalla, ja siellä illallinen näytti mm. tältä.


Miten tuore seafood voikaan olla niin herkullista?

Toisena iltana söin tarjoilijan suosituksesta tällaisen palasen vasikkaa. En tiedä tarkemmin että mitä osaa, kun italian-taitoni ovat vähintäänkin auttavat, eikä tarjoilijakaan oikein puhunut niitä kieliä, joita itse puhun. Mutta jotain halvempaa ruhon osaa tajuttoman pitkään haudutettuna. Juuri sellaista, kuin lihan pitääkin olla.


Torino on muuten yksi maailman slow foodin mekoista. Aikataulu oli töiden takia superkiireinen, että varsinainen kaupunkiin tutustuminen jäi harvinaisen lähelle nollaa, mutta onneksi ruuan valmistajalla ei ollut kiire.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Haastettu

Keltaisesta kaapista tupsahti minulle haaste. Kiitos Hanna, tämä oli blogini ensimmäinen laatuaan.

Haasteen ideana on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. Haasteen säännöt ovat seuraavat:
  1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 
  2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 
  3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 
  4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa. 
  5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 
  6. Ei takaisin haastamista.
Hyvä me pienet blogit! Tässä omat vastaukseni.



Ensin 11 asiaa itsestäni:
  1. Olen erittäin suunnitelmallinen ja järjestelmällinen. Kotini on lähes poikkeuksetta aina järjestyksessä. Samoin työpöytäni. Minulta kysytään usein, että tykkäänkö siivoamisesta ja järjestämisestä, kun teen sitä suhteellisen usein. Vastaus on, että en tykkää, mutta tykkään vain siitä lopputuloksesta niin paljon, että järjestely kuuluu vähän välttämättömänä askeleena tämän saavuttamiseksi...
  2. Lempielokuvani on Tuulen viemää, jonka olen nähnyt valehtelematta varmaan 20 kertaa. Blogini nimikin tulee kyseisestä elokuvasta. Syy elokuvan fanitukseen löytyy lapsuudesta: meillä ei ollut kotona videoita, mutta mummilassa oli. Tuulen viemää -kasettia pyöritimme siskojen kanssa sitten oikeastaan joka kerta mummilavierailuilla. Sovimme myös suhteemme alussa poikaystäväni kanssa, että molemmat saa valita yhden suosikkielokuvansa, jonka yhdessä katsomme. Minä valitsin Tuulen viemään, poikaystävä Blade runnerin. Ja niinhän rakkaimpani uskollisesti katsoi koko massiivisen neljän tunnin eepoksen kanssani. Blade runner on muuten vielä katsomatta...
  3. Taputtelen sormillani pöytää, jalkaa tai muuta pintaa silloin kun olen hermostunut, suunnittelen asioita tai minulla on tunne, ettei jokin asia ole kohdillaan. Opin tämän asian itsestäni vasta viime kesänä, vaikka uskon että olen tehnyt niin varmaan koko elämäni.
  4. Jännitän / pelkään sairaaloita ja kaikkia niihin liittyviä operaatioita. Pelko on täysin irrationaalista, enkä pysty hallitsemaan sitä, vaikka kuinka yritän järkeillä. Olen ollut tällainen lapsesta saakka. Silloin jo minusta vitsailtiin, että ainakaan lääkäriä tytöstä ei tule. Jännitys esiintyy pahoinvointina, huimauksena ja sydämentykytyksenä, jos jostain syystä joudun menemään sairaalaan tai terveyskeskukseen. En tiedä syytä tälle, mutta huonovointisuus on poikkeuksetonta. Enkä pysty esimerkiksi katsomaan tikkejä, haavoja tai muita haverin jälkiä.
  5. Tykkään laulaa, mutta yleensä kukaan ei halua kuulla lauluani (vaikka olen musikaalinen ja osaan laulaa edes jokseenkin hyvin). Pikkusiskoni kertoman mukaan hänen huonoimmat lapsuusmuistonsa liittyvät siihen, että joko kuulemma "jollotin jatkuvasti" tai soitin viulua. Myöskään poikaystäväni ei jaksa kuunnella lauluani, mutta sen uskon johtuvan enemmänkin siitä, että tapaan laulaa hänelle "Tummat silmät, ruskea tukka..." kuin että minulla olisi huono lauluääni...:)
  6. En voi sietää Celine Dionia. En yhtään. En ikinä. En missään muodossa.
  7. Olen lähimmäisilleni suorasukainen. Mielestäni maailmassa on vain himpun verran helpompaa, jos ei tarvitse arvailla, mitä toiset ajattelevat. Arvostan sitä, että asiat kerrotaan niin kuin ne ovat. En itse ole hyvä arvailemaan asioita sivulauseista tai pienistä vinkeistä. Suoruus on samalla sekä hyvä, että huono puoleni.
  8. Olen perusluonteeltani rauhallinen ja minulla on rautainen keskittymiskyky. Ihmiset usein sekoittavat puheliaisuuteeni ja iloisuuteni vilkkauteen, mikä ei pidä paikkaansa. Keskittymiskykyni oli erittäin tarpeellinen yliopistoaikoina, jolloin minulla oli tuhat rautaa tulessa. Pystyin opiskelemaan tehokkaasti, koska silloin kun luin, niin luin keskittyen ja ajatuksen kanssa, niin ne asiatkin jäivät päähän yhdellä lukemalla.
  9. Kehitän paljon muistisääntöjä mitä erinnäisimmistä asioista, joskus aivan naurettaviakin. Muistan esimerkiksi, että Matista ja Teposta Matti on se apinamman näköinen, koska nimessä Matti on A-niin-kuin-Apina.
  10. Olen telonut itseni pari vuotta sitten pelastaessani ratikkaraiteilla makaavaa juoppoa. Juoksin auttamaan, kaaduin matkalla ja jouduin itse ensiapuun telotun jalan kanssa. Juoppo selvisi pelkällä naarmulla. Harmitti niin kovasti, että saarnasin apua odottaessani juopolle siitä, että en voi käsittää, että ihminen juo itsensä tuollaiseen kuntoon, että ei pysty huolehtimaan itsestään ja käskin hänen mennä kotiinsa selvittämään päätään. Mies näytti niin katuvalta, että hän saattoi jopa tehdä niin.
  11. Jos joku olisi sanonut minulle 4 vuotta sitten, että rakastun portugalilaiseen insinööriin, niin en olisi varmaan uskonut. En ollut silloin tainnut edes koskaan tavata ketään Portugalista. Niin kuitenkin kävi.

