1010km + insinööri = tämä kirjoitus

Pyöräilymääräni tältä kesältä ylitti tänään 1000 km:n rajapyykin. Tarkalleen ottaen matkamittari (jota tosin minulla ei edes ole, vaan olen jo melkein kolmen vuoden ajan kirjannut kaikki liikunnat  Heiaheiaan) näytti tänään töistä kotiin polkiessani 1010 km.

Melko pitkä työmatka (edestakaisin 28 km) ja sitoutuminen työmatkapyöräilyyn edesauttaa kilometrien helppoa kerryttämistä. Pyöräilyreittini kulkee Harjusta Kumpulan ja Oulunkylän kautta Vantaanjoen rantaan, jota pitkin poljen aina Kartanokoskelle saakka. Kartanokosken läpi polkemisen jälkeen löytyykin sitten jo työpaikkani. Joinakin aamuina olen helpottunut, että pääsee perille, eikä tarvitse enää polkea, joinakin päivinä taas harmittaa, että hyvä pyöräilymatka päättyy työpaikalle saapumiseen ja työpäivän alkuun.

Insinööri minussa nostaa aina päätään tällaisten elämän suurien rajapyykkien (heh heh) kohdalla. Niin tämäkin. Ja tässä tulos:

1010 km polkupyörällä tarkoittaa:

• 49 pyöräilymatkaa, joskin sillä oletuksella, että edestakainen pyöräilymatka lasketaan yhdeksi pyöräilykerraksi, vaikkakin puolet siitä ajan aamulla, ja puolet työpäivän päätyttyä.
• Keskimääräinen pyöräilymatka on tällöin siis reilu 20 km
• 131,3 kg säästettyä hiilidioksipäästöä, jos verrataan siihen, että olisin ajanut matkan Toyota Priuksella (millä tietenkin ajaisin, jos autoilisin). Vielä paljon enemmän, jos ajaisin keskimääräisellä suomalaisella bensiinikäyttöisellä henkilöautolla.
• Noin 26 000 kcal poltettua energiaa. Ja kyllä, olen huolehtinut korvaustankkauksesta hyvin. :)
• Luonnon merkkien seuraamista Vantaanjoen rannan peltojen ja siirtolapuutarhapalstojen avulla - kevään ensi merkit, lehtien ilmaantuminen puihin, kukkivat pellot, sadonkorjuu, syksyn kellastuvat lehdet jne. jne.
• Monta ihanaa hetkeä kun pyörä kulkee kevyesti ja hymyilyttää
• Monta kiukkumatkaa, jolloin pyörä ei kulje, on vastatuuli, on nälkä, on jano, on muuten vain kiukku, tai taivaalta tulee vettä (ja alkoi tietenkin sataa juuri kun lähdin töistä ja se lakkaa juuri kun saavun kotiin läpimärkänä
• Liian monta läheltäpiti -kolaritilannetta - ne aina kiukuttaa, joskus autoilijat eivät vain tunnu huomaavaan tai ajavat vain aivan käsittämättömän itsekkäästi.

Pyörä kavereidensa kanssa lepohetkellä takapihalla. Ostin siihen juuri uuden etukorin, jota ei vielä tässä asennettu.

Ja ei, tämä blogi ei tule olemaan pelkkää insinöörismäistä laskeskelua. Blogin aloittamista olen jo miettinyt pitkään ja nyt sen aloitin. Ajatuksena on tallentaa reseptejä, tekemisiä, kirpparilöytöjä, ajatuksia ja niin edelleen. Eli ei hirveän uniikki lähtökohta blogille, mutta ehkä se ei haittaa?

Tervetuloa.