tiistai 17. lokakuuta 2017

Syyshommia pihalla

Sunnuntainen aurinkoinen päivä sai minut pihalle nauttimaan auringosta ja haravan varteen heilumaan, vaikka tiesinkin, että homma on käytännössä ihan turhaa, sillä puissa on vielä jonkin verran lehtiä, joiden on hyvä antaa rauhassa pudota kaikkien pois ennen haravahommien aloittamista. Teki vain mieli raitista syysilmaa ja rangalle liikettä, ja siihenhän haravointi on oikein mainio askare.

Vaikka Helsingissä on ollut vielä kohtalaisen lämmin ja yrttitarha on pärjännyt vielä ihan hyvin, niin päätin kuitenkin laittaa keittiön ikkunalla sijaitsevan yrttitarhan "talviteloille" (lue: korjata viimeiset yrtit ja heittää jämät kompostiin) ja istuttaa tilalle talvikukat.

Talvea kestävissä kukissa valinnanvara on käytännössä Callunaa ja kellokanervaa. Se ei suinkaan minua haittaa, sillä molemmat on mielestäni superkauniita. Niin kauniita, etten osannut päättää kumpia otan taimikaupassa piipahtaessani, saati että minkä värisiä callunoita haluaisin. Päädyinkin ostamaan callunaa kolmessa eri värissä ja vielä kellokanervia päälle.


Kolmiväriset callunat päätyivät ikkunapuutarhaan.


Kellokanervan taas istutin roikkuruukkuun ja laitoin ulko-oven pieleen ilahduttamaan minua ja naapureita.


Pihan viljelyslaatikotkin laitoin vihdoin talviteloille. Olen isomman sadonkorjuun jo tehnyt, mutta salkopapu pukkasi vielä yhden pienen satsin papua, jotka nyt keräsin talteen. Sen jälkeen papu koki kohtalonsa ja päätyi juurinen kompostiin. Salaattien juuret nyhdin irti. Sileälehtisen persiljan korjasin talteen ja päädyin pakastamaan, kun sitä tuli sen verran paljon. Persiljan juuret saivat jäädä laatikkoon, koska pitäisi olla monivuotinen kasvi. Katsotaan lähteekö se keväällä kasvamaan vai istutanko uusia.


Yrttitarhasta tuli niin reilu satsi rosmariinia, etten enää (jo kuivattujen) lisäksi tarvitse itse yhtään. Meillä on onneksi talon facebook-ryhmä, johon postasin naapureille, että haluaako joku rosmariinia satsin. Tämä kasa päätyikin kahdelle naapurille jaettuna käyttöön, toiselta sain vielä vastalahjaksi säkillisen maa-artisokkaa hänen kasvimaaltaan. Hyvä vaihtokauppa!


Meillä on parin viikon päästä talon pihatalkoot, jolloin kannamme pihakalusteet sisälle talvivarastoon. Sitten alkaakin pihakausi tältä vuodelta olla siinä. Ikävä tulee ihanaa pihaamme talven ajaksi. Onneksi ensi keväänä se taas alkaa, ja odotus ei yleensä ole kuin puoli vuotta.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Säilöntää Nanny Stillin tyyliin

Kyllä viikonloppuna taas oikein sydän läikähti, kun pengoin nopealla kirpparipistäytymisellä kaksi pakettia 70-luvun  Hetiketti -säilöntätarroja. Kuvitus on niissä nimittäin oikein Nanny Stillin käsialaa.

Minulla oli vanhastaan kotona kirpparilöytönä mustikkakoristeinen Hetiketti-paketti. Nyt löytyi kaksi uutta pakettia - porkkana-aiheinen ja vihannesaiheinen. 50 senttiä oli mielestäni käypä hinta.


Sain lauantaina _vihdoin_ tehtyä säilöntähommiakin. Keräsin omenat pihan puusta ja keitin hillon. Lisäksi hain mehumaijan vintiltä ja laitoin pakasteeseen kesälomalla jemmaamani mustaherukat mehustumaan. Niistä oli alunperinkin tarkoitus tehdä mehua, mutta en vain kesälomalla ehtinyt. Pakastin pelasti. Itse asiassa kerran pakastetut marjat ovat oikein käypiä mehustamiseen - ne mehustuvat varsin hyvin sulaessaan mehumaijan höyryssä.

Hilloresepti oli luottoreseptini, se jonka olen täällä blogissakin julkaissut. Reseptin salaisuus on se, että hillo laitetaan pariksi tunniksi uuniin poreilemaan, jona aikana omenan sokerit alkavat karamellisoitua ja hilloon tulee toffeemainen maku. Mielestäni yliveto tapa tehdä omenahilloa.