Sitten vastaukset Hannan antamiin kysymyksiin:

1. Suolainen vai makea?
Suolainen, ehdottomasti.

2. Kerro yksi positiivinen koulumuistosi.
Mietin tätä pitkään, sillä päällisin puolin omat koulumuistot ovat aika positiivisia. Pyöritimme ysiluokalla koulussa kioskia, jolla keräsimme rahaa luokkaretkeä varten. Kävimme tienaamillamme rahoilla risteilyllä Tallinnassa. Nykyään taitaa kouluissa olla niin tiukat säännöt, että karkkikioski ei varmaan olisi enää sallittu...

3. Oletko tavannut blogisi kautta kohtaamisia ihmisiä livenä?
En ole. En ole kyllä kauheasti bondannut kenekään bloggarin kanssa edes virtuaalimaailmassa.

4. Millä saat itsesi hyvälle tuulelle huononakin päivänä?
Ihan optimaalitilanteessa lähtisin aina sienimetsään, sillä metsässä kävely saa minut AINA rentoutumaan ja iloiseksi. Tämä nyt kun ei kuitenkaan ole aina mahdollista, niin hyvä tuuli tulee useistakin asioista - liikunnasta / ulkoilusta, jonkun kivan reseptin kokkauksesta ja lopputuloksesta nauttimisesta, päiväunista.. Aika perinteisistä jutuista siis.

5. Onko sinulla harmaita hiuksia? Miten suhtaudut niihin/luulet suhtautuvasi niihin niiden ilmaantuessa?
En usko, että minulla on (värjään kyllä hiuksiani säännöllisesti, eli en tiedä miten helposti näkisinkään niitä tämän takia). Jos tulen yhtään äitiini, niin alan varmaan harmaantua kymmenen vuoden sisään, eli alle nelikymppisenä. Mutta en usko, että tulen. Ajatus harmaantumisesta ei tunnu kyllä miltään maailmanlopulta. Vaikea ajatella, että hiusten väri voisi vaikuttaa ihmisen elämänlaatuun millään tavalla.

6. Ensimmäinen ruoka, jonka opit valmistamaan ihan itse?
Ihan pienenä pilkoin hedelmäsalaatteja äidin avuksi. Kuitenkin ensimmäiset kokkausmuistot (siis sellaiset, jotka sisältävät muutakin kuin pilkkomista ja sekoittamista) liittyvät lapsena kesälomilla käymiini Lappeenrannan kotitalousneuvonnan kokkikursseihin. Siellä opeteltiin valmistamaan jauheliharullaa, joka oli suolainen pannukakku, jonka sisään oli kääretortun tyyliin kääritty jauhelihamuhennos. Tämä oli mielestäni käsittämättömän hyvää pienenä, ja sitä valmistimme usein siskojen kanssa kotona bravuurinamme. Äiti ymmärsi kannustaa harrastuksessa ja antoi meidän kokata ja harjoitella.

7. Mikä on uusin löytösi ruokakaupasta?
Pakasteesta löytyvä ruusunmarjasose, sekä leivontahyllyn metallituubista löytyvä kastanjatahna, joka on hyvää mm. maustamattoman jugurtin kanssa.

8. Jos sinun pitäisi muuttaa Suomessa uudelle paikkakunnalle minne muuttaisit ja miksi?
Muuttaisin varmaan Lappeenrantaan, sillä se on vanha kotikaupunkini, josta löytyvät paitsi vanhempani, niin myös paras ystäväni.

9. Missä muissa maissa kuin suomessa halusit asua? Top 3.
Portugali, Norja tai Kiina.

10. Kuinka vanhana ihminen on keski-ikäinen?
En keksi tähän muuta ratkaisua kuin lähestyä asiaa matemaattisesti hypoteesilla, että jos ihminen elää noin 80-90 vuotiaaksi, niin keski-ikä koittaa siinä 40-45 vuoden hujakoilla.

11. Jos saisit yhtäkkiä 1000 euroa ja vuorokauden käyttää se, mitä tekisit?
Ostaisin lentoliput sekä minulle että poikaystävälleni johonkin Keski-Euroopan kaupunkiin ja varaisin pöydän jostain kyseisen kaupungin hyvästä ravintolasta, johon menisimme illalliselle.

11 blogia en aio haastaa ja melkein kaikki seuraamani blogitkin taitavat olla niitä isoimpia, mutta poimin seuraamistani blogeista seuraavat kaksi:

Opiskelutoverini, Gray Star -blogin Jennin. Jennin blogi on elellyt hiljaiseloa viimeaikoina, mutta pientä uudelleenlämmittelyä on tapahtunut ennen joulua.

70-luvulta, päivää! -blogin Ninnun, joka retroilee ja kiertelee kirppareita nuuhkien tulevaisuuden antiikkia.

Omat kysymykseni:
1. Kerro yksi taito, jonka osaat, jota arvostat tai joka on mielestäsi erikoinen tai harvinainen.
2. Kerro arjen niksi, joka helpottaa elämääsi.
3. Kerro jokin muistisääntösi.
4. Mikä asia on viimeaikoina pysähdyttänyt sinut?
5. Mikä on elämäsi turhake - asia, josta pidät, mutta periaatteessa et tarvitsisi sitä?
6. Nuukailetko? Millä tavalla?
7. Mitkä asiat saavat sinut jännittämään?
8. Kummallisin ruoka, jota olet syönyt?
9. Mikä on suosikkilehtesi?
10. Odotatko jo kesää?
11. Millä herkuttelet?


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kontaktimuovia

No tämä on nyt kyllä jo aikamoista tuuria. Ensin kaksi näennäisesti erillistä anekdoottia:

1. Olen jo täällä maininnutkin, että opiskelen kahtena iltana viikossa portugalia. Menen tunneille suoraan töistä, ja kirjat kulkevat käsilaukussani. Pehmeäkantisina ne luonnollisesti alkavat käytössä nuhjaantumaan erityisesti kulmista. Joka kerta tunnille mennessäni olen ajatellut, että pitää muistaa ostaa kontaktimuovia, jotta saan kirjani päällystettyä. Ja joka kerta ollessani sellaisen kaupan lähettyvillä, josta kontaktimuovia voi ostaa, unohdan asian.

2. Meidän taloyhtiössä on kierrätyshylly. Se on jätekatoksessa sellaisessa erillinen hylly, johon ihmiset saavat tuoda tarpeettomia tavaroitaan ja jättää vaikka luettuja aikakausilehtiä muiden talossa asuvien iloksi. Säännöt menevät niin, että jos viikon päästä tavara ei ole kelvannut kenellekään, niin se pitää viedä pois - joko heittää roskiin tai kierrättää itse eteenpäin. Homma on toiminut tosi hyvin. Tämä onkin iso taloyhtiö ja samaa jätekatosta käyttää isompi porukka ihmisiä. Jaossa on ollut hyvää tavaraa ja olen myös itse vienyt sinnekin välillä pientä kierrätettävää. Ja kotiin olen kantanut mm. pinon Gloria Ruoka ja Viini -lehtiä.

