Ai, taas teekannu

Piemeissä illoissa on tämäkin puolensa - koti näyttää kivan siistiltä koko ajan, kun ei näe pölyjä ja muita sotkuja. Kun kaikki illat nimittäin tuntuu kuluvan jossain muualla kuin mopin varressa, niin on ihan kiva, ettei aina näe koko totuutta.

Valokuvat taas näyttävät iltavalossa, tai siis sen puutteessa aika karseilta, koska en osaa kuvata, ja toisaalta kuvaan kännykkäkameralla.

Portugalin tentin jälkeen maistuu iltatee.

Clipperin lakuteen suhteen en vain osaa päättää pidänkö vai inhoanko. Maku on tavallaan pehmeä ja hyvä, toisaalta vienosti makea, mitä inhoan teessä tai kahvissa. En esimerkiksi voi sietää mitään makeuttajaa kummankaan joukossa. Aina silloin tällöin tämä lakutee kuitenkin maistuu hyvältä, pienestä makeudestaan huolimatta.

Valkoinen teekuppi on posliinia ja nimeltään "Broken cup". Design on Herstalin ja ostin näitä kotiintuomiseksi viime kevään Kööpenhaminan reissulta. Ovat mielestäni vain niin hauskat. Näitä on olemassa myös sellaisia rypistymättömiä versioita, mutta nämä kurttaantuneet ovat mielestäni ihan parhaat. Jos astiakaapeissa olisi tilaa, niin hankkisin varmaan niitä "ehjiäkin" kuppeja ja joskus kattaisin pöydän niin, että siitä löytyisi sekaisin kumpaakin versiota.

Teekannu on tämän syksyn kirpparihankintoja. Pikkusisko totesi sen nähtyään, että "ai, taas teekannu", vaikka ei minulla ollut niitä kuin yksi aikaisempi, jonka olen joskus 2008 ostanut Prahasta. Tuo ruskea kannu on vain niin söpö, eikä maksanut kuin 4 euroa. Se on pieni, vetää juuri n. 2 teekupillista, mikä on täydellinen ilta-annos. Tuossa kyljessä on kukkakuvio (tai ehkä se on lumihiutale?), jota tuossa kuvassa ei kyllä juurikaan näy.