Mehumaija reppana joutuu vintillä odottamaan, että se kerran vuodessa kaivetaan sieltä käyttöön. On se kuitenkin niin kiva keittiöväline, mehun keitto on helppoa kuin mikä.

Tämän vuoden mehustani tuli herukkamehua mustasta- ja punaisesta viinimarjasta. Maistoin nopeasti valmista tuotosta ja hyvää oli. Kelpaa talvella juoda, jos vaikka tulee flunssa vaivaksi.


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Etäpäivän lounas

Pitkästä aikaa ruokajuttuja!

Teen etäpäivää kotona, koska toimistolla työhuoneeseeni tehdään pieni remontti parin päivän aikana. Oli sopiva hetki kokkailla kauden kasviksista.

Tähän aikaan vuodesta ruokakaupassa käynti on varsin insipiroivaa, kun vihannesosasto pursuaa kaikkea kauden kotimaista kasvista. Kävin viikonloppuna lähellä olevassa isommassa marketissa ja ostin suomalaisia maissintähkiä ja ruusukaalia, jotka tänään nyt pääsivät molemmat lautaselle.

Ruusukaalisuosikkini on kuumalla valurautapannulla paistetut ruusukaalinpuolikkaat pähkinöiden kanssa. Unohda sinäkin ruusukaalin keittäminen - kuumalla pannulla se pääsee kukoistukseensa. Olen aiemmin jakanut vastaavan paistoksen reseptin, jossa joukossa oli myös lehtikaalia. Eipä paistos oikeastaan mitään reseptiä edes kaipaa. Puolitetut ruusukaalit paistetaan kuumalla pannulla öljyssä. Maustetaan halutusti (tänään käytin suolaa ja hunajaa), lisätään paiston loppuvaiheessa nokare voita ja kourallinen pähkinöitä.

Lopputulos on _herkullinen_.


Ruusukaalipaistoksen kanssa paahdoin maissintähkän uunissa (ensin tavallisessa uunissa ja sitten vielä lopuksi grillivastuksen alla) sekä paistoin kanafileen rosmariinin ja timjamin kanssa.


Jälkkäriksi oli uutta suosikkiani - Pirkan vegaanista mustaherukkajäätelöä. Niin mustaherukkaista ja hyvää.

Tänään kelpasi etätyöläisen.

Papusato

Kävin keräämässä tänään pihan kasvimaalta papusadon. Sato ei ole yhtään hassumpi suhteessa siihen, että minulla oli kaksi papukasvia yhden kasvulaatikon reunassa kasvamassa.


Noin kokonaisuutena tämän kesän kasvimaaprojekti ei ollut mikään kovin onnistunut. Kylmä kesä ja se fakta, etten hoitanut viljelyksiäni kummoisesti koko kesänä (koska vietin pitkän kesälomani lähes kokonaan muulla kuin kotona) tekivät tehtävänsä. Esimerkiksi viime vuonna avomaan kurkkua tuli niin paljon, että sen lisäksi että söin niitä pitkin kesää, tein loppusadosta kolme isoa purkillista maustekurkkuja. Tänä kesänä kurkkuja tuli yhteensä ehkä 8 kappaletta koko kesänä. Tillisato meni minulta ihan ohi lomapoissaolojeni aikaan ja rucolatkin ehtivät kasvaa polvenkorkuiseksi ennen kuin ehdin niitä juurikaan käyttää.

Siksi olenkin iloinen, että kylmyydestä ja hoitamattomuudesta riippumatta papusatoni oli yllättävänkin hyvä ja palkot oikein terveitä ja napakoita. Käytän osan suoraan ruuanlaitossa ja loput menevät pakkaseen odottamaan sopivaa kokkauspäivää talvemmalla.

Seuraava kerättävä sato on sileälehtisen persiljan. Sato ei ole siinäkään kummoinen, mutta persilja ihan hyvälaatuista ja mukavan kokoista. Ajattelin sen korjata kasvulaatikosta yhdellä kertaa ja pakastaa senkin talvea ja sinisimpukkakautta varten.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Nokkonen - kotimainen ihmekasvi

En ole koskaan perehtynyt luonnonyrttien maailmaan, eli en kummoisesti niistä tiedä mitään.

Nokkonen on poikkeus. Meidän pihalla kasvaa kesäisin yhdessä kulmassa varsin hyvälaatuista nokkosta, joita sieltä alkukesästä poimin käyttöön. Pienet alkukesän versot ovat aina parhaita. Osan keräämästäni saaliista ryöppäsin ja pakastin - sitä on kätevää sieltä sulatella ja käyttää pinaatin tavoin. Olen yhden satsin käyttänyt jo suolaisen pannukakun joukossa - laiskan versio nokkosletuista, kun en jaksanut paistaa yksitellen niin tein pannukakun. Hyvää oli.