Viikonloppuna viedessäni roskia kierrätyshylly oli muuten tyhjä, paitsi sillä lepäsi jättirulla kontaktimuovia. Kappas! Aikamoista, suorastaan moukkamaista tuuria.

Nyt on opiskelukirjat päällystetty. Siskokin sai muovia omiin kirjoihinsa. Ja rullassa on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä.

Pienet jutut osaavat kyllä tehdä välillä olon aika onnekkaaksi.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

(Ehkä) paras kirppari ja kirpparilöytö (ikinä)

Täällä jatketaan nyt tällä viikolla erittäin kirpparipainotteisella linjalla. Tuon autolainan takia kun olen nuohonnut tällä viikolla kaikki päivät eri kirppareita.

Tattarisuon antiikin Löytötori oli minulle täysin uusi tuttavuus. Ajoimme sinne eilen vanhemman siskoni kanssa tutustumisretkelle. Olin jostain blogista lukenut aiemmin hehkutusta paikasta, joten odotukset olivat melko korkealla. Ja onpa kirppari valittu Avotakan puolesta Suomen parhaaksi kirpputoriksi.

Ja kyllä, kaikki odotukset tulivat lunastettua. Ylittyivätkin, sanoisin. Jo heti ovella nähtyäni paikan koon ja tarjonnan sanoin siskolleni, että täällä vierähtää tovi. Niin vierähtikin - taisimme 1.5 tuntia penkoa ison hallin nurkkia.

Alla näkymää Löytötorilta. Siistiä, kuten näette, ja tosi paljon hyvää tavaraa.


Ja nyt siihen Ehkä Parhaaseen Kirpparilöytöön Ikinä, jonka Löytötorin hyllyltä bongasin. Erik Magnussenin Steltonille suunnittelema termos valkoisena. Priimakuntoisena. 7.5 euroa!  Finnish Design Shopin sivuilta voi kurkata löydön arvon. Kirpparilla samaan aikaan ollut vanhempi herrasmies oikein onnitteli minua löydöstäni, kun näki mitä ostoskoriini haalin.



Tämän lisäksi löysin vielä hyvät uudet leivontakulhot. Kolme tanskalaista Rostin melamiinikulhoa. Keltainen ja iso sininen 4.5 euroa, pienempi sininen 5 euroa.


Siskokin teki hyviä löytöjä. Mm. alla näkyvä tarjoilukulho lähti siskon matkaan. Sopii hyvin täydentämään hänellä majailevia mummolta perittyjä Arabian Malva-sarjan astioita.


Lähes kaikki myynnissä olevat tuotteet olivat tanskalaisia. Saimmekin henkilökunnalta tietoa, että tavarat ovat peräisin kuolinpesistä, joita paikan edustajat metsästävät Tanskassa. Uutta tavaraa tulee kuulemma noin kontillinen kuukaudessa, eli hyllyt täydentyvät jatkuvasti todella paljon.
Suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille tanskalaisista desing-löydöistä haaveileville. Ensireissun perusteella menee itselläkin ehkä ykköseksi kaikista käymistäni kirppareista, mutta ehkä olen nyt vain niin huumassa tuosta lintu-termarista, että en pysty objektiivisesti asiaa vielä arvioimaan. Täytyy selvästi käydä tuolla useamminkin...

Vaatteita tuolla Tattarisuolla oli aika vähän, mutta mukaan lähti kuitenkin yksi kaunis musta kotelomekko, jota ajattelin lahjaksi joko äidille tai nuoremmalle siskolle, heidän kokoaan kun se silmämääräisesti arvioituna on (ja minulla, vanhalla vaatekaupan myyjällä on ollut aika tarkka silmä näille). Toivottavasti sopii jommallekummalle, oli nimittäin ompelijalla teetetty ja todella hyvälaatuista työtä ja materiaalia. Maksoi 7.5 euroa.


Kävimme matkalla myös Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa, josta sisko löysi itselleen neuleen, sekä pari kaunista vyötä. Itse löysin sukkalankaa. Kannoin sinne myös kierrätykseen omia vanhoja vähänkäytettyjä tavaroita pari kassillista. Minullahan pyörii jatkuvasti tällainen kiertoprosessi, että kannan "uutta" tavaraa kirppareilta kotiin, niin samalla karsin samalla toisesta päästä tavaraa taas kierrätykseen.

Loppuun koosteena tämän viikon muita löytöjä, joiden kuvaus onnistui nyt viikonloppuna valoisan aikaan.

Lauttasaaren kirpparireissulta: Jo aiemmin mainittu Guessin neule siskolle Oranssitorilta 4 eurolla (kelpasi ja sopi siskolle hyvin), sekä itselle Marimekon Mika Piiraisen suunnittelema musta lyhythihainen perustrikoo 3 eurolla Emmauksesta.

Vantaan SPR:n Kontista: Valurautapannu 3 eurolla. Ostin kyllä vasta valurautawokin Lappeenrannan Kontista, mutta tämäkin kotiutui todella hyvän kunnon ja käsittämättömän halvan hinnan ansiosta (valurautapannut ovat yleensä kirpparilla 10-20 euron hintaluokkaa)

Vantaan Kontista: Hellyyttävä vanha Arabian teemuki, 2 eur.

Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta: Servettirenkaat 0.2 euroa/kpl. Olivat patinoituneet tummiksi, mutta kiilloittamalla alta löytyi kauniit renkaat.
Viikon löytöjä kaverikuvassa


lauantai 19. tammikuuta 2013

Se helppo vaivaamaton leipä

Tänä aamuna täällä kuumeni uuni ja uusi, kirpparilta ostettu savipata. Maailman kaunein (ja helpoin) leipä, sanoi Herkku & Koukku. Kokeiltava sitä oli.

Se klassinen Schlemmertopf, Vantaan Kontista 5 eur.
Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa pyöräytin taikinan. Sekoitin vain jauhot, suolan ja veden, ja jätin kelmun alle muhimaan yöksi. 7 dl vehnäjauhoja sanoi ohje. Minä korvasin 2 dl tuosta vähän kuiturikkaamalla seoksella - leseillä ja ruisjauholla. 2 tl suolaa ja 0.5 tl hiivaa.

