sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Nokkonen - kotimainen ihmekasvi

En ole koskaan perehtynyt luonnonyrttien maailmaan, eli en kummoisesti niistä tiedä mitään.

Nokkonen on poikkeus. Meidän pihalla kasvaa kesäisin yhdessä kulmassa varsin hyvälaatuista nokkosta, joita sieltä alkukesästä poimin käyttöön. Pienet alkukesän versot ovat aina parhaita. Osan keräämästäni saaliista ryöppäsin ja pakastin - sitä on kätevää sieltä sulatella ja käyttää pinaatin tavoin. Olen yhden satsin käyttänyt jo suolaisen pannukakun joukossa - laiskan versio nokkosletuista, kun en jaksanut paistaa yksitellen niin tein pannukakun. Hyvää oli.

Toukokuun lopussa keräsin nämä nokkoset talvista käyttöä varten. Osan ryöppäsin nopeasti ja pakastin, osan kuivatin teeksi

Osan lehdistä kuivatin ja nyt olen iltojen viilentyessä ja pimentyessä alkanut juomaan nokkosteetä. Mielikuvani monista luonnoyrteistä tehdyistä teistä on, että maku on kitkerä ja paha. Nokkonen on päässyt yllättämään miellyttävällä maullaan. Nokkosen lehdistä liotettu tee on oikeasti aika hyvänmakuista. Välillä piristän makua heittämällä joukkoon pienen palan inkivääriä (kuuma vesi ja inkivääri on toinen suosikkini).

Teen valmistus on juuri niin helppoa kuin teen valmistus yleensäkin. Kiehuvaa vettä kaadetaan kuivattujen nokkosten päälle ja haudutetaan kymmenisen minuuttia. Suhde on seuraava: reilu teelusikallinen kuivaa nokkosta noin kahteen desilitraan vettä.

Nokkonen on hurja terveyspommi, suorastaan tehoyrtti. Sen väitettyjen terveysvaikutusten lista on jokseenkin jopa huvittava.

Nokkosessa on paljon rautaa, monta kertaa enemmän kuin pinaatissa. Vitamiineista se sisältää runsaasti C-vitamiinia ja myös A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Nokkonen on myös kuitupommi, kuivatussa lehdessä kuitua on 25 %. Piitä kasvissa on 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatissa.

Vanha kansa on käyttänyt nokkosta monipuolisesti erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin. Tunnetuimmat käyttötarkoitukset ovat virtsaongelmien hoito, munuaisten toiminnan parantaminen, anemian hoito sekä verenpainetta ja verensokeria laskeva vaikutus. Nokkosta on käytetty myös fysioterapeuttisena hoitona muun muassa nesteen poistamiseen sekä tulehdusten hillitsemiseen.

Nokkosesta tietoa etsiessäni tuli kuva, ettei maailmassa ole vaivaa, johon vanha kansa ei uskoisi, että nokkonen auttaa.

tiistai 15. elokuuta 2017

Mitä 6 viikon kesäloma opetti

Olen juuri palannut töihin 6 viikon kesälomalta. Kyllä - kuuden. Viimeiset kolme vuotta olen vedellyt minimittaisilla lomilla, ja lomaviikkoja pääsi vähän kertymään. Tänä keväänä ponnekkaasti päätin pitää pitkän kesäloman. Ajatus ahdisti. Kyllä, ahdisti. Mietin, että miten keksin riittävän upeaa ja maatavavahduttavaa tekemistä, että tämä ainutlaatuinen superpitkä loma jää mieleeni elämäni lomana.

Kyllä, näin suorittaja yrittää suorittaa lomaansa.

Onneksi tajusin, havahduin. Ei taas voi suorittaa. Päätin, että teen suunnitelmia ensimmäiselle kahdelle viikolle. Lähdin matkoille. Olin Amsterdamissa, Berliinissä ja Montenegrossa (kaikki ihania, viimeinen superpositiivinen yllätys, josta ei jäänyt kuin hyviä muistoja ja jota voi pyyteettä suositella muillekin matkakohteeksi. Ainoa miinus oli 40 asteen helle, jota vastaan paras lääke oli köllötellä iso osa päivästä 28-asteisessa turkoosinvärisessä merivedessä. Eli ei niin kauhea miinus).



Matkojen jälkeen kuljin oikeastaan loput neljä viikkoa laukku olalla paikasta toiseen. Olin kotona vain muutaman yön. Olin omalla mökillä. Ystävien luona kylässä. Ystävien mökeillä. Syntymäpäiväni yön hotellissa Helsingin keskustassa - upea tapa viettää pieni loma omassa kotikaupungissa.