Toukokuun lopussa keräsin nämä nokkoset talvista käyttöä varten. Osan ryöppäsin nopeasti ja pakastin, osan kuivatin teeksi

Osan lehdistä kuivatin ja nyt olen iltojen viilentyessä ja pimentyessä alkanut juomaan nokkosteetä. Mielikuvani monista luonnoyrteistä tehdyistä teistä on, että maku on kitkerä ja paha. Nokkonen on päässyt yllättämään miellyttävällä maullaan. Nokkosen lehdistä liotettu tee on oikeasti aika hyvänmakuista. Välillä piristän makua heittämällä joukkoon pienen palan inkivääriä (kuuma vesi ja inkivääri on toinen suosikkini).

Teen valmistus on juuri niin helppoa kuin teen valmistus yleensäkin. Kiehuvaa vettä kaadetaan kuivattujen nokkosten päälle ja haudutetaan kymmenisen minuuttia. Suhde on seuraava: reilu teelusikallinen kuivaa nokkosta noin kahteen desilitraan vettä.

Nokkonen on hurja terveyspommi, suorastaan tehoyrtti. Sen väitettyjen terveysvaikutusten lista on jokseenkin jopa huvittava.

Nokkosessa on paljon rautaa, monta kertaa enemmän kuin pinaatissa. Vitamiineista se sisältää runsaasti C-vitamiinia ja myös A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Nokkonen on myös kuitupommi, kuivatussa lehdessä kuitua on 25 %. Piitä kasvissa on 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatissa.

Vanha kansa on käyttänyt nokkosta monipuolisesti erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin. Tunnetuimmat käyttötarkoitukset ovat virtsaongelmien hoito, munuaisten toiminnan parantaminen, anemian hoito sekä verenpainetta ja verensokeria laskeva vaikutus. Nokkosta on käytetty myös fysioterapeuttisena hoitona muun muassa nesteen poistamiseen sekä tulehdusten hillitsemiseen.

Nokkosesta tietoa etsiessäni tuli kuva, ettei maailmassa ole vaivaa, johon vanha kansa ei uskoisi, että nokkonen auttaa.

tiistai 15. elokuuta 2017

Mitä 6 viikon kesäloma opetti

Olen juuri palannut töihin 6 viikon kesälomalta. Kyllä - kuuden. Viimeiset kolme vuotta olen vedellyt minimittaisilla lomilla, ja lomaviikkoja pääsi vähän kertymään. Tänä keväänä ponnekkaasti päätin pitää pitkän kesäloman. Ajatus ahdisti. Kyllä, ahdisti. Mietin, että miten keksin riittävän upeaa ja maatavavahduttavaa tekemistä, että tämä ainutlaatuinen superpitkä loma jää mieleeni elämäni lomana.

Kyllä, näin suorittaja yrittää suorittaa lomaansa.

Onneksi tajusin, havahduin. Ei taas voi suorittaa. Päätin, että teen suunnitelmia ensimmäiselle kahdelle viikolle. Lähdin matkoille. Olin Amsterdamissa, Berliinissä ja Montenegrossa (kaikki ihania, viimeinen superpositiivinen yllätys, josta ei jäänyt kuin hyviä muistoja ja jota voi pyyteettä suositella muillekin matkakohteeksi. Ainoa miinus oli 40 asteen helle, jota vastaan paras lääke oli köllötellä iso osa päivästä 28-asteisessa turkoosinvärisessä merivedessä. Eli ei niin kauhea miinus).



Matkojen jälkeen kuljin oikeastaan loput neljä viikkoa laukku olalla paikasta toiseen. Olin kotona vain muutaman yön. Olin omalla mökillä. Ystävien luona kylässä. Ystävien mökeillä. Syntymäpäiväni yön hotellissa Helsingin keskustassa - upea tapa viettää pieni loma omassa kotikaupungissa.

Järjestin perinteiset puutarhajuhlat pihallamme. 30 vierasta. Kutsut olisin halunnut laittaa 50 lähimmälle ystävälle (kuinka onnekas voi olla jos on noin monta ihmistä, jotka haluaa kutsua juhliinsa). Jouduin karsimaan. Rajoittamaan. Kutsun vuorovuosin vähän eri ihmisiä, sillä juhlat paisuvat muuten liian isoiksi. Hirveää tavallaan, ettei voi kutsua kaikkia joita haluaa, mutta samalla ihanaa, että on niin monta ihmistä, jotka haluaisi juhliinsa tulevan, ettei kaikki edes mahdu. (Tämä samalla myös viestinä teille, ketkä luette mutta ette saaneet tänä vuonna kutsua - oli pakko rajoittaa. Ensi vuonna on taas teidän vuoronne).