Aamulla herätessä savipata likoamaan ja taikina reilusti jauhotetulla pöydällä palleroksi. Savipata kylmään uuniin kuumenemaan, sillä aikaa taikinapallero lepäsi. Sitten taikina kuumaan pataan, kansi kiinni ja uuniin.

Valmiina uuniin
Puoli tuntia paistoin leipää kansi kiinni, sitten vielä puoli tuntia ilman kantta. Ulos tuli ihanan näköinen leipä.

Leipä tuli uunista
Ihanaa, innostuin!

MUTTA: Leipä ei meinannut irrota vuuasta. Jouduin oikein ahertamaan, että sain sen irti. Lähti se kuitenkin, mutta alakuori meinasi jäädä ja jäikin osittain pataan. Jälkikäteen ajatellen leivän pitää varmaan jäähtyä ihan kokonaan ennen kuin irroittaa. Minä tein irroitusta leivän ollessa vielä hieman lämmintä. Ja ehkä en jauhottanut vuokaan menevää taikinapalleroa riittävästi. Vuoka oli itseasiassa hieman kostea liotuksesta, kun taikinan siihen laitoin. Ehkä pitäisi kuivata se huolella seuraavalla kerralla.

Sen jälkeen leivän maisto. Suolaa oli liikaa! Käytin ohjeen mukaiset 2 tl, ja olisi pitänyt jo siinä vaiheessa arvata, että on liikaa. 1 tl tai max 1.5 tl on riittävästi. Uskon, että tässä on tämä ikuinen juttu, että ohjeen kirjoittaja on käyttänyt varsinaisen teelusikkamitan sijaan tavallista teelusikkaa, jotka siis usein ovat huomattavasti pienempiä kuin varsinainen lusikkamitta, jota itse käytän.

Maku ja leipä sinänsä oli kyllä juuri niin hyvää, kuin blogeissa on hehkutettu. Rakenne oli tosi hyvä, vaikka en vaivannut leipää tippaakaan. Ja yön yli kohottamisen ansiosta leivässä oli maukas maku.

Kokeilen vielä uudestaan leipää. Jauhotan taikinapalloa ja vuokaa vielä enemmän. Ja kuivaan vuuan liotuksen jälkeen huolellisesti. Ehkä laitan ihan himpun verran öljyä vuoan reunoihin. Tässä ohjeessahan ei ole tippaakaan rasvaa, en tiedä vaikuttaako. Ja odotan myös, että leipä jäähtyy täysin ennen kuin yritän irroittaa sitä. Ja vähennän suolan määrän puoleen.

Kylässä käyneen elintarviketieteilijä-siskon kanssa analysoimme leipää tarkemminkin. Leipä kohoaa enemmän, jos sen tekee pelkällä vehnäjauholla, opasti sisko. Ensi kerralla kokeilen ilman lisäkuituja ja teen puhtaasti valkoisen leivän. Näin voin vertailla, että miten se, että nyt korvasin osan jauhoista terveellisemmillä aineksilla vaikutti lopputuloksen rakenteeseen. Hyvää leipä oli myös siskon mielestä, ja hän on itse ihan mestari leipomaan leipää.

Alunperin Kädenvääntöä-blogista lähtöisin olevan leivän teko-ohje on tässä. Olen muokannut sen verran, että vähensin suolan määrän puoleen.

Vaivaamaton leipä

7 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla ja anna kohota 12-18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen ja vedessä liotettu (n. 15 minuuttia) pata kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15-30 minuuttia.

Lauttasaaren Oranssitori

Lauttasaaren retkelläni pistäydyin Emmauksen lisäksi myös Oranssitorilla. Se on isokokoinen itsepalvelukirpputori, joka on kyllä mielestäni nykyään aika sotkuinen. Enkä ihan hirveästi ole viime käynneilläni nähnyt siellä hyvää tavaraa. Joskus toki sieltä bongaa sellaisia oikein hyviä pöytiä, joissa on paljon hyväkuntoista tavaraa halpaan hintaan.

Ainakin pääosin tuntemukset Oranssitorista on, että se on aika sotkuinen.

Tavaraa on paljon, ja ihmiset eivät tunnu kovin paljoa käyvän myyntipöydillään viikkailemassa


Yhdessä pöydässä oli kuitenkin tosi hyvää tavaraa edullisesti. Vanhemmalle siskolle ostin yhden Guessin priimakuntoisen harmaan neuleen 4 eurolla. Kassalla myyjä kommentoi hienoa löytöä ja informoi kaupan päälle myös, että pöydän pitäjänä on joku ihan supertrendikäs tyyppi.

Ja vinkki vinkki kaikille teille tekopyllyä kaipaaville!! Sellainen olisi tarjoalla Oranssitorilla 3.5 euron hintaan.




perjantai 18. tammikuuta 2013

Tuuria kirpputorilla

Voi, mitä tuuria kirpputorilla.

Ajoin eilen työpäivän päätteeksi Lauttasaareen yhteen suosikkikirpputorilleni - Emmaukseen. Emmaus on ylevän tavoitteen omaava yhdistys: "Emmaus on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansainvälinen liike, jonka tehtävänä on auttaa kärsiviä ja siten edistää oikeudenmukaisuutta ja rauhaa." He keräävät varoja kirpputoritoiminnalla (joka sekin on heidän nettisivuillaan pyöräytetty ihanan maailmaasyleilevään lauseeseen: "Tervetuloa ostoksille edistämään kanssamme kierrätystä ja vastuullista kulutusta, vähentämään jätevuoria ja samalla tukemaan kehitysyhteistyötä.").

Lauttasaaren Emmaus pieni ja siisti kirpputori. Myytävä tavara on pääosin hyväkuntoista ja järkevästi hinnoiteltua, ja erityisesti vaaterekeissä voi tehdä aika mahtavia löytöjä.

Lasi- ja kuppivalikoimaa
Täältä olen tehnyt vuosien mittaan useampiakin löytöjä

Merkkivaatteiden valikoima on Lauttasaaren Emmauksessa harvinaisen laaja. Mm. nämä Ralph Laurenin farkut olivat kunnoltaan moitteettomat ja hintaa 9 euroa.
Siihen löytöön sitten. Olen haaveillut tasapohjaisista talvinilkkureista, siis sellaisista joita voi vaihtelun vuoksi pitää saappaiden tilalla. Minulla on yhdet korolliset nilkkurit, mutta ne ovat enemmänkin sopivat sille välikaudelle, kun saappaat ovat jo liian kuumat, mutta balleriinat ja muut pikkukengät taas vielä liian kylmät. Emmauksen hyllystä bongasinkin ruskeat nahkaiset Pomarin nilkkurit. Nämä olivat joko käyttämättömät tai todella vähän käytetyt, sillä en pohjasta, eikä muualtakaan löytänyt mitään käytön jälkiä. 12 euroa maksoin. Gore-Texillä varustellut, niin ei tule vedetkään läpi. Ja paksu lampaankarvainen vuori lämmittää mukavasti. Suomalaiset kenkävalmistajat vain tietävät, mitä näillä talvikeleillä tarvitaan.