Järjestin perinteiset puutarhajuhlat pihallamme. 30 vierasta. Kutsut olisin halunnut laittaa 50 lähimmälle ystävälle (kuinka onnekas voi olla jos on noin monta ihmistä, jotka haluaa kutsua juhliinsa). Jouduin karsimaan. Rajoittamaan. Kutsun vuorovuosin vähän eri ihmisiä, sillä juhlat paisuvat muuten liian isoiksi. Hirveää tavallaan, ettei voi kutsua kaikkia joita haluaa, mutta samalla ihanaa, että on niin monta ihmistä, jotka haluaisi juhliinsa tulevan, ettei kaikki edes mahdu. (Tämä samalla myös viestinä teille, ketkä luette mutta ette saaneet tänä vuonna kutsua - oli pakko rajoittaa. Ensi vuonna on taas teidän vuoronne).


Kuudennella viikolla - pakatessani ties monetta kertaa laukkuani ja suunnatessani vielä muutamalle mökkireissulle ajattelin, että arki ja sen rutiinit voisivat jo alkaa. Se taitaa olla erittäin onnistuneen loman merkki - eräänlainen kaipuu takaisin töihin. Arki on kuitenkin ihmisen parasta aikaa, niin olen aina ajatellut.

Kuuden viikon kesälomalla (sen jälkeen kun on muutaman vuoden putkeen höyrynnyt pää ja kädet täynnä töitä) muistaa jälleen muutaman asian:

1. Lomalla voi elää ilman kalenteria ja se on oikeastaan ihanaa. Pitää vain muistaa ne muutamat etukäteen sovitut jutut viikossa. Ne muistaa. Ehkä. Paitsi silloin, kun treenaa laulutreenejä kotiolohuoneessa ja ulko-ovi avautuu ja sieltä tulee siivooja, jonka tulon olet unohtanut. Siinäkin tapauksessa voit vain pakata kirjan laukkuun ja lompakon taskuun ja lähteä naapurin kahvilaan pariksi tunniksi istuksimaan ja lukemaan.

2. Sanomalla kyllä kaikkiin kutsuihin päätyy paikkoihin, joihin ei suunnittelulla ja kiireisellä aikataululla ehdi. Niin kuin vaikka lämpimään paljuun saunan jälkeen tai golfkentälle auringonlaskun aikaan.

3. HBOssa ja Netflixissä on vaikka mitä katsottavaa. Olen katsonut Handmaid's talen miltei putkeen.

4. Pitkällä lomalla on aikaa pohdiskella tulevaisuudensuunnitelmiaan - ja kyllä, kysymystä siitä, mitä elämältään oikeastaan haluaa. Oma pohdiskelu on keskittynyt lähinnä työkuvioiden pohdintaan ja niitähän on varsin hyvä välillä pysähtyä pohdiskelemaan.

5. Jos ei kuuden viikon aikana ole kuin muutaman yön kotona, ei voi olla yllättynyt siitä, että kasvimaa rehottaa ja suurin osa sadosta menee ohi. Rucola kasvoi polvenmittaiseksi ja kukkii valkoista kukkaa. Tillit ovat lähinnä pelkkää paksua vartta, jota kukaan ei halua syödä. Kurkut ja pavut onneksi näyttävät viihtyvän hoidon puutteesta huolimatta. Salaatti on maistunut lähinnä etanoille.

6. Vaikka lomaa olisi 6 viikkoa, silti et ehdi tekemään kaikkea mitä haluat ja näkemään kaikkia, joiden kanssa haluaisit aikaa viettää.

Onneksi kesä on vielä ja valoisia iltoja riittää vielä, vaikka työt alkoivatkin. Lupaan yrittää tehdä vähän lyhyempää työpäivää näin alkuun, etten ihan heti lipsu taas siihen suorittajan aikatauluun.

Loma opetti, ettei koko ajan tarvitsee suorittaa.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Pitkästä aikaa kirpparilöytöjä!

Olen käynyt tooooooosi vähän kirpputoreilla viimeaikoina. Ei ole sen takia pitkään aikaan ollut kertoa kirpparilöydöistäkään.

Lauantaina oli Käpylän kyläjuhlat ja koko Pohjolankatu oli suljettu ja _aivan_ täynnä kirppismyyjiä. Pyörin kyläjuhlilla kolmisen tuntia. Kirppispöytiä oli niin paljon, että tuli jopa ihan vähän ähky. Tuntui, että oli vaikea pysähtyä jokaisen pöydän ääreen penkomaan.

Käpylän kyläjuhlat muuttivat Pohjolankadun kirpparikaduksi

Matkalle sattui kuitenkin muutama hyvä löytöpöytä, jossa oli tarjolla hyviä löytöjä pilkkahintaan.