Kuudennella viikolla - pakatessani ties monetta kertaa laukkuani ja suunnatessani vielä muutamalle mökkireissulle ajattelin, että arki ja sen rutiinit voisivat jo alkaa. Se taitaa olla erittäin onnistuneen loman merkki - eräänlainen kaipuu takaisin töihin. Arki on kuitenkin ihmisen parasta aikaa, niin olen aina ajatellut.

Kuuden viikon kesälomalla (sen jälkeen kun on muutaman vuoden putkeen höyrynnyt pää ja kädet täynnä töitä) muistaa jälleen muutaman asian:

1. Lomalla voi elää ilman kalenteria ja se on oikeastaan ihanaa. Pitää vain muistaa ne muutamat etukäteen sovitut jutut viikossa. Ne muistaa. Ehkä. Paitsi silloin, kun treenaa laulutreenejä kotiolohuoneessa ja ulko-ovi avautuu ja sieltä tulee siivooja, jonka tulon olet unohtanut. Siinäkin tapauksessa voit vain pakata kirjan laukkuun ja lompakon taskuun ja lähteä naapurin kahvilaan pariksi tunniksi istuksimaan ja lukemaan.

2. Sanomalla kyllä kaikkiin kutsuihin päätyy paikkoihin, joihin ei suunnittelulla ja kiireisellä aikataululla ehdi. Niin kuin vaikka lämpimään paljuun saunan jälkeen tai golfkentälle auringonlaskun aikaan.

3. HBOssa ja Netflixissä on vaikka mitä katsottavaa. Olen katsonut Handmaid's talen miltei putkeen.

4. Pitkällä lomalla on aikaa pohdiskella tulevaisuudensuunnitelmiaan - ja kyllä, kysymystä siitä, mitä elämältään oikeastaan haluaa. Oma pohdiskelu on keskittynyt lähinnä työkuvioiden pohdintaan ja niitähän on varsin hyvä välillä pysähtyä pohdiskelemaan.

5. Jos ei kuuden viikon aikana ole kuin muutaman yön kotona, ei voi olla yllättynyt siitä, että kasvimaa rehottaa ja suurin osa sadosta menee ohi. Rucola kasvoi polvenmittaiseksi ja kukkii valkoista kukkaa. Tillit ovat lähinnä pelkkää paksua vartta, jota kukaan ei halua syödä. Kurkut ja pavut onneksi näyttävät viihtyvän hoidon puutteesta huolimatta. Salaatti on maistunut lähinnä etanoille.

6. Vaikka lomaa olisi 6 viikkoa, silti et ehdi tekemään kaikkea mitä haluat ja näkemään kaikkia, joiden kanssa haluaisit aikaa viettää.

Onneksi kesä on vielä ja valoisia iltoja riittää vielä, vaikka työt alkoivatkin. Lupaan yrittää tehdä vähän lyhyempää työpäivää näin alkuun, etten ihan heti lipsu taas siihen suorittajan aikatauluun.

Loma opetti, ettei koko ajan tarvitsee suorittaa.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Pitkästä aikaa kirpparilöytöjä!

Olen käynyt tooooooosi vähän kirpputoreilla viimeaikoina. Ei ole sen takia pitkään aikaan ollut kertoa kirpparilöydöistäkään.

Lauantaina oli Käpylän kyläjuhlat ja koko Pohjolankatu oli suljettu ja _aivan_ täynnä kirppismyyjiä. Pyörin kyläjuhlilla kolmisen tuntia. Kirppispöytiä oli niin paljon, että tuli jopa ihan vähän ähky. Tuntui, että oli vaikea pysähtyä jokaisen pöydän ääreen penkomaan.

Käpylän kyläjuhlat muuttivat Pohjolankadun kirpparikaduksi

Matkalle sattui kuitenkin muutama hyvä löytöpöytä, jossa oli tarjolla hyviä löytöjä pilkkahintaan.


Ostin kauniit salaattiottimet (2 eur), Marimekon uuden uunikintaan (3 eur) ja House of Rymin ihanan pikkukulhon (5 eur). Toisesta pöydästä löytyi kaksi Arabian käsinmaalattua Elsa-lautasta eurolla. 

Olen saanut saman sarjan kahvikupit (tai oikeastaan ne ovat espressokupin kokoiset) kummitädiltäni lahjaksi. Oli hauska löytää pieni täydennys sarjaan. Myyjä ei kyllä tainut ymmärtää myyvänsä käsinmaalattua Arabiaa, sillä hinta oli ihan älyttömän halpa.



Ja onhan tämä House of Rymin kuppi nyt supersöpö.