"Uudet" kengät pääsivät heti tänään jalkaan. Kuvassa taustalla näkyy siis silmiähivelevä työhuoneen lattia. Olisihan tuossa vieressä käytävällä upea puulattia, mutten kehtaa mennä sinne huoneestani kenkiäni kuvaamaan.


Samalla reissulla mukaan lähti myös yksi Mika Piiraisen Marimekolle suunnittelema musta trikoopaita 3 eurolla.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

SPR:n Kontti Vantaalla

Vanhempani jättivät ulkomaanmatkansa ajaksi autonsa minulle käyttöön. Minä käytän tilaisuuden hyväkseni ja kierrän tämän ajan innolla kaukaisempia kirppareita, joihin ei muuten tule mentyä. Kirppareistahan ei varsinaisesti pulaa täällä Helsingin kantakaupungissakaan ole, työmatkankin varrelta löytyy pari varteenotettavaa paikkaa, jossa piipahdan suunnilleen viikoittain ja Kyläsaaren kierrätyskeskuskin on kävelymatkan päästä kotoa, mutta vaihtelu virkistää!

Tänään töiden jälkeen ajoin Tikkurilaan SPR:n Kontti-kierrätystavarataloon. Lappeenrannassahan Kontti on ollut jo vuosikausia ja vierailu sinne on kuulunut vanhempien luona vieraillessani aina vakiohjelmaan. Vantaalla Kontti on uudempi tulokas, viime vuonna avattu. Itsellekin tämä oli ensimmäinen kerta siellä.

Ja voi, mikä aarreaitta se olikaan! Iso ja todella siisti tavaratalo täynnä hyvää tavaraa sopivalla hinnoittelulla. Minulta hujahti yli tunti hyllyjä ja rekkejä penkoessani.

Minun oli tarkoitus ottaa valokuvia paikasta, mutta unohdin kännykkäni autoon, ja kuvat jäivät ottamatta. Lainaan siis kuvan heidän omilta kotisivuiltaan.


Jotain kivaa myös sieltä kotiutin, mutta esittelen löytöni vasta myöhemmin. Haluan nimittäin kuvata ne vasta päivänvalossa. Vinkkinä kuitenkin, että löysin mm. erään haluamani asian, joka mahdollistaa tämän reseptin testaamisen. Aivan mahtavan tuntuinen leipäresepti! Ja taidatte jo arvata, mitä mukanani tuli kotiin...

PS: Harmikseni huomasin tänään, että Oulunkylässä sijaitseva Noppatori-niminen pieni itsepalvelukirpputori on lopettanut toimintansa juuri ennen joulua. Pyöräilykaudella nimittäin poljen töihin aina paikan ohitse, ja tavaksi tulikin käydä siellä penkomassa välillä kotimatkalla. Voihan harmi!

Täällä näyttää nyt täältä

Pyörittelin tänään Bloggerilla blogin ulkonäköä uuteen uskoon. Täällä näyttää nyt tältä. Blogin ulkonäön hiominen laittoi samalla miettimään myös omaa bloggaamistani.

Olen bloggaillut nyt syyskuusta lähtien. Pohdin blogin perustamista silloin pitkään. Ajattelin, että osaanko? Onko minulla aikaa? Ketä kiinnostaa taas yksi blogi? Mistä kirjoitan? Miten paljon ja miten anonyymisti?

Päätin kokeilla. Lopettaa vatvomisen ja kirjoittaa. Osasin. Aikaakin löytyy, kun ei ota asiasta paineita. Kirjoittaa silloin, kun siltä tuntuu. Jos ei ehdi, niin se ei haittaa. Nauttia siitä, että kirjoittaa välillä jotain muutakin kuin sähköposteja ja työraportteja.

Eikä haittaa, vaikkei ketään kiinnostaisi. Minua kiinnostaa - saan koottua reseptejäni yhteen paikkaan, josta voin kaivella ideoita, kun itsellä koittaa tenkkapoo, että mitä kokata ja millä reseptillä. Hehkuttaa hyvää kirpparilöytöä. Tallentaa tekemisiäni. Jos löydän jotain kivaa, niin kuuluttaa siitä eteenpäin teille muutamalle lukijalleni. Innostua niistä muutamista kommenteista, joita tänne välillä saan. Että joku lukee.

Isoimman kynnyksen bloggaamisen aloittamiselle aiheutti minulla valokuvaaminen. Minä en osaa valokuvata. Eikä minulla ole siihen sopivia välineitä. Ei kunnon kameraa laisinkaan. Kuvaan kännykälläni, jolla ei tietenkään saa laadukasta kuvajälkeä. Ei tarvitsekaan, päätin.

Voisinhan ostaa uuden hienon kameran ja opetella kuvaamaan sillä. Mennä vaikka valokuvauskurssille. Voisinhan. Panostaa hieman aikaa ja rahaa tähän. Aikaa - milloin? Istun jo valmiiksi viisi tuntia viikossa opiskelemassa iltaisin portugalia ja maksan kuukausittain jäsenmaksua kuntokeskukseen. Siinä ne illat menevät. Ehkä nyt ei ole valokuvauskurssin aika.

Oman blogiarkiston taaksepäin selaaminen on tuntunut aika kivalta. Tänne on tallettunut elämäni pieniä juttuja. Joskus vähän isompiakin. Taidan jatkaa bloggailua.


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Salaatti paahdetuista punajuurista

Ruokamaailmassa on olemassa match made in heaven -pareja ruoka-ainesten välillä. Usein pyörää onkin turha keksiä uudelleen, vaan näitä valmiiksi keksittyjä herkkuyhdistelmiä on mitä paras hyödyntää.

Tällaisilla pareilla tarkoitan mm. seuraavia:
  • tomaatti-basilika-mustapippuri-oliiviöljy-mozzarella
  • pinaatti-feta
  • punasipuli-balsamiviinietikka
  • kylmäsavulohi-piparjuuri
  • punajuuri-sinihomejuusto
  • punajuuri-vuohenjuusto
  • voi-sokeri (heh heh)
Kaksi ystävääni olivat eilen illalla kylässä. Tein iltapalaksi pientä purtavaa. Valitsin punajuuri-vuohenjuusto -yhdistelmään pohjautuvan salaatin tarjottavaksi.

Salaatti paahdetuista punajuurista ja vuohenjuustosta

Uunissa paahdetut punajuuret:
1 kg punajuuria
2 kynttä valkosipulia
suolaa
mustapippuria
timjamia
oliiviöljyä
voita

Paahda ensin punajuuret uunissa. Tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä viihtyvät uunissa aika pitkään. Kuori punajuuret ja pilko ne suupaloiksi. Levitä uunivuokaan, hienonna sekaan valkosipulinkynnet. Sekaan loraus oliviöljyä ja mausteet. Päälle muutama voinokare. Pyörittele mausteet tasaisesti punajuuriin ja laita uuniin paahtumaan. Omani olivat uunissa n. 1.5 tuntia.

Salaatti:
Tuoretta pinaattia (tai vaihtoehtoisesti jotain muuta, esim. rucolaa)
Vuohenjuustoa
Valmiit, paahdetut punajuuret
Pinjansiemeniä
Cashew-pähkinöitä
Suolaa
Hunajaa
Balsamiviinietikkaa (mieluiten balsamisiirappia)
Suolaa
Pippuria
Oliiviöljyä

Kasaa salaatti. Pinaatit pohjalle, poista halutessasi niiden kannat. Kasaa päälle jäähtyneet punajuuret, murra vuohenjuustoa sopiviksi paloiksi. Paahda paistinpannulla pinjansiemeniä, cashew-pähkinöitä ja/tai muita haluamiasi pähkinöitä ja siemeniä (varo polttamasta niitä!). Kaada siemenet salaatin päälle. Mausta salaatti pienellä määrällä hunajaa, suolalla, pippurilla, oliiviöljyllä ja balsamiviinietikalla.

Kuvasta puuttu vielä oliiviöljy ja balsamisiirappi, jotka lisäsin vasta juuri kun olimme käymässä pöytää, ettei salaatti nuukahda.
Salaatin kaverina tarjoilin bruchettoja tomaatti-basilika-kapris-oliiviöljy-balsamiviinietikka-sokeri -päällisellä, sekä piparjuuri-kylmäsavulohi -päällisellä.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Löytöjä

Eilisellä kirpparikäynnillä löytyi taas muutama kiva juttu.

Clarksin uudet korkokengät, pellavainen keittiöpyyhe, metalliset salaattiottimet ja Kastehelmi-sarjan ruskea nekka.




Paras löytö oli ehkä nämä Clarksin käyttämättömät korkokengät. Mielestäni kauniit. Käytän korkokenkiä paljon, töissä oikeastaan aina koko lumettoman kauden. Talvella pidän saappaita. Näille tulee siis varmasti käyttöä. Ovat melko korkeat, mutta jalassa varsin mukavat. Hintaa oli 10 euroa, joka oli mielestäni aika kohtuullinen uusista laadukkaista kengistä.




Metalliset salaattiottimet maksoivat 3,80 euroa. Terveisiä Hessulle, että näiden katkaisua sopii yrittää. Tulivat paikkamaan siis eräiden katkenneiden puisten salaattiottimien jättämää aukkoa...



Kastehelmi-sarjan ruskea pikku nekka maksoi vain 1 euron, joten se pääsi mukanani kotiin. Minulla on saman sarjan kirkkaat pikkulautaset, nekin aikanaan kirpparilta hankittu keräilemällä. Ostin aina kun lautanen tuli riittävän edullisesti vastaan, ja sainkin kerättyä niitä täyden 8 kappaleen sarjan. Nekka pääsee lautasten kaveriksi.


Piipahdin tänäänkin kävelylenkin varrella pariin kirppariin, mutta niistä ei löytynyt mitään kiinnostavaa.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Suomalaisten (joulu)herkkujen menestys maailmalla

Keräilin Loimua ja jouluherkkuja -postauksessa ideoita siitä, että mitä suomalaisia ruokaherkkuja viedä portugalilaiseen joulupöytään.

Tässä tiukka analyysi mukana viemieni tuotteiden menestyksestä:

1. Joulupiparit
 Leivottu Stockmann-bakeryn valmistaikinasta, koristeltu sokerikuorrutteella ja talvisilla strösselikoristeilla. Koristelutyövoimaksi pakotettu "Inhoan joulua, enkä voi käsittää siskoni piparkakkutalojen väkerrystä, sillä vaativat liikaa koristelua ja maistuvatkin pahalta" -pikkusiskoni (joka tätä ennen pakotettiin veisaamaan Kauneimpia joululauluja kanssani Kallion kirkkoon). Pipareista tuli ulkonäöltään kivoja (kuva unohtui), ja Stockmannin taikina oli erittäin hyvän makuista ja hyvää rakenteeltaan. Vastaanotto Portugalissa innostunut - poikaystävän leivontaa ja ruuanlaittoa harrastava 12-vuotias siskonpoika pyysi reseptiä, sekä poikaystävä "voidaanko leipoa näitä joskus toistekin".

2. Loimu-glögi
Nautittu joulupäivänä ennen päivällistä pienistä portviini-laseista kevyesti lämmitettynä. Maistui erittäin hyvältä ja oli käsitteenä hieman vieras. Edes Glühwein -vertaus ei aiheuttanut kovin suurta valaistumista suvussa, kun yritin selittää, mitä juomme. Myös mesimarja oli marjana täysin tuntematon (eihän sitä taida kasvaakaan kuin arktisilla alueilla), vaikka kaivoimme sen portugalinkielisen käännöksenkin esiin.

3. Finlandia -marmeladit
Siis ne Vihreät kuulat, mutta sellainen paketti, jossa on niitä kuulia muunkin värisinä kuin vihreinä. Osui ja upposi. Epic mistake minulta aivopestä kaikki muutkin uskomaan, että keltaiset, eli sitruunat on parhaita ja ne loppuivatkin paketista ensimmäisenä. Olisi pitänyt uskotella kaikki vaikka oranssien kuulien suuntaan, niin olisin voinut itse herkutella keltaiset pois. :)

4. Fazerin piparisuklaa
Kun kuusivuotiaan siskonpojan joulupaketista paljastui jättilevy Fazerin piparisuklaata, niin tämän 12-vuotias isoveli huudahti sen olevan kaikkien aikojen lempisuklaataan (isoveli sai samaa suklaata viime vuonna lahjaksi). Fazerin suklaa on muutenkin kovassa huudossa, mm. Geishat olivat viime kesän hitti. Tällä kertaa sukulaistätien paketteihin kääriytyi Suomi-suklaat, eli se sellainen versio, missä on sekä maitosuklaata, että valkoista suklaata.