Ostin kauniit salaattiottimet (2 eur), Marimekon uuden uunikintaan (3 eur) ja House of Rymin ihanan pikkukulhon (5 eur). Toisesta pöydästä löytyi kaksi Arabian käsinmaalattua Elsa-lautasta eurolla. 

Olen saanut saman sarjan kahvikupit (tai oikeastaan ne ovat espressokupin kokoiset) kummitädiltäni lahjaksi. Oli hauska löytää pieni täydennys sarjaan. Myyjä ei kyllä tainut ymmärtää myyvänsä käsinmaalattua Arabiaa, sillä hinta oli ihan älyttömän halpa.



Ja onhan tämä House of Rymin kuppi nyt supersöpö. 



tiistai 23. toukokuuta 2017

Pihakausi avattu - kylvöt tehty!

Kävin äitienpäiväaamuna hakemassa kukkatalosta taimia. Siemeniä oli edellisvuodelta vielä tallessa, joten niitä ei tarvinnut tänä vuonna hankkia lisää.

Tein keväisen päivän kunniaksi kylvöt taas pihalla sijaitsevaan laatikkopuutarhaani.

Avomaan kurkun ostin viimevuotiseen tapaan pikkutaimena - viime vuonnahan sain ihan hurjan sadon, joten sormet ristiin, että niin käy myös tänä vuonna. Aika lailla muutenkin samoja kasveja kylvin kuin viimekin vuonna, tosin jättäen viime vuoden epäonnistumiset, eli porkkanat ja retiisit pois repertuaarista.

Siemenistä laatikoihin meni papu, jääsalaatti, pinaatti, rucola, tilli ja sileälehtinen persilja. Viime vuonna kylvin samaisena äitienpäiväviikonloppuna suorakylvönä suoraan laatikkoon, ja ainakin silloin onnistuin hyvin. Toivottavasti hyvä putki jatkuu tällekin kesälle.

Saavat vielä öitä viettää harson alla, ihan varmuuden vuoksi.

Viimevuotiseen tapaan istutin laatikoihin sinnetänne samettiruusuja - toimivat luontasina tuholaiskarkotteina voimakkaan tuoksunsa kanssa.




sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kesä pöytäliinassa

Vanhempani olivat reissussa ja minulla oli heidän autonsa käytössä reissun ajan. Pistäydyin yhtenä iltana töistä kotiin päin ajaessani pitkästä aikaa Marimekon Outletiin kurkkaamaan palakangaskorin antimet. Olen jo aiemminkin täällä kertonut, että outletista saa palakankaita 25 euron kilohintaan. Se on älyttämän edullista - eihän kangaspala paina juuri mitään. Ja verrattuna Marimekon aika päätähuimaaviin normaaleihin metrihintoihin kilohinnalla ostettuna kangas on suorastaan ilmasta.

Tällä kertaa kävi tuuri, oli isoja hyviä paloja saatavilla. Olen käynyt penkomassa koria niin monta kertaa, että myyjät käyvät nykyään usein tarkastamassa minulle takahuoneesta lymyilisikö siellä lisää paloja, joita voisi kilohintaan myydä. Tällä kertaa he kiikuttivat minulle valtavan kokoisia puuvillasatiinipalasia ja muuta kivaa.

Sain ison, pöytäliinaksi sopivan palasen ihanan kesäistä Aino-Maija Metsolan suunnittelemaa Luovi-kangasta. Olen aivan heikkona pellavaan, se on ihan lempimateriaalini niin lakanoissa kuin muissakin kodin tekstiileissä. Tämä vihreä ihanuus on kuin kevät ja juuri puhjenneet koivun silmut tiivistettynä kankaaseen.

Tänään aurinkoisen ja vapaan sunnuntain kunniaksi ompelin kankaaseen päärmeet ja siitä tuli kesäinen pöytäliina keittiööni.




Nyt on keittiössä väriä. Mutta kesällä saakin olla!

perjantai 19. toukokuuta 2017

Kasvisruokaa lihansyöjille - vegaaninen lasagne ja muita kasvisherkkuja

Työni kautta tulee eteen aina välillä hauskoja juttuja. Kuten tällä viikolla, kun olin testiyleisönä kokkikurssilla, jonka teemana oli "kasvisruokaa lihansyöjille".

Olen ollut pitkään aika vannoutunut lihansyöjä. Se on ollut häpeätarha kohtalaisen vihreässä elämäntyylissäni - ja teenhän töitäkin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jokin aikaa sitten kuitenkin tein päätöksen, että lihansyönti on ihan ok, mutta kaikkea "turhaa" lihaa on tosi helppo välttää. Eli aina kun voi helposti vaikuttaa ruokaan, valitsen jotain muuta kuin punaista lihaa. Tämä onkin osoittautunut tosi hyväksi ahaa-elämykseksi ja ruokavalio on muuttunut selkeästi ympäristöystävällisempään suuntaan ja kasvis- ja kalaruuan määrä ruokavaliossa lisääntynyt selvästi. Söin niitä ennenkin, mutta tosi useasti lautaselta ja leivän päältä löytyi myös punaista lihaa. Ei enää läheskään aina.

Olen kohtalaisen hyvä ja monipuolinen kokki ja mietin, että saankohan tuolta kokkikurssilta kummoisia ahaa-elämyksiä. Mitä vielä, kurssi oli älyttömän hauska ja opin huomaamattani muutaman kätevän vegaanisen reseptin, joita usein olen tähän mennessä pitänyt hieman vaikeasti lähestyttävinä (vege menee, mutta vegaani on tuntunut vaikeammalta).

Tein kurssilla varsin kätevän vegaanisen pikalasagnen, joka oli paitsi superhelppo ja nopea tehdä, niin myös hämmästyttävän herkullinen maultaan. Lasagne ei ole koskaan kuulunut suosikkiruokiini ja se tuntuu muutenkin vähän työläältä tehdä. Tämä versio oli kaikkea muuta kuin työläs, kun tomaattikastike surautettiin kylmänä valmiiksi ja levitettiin lasagnelevyjen väliin kaurakerman kanssa. Ja lopputulos ei ollut yhtään hassumman makuinen.

Vegaaninen lasagne (tai kasvis, jos haluat käyttää juustoa)

Tomaattikastike:
1/2 dl oliiviöljyä
500 g tomaattimurskaa
2-4 valkosipulinkynttä
2 tl basilikaa
2 tl paprikajauhetta
2 tl  oreganoa
2 tl timjamia
2 rkl sitruunamehua
2 tl suolaa
mustapippuria
2 dl vettä

Sekoita kastikeainekset keskenään sauvasekoittimella kylmänä.

Lisää: 
1 sipuli pieniksi pilkottuna
1-2 porkkanaa raastettuna
noin 4  dl keitettyjä linssejä, papuja tai liotettua soijarouhetta yms.

Lisää sipuli, porkkanaraaste ja keitetyt linssit tai pavut tomaattikastikkeeseen

Lisäksi tarvitset:
4-5 dl kaura- tai soijakermaa  (tai ruokakermaa)
noin  300 g lasagnelevyjä  (noin 12 levyä)
3-4 tomaattia viipaleina
(100 g juustoraastetta / parmesaania halutessasi)

Voitele uunivuoka ja aseta pohjalle lasagnelevyjä. Laita kunkin kerroksen päälle noin 3 dl tomaattikastiketta ja sen päälle noin 1, 5 dl kermaa/kasvikermaa. Tee noin 3 kerrosta. Laita päällimmäiseksi vielä vähän tomaattikastiketta ja viipaloidut tomaatit.  Lisää halutessasi juustoraastetta. Paista 180- asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia, kunnes lasagnelevyt on pehmeitä.

Kurssilla tehtiin näin valtava määrä eri kasvisruokia. Lasagne näkyy kuvassa puolivälissä vasemmalla

Toinen älyttömän herkullinen resepti oli kätevä linssitahna, joka oli herkullista sellaisenaan tai vaikka leivän päälle levitettynä. Keltaisista tai punaisista linsseistä valmistuu helposti pehmeän makuinen, kevätsipulilla höystetty tahna. 

Linssitahna

2 dl punaisia linssejä 
3,5 dl vettä
1 dl pilkottua kevät- tai ruohosipulia
1-2 tl suolaa
3 rkl tuorepuristettua sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
( 1 tl raastettua luomusitruunankuorta)

Huuhtele linssit ja liota niitä muutamia tunteja ( tai yön yli. ) Hauduta linssejä miedolla lämmöllä  40-60 minuuttia, lisää vettä tarvittaessa. Lisää suola ja soseuta tahna  sauvasekoittimella. Lisää lopuksi hienoksi pilkottu sipuli, oliiviöljy ja sitruunamehu ennen tarjoilua. Tahna jähmettyy jäähtyessään joten lisää vettä tarvittaessa ja sekoita huolellisesti.

Hiljaisuus ohi!

Blogi on ollut hiljaisena. Olen odotellut kevättä tulevaksi, että pääsee laittamaan pihaa. Ja että olisi aikaa vähän kokkaillakin jotain. Että - no - yleensäkin elämässä tapahtuisi jotain, josta voisi blogiin kirjoittaa.

Nyt hiljaisuus on ohi! Aurinko paistaa ja pihakausi on avattu. Pihakokkailutkin aloitettu.

Aurinkoista päivää!