5. Kuivatut suppilovahverot
Eivät koskaan edes päätyneet joulupöydän antimiksi, sillä poikaystävä rohmusi kaikki itselleen, kun tykkää niistä niin paljon, ja edellisellä kerralla viemäni satsi oli jo käytetty. Tämä taitaa olla Match made in heaven - minä kun jaksan kerätä loputtomasti sieniä metsästä ja hän näyttää jaksavan syödä sieniruokia loputtomasti.

6. Savukala
Tästä jo mainitsinkin aiemmassa postauksessa. Viime kesänä Portugaliin ruodattu savustuslaatikko pääsi joulupäivän lounasta varten ensimmäistä kertaa käyttöön. Aloitimme perinteisesti ja savustimme lohta. Superhitti. Seuraavaksi tarkoitus on ryhtyä testaamaan mitkä paikalliset kalat sopivat parhaiten savustamiseen. Ensimmäisenä vuorossa makrilli. Luulisi toimivan, päättelimme sen olevan paikallisista kaloista lähimpänä muikkua.

7. Marskin ryyppy 
Tämä Marskin lempijuomaksi väitetty salaisella reseptillä valmistettu ryyppy löysi kannattajakuntansa ystäväpiiristä. Nautittiin ruuan alkuryyppynä, joka tapana on muuten Portugalissa melko tuntematon. Juoman tarina lämmitti erityisesti muutamaa sotahistoriasta innostunutta kaveria. Meni kuulemma rankingissa ohi kesällä tarjoillun Koskenkorvan ohi.

Muita tähän mennessä löydettyjä suomalaisia suosikkiherkkuja ovat sillit ja silakat, saaristolaisleipä, karjalanpiirakat (riisillä, perunalla, porkkanalla...ja päälle vadelmahilloa!), pyöreä lapinnäkkäri (se sellainen vaalea, ohut, pyöreä näkkäri lapinleivästa), savujuusto, Jennin hirvipata, Stockmannin mehuglögi, mustikkapiirakka vanilijakastikkeella ja jauhelihapihvit/lihapullat. 

Jos siis mietit sopivia ruokatuliaisia Suomesta ulkomaille, tässä empiirisen tutkimukseni havaintoja. Kenttäkokeet jatkuvat...

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Uuden vuoden aurinkoiset treenitossut

Olen sitkuttanut vanhoilla treenitossuillani jo vähän pidempään. Sen verran pitkään, että toinen kenkä on jo pidemmän aikaa irvistänyt päkiän kohdalta. Uusien hankkiminen on ollut mielessä jo jonkin aikaa.

Joskus isosta jalasta on hyötyä. Yleensä alennusmyynneistä löytyy koon 40 kenkiä hyvinkin, ne 37-38 loppuvat alta aikayksikön, jos nyt ikinä alennusmyynteihin edes päätyvät.

Kävin eilen ystäväni kanssa Stockmannin outletissä, jonne tavallisesti ryntään aina alejen ensimmäisenä päivänä niin jouluna kuin juhannuksenakin penkomaan. - 40 % outlet-hinnoista on vaan niin hyvä ale, että silloin jaksaa jo penkoa ja jonottaa pitkissä jonoissa sovituskoppeihin.

Koska nyt olin Portugalissa alennusmyyntien ensimmäiset viikot, niin parhaat apajat jäivät penkomatta. Löysin kuitenkin outletista uudet jumppakengät, ja olen aivan älyttömän tyytyväinen.


Katsokaas näitä - onko pirteämpiä jumppakenkiä nähtykään?! Aivan tajuttoman kirkkaan oranssi-pinkit (näyttävät kuvassa tosi pinkeiltä, mutta todellisuudessa väri on kyllä oranssimpi), Stella McCartneyn Adidas-mallistosta. 40 eur outletin aleilla.

Testasin heti tänään Zumba - BodyPump -yhdistelmällä. Hyvin toimi. Ihanan kevyet, miljoona kertaa kevyemmät kuin mitkään jumppakenkäni ovat tähän mennessä olleet. Ja jalkoihin vilkaistaessa pitäisi olla melkein aurinkolasit päässä!

Saatoin tehdä maailman parhaan keiton

Tein tänään keittoa, joka oli aivan taivaallisen hyvää.

Jääkaapissa minulla oli jälleen yksi myskikurpitsa, ne kun ovat viimeaikoina olleet tavallista edullisempia kilohinnaltaan. Ajattelettekohan siellä jo, että voi taivas, taas kurpitsaa...Mutta mikäs sesonkituotteita suosiessa, sehän on vain järkevää.

Ajattelin kokeilla pidempään päässäni ollutta ajatusta tehdä myskikurpitsasta ja kookosmaidosta sosekeiton. Lopputulos oli aivan taivaallinen. Samettinen keitto oli maukas, täytti vatsaa sopivasti ja lämmitti mukavasti talvipäivänä.

Yleensähän sosekeitoissa ainekset kiehautetaan kattilassa kypsäksi ja sitten soseutetaan. Kurpitsassa on jotain kummallista, että se ei oikein kypsy keittämällä, vaan paras lopputulos tulee uunissa paahtamalla. Siksi tämä sosekeittokin valmistuu siten, että kurpitsa paahdetaan ensin uunissa kypsäksi. Kypsät palat siirretään kattilaan, lisätään neste ja soseutetaan. Isommalla määrällä kurpitsaa voi vaikka tehdä niin, että tekee ensin paahdettua kurpitsaa jonkun toisen ruuan lisäkkeeksi (tai tekee vaikka tätä risottoa) ja loput palat soseuttaa keitoksi seuraavan päivän ruokaa varten.

Taivaallisen hyvä myskikurpitsakeitto

1 myskikurpitsa
4-5 kynttä valkosipulia
peukalon kokoinen pala inkivääriä
oliiviöljyä
voita
suolaa
valkopippuria
1 säilyketölkki kookosmaitoa

Kuori ja paloittele kurpitsa uunivuokaan kuorittujen valkosipulinkynsien ja hienonnetun inkiväärin kanssa. Ripottele päälle suolaa ja pippuria, sekä tilkka oliiviöljyä ja pari palaa voita.

Paahda kurpitsapalat uunissa, kunnes ovat pehmenneet. Palojen koosta riippuen tähän menee puolesta tunnista tuntiin.

Siirrä kypsät kurpitsapalaset ja muu vuoan sisältö kattilaan ja laita levylle. Lisää kookosmaito. Soseuta keitto sauvasekottimella tasaiseksi. Anna kiehahtaa. Tarkasta suola ja mausteet ennen tarjoilua.

Tarjoile esimerkiksi raejuuston kanssa.


perjantai 4. tammikuuta 2013

Joustavan kokin suolaiset muffinssit

Sain kodinsiivouksen jälkeen vielä puuskan leipoa jotain iltapalaksi. Koska jääkaapissa majaili melkoisen sekalainen seurakunta aineksia ja mieli teki jotain suolaista iltateen kaveriksi, niin päätin pyöräyttää nopeat suolaiset muffinssit. Niitä en olekaan aikoihin tehnyt, eikä siitä syystä minulla ollut niille edes mitään hyvää vakioreseptiä valmiina takaraivossa.

Kaivelin parista keittokirjasta ja netistä muffinssiohjeita, ja päädyin käyttämään pohja-ajatuksena reseptiä, johon tulee 4 dl jauhoja, 2 tl leivinjauhetta ja ripaus suolaa sekoitettuna 2 kananmunaan, 1 dl öljyä ja 2 dl maitoa.

Tiedän, että lopputuloksen resepti ei ensi silmäykseltä siltä oikein näytä, mutta on tässä logiikkaa. Kertonee aika paljon tavastani kokata, eli soveltaen ja hyödyntäen mitä milloinkin on saatavilla tai menossa vanhaksi jääkaapissa tms.

Nuukailin oliiviöljyn kanssa, ja laitoin puolet ja puolet rypsi- ja oliiviöljyä. Lisäsin vähän chiliöljyä maun vuoksi. Maitoa ei ollut, joten päätin käyttää 1 dl maustamatonta jugurttia ja 1 dl vettä. Olisin muuten varmaan käyttänyt pelkästään 2 dl jugurttia, mutta halusin säästää sitä huomiseksi aamupalaksi.

Kaapista löytyi myös pari siivua parman kinkkua ja pala vanhaa goudaa. Lisäsin parman kinkun kaveriksi vähän ylikypsää kinkkua (siis sellaista perus ohutta siivua), ihan vaan siksi että parmaa oli niin vähän.

Koska jääkaapista löytyi vielä parhaat päivät nähneitä kirsikkatomaatteja, niitä tökkäsin vielä päälle koristeeksi. Vähän kurpitsansiemeniä vielä siihen päälle purutuntumaa luomaan. Luovaa, eikö?

Siispä, lopputuloksena suolaiset muffinssit. Eivät yhtään hassumpia maultaan ja rakenteeltaan. Joustava ohje taitaa niellä sisäänsä toistekin mentaliteetilla "kaikki/loput mitä kaapista löytyy".



Joustavan kokin suolaiset muffinssit

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
1 tl savupaprikaa
kourallinen parmankinkkua ja ylikypsää kinkkua hienonnettuna suikaleiksi
50 g goudaa tai muuta juustoa raastettuna

2 kananmunaa
0.5 dl rypsiöljyä
0.5 dl oliiviöljyä
1 tl chiliöljyä
1 dl maustamatonta jugurttia
1 dl vettä

Pinnalle:
Kirsikkatomaattia
Kurpitsansiemeniä

Sekoita ohjeen ensimmäinen setti, eli kuivat aineet sekaisin yhdessä kulhossa. Seuraavaksi 2. setti, eli kosteat aineet. Sitten kuivat aineet muutamalla pyöräytyksellä kosteisiin (älä vatkaa tai vaivaa, ei tee hyvää lopputulokselle. Ole hellävarainen).

Jaa taikina muffinssivuokiin. Paras olisi sellainen muffinssipelti, mutta en omista sellaista. Käytin isoja amerikkalaisia paperisia muffinssivuokia, ja tästä satsista tuli 7 muffinssia.

Paista kauniin ruskeaksi. Muistanette varmaan ongelmani kaasu-uunin omistajana antaa tarkkoja uunin lämpötiloja ja paistoaikoja, mutta laittaisin vähän alle 200 asteeseen ja ainakin parikymmentä minuuttia vaatinevat. Todennäköisesti puoli tuntia.

torstai 3. tammikuuta 2013

Siel sypressit kukkii

Olen palannut kotiin joulun vietosta Portugalista. Kertokoot kuvat joulun tunnelmista.

Aurinkoa ja sitruksia. Mikä voisi piristää enemmän meitä pimeydessä vaeltavia?

Puutarhan sitruspuut notkuivat satoa. Mandariinit olivat niin mehukkaita, että ne valuivat pitkin ranteita niitä syödessä.

Kuva jouluaamulta. Yksi puista on hapanappelsiinia, josta teimme satsin appelsiinimarmeladia.

Sitruunapuu on vielä pieni, eikä tuota satoa niin runsaasti kuin mandariini- ja appelsiinipuut. Niin nätti kuitenkin. :)

Talon rauniot Rooman valtakunnan ajalta. Tässä on ollut talo joskus vajaa tuhat vuotta sitten.

Joulupäivänä kävin kirkossa - Rooman valtakunnan aikaisessa.

Skandinaavisen keittiön ihme - savustuslaatikko. Kuljetettu matkalaukussa Portugaliin viime kesänä. Ensimmäistä kertaa käytössä nyt kun jouluna savustimme lohta. Lopputulos aiheutti niin suurta ihastusta suvussa että saimme pyyntöjä roudata näitä lisää Portugaliin. En ennen tiennyt, että savustaminen on skandinaavinen juttu, eikä sitä tunneta muualla kovin hyvin.

Joulupäivän auringonlasku vesitornin huipulta.


Kävelyretkellä rannalla.



Euroopan reunalla Sagresissa.

Aallot olivat valtavia - mittasuhteet vain häviävät valokuvissa.

Tuon kallion keskellä näkyy jotain miljoonia vuosia vanhaa. Jotain mitä nykypäivänä on jopa vähän vaikea edes käsittää...

...Nimittäin dinosauruksen jalanjäljet! Löytyvät eräältä rantakalliolta Sagresista. Portugalista on löytynyt useita fossiileja ja sitä pidetään yhtenä elämän kehittymisen alkupisteenä. Ette usko mikä innostunut nörtti olin, kun näin nämä jalanjäljet! Ajatus jostain miljoonia vuosia vanhasta jäljestä nenäni edessä oli vain jotenkin niin innostava.

Minulta toivottiin jotain suomalaista leivonnaista uudenvuoden illallisen jälkiruokapöytään. Mikäs sen perinteisempää kuin mamman marjapiirakka. Haaveena oli leipoa se karhunvatukoista, mutta niitä ei sattunut löytymään silloin kaupasta, joten oli tyytyminen tavallisiin vatukoihin. Kermaviiliähän ei sieltä löydy, joten käytin kreikkalaista jugurttia. Hyvää